Verenluovutus ja Jehovat

-Kuule nuo vihkoset on yhtä tyhjän kanssa tarjottavaksi vastausten toivossa. Nehän jättää kaikki oleelliset kysymykset vastaamatta.

Sama tilanne on 1914 roskan kanssa. Hömppää on painettu lehtiin varmaan tuhat sivua vuosien aikana, mutta kaikki sellaiset jutut, joihin vastaus pitäisi saada, on ohitettu.

Selostaa voidaan vaikka viidensadan raamatun verran, mutta jos oleellisimmat asiat jää perusteitta, niin tekstimäärällä ei ole arvoa.

Tiesitkö, lukemaan kehottava, että Raamatussa sallitaan itsestään kuolleen eläimen syöminen verineen päivineen ?

Hengenpitimiksi tietysti, kuinka sitä muuten söisi.

Etsipä jaenumero.

Ehkä vartiotornin lukijan on sitä vaikea uskoa, mutta verensiirrot tehdään hengenpitimiksi myös.

Raamattu ei opeta helvetintuli oppia.Jehova ei ketään kiduta missään helvetissä,kuten kaikki muut
uskonnot opettaa.Lue Saarnaaja 9:5,10.Kuolleet eivät tiedä mitään.

OLE OLEMASSA kirjoitti:

Raamattu ei opeta helvetintuli oppia.Jehova ei ketään kiduta missään helvetissä,kuten kaikki muut
uskonnot opettaa.Lue Saarnaaja 9:5,10.Kuolleet eivät tiedä mitään.

Helvetti eli gehenna mainitaan usein raamatussa. On samantekevää tarkoitetaanko sillä tiedotonta tilaa tai kidutuspaikkaa. Tulkinnasta riippumatta kyseessä on rangaistus, joka uskovien mukaan kohtaa niitä jotka ei usko tai tottele jotain nimenomaista lahkoa. Asian ydin ei ollut rangaistuksen laadun tulkinnassa, vaan siinä että rangaistus tulee.

OLE OLEMASSA kirjoitti:

Raamattu ei opeta helvetintuli oppia.Jehova ei ketään kiduta missään helvetissä,kuten kaikki muut
uskonnot opettaa.Lue Saarnaaja 9:5,10.Kuolleet eivät tiedä mitään.

Lue Saarnaaja 9:5,10.Kuolleet eivät tiedä mitään.


-Samassa saarnaajassa sanotaan myös, ettei kuolleilla ole enää osaa missään mitä tapahtuu auringon alla. Mitenkä sinä meinaat sinne paratiin mennä, kun se on maan päällä?

-Mistäs sinä tiedät vaikka tuossa mainitsemassasi kohdassa puhuttaisiin elävien suhteesta kuolleisiin eikä elämästä kuoleman jälkeen? Niin tai näin, minulle ei muutama sana jonossa jossain iänikuisessa ja tulkinnanvaraisessa kirjassa todista yhtään mitään. Luotettavaan loppupäätökseen tarvitaan paljon muutakin, ja sellaista meillä ei vielä ole.

jatkoa. kirjoitti:

Lue Saarnaaja 9:5,10.Kuolleet eivät tiedä mitään.


-Samassa saarnaajassa sanotaan myös, ettei kuolleilla ole enää osaa missään mitä tapahtuu auringon alla. Mitenkä sinä meinaat sinne paratiin mennä, kun se on maan päällä?

-Mistäs sinä tiedät vaikka tuossa mainitsemassasi kohdassa puhuttaisiin elävien suhteesta kuolleisiin eikä elämästä kuoleman jälkeen? Niin tai näin, minulle ei muutama sana jonossa jossain iänikuisessa ja tulkinnanvaraisessa kirjassa todista yhtään mitään. Luotettavaan loppupäätökseen tarvitaan paljon muutakin, ja sellaista meillä ei vielä ole.

Lue lisää

Kuolema, ja mitä tapahtuu kun kuolemme

Raamatun mukaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei selvästikään ollut se, että ihmiset kuolisivat. Hän loi ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, asetti heidät Eedeniksi kutsuttuun maalliseen paratiisiin ja kehotti heitä hankkimaan lapsia ja laajentamaan paratiisikotinsa maailmanlaajuiseksi. He kuolisivat vain siinä tapauksessa, että he rikkoisivat hänen ohjeitaan (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15-17).

Koska Aadamilta ja Eevalta puuttui arvostus Jumalan hyvyyttä kohtaan, he olivat tottelemattomia ja joutuivat kärsimään säädetyn rangaistuksen. Jumala sanoi Aadamille: "[Sinä] tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1. Mooseksen kirja 3:19) Ennen kuin Aadam luotiin, häntä ei ollut olemassa; hän oli maata. Ja tottelemattomuutensa eli syntinsä vuoksi Aadam tuomittiin palaamaan maaksi, olemattomuuden tilaan.

Kuolema merkitsee siis sitä, ettei ole elämää. Raamattu ilmaisee näiden vastakohtaisuuden: "Synnin maksama palkka on kuolema, mutta Jumalan antama lahja on ikuinen elämä." (Roomalaisille 6: 23) Raamattu osoittaa kuoleman täydellisen tiedottomuuden tilaksi sanoessaan: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." (Saarnaaja 9: 5) Raamattu selittää ihmisen kuolemasta: "Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin." (Psalmi 146: 3, 4.)

Mutta Eedenissähän vain Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä. Miksi sitten me kaikki kuolemme? Se johtuu siitä, että me kaikki olemme syntyneet Aadamin tottelemattomuuden jälkeen, ja siksi me kaikki perimme synnin ja kuoleman häneltä. Raamattu selittää: "Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin." (Roomalaisille 5:12; Job 14:4.)

Joku voi kuitenkin kysyä: ’Eikö ihmisillä ole kuolematon sielu, joka jää eloon kuolemassa?’ Monet ovat opettaneet näin ja ovat jopa sanoneet kuoleman olevan portti toiseen elämään. Tämä käsitys ei kuitenkaan ole peräisin Raamatusta. Pikemminkin Jumalan sana opettaa, että sinä olet sielu, että sielusi olet todellisuudessa sinä itse kaikkine fyysisine ja henkisine ominaisuuksinesi. (1. Mooseksen kirja 2:7; Jeremia 2:34, "viatonten" = "viattomain sieluin", "Vanha kirkkoraamattu"; Sananlaskut 2:10) Raamattu sanoo lisäksi: "Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava." (Hesekiel 18:4) Raamattu ei opeta missään, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka säilyy elossa ruumiin kuollessa.
Miten ihmiset voivat elää jälleen

Sen jälkeen kun synti ja kuolema olivat astuneet maailmaan, Jumala paljasti tarkoituksensa olevan, että kuolleet palautetaan elämään ylösnousemuksen välityksellä. Siksi Raamattu selittää: "Aabraham - - laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet [hänen poikansa Iisakin] kuolleistakin." (Heprealaisille 11:17-19) Aabrahamin luottamus ei tuottanut hänelle pettymystä, sillä Raamattu sanoo Kaikkivaltiaasta: "Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle." (Luukas 20:37, 38.)

Kaikkivaltiaalla Jumalalla ei siis ole ainoastaan voima vaan myös halu herättää kuolleista ihmiset, jotka hän tahtoo herättää. Jeesus Kristus itse sanoi: "Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin." (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15.)

Pian sen jälkeen kun Jeesus oli sanonut tämän, hän kohtasi hautajaiskulkueen, joka oli tulossa israelilaisesta Nainin kaupungista. Kuollut nuorukainen oli leskiäidin ainoa lapsi. Nähdessään naisen pohjattoman surun Jeesus liikuttui säälistä. Kohdistaen sanansa ruumiille hän käski: "Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!" Niin mies nousi istumaan, ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen (Luukas 7:11-17).

Tapaus herätti leskessä suurta ihastusta, ja samoin kävi, kun Jeesus vieraili Jairuksen, juutalaisen synagogan esimiehen, kodissa. Hänen 12-vuotias tyttärensä oli kuollut. Mutta saavuttuaan Jairuksen kotiin Jeesus meni kuolleen lapsen luo ja sanoi: "Tyttö, nouse!" Ja hän nousi! (Luukas 8:40-56.)

Myöhemmin Jeesuksen ystävä Lasarus kuoli. Jeesuksen saapuessa hänen kotiinsa Lasarus oli ollut kuolleena neljä päivää. Vaikka Lasaruksen sisar Martta oli syvästi murheissaan, hän ilmaisi toivoa sanoessaan: "Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä." Mutta Jeesus meni haudalle, käski ottaa kiven pois ja huusi: "Lasarus, tule ulos!" Ja hän tuli! (Johannes 11:11-44.)

Ajattelehan nyt: Millaisessa tilassa Lasarus oli noiden neljän päivän aikana, jolloin hän oli kuolleena? Lasarus ei puhunut mitään taivaan autuudesta eikä helvetin vaivasta. Toki hän olisi puhunut siitä, jos hän olisi kokenut jotakin sellaista. Sen sijaan Lasarus oli täysin tiedottomana kuolemassa ja olisi jäänytkin siihen tilaan, kunnes olisi saanut "ylösnousemuksen viimeisenä päivänä", ellei Jeesus olisi palauttanut häntä elämään.

On totta, että näistä Jeesuksen ihmeistä koitui vain tilapäistä hyötyä, sillä hänen kuolleista herättämänsä ihmiset kuolivat uudestaan. Hän todisti kuitenkin 1900 vuotta sitten, että Jumalan voiman ansiosta kuolleet voivat todella elää uudelleen! Jeesus osoitti siis ihmeillään pienessä mittakaavassa, mitä maan päällä tapahtuu Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
Kun omaisemme kuolee

Kun tuo vihollinen, kuolema, iskee, saatat tuntea syvää surua, vaikka voitkin panna toivosi ylösnousemukseen. Aabraham uskoi, että hänen vaimonsa tulisi jälleen eloon, mutta siitä huolimatta luemme: "Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä." (1. Mooseksen kirja 23:2) Entä miten oli Jeesuksen laita? Kun Lasarus kuoli, hän "huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan" ja pian sen jälkeen hän "puhkesi kyyneliin". (Johannes 11:33, 35) Kun siis joku rakkaasi kuolee, niin itku ei ole heikkouden merkki.

Lapsen kuolema on kova kokemus varsinkin hänen äidilleen. Raamatussa puhutaankin siitä katkerasta surusta, jota äiti voi tuntea. (2. Kuningasten kirja 4:27) Luonnollisesti se on vaikeaa surevalle isällekin. "Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi", valitti kuningas Daavid, kun hänen poikansa Absalom kuoli (2. Samuelin kirja 18: 33).

Koska luotat ylösnousemukseen, surusi ei kuitenkaan ole hillitöntä. Raamatun sanojen mukaisesti et ’sure niin kuin muut, joilla ei ole toivoa’ (1. Tessalonikalaisille 4:13). Pikemminkin pyrit pääsemään lähelle Jumalaa rukouksessa, ja Raamattu lupaa, että "hän pitää sinusta huolen" (Psalmi 55:23).
Näin Jehova opettaa sanassaan Raamatussa.


           

.

ketään- kirjoitti:

Kuolema, ja mitä tapahtuu kun kuolemme

Raamatun mukaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei selvästikään ollut se, että ihmiset kuolisivat. Hän loi ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, asetti heidät Eedeniksi kutsuttuun maalliseen paratiisiin ja kehotti heitä hankkimaan lapsia ja laajentamaan paratiisikotinsa maailmanlaajuiseksi. He kuolisivat vain siinä tapauksessa, että he rikkoisivat hänen ohjeitaan (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15-17).

Koska Aadamilta ja Eevalta puuttui arvostus Jumalan hyvyyttä kohtaan, he olivat tottelemattomia ja joutuivat kärsimään säädetyn rangaistuksen. Jumala sanoi Aadamille: "[Sinä] tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1. Mooseksen kirja 3:19) Ennen kuin Aadam luotiin, häntä ei ollut olemassa; hän oli maata. Ja tottelemattomuutensa eli syntinsä vuoksi Aadam tuomittiin palaamaan maaksi, olemattomuuden tilaan.

Kuolema merkitsee siis sitä, ettei ole elämää. Raamattu ilmaisee näiden vastakohtaisuuden: "Synnin maksama palkka on kuolema, mutta Jumalan antama lahja on ikuinen elämä." (Roomalaisille 6: 23) Raamattu osoittaa kuoleman täydellisen tiedottomuuden tilaksi sanoessaan: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." (Saarnaaja 9: 5) Raamattu selittää ihmisen kuolemasta: "Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin." (Psalmi 146: 3, 4.)

Mutta Eedenissähän vain Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä. Miksi sitten me kaikki kuolemme? Se johtuu siitä, että me kaikki olemme syntyneet Aadamin tottelemattomuuden jälkeen, ja siksi me kaikki perimme synnin ja kuoleman häneltä. Raamattu selittää: "Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin." (Roomalaisille 5:12; Job 14:4.)

Joku voi kuitenkin kysyä: ’Eikö ihmisillä ole kuolematon sielu, joka jää eloon kuolemassa?’ Monet ovat opettaneet näin ja ovat jopa sanoneet kuoleman olevan portti toiseen elämään. Tämä käsitys ei kuitenkaan ole peräisin Raamatusta. Pikemminkin Jumalan sana opettaa, että sinä olet sielu, että sielusi olet todellisuudessa sinä itse kaikkine fyysisine ja henkisine ominaisuuksinesi. (1. Mooseksen kirja 2:7; Jeremia 2:34, "viatonten" = "viattomain sieluin", "Vanha kirkkoraamattu"; Sananlaskut 2:10) Raamattu sanoo lisäksi: "Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava." (Hesekiel 18:4) Raamattu ei opeta missään, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka säilyy elossa ruumiin kuollessa.
Miten ihmiset voivat elää jälleen

Sen jälkeen kun synti ja kuolema olivat astuneet maailmaan, Jumala paljasti tarkoituksensa olevan, että kuolleet palautetaan elämään ylösnousemuksen välityksellä. Siksi Raamattu selittää: "Aabraham - - laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet [hänen poikansa Iisakin] kuolleistakin." (Heprealaisille 11:17-19) Aabrahamin luottamus ei tuottanut hänelle pettymystä, sillä Raamattu sanoo Kaikkivaltiaasta: "Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle." (Luukas 20:37, 38.)

Kaikkivaltiaalla Jumalalla ei siis ole ainoastaan voima vaan myös halu herättää kuolleista ihmiset, jotka hän tahtoo herättää. Jeesus Kristus itse sanoi: "Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin." (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15.)

Pian sen jälkeen kun Jeesus oli sanonut tämän, hän kohtasi hautajaiskulkueen, joka oli tulossa israelilaisesta Nainin kaupungista. Kuollut nuorukainen oli leskiäidin ainoa lapsi. Nähdessään naisen pohjattoman surun Jeesus liikuttui säälistä. Kohdistaen sanansa ruumiille hän käski: "Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!" Niin mies nousi istumaan, ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen (Luukas 7:11-17).

Tapaus herätti leskessä suurta ihastusta, ja samoin kävi, kun Jeesus vieraili Jairuksen, juutalaisen synagogan esimiehen, kodissa. Hänen 12-vuotias tyttärensä oli kuollut. Mutta saavuttuaan Jairuksen kotiin Jeesus meni kuolleen lapsen luo ja sanoi: "Tyttö, nouse!" Ja hän nousi! (Luukas 8:40-56.)

Myöhemmin Jeesuksen ystävä Lasarus kuoli. Jeesuksen saapuessa hänen kotiinsa Lasarus oli ollut kuolleena neljä päivää. Vaikka Lasaruksen sisar Martta oli syvästi murheissaan, hän ilmaisi toivoa sanoessaan: "Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä." Mutta Jeesus meni haudalle, käski ottaa kiven pois ja huusi: "Lasarus, tule ulos!" Ja hän tuli! (Johannes 11:11-44.)

Ajattelehan nyt: Millaisessa tilassa Lasarus oli noiden neljän päivän aikana, jolloin hän oli kuolleena? Lasarus ei puhunut mitään taivaan autuudesta eikä helvetin vaivasta. Toki hän olisi puhunut siitä, jos hän olisi kokenut jotakin sellaista. Sen sijaan Lasarus oli täysin tiedottomana kuolemassa ja olisi jäänytkin siihen tilaan, kunnes olisi saanut "ylösnousemuksen viimeisenä päivänä", ellei Jeesus olisi palauttanut häntä elämään.

On totta, että näistä Jeesuksen ihmeistä koitui vain tilapäistä hyötyä, sillä hänen kuolleista herättämänsä ihmiset kuolivat uudestaan. Hän todisti kuitenkin 1900 vuotta sitten, että Jumalan voiman ansiosta kuolleet voivat todella elää uudelleen! Jeesus osoitti siis ihmeillään pienessä mittakaavassa, mitä maan päällä tapahtuu Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
Kun omaisemme kuolee

Kun tuo vihollinen, kuolema, iskee, saatat tuntea syvää surua, vaikka voitkin panna toivosi ylösnousemukseen. Aabraham uskoi, että hänen vaimonsa tulisi jälleen eloon, mutta siitä huolimatta luemme: "Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä." (1. Mooseksen kirja 23:2) Entä miten oli Jeesuksen laita? Kun Lasarus kuoli, hän "huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan" ja pian sen jälkeen hän "puhkesi kyyneliin". (Johannes 11:33, 35) Kun siis joku rakkaasi kuolee, niin itku ei ole heikkouden merkki.

Lapsen kuolema on kova kokemus varsinkin hänen äidilleen. Raamatussa puhutaankin siitä katkerasta surusta, jota äiti voi tuntea. (2. Kuningasten kirja 4:27) Luonnollisesti se on vaikeaa surevalle isällekin. "Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi", valitti kuningas Daavid, kun hänen poikansa Absalom kuoli (2. Samuelin kirja 18: 33).

Koska luotat ylösnousemukseen, surusi ei kuitenkaan ole hillitöntä. Raamatun sanojen mukaisesti et ’sure niin kuin muut, joilla ei ole toivoa’ (1. Tessalonikalaisille 4:13). Pikemminkin pyrit pääsemään lähelle Jumalaa rukouksessa, ja Raamattu lupaa, että "hän pitää sinusta huolen" (Psalmi 55:23).
Näin Jehova opettaa sanassaan Raamatussa.


           

.

Lue lisää

Sukkelasti osaat siirtyä aiheesta toiseen ja vieläpä vähemmän oleelliseen. Mitäpä jos pohtisit niitä aloittajan esittämiä kysymyksiä välillä?

1. Moos. 9:4Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.
1.Moos.9:6Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen.
Tässä toisessa kohtaa on ihmisesn veren vuodattamisesta,mutta koskee niitä jotka tekvätsen vaston elämän arvoja,ei kiellä luovuttamasta verta sitä elälmän säilyttämiseksi ihmiselle.

OLE OLEMASSA kirjoitti:

Raamattu ei opeta helvetintuli oppia.Jehova ei ketään kiduta missään helvetissä,kuten kaikki muut
uskonnot opettaa.Lue Saarnaaja 9:5,10.Kuolleet eivät tiedä mitään.

>>>>HELVETTIÄ EI
OLE OLEMASSA Raamattu ei opeta helvetintuli oppia.Jehova ei ketään kiduta missään helvetissä,kuten kaikki muut
uskonnot opettaa.Lue Saarnaaja 9:5,10.Kuolleet eivät tiedä mitään.

OLE OLEMASSA kirjoitti:

Raamattu ei opeta helvetintuli oppia.Jehova ei ketään kiduta missään helvetissä,kuten kaikki muut
uskonnot opettaa.Lue Saarnaaja 9:5,10.Kuolleet eivät tiedä mitään.

Ilm.20:12. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
Ilm.20:13- Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. 14. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. 15. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
Siinä on mitä on viimeinen tuomio.

ketään- kirjoitti:

Kuolema, ja mitä tapahtuu kun kuolemme

Raamatun mukaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei selvästikään ollut se, että ihmiset kuolisivat. Hän loi ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, asetti heidät Eedeniksi kutsuttuun maalliseen paratiisiin ja kehotti heitä hankkimaan lapsia ja laajentamaan paratiisikotinsa maailmanlaajuiseksi. He kuolisivat vain siinä tapauksessa, että he rikkoisivat hänen ohjeitaan (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15-17).

Koska Aadamilta ja Eevalta puuttui arvostus Jumalan hyvyyttä kohtaan, he olivat tottelemattomia ja joutuivat kärsimään säädetyn rangaistuksen. Jumala sanoi Aadamille: "[Sinä] tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1. Mooseksen kirja 3:19) Ennen kuin Aadam luotiin, häntä ei ollut olemassa; hän oli maata. Ja tottelemattomuutensa eli syntinsä vuoksi Aadam tuomittiin palaamaan maaksi, olemattomuuden tilaan.

Kuolema merkitsee siis sitä, ettei ole elämää. Raamattu ilmaisee näiden vastakohtaisuuden: "Synnin maksama palkka on kuolema, mutta Jumalan antama lahja on ikuinen elämä." (Roomalaisille 6: 23) Raamattu osoittaa kuoleman täydellisen tiedottomuuden tilaksi sanoessaan: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." (Saarnaaja 9: 5) Raamattu selittää ihmisen kuolemasta: "Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin." (Psalmi 146: 3, 4.)

Mutta Eedenissähän vain Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä. Miksi sitten me kaikki kuolemme? Se johtuu siitä, että me kaikki olemme syntyneet Aadamin tottelemattomuuden jälkeen, ja siksi me kaikki perimme synnin ja kuoleman häneltä. Raamattu selittää: "Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin." (Roomalaisille 5:12; Job 14:4.)

Joku voi kuitenkin kysyä: ’Eikö ihmisillä ole kuolematon sielu, joka jää eloon kuolemassa?’ Monet ovat opettaneet näin ja ovat jopa sanoneet kuoleman olevan portti toiseen elämään. Tämä käsitys ei kuitenkaan ole peräisin Raamatusta. Pikemminkin Jumalan sana opettaa, että sinä olet sielu, että sielusi olet todellisuudessa sinä itse kaikkine fyysisine ja henkisine ominaisuuksinesi. (1. Mooseksen kirja 2:7; Jeremia 2:34, "viatonten" = "viattomain sieluin", "Vanha kirkkoraamattu"; Sananlaskut 2:10) Raamattu sanoo lisäksi: "Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava." (Hesekiel 18:4) Raamattu ei opeta missään, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka säilyy elossa ruumiin kuollessa.
Miten ihmiset voivat elää jälleen

Sen jälkeen kun synti ja kuolema olivat astuneet maailmaan, Jumala paljasti tarkoituksensa olevan, että kuolleet palautetaan elämään ylösnousemuksen välityksellä. Siksi Raamattu selittää: "Aabraham - - laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet [hänen poikansa Iisakin] kuolleistakin." (Heprealaisille 11:17-19) Aabrahamin luottamus ei tuottanut hänelle pettymystä, sillä Raamattu sanoo Kaikkivaltiaasta: "Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle." (Luukas 20:37, 38.)

Kaikkivaltiaalla Jumalalla ei siis ole ainoastaan voima vaan myös halu herättää kuolleista ihmiset, jotka hän tahtoo herättää. Jeesus Kristus itse sanoi: "Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin." (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15.)

Pian sen jälkeen kun Jeesus oli sanonut tämän, hän kohtasi hautajaiskulkueen, joka oli tulossa israelilaisesta Nainin kaupungista. Kuollut nuorukainen oli leskiäidin ainoa lapsi. Nähdessään naisen pohjattoman surun Jeesus liikuttui säälistä. Kohdistaen sanansa ruumiille hän käski: "Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!" Niin mies nousi istumaan, ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen (Luukas 7:11-17).

Tapaus herätti leskessä suurta ihastusta, ja samoin kävi, kun Jeesus vieraili Jairuksen, juutalaisen synagogan esimiehen, kodissa. Hänen 12-vuotias tyttärensä oli kuollut. Mutta saavuttuaan Jairuksen kotiin Jeesus meni kuolleen lapsen luo ja sanoi: "Tyttö, nouse!" Ja hän nousi! (Luukas 8:40-56.)

Myöhemmin Jeesuksen ystävä Lasarus kuoli. Jeesuksen saapuessa hänen kotiinsa Lasarus oli ollut kuolleena neljä päivää. Vaikka Lasaruksen sisar Martta oli syvästi murheissaan, hän ilmaisi toivoa sanoessaan: "Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä." Mutta Jeesus meni haudalle, käski ottaa kiven pois ja huusi: "Lasarus, tule ulos!" Ja hän tuli! (Johannes 11:11-44.)

Ajattelehan nyt: Millaisessa tilassa Lasarus oli noiden neljän päivän aikana, jolloin hän oli kuolleena? Lasarus ei puhunut mitään taivaan autuudesta eikä helvetin vaivasta. Toki hän olisi puhunut siitä, jos hän olisi kokenut jotakin sellaista. Sen sijaan Lasarus oli täysin tiedottomana kuolemassa ja olisi jäänytkin siihen tilaan, kunnes olisi saanut "ylösnousemuksen viimeisenä päivänä", ellei Jeesus olisi palauttanut häntä elämään.

On totta, että näistä Jeesuksen ihmeistä koitui vain tilapäistä hyötyä, sillä hänen kuolleista herättämänsä ihmiset kuolivat uudestaan. Hän todisti kuitenkin 1900 vuotta sitten, että Jumalan voiman ansiosta kuolleet voivat todella elää uudelleen! Jeesus osoitti siis ihmeillään pienessä mittakaavassa, mitä maan päällä tapahtuu Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
Kun omaisemme kuolee

Kun tuo vihollinen, kuolema, iskee, saatat tuntea syvää surua, vaikka voitkin panna toivosi ylösnousemukseen. Aabraham uskoi, että hänen vaimonsa tulisi jälleen eloon, mutta siitä huolimatta luemme: "Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä." (1. Mooseksen kirja 23:2) Entä miten oli Jeesuksen laita? Kun Lasarus kuoli, hän "huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan" ja pian sen jälkeen hän "puhkesi kyyneliin". (Johannes 11:33, 35) Kun siis joku rakkaasi kuolee, niin itku ei ole heikkouden merkki.

Lapsen kuolema on kova kokemus varsinkin hänen äidilleen. Raamatussa puhutaankin siitä katkerasta surusta, jota äiti voi tuntea. (2. Kuningasten kirja 4:27) Luonnollisesti se on vaikeaa surevalle isällekin. "Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi", valitti kuningas Daavid, kun hänen poikansa Absalom kuoli (2. Samuelin kirja 18: 33).

Koska luotat ylösnousemukseen, surusi ei kuitenkaan ole hillitöntä. Raamatun sanojen mukaisesti et ’sure niin kuin muut, joilla ei ole toivoa’ (1. Tessalonikalaisille 4:13). Pikemminkin pyrit pääsemään lähelle Jumalaa rukouksessa, ja Raamattu lupaa, että "hän pitää sinusta huolen" (Psalmi 55:23).
Näin Jehova opettaa sanassaan Raamatussa.


           

.

Lue lisää

Ei jumalan halua kenenkään joutuvan hukkaan,sitä varten on Jeesus tullut että kaikki jotka ottavat vastaan hänen tarjoaman pelastuksen.Mutta jokta eivät sit ota vastaan ei heidän nimeään löydy myskään elämän kirjasta.
Synnin seuraus on ijankaikkinen kuolema ensin ruumiillinen ja sitten myös sielullinen, toinen kuolema, tuo tulinen järvi,yhdessä epäuskoisten kanssa ja paholaisen enkeleineen.Siitä alkaa ijankaikkinen vaivan eikä pääty koskaan.
Jeesusessa pelastunee iloisemme ikuisesti siitä hän pelasti meidättä hyväksyimme hänen sovituksensa.

kuulija kirjoitti:

Ilm.20:12. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
Ilm.20:13- Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. 14. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. 15. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
Siinä on mitä on viimeinen tuomio.

Lue lisää

, Josta on käännetty "Tulinen järvi," esiintyy raamatussa vain kerran, ja se tarkoittaa , edelleen,aina , Täydellistä hävittämistä. siinä ei ole mitään tietoista:
..Ne on nuo Luterilaiset kääntäjät,

kuulija kirjoitti:

1. Moos. 9:4Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.
1.Moos.9:6Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen.
Tässä toisessa kohtaa on ihmisesn veren vuodattamisesta,mutta koskee niitä jotka tekvätsen vaston elämän arvoja,ei kiellä luovuttamasta verta sitä elälmän säilyttämiseksi ihmiselle.

Lue lisää

Sir Harvey keksi verenkierron vasta noin 400 vuotta sitten. Tuolloin ei tunnettu onteloneuloja, vaan neulat keksittiin antamaan haavoittuneille intiaanisotureille morfiinia ja tämä vasta espanjalaisten käytyä amerikassa. Raamattu ei siis voi kieltää verensiirtoa, kun verenkiertoa ja neuloja sen suorittamiseksi ei edes tunnettu. veren kavahtaminen tarkoittaa tappamista ja veripitoisen ruoan syömistä, ei verensiirtoja. Siinäkin jehovat opettavat väärin.

Jumalanhullu kirjoitti:

>>>>HELVETTIÄ EI
OLE OLEMASSA Raamattu ei opeta helvetintuli oppia.Jehova ei ketään kiduta missään helvetissä,kuten kaikki muut
uskonnot opettaa.Lue Saarnaaja 9:5,10.Kuolleet eivät tiedä mitään.

Lue lisää

.. Kreikkalaisten myyttien Jumaluus, ei paikka, Hades oli Zeuksen veli, Maanalaisten rikkauksien jumala.
Yleensä ottaen , edes Skandinaavien jumaluudet, Hel, kuoleman ja hävityksen jumalatar, ei kerro tietosesta kidutuspaikasta, vaan häviäminen "Helin huoneeseen," hautaan , oli lahoamista, raamatun "Turmeltumista," jota korkein ei sallinut poikansa kohdalla.
-Mainitsemasi saatana oli se persoona , joka väitti ihmisen olevan joutava, "Mitätön mato,". Hän väitti , että yksikään ihminen ei luota Jumalaan. Ja hän oli se, joka syyllisti ihmiset syyllisiksi syntiin, johon heidän sukunsa isä, Adam oli syypää. Ja keksi yleensä ajatuksen Synnistä, ja synnintunnossa rypemisestä.
Raamattu Vt;ssa, Miika 6; 6-8, kertoo kaiken, mitä Jumala vaatii; siis nimenomaan ihmisiltä;.
Sana "Helvetti", On peräisin skandinaavien tarustosta, (WIkipedia,) josta Kuolemanjumalatar Helin nimestä tuli muinaisnorjan "Helviti, ", ruotsin "Helvete," ja Suomenkielen "Helvetti."
Hel on muuten se jumaluus, joka päästää kaikki kuolleet irti "Jumalten hämärän " Tullessa, kun Ragnarök alkaa.
tässä "-sinä et tiedä, " -tekstissä on sisällä ainakin kolme pakanauskontoa; taitaa olla neljäkin, koska Hindujen Kali on sama täti kuin Hel. ja Platonin teksti päällimmäisenä, koska "Ikuisen Sielun idea ,"On platonilta; lukekaa vaikka.

ei pullosta kirjoitti:

Sir Harvey keksi verenkierron vasta noin 400 vuotta sitten. Tuolloin ei tunnettu onteloneuloja, vaan neulat keksittiin antamaan haavoittuneille intiaanisotureille morfiinia ja tämä vasta espanjalaisten käytyä amerikassa. Raamattu ei siis voi kieltää verensiirtoa, kun verenkiertoa ja neuloja sen suorittamiseksi ei edes tunnettu. veren kavahtaminen tarkoittaa tappamista ja veripitoisen ruoan syömistä, ei verensiirtoja. Siinäkin jehovat opettavat väärin.

Lue lisää

Onhan veri mainittu muutamassa kohdassa Raamatussa

Johdonmukaista olisi jos, vanhimmissa teksteissä olisi alkuperäisenä merkityksenä se teurastustapa, veri maahan.

Sitten tullut ehkä samaa asiaa tarkoittavana kielto veren syömisestä.

Uudessa testamentissa lopulta sanotaan siihen tapaan, että mikään ei saastuta ihmistä, mikä menee suusta sisään, vaan se voi saastuttaa, mikä sieltä tulee ulos.

Tässä viime vaiheessa on jätetty mainitsematta teurastustapa kokonaan, ymmärrettävästi koska se ei ole ollut mitenkään puheenaiheenakaan.

Tuttavani jehovantodistaja, teurastaja, kertoi ottaneensa lopputilin, kun olisi joutunut teurastamon osastolle missä veri olisi otettu talteen.