Haitinalmikki

"Nisäkäs, joka erittää myrkkyä? Se on aika harvinainen ilmestys. Eikös vesinokkaeläin ollut myös myrkyllinen nisäkäs? "

Vesipäästäinen on myös otus, jonka sylki on myrkyllistä ja Haitinalmikki näyttäisi myös kuuluvan päästäisiin.

Vesinokkaeläinkoirailla on takaraajoissaan myrkkyä erittävä kannus.

myrkkyä.

"Evoluutionäkemys: kyky erittää myrkkyä on syntynyt mutaation kautta, ja koska siitä on niin etua ravinnon hankkimisessa, muutos on yleistynyt kyseiselle lajille sukupolvelta toiselle. Kuubanalmikilla ja haitinalmikilla on selvästikin yhteinen esi-isä koska molemmat ovat harvinaislaatuisia myrkkyä erittäviä nisäkkäitä, ja muistuttavat ulkonäöltään toisiaan."

Funktionaalinen yhteys ei tarkoita että niillä olisi yhteinen esi-isä. Vrt: esim valaat ovat funktionaalisessa mielessä erittäin lähellä kaloja, mutta genealogisesti paljon lähempänä nisäkästä. Toki samanlainen ulkoasu viittaa yleensä läheiseen sukulaisuuteen, mutta ei todista mitään.

"Mistähän se johtuu että pääasiassa käärmeillä, liskoilla ja hynteisillä on myrkkyhampaita, mutta vain muutamalla nisäkkäällä?"

Tämä sen sijaan on hyvä ja mieltäkutkuttava kysymys, johon haluaisin kuulla jonkun tietäväisen näkökulman :) Tosin hyönteislajeja on noin tuhat kertaa enemmän kuin nisäkäslajeja, ja erilaisia matelijoitakin on moninkertainen määrä nisäkkäisiin verrattuna, eikä lähellekään kaikilla hyönteisillä ja matelijoilla ole myrkkyä. Hyönteisillä myrkkypiikit / -hampaat saattavat liittyä loisena elämiseen, esim hyttyset.

"Mistähän se johtuu että pääasiassa käärmeillä, liskoilla ja hynteisillä on myrkkyhampaita, mutta vain muutamalla nisäkkäällä?"

Itse asiassa tietääkseni ainoastaan Gilaliskolla on "myrkkyhampaat" (taitaa kyseessä olla aivan tavalliset hampaat, mutta sylkii on myrkyllistä),
eikä hyönteisillä ole lainkaan myrkkyhampaita (hämähäkkieläimet eivät ole hyönteisiä, ja niiden leuoista erittämä aine on lähinnä ruoansulatusnestettä).

Kaikki myrkylliset hyönteiset ovat pistiäisiä, joilla on myrkkypiikki takaruumiissaan.

Myrkkyhampaisilla otuksilla on se yhteinen tekijä, että ne ovat kaikki melko hitaita, nopeimmatkin käärmeet ovat hitaampia kuin niiden saaliseläimet, samoin Gilalisko. Niiden saalistusstrategia onkin lähes poikkeuksetta paikallaan väijyminen ja nopea puraisu, jonka jälkeen saalis päästetään välittömästi irti. Käärme lähtee vasta hetken kuluttua etsimään saalistaan hajujälkien perusteella ja alkaa niella jo myrkkyyn kuollutta saalista. Käärmeiden myrkkyrauhaset ovatkin evoluution kautta kehittyneet sylkirauhasista.