Äitini on kertonut kun olin vain pari vuotias tjn ja vasta oppinut puhumaan, olin kertonut kuinka en olisi halunnut syntyä ollenkaan. Pistää miettimään että miksihän en...ja minkä takia nuin pienenä jo tulee sanotuksi jotain tuollaista. Mitähän olen ennen syntymääni kokenut. Käy mielessä että olinkohan joku muu toisessa elämässä. Tiesinköhän jo ennen syntymääni millainen maailma on ja minne joudun. Pistää miettimään...
Kun olin lapsi
Tytsy87
17938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kaikki ovat tienneet millaista on elämä, mutta jokin voima ohjaa meitä syntymään tänne yhä uudelleen ja uudelleen.
Joku tuntematon voima on kaiken takana eikä se varmasti tarkoita pahaa.
Meidän jokaisen pitää oppia tuntemaan pahuus, koska vain kokemuksen avulla saatu tieto on todellista tietoa.
Tätä on hyvä pohdiskella, että oppisi ymmärtämään todellisuutta.
Saamme oppia jokaisessa elämässämme samat asiat uudelleen ja uudelleen, sillä elettyjen elämien muisto katoaa silloin kun synnymme uuteen kehoon.
Sappua-kulta, saanhan vähän tarkentaa noita lauseitasi siltä tietopohjalta, joka minulla on? En tarkoita sillä, että näitä minun ajatuksiani pitäisi uskoa tai pitää parempana/huonompana kuin muitakaan mielipiteitä. Emme ole yksinämme tässä elämässä vain oppimassa, vaan samalla olemme myös opettajia toisillemme. Silloin jokainen mielipide, jonka satumme havaitsemaan näilläkin keskustelupalstoilla voi olla arvokas - jollekin ja jossain suhteessa.
Perimmäinen/todellinen/ikuinen/ääretön/rajaton olemuksemme on Henkeä eli näin ollen olemme lähtöisin Jumalasta eli Hänen "kuvansa ja kaltaisensa". Kun silloin "aikojen alussa" eli kuvittelemallamme bigbang-hetkellä Jumalalle tuli ajatus/idea = Valoa/energiaa/värähtelyä = "Sana" täydelliseen OLEMISEN tietoisuuteensa saada kokemus itsensä eri puolista , hänen olemuksensa (Jumalan olemus on mysteeri eli emme voi kuin kuvitella sitä)"räjähti ilmoille" Valo/Energia kaikkine äärettömine taajuuksineen. Me jokainen olemme yksi, yksilöllinen taajuus, tuosta alkuperäisesta Valosta ja tällä hetkellä olemme kokemassa tämän hetkistä elämää tässä ajassa. Jokaisen Valon "säteen" tarkoitus on siis tuoda ilmi/ilmentää tuota ilmentymätöntä omasta yksilöllisestä kulmastaan.
Emme ole voineet tietää mitä on ELÄMÄ ennen kuin vasta kokemalla sitä eli kaikkea mitä ON ("nauttia hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiä"). Siis todellakin vain kokemuksen avulla saatu tieto on todellista tietoa!
Hengen maailmoissa emme voisi kokea esim. miltä tuntuu kosketus, maistuu jäätelö tai miten tuli polttaa jne.! Siksi olemme itse aina luoneet nämä kokemisen maailmamme ja jonne olemme halunneet palata yhä uudelleen 'kokemaan' lisää. Olemme todellakin 'luojia', mutta se olisi jo toinen juttu selitettäväksi! Uskon sinun kuitenkin ymmätävän, eikö?
Meillä on siis alkuperäisenä synnyinlahjana tämä halu kokea/saada tietoa Kaikesta mahdollisesta ja siten rikastuttaa Jumalallisen Kosmisen Viisauden tietopankkia (ja meistä jokainen on siis sen "osakas") eli juuri se on tuo voima, joka vetää meitä syntymään aina uudelleen ja uudelleen aineen maailmoihin. Käsitteellä 'aineen maailmat' tarkoitan tätä Hengen alinta pelikenttää (joka on yksi seitsemästä perustaivaista) eli fyysisen tason maailmoja.
Viimeisen lauseesi ajatuksen "Saamme oppia jokaisessa elämässämme samat asiat uudelleen ja uudelleen" kanssa olen jokseenkin eri mieltä, sillä sielumme, se Jumalasta lähtösin oleva oma erityinen valonsäde, on tallentanut muistiinsa tunteina (viisaus on TUNNE, ei tietomäärä) kaiken kokemansa (vähän niinkuin "zipattuna").
Emme tarvitse kokea enää uudelleen samaa oppiläksyä opittuamme tarpeellisen siitä saadun viisauden. Elettyjen elämien muisto siis säilyy viisautena sielussamme ja on aina meidän käytettävissämme ...jos niin haluamme. Fyysiset aivomme eivät siis ole muistipankkimme kuin vain tämänhetkisen elämän muistoille. Emme siis kovin helposti muista noita aikaisempia elämiämme (keinoja siihen löytyy, mutta onko tarpeellista?!) ja silläkin on tietysti tarkoituksensa; lähdemme aina puhtaalta pöydältä, jotta saisimme johonkin sielumme tarkoittamaan oppiläksyyn aina uuden näkökulman ja sen mukaisen viisauden. Jossain vaiheessa nämä tämän ensimmäisen ja siis alimman 'taivastason' kokemukset ovat sitten riittävät, emmekä enää tarvitse tämänlaatuisia kokemuksia pakkiimme; nyt olemme ihmiskuntana lähestymässä tuota rajapyykkiä, mutta valinta on VAPAA itsekullakin; saa jatkaa tai "kohota" uusille kokemisen tasoille. Elämme todella mielenkiintoisia aikoja!
Pienet lapset muistavat jotain tilasta ennen syntymää, tai ainakin minä muistan melko paljon siitä mitä muistin lapsenakin. Ennen syntymää tila oli hyvin keveä ja autuudellinen, selviä tunnelmia niistä tiloista on jäljellä. Muistan syntymäni jälkeen yhden motiivin, miksi synnyin. Tulin tuottamaan iloa omalla tavallani. Minusta on otettu valokuva ennenkuin opin kävelemään ja muistan kun se kuva otettiin. Hymyilin siinä kuvassa vain sen vuoksi koska halusin tuottaa iloa kuvanottajille, vaikka en tiennyt tarkkaan mikä laite isällä oli kädessä (kamera).
On siis mahdollista muistaa vauva-aikaa ja aikaa sitä ennen. Vain omakohtainen kokemus voi tuoda selvyyden. Muistia voi elvyttää olemalla hyvin tarkkaavainen muistamistapahtuman aikana. Ihmiset eivät useinkaan muista siksi koska he keskittyvät huonosti ja ovat muuta kuin tarkkaavaisia. Samoin jos uskoo vahvasti ettei voi muistaa, niin se suojelee muistamisen kehittymiseltä melko tehokkaasti. Tosin kaikkea ei tarvitse muistaa, menneisyys ei aina ole ruusuinen. Muistamattomuus suojelee ihmisiä.
Itse en tiennyt tarkalleen minkälainen paikka tämä maapallo on ennenkuin synnyin. Millään etukäteishavainnolla ei saada riittävän realistista kuvaa niistä oloista missä elämme. Tai ainakaan minä en saanut. Syntyvänä lapsena en ymmärtänyt mitä kärsimys on, minulla ei ollut siitä kuin kalpea aavistus. Näin kaiken hyvin optimistisessa valossa, ja vasta viime vuosina samanlainen optimismi on syntynyt uudelleen kuin mitä koin lapsena, ja vieläkin suurempi.
Ehkä tiesit jotain olosuhteista noin suurinpiirtein, mutta voi olla ettet tiennyt asoiden täsmällistä laitaa, eli kuinka raskasta ihmisen elämä voi joskus olla. Niin kuin en minäkään.
mietin josko edellisessä elämässäni olin kokenut jotain tosi pahaa, ja että se olisi seurannut seuraavaankin elämään niin vahvana tuntemuksena :D olen muutenkin ollut aina hyvin tunnollinen ja kiltti...ehkä entisen elämäni raakuuksien takia..emt.
Hypnoositutkimuksissa on tutkittu paljon näitä "omituisia lausumuksia" tehneitä ihmisiä. Ja muitakin on tutkittu. Yliopistotasollakin on tehty tutkimuksia. Myös Suomessa on tehty laajoja hypnoositutkimuksia. Niiden tuloksena ei ole ollut todistusaineistoa jälleensyntymisopille. Tutkimukset ovat todenneet, että ilmiöt ovat kiinnostava ja vaikea tutkimusaihe, mutta lopullinen selitys jää puuttumaan. Jälleensyntymisopin todisteiksi hypnoositutkimuksien tulokset käyvät ilmeisesti sitä vähemmän, mitä laajempi aineisto on käytettävissä.
Joku täällä ihmetteli, että miksi niin moni on ollut edellisissä elämissään joku huomattava henkilö. Niinpä! Tiettävästi edellisessä elämässään on Hitlerinä on ollut jo niin moni, että se kävisi vitsiksi. Ja kaikki nämä hitlerit löytyvät hypnoositutkimuksissa. Ja kuinka käsittämättömän tarkkaa tietoa nuo hitlerit, kaikki, osaavat hypnoosissa kertoa elämästään Saksassa. Jos käsiteltävänä olisi vain yksi "Hitleri", tiedon tarkkuus voisi hämätä. Kun käsiteltävänä on laajempi aineisto, määrätön määrä hitlereitä pistää miettimään...
että lapsi muistaa vielä elämän maallisten elämien välissä. Joten hän ei varmaan halua tulla tähän raskaaseen värähtelytasoon ja vangituksi ihmiskehoon.
Jos muistaisimme mistä tulemme emme haluaisi elää täällä. Siksi muistot yleensä häviävät kun tulemme vanhemmiksi. Kaikilla ei kuitenkaan.
Aika negativinen asenne omaan ruumiiseen/vartaloon: "Joten hän ei varmaan halua tulla tähän raskaaseen värähtelytasoon ja vangituksi ihmiskehoon."
Tuota asiaa "jälleensyntyjät" monesti korostavat, eli kuinka mälsää onkaan elää ihmisenä maan päällä. Silti he uskovat että "tuolla puolen" voi suunnitella seuraavan elämänsä. Todella epäloogista.
Jälleensyntymisoppi ei kestä "elävän elämän testiä". Eli jos ottaa sen väittämät tutkittavaksi yksi kerrallaan, koko opista ei jää jäljelle mitään. Tärkeä syy, miksi monet pitävät siitä kiinni, on se, että se tarjoaa jollakin tavalla "herttaisen" selityksen asioista. Siitä herttaisuudesta on valitettavan ikävä lähteä kylmään maailmaan etsimään pitävää totuutta! Tarvitaan rohkeutta tai suorastaan johdatusta...
jos ei muista elämää ennen maallista elämää. Et sinäkään haluaisi olla tuollainen tylsä epäilijä jos voisit elää vapaana henkenä.
Juuri siksi meidän ei pidä muistaa mistä tulemme.
Mutta tämä elämä on elettävä niin hyvin kuin mahdollista. Jos koko ajan valittaa surkeuttaan saa elää samantyylisen elämän uudestaan kunnes jälleen ymmärtää nauttia elämästään.
Kokeilepa sinäkin nauttia elämästäsi äläkä koko ajan narise meikäläiselle.
joka ei ole tutkinut jälleensyntymisoppia. :-)
Kukaan elossa oleva ei ole vapaa. Pakko on nähdä vaivaa, että jokapäiväinen leipä saadaan kokoon. Ja sitten on lämmitys ja terveysongelmien hoitaminen. Ja jos joku vielä sanoo, että ihminen on vapaa ja itsensä oma, niin menköön hautausmaalle. Katsokoon niitä hautarivejä ja sanokoon, että "kaikki itsensä omat ylös nyt". Uskon, että suurin osa on kuollut tahtomattaan. Jos he olisivat itsensä omia, niin nousisivat. Tai oikeammin, jos olisivat itsensä omia, eivät olisi suostuneet kuolemaan alun alkaenkaan. Pitäisihän sitä olla sen verran oikeuksia omaisuuteensa, että saa päättää, mitä sillä tehdään. Mutta hiljaista on hautausmaalla. Vaikka kuinka maanittelisi.
Mutta yksi on, jonka komennolla kaikki aikanaan nousevat!
kun ymmärtää sen. Tämän päivän ajatukset luovat huomisen. Joten jos ajattelee että kaikki on kovan työn alla niin sitten myös on. Muuta ajatuksiasi.
Et tosiaankaan varmaan huomaa sitä itse, mutta sanasi eivät tarkoita mitään. Ovat kotoisin vaaleanpunakantisista pokkareista.
nekin ovat.
Kyllä jotkut ymmärtävät mitä kirjoitan.
on se että Arittan teksti on paljon selkeämpää ja ymmärrettävämpää kuin tuo hautausmaavitsisi. Ihan kuin muka joku voisi nostaa haudoista jo mädäntynyttä lihaa, aika ikävä olisi elää sellaisena zombiena. Jos ei halua ajatella vilpittömästi ja etsiä totuutta, voi tietysti vaihtoehtoisesti kulkea pimeässä, niin ei maailmankuva ainakaan romahda. Mutta itse uskon, että kaikki tiet vievät perille, mutta toisilla se tie on mutkikkaampi.
Toinen esimerkkisi kertoo mielestäni paljon sinusta ja ajatusmaailmastasi, kun puhut vaaleanpunakantisista pokkareista. Sinulle siis kansien väri on jotenkin oleellinen, ei sisältö.
Toivotan menestystä etsintään. Arittalle kiitos aina niin mukavista ja positiivisista kommenteista.
tämän foorumin valontuojaenkeli.
monella naamat ryppyyn. :-)
Mutta kiitos vain kehuista. Täällä on monta valontuojaenkeliä. Taidat sinäkin kuulua jengiin.