Kun ihminen kuolee hänen sielunsa eroaa välittömästi ruumiista ja siirtyy viettämään ikuisuutta joko helvetissä tai taivaassa. Seuraavassa naisen todistus kyseisestä aiheesta.
http://www.youtube.com/watch?v=x8FjG2GSapM&feature=rela ted
http://www.youtube.com/watch?v=x8FjG2GSapM&feature=rela ted
Vastaukset 18
Vanhimmat
olin vasta hautajaisissa ja siellä pappi sanoi että jeesus herättää viimeisenä päivänä.
Mikäs uskovainen sinä olet kun heti heivaat sielun taivaaseen?
Todistusten mukaan mitä olen kuullut ja katsonut siirtymä on välitön joko tuonelaan(helvetin esiaste) tai taivaaseen Jeesuksen luokse, sitten lopuksi annetaan ikuinen keho voittajille Jeesuksen Kristuksessa.
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen näyttäisi olevan seuraavanlainen tilanne: kuollut keho on haudassa ja voi maatua vaikka "olemattomiin". Sielu on joko manalassa (tuonela, helvetti) tai taivaassa (paratiisissa). Paratiisissa olo on lepoa, mutta ei lopullinen olotila, vaikka moni niin ajattelee. Tulee nimittäin ylösnousemuksia. Raamatun mukaan Jeesuksen tullessa Jeesuksen omat nousevat Jeesuksen mukaan. Tuonelan sakki nousee vasta tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Kaikki kuitenkin nousevat jossakin ylösnousemuksessa. Ja kaikille luetaan tuomio!
Ennen Jeesuksen nousemista kuolleista manalassa oli paratiisimainen olotila, jota sanottiin Aabrahamin helmaksi (mm. Lasaruksesta kertova tarina liittyy tähän). Siellä olivat ne, jotka olivat Jumalalle "otollisia". He eivät päässeet taivaaseen, koska vielä ei ollut lunastusta. He olivat manalan (tuonelan) vankeja, mutta kuitenkin suojassa ja "levossa". Jeesus lienee käynyt niiden kolmen päivän aikana hakemassa Jumalalle otolliset pois, eli enää ei ole manalassa mitään "Aabrahamin helmaa".
Manalassa on vain toivottomuus, eikä mahdollisuutta esim. "tehdä jotain" niin, että tulisi tehdyksi; että ympäristö esim. muuttuisi. Odotus, vailla toivoa. Sieltä ei pääse puuttumaan maan asioihin eikä edes näe niitä. Henkimaailman yhteydenotot ovat muuta pimeyden henkisakkia eivätkä manalaan joutuneita ihmissieluja, jotka eivät mitään voi. ja sitten on niitä manalassa olevia sieluja, joille olo on "helvettiä". Se on kuitenkin heidän oma valintansa: heidän omat tekonsa ovat heidän luonaan, eivätkä väisty.
Kannattaa googlailla raamattusivustoilta kaikenlaista tähän aiheeseen liittyvää. Tuonpuoleisesta on melko paljon tietoa.
Pyydän valmiiksi anteeksi, jos olen nyt vähän tyly. Mutta ihan rehellisesti ja käsi sydämellä olen tätä mieltä. Jos uskovaisten taivas ja helvetti olisivat oikeasti olemassa, kieltäytyisin taivaspaikasta ja menisin ilolla helvettiin. Ai miksikö? Taivaassa olisivat vain uskovaiset, sillä vain he pääsevät sinne? Tuomitsevat, suvaitsemattomat, ilkeät, jopa pahansuovat ihmiset toisin ajattelevia kohtaan. Nuo moraalinvartijat, jotka hyökkäävät julmasti, ilkeästi loukaten jokaista vastaan, joka ajattelee eritavalla. Yleensä olen pitkämielisempi ja yrittänyt ymmärtää, mutta olen vain toivottoman väsynyt ottamaan niitä loukkauksia ja sättimisiä vastaan tällä palstalla, sanon minä tai joku muu ei-uskovainen mitä tahansa. Kun joskus, edes kerran, olisi ihan mukava jutustella leppoisissa ja hyväntahtoisissa merkeissä ilman näitä ivallisia, joskus jopa vihamielisiä julistuksia. On täällä jokunen ihan sympaattinenkin uskova, mutta ihmeellisen harvalukuisena, kun ajatellaan Jeesuksen oppeja armosta ja lähimmäisen rakkaudesta.
Että en siis usko, että viihtyisin taivaassa. Keitä helvetissä sitten olisi? No kaikki mukavat symppikset tietysti. Viihtyisin siinä porukassa varmasti paremmin.
Ne hyökkäävät ja ivalliset kirjoitukset kannattaa jättää omaan arvottomuuteensa,ei sellaisiin kannata edes vastata.
Antaa rakkien räkyttää,muuhun ne eivät pystykään.
Yleensä jätänkin huomiotta, tai ainakin vähälle huomiolle. Mutta joskus palaa päreet minultakin, vaikka universaalin rakkauden ja suvaitsevaisuuden puolesta puhunkin ja siten pyrin myös elämään. Eilisen kommenttini sai aikaan oikeastaan se pitkä viestiketju jälleensyntymisestä, joka oli äitynyt hyvinkin riitaisaksi.
vaikka siellä olisikin 'symppiksiä' niin se pahuuden ilmapiiri olisi niin karmea, että ei siinä symppisystävätkään kykenisi lohtua tuomaan, kun räpistelisivät itsekin siinä pahuuden kentässä.
Kulje ohi kaikkien ihmisten kohti totuutta eli Jeesusta. Silloin et asetu muiden yläpuolelle tuomitsemaan toisia tuomitsevia.
Kun minä en usko helvetin olemassaoloon. Edellinen oli vain ajatusleikki. Enkä missään nimessä usko sellaiseen "isään", joka heittää noin vain omat lapsensa helvettiin, vaikka nämä olisivat kuinka hyviä ja rakastavia tahansa, mutta jotka eivät usko häneen. En voisi tehdä niin omille lapsilleni, eikä minun Jumalanikaan tee niin. Jeesuksen opetuksissa oli paljon hyvää ja oikeata, kuten se, että rakasta vihollistasi. Heikkojen puolella oleminen. Mutta - se on kuitenkin melko yleismaailmallista oppia. Jeesus oli valaistunut sielu, joka ilmensi kristus-energiaa. Ei minun kuitenkaan tarvitse "hänessä elää", jotta voin kulkea oman kehitystieni loppuun. Kaikki me pääsemme lopulta perille, usko pois.
yksi mutta. Isä ei heitä noin vain ketään helvettiin, se on ihmisten vääristelyä. Hän tarjoaa matkalippua jokaiselle, mutta kaikki ei huoli vapaalippua. Tämä ihmisen oma valintaa heittää matkanteon väärille raiteille, joka ei vie Isän luo. Hän laittaa ne, jotka matkalipun ovat saaneet, kertomaan näilläkin palstoilla miten lipun saa, mutta mitä vielä, vastauksena on että olette itsekkäitä itsenne korottajia!
No, vajavaisia ollaan kaikki, niin oman lipun haltijat kuin vapaalippulaisetkin.
Jeesus kertoi myös helvetistä vakavia sanoja. En voi ymmärtää miten ne sanat jätetään huomioimatta ja keksitään itseä miellyttäviä 'kristus-energioita', joista Jeesus ei puhunut mitään.
On turvallisempaa ottaa todesta kaikki Hänen sanansa, siinä ei menetä yhtään mitään! Jos Hän sanoo olevansa ainoa tie Jumalan luo, niin turhaa on ihmisen väitellä Häntä vastaan ja väittää pääsevänsä perille muita teitä.
Viisaita sanoja jotka ovat linjassa Jumalan sanan kanssa, siunausta olitpa sitten sisko tai veli.
oikeasti tätä samaa olen elämässäni paljon pohtinut, kun on näitä uskovaisia ympärillä paljon, että voivatko he tosiaan niin uskoa, että kun nyt julistavat itsensä Jumalan sanan viestin viejiksi, niin heille on vaan se taivaspaikka varattu. Ja muilla elämään on astunut piru ja heitä kohtaa vaan kadotus. Se on suurta suvaitsemattomuutta, mistä moni sotakin on saanut alkunsa. Onneksi tosiaan on niitäkin uskovaisia, että heistä tosiaan se lähimmäisen rakkaus näkyy ja tuntuu.
Tässä toisenlainen esimerkki läheisestä sukulaisestani, joka ikänsä ollut uskovainen ja valmistui juuri papiksi: hän tuo jokaisessa sukujuhlassa ja muissa julkisissa tilanteissa uskoaan esille ja siunaa kaikki meidät muutkin, aina toivottelee Jumalan siunausta meidänkin perheelle ja kyselee kuulumisia. Kunnes sitten teimme kohtalokkaan virheen, mitä tälläinen tavallinen, hänen silmissään varmaan pakana, ei saisi tehdä. Otimme kotiimme kasvamaan vähäosaisia, kaltoinkohdeltuja lapsia, yhteydenpito loppui kokonaan, eipä enää sukujuhlissa kysellä kuulumisia, hyvä että kyetään tervehtimään! Olemme kuin vieraita hänen perheelleen. Kaikista suvaitsemattomimpia ovat olleet nimenomaan tämä suvun uskovainen puolisko, ja tämä toinen "pakanapuoli" on arvostanut ja auttanut meitä vaikeassa tehtävässämme.
Valitettavasti meille tuli sellanen olo, että todellinen uskovainenkin voi olla kateellinen, katkera, että joku voi konkreettisesti osoittaa lähimmäisen rakkautta. Ihmettelen, että vaikka he ovat niin läheisessä väleissä Jeesukseen ja Jumalaan, heillä ei aitoon välittämiseen voimia ole. Meille ollaan oltu kateellisia myös terveistä monesta omasta lapsestamme ja onnellisesta perheestämme ja nämä samat ihmiset. Omat sukulaiset. Heillä itsellään kun oli suunnattomia vaikeuksia samaan aikaan lastensa hoidossa, siis jaksamisessa ja niiden saamisessa ylipäätään.
Jos heille vaan on taivaspaikka auki, niin kyllä Jumala on epäoikeudenmukainen. En millään usko siihen. Luulen, että kaikki tämä on sitä, että he pitävät itsestään selvänä, että kun he hartaasti Jeesukseen ja Jumalaan turvautuvat, he turhautuvat, kun samaan aikaan me tavalliset tallaajat näytämme jaksavan ja pärjäävän liian hyvin. Heillehän se kuuluisi! Siis heidän uskonsa ja oppiensa mukaan. Mutta maailma on ihmeellinen. Kun antaa, niin saa.
jotka sinne helvettiin joutuisivat sinun mielestäsi olisi kuitenkin erittäin rakastavaista porukkaa. Joten luultavasti helvetissä vallitsisi kuitenkin se rakastava ilmapiiri. Ne jotka lasketaan pahoiksi ovat tosiaan minimissä.
Taivaassa sen sijaan olisi vallitsevana ylimielinen ivallinen ilmapiiri täynnä itsekehua. Ne muutamat tosikristityt tulisivat pian meidän luoksemme helvettiin.
>>Taivaassa sen sijaan olisi vallitsevana ylimielinen ivallinen ilmapiiri täynnä itsekehua. Ne muutamat tosikristityt tulisivat pian meidän luoksemme helvettiin.
Siksi että Jeesus on siellä. Hän on kaiken rakkauden täyteys ja lähde. Ei taivaassa ole tyranneja eikä ilkeitä ihmisiä. Siellä on niitä jotka rakastavat Jeesusta.
uskovainen täältä sinne pääse.
Jeesus on siellä taivaassa?
Hänhän voi olla inkarnoituneena täällä maan päällä.
ja ne jotka rakastavat itseään ja kykenevät sitä myöten rakastamaan myös lähimmäistään, menevät toiseen paikkaan. Rakkaus Jeesukseen on kaunista sekin, mutta täytyy kyetä rakastamaan ensin itseään, jotta tulee kyky rakastaa lähimmäistään ja tätä elämää yleensäkin. Toivottavasti tämä on uskovienkin lähtökohta, se mistä kaikki on alkanut, eli omasta itsestä.
Anna mun kaikki kestää, olipahan todistus! Kassialmat ja kallovikaiset hourailevat näkyjään. Ei kai näihin voi täyspäiset uskoa.