Olenko oikeassa.

>>Jehovantodistajaksi voidaan kastaa alle 18 vuotias henkilö?

Nuorimmat ovat olleet kuuden vuoden huitteilla.

>>Kastettu Jehovantodistaja on kaikissa säännöissä yhdenvertainen kaikkien muiden Jehovantodistajien suhteen?

Periaatteessa kyllä, käytännössä ei. Suhteet ja sukupuoli ratkaisevat aika ajoin.

>>Jos 16 vuotias on kastettu Jehovan todistaja, ja hän eroaa seurakunnasta, on vanhemmilla raamatullinen oikeus takanaan hylätä lapsensa?

Raamatullisesta oikeudesta en niinkään tiedä, mutta Vartiotorniseura kehottaa karttamaan eronneita sekä erotettuja, ikään katsomatta. Maallinen elatusvelvollisuus on sitten oma sarkansa, eikä alaikäistä kehoteta lemppaamaan pihalle lainvastaisesti. Mutta kotoa lähtenyttä, ainakaan riittävän ikäistä, ei sitten tule ottaa takaisin. Kanssakäyminen on tällöin myös rajoitetava minimiin, eli aivan välttämättömään.

Tämä karttamisohje lienee jehovantodistajien useimmin rikkomia selviä sääntöjä.

Hei, minä menin kasteelle 14v koska kaverikin meni. En ymmärtänyt koko touhusta juuri mitään. Kylpyammeessa se tapahtui. Parikymppisenä minut sitten erotettiin, koska tytöistä tykkäsin. Asuin jo silloin poissa kotoa. Silloin elettiin 70 -lukua. Sain käydä kotonani ja isä ja äitikin kävivät luonani, olinhan jo mennyt naimisiin ja kaksi lastakin syntynyt. Kunnes jostakin syystä isäni kirjeen välityksellä ilmoitti pitkään harkinneensa, että on väärin tavata minua, koska olen erotettu. No, harkinta kesti siis vuosia. Isäni ilmoitti voivansa tavata perhettäni, mutta ei minua. Olimme kuin pommin päähän saaneita äkillisestä käännöksestä, koska ei mitään mullistavaa kuitenkaan sillä hetkellä ollut tapahtunut. Välien katkaiseminen minuun tietenkin aiheitti sen, ettei perheenikään voinut enää olla tekemisissä vanhempieni kanssa. Se oli surullista, olivathan lapseni jo ehtineet kiintyä vanhempiini. Tilanne jatkui loppuun saakka. Lapseni ja vaimoni kanssa kävimme kummankin vanhempani hautaustilaisuudessa. Tavallaan annoimme anteeksi minun ja samalla lasteni hylkäämisen. Olen yrittänyt selittää tätä onnetonta tilannetta sillä, että vanhempani eivät tienneet mitä tekivät, vaan olivat uskontonsa johdateltavissa. Veljeni mukaan, minä hylkäsin vanhempani, sellainen väite saa olon tuntumaan todella pahalta. Vaikka näytän isäni kirjettä, jossa hän ilmoittaa, ettei voi olla tekemisissä kanssani, veljeni mukaan minä olen kuitenkin hylkääjä. Veljeni on myös jehovantodistaja, eli tilanne on tuttu.