Hei! Tarvitsisin apua nyt tälläiseen ongelmaan..
Mulla olisi tälläinen ongelma.. Meidän naapurissa asuu mummo, joka on alkanut häiritsemään meidän elämää. Asumme siis kerrostalossa. Tämä mummo aloitti meillä "käymisen" tuossa alku syksyllä. Kyseli ensin, että onko hänen tv ja radio kovallaan, että hän koittaa pitää niitä mahdollisimman hiljaisella. Sanoin hänelle että ei me mitään olla kuultu. Sitten hän kysyi että ketä meillä oikein asuu? Sanoin että minä ja avomieheni. Hän kysyi että eikö muita? Sanoin että ei. Seuraavaksi hän sanoi, että meillä on niitä ihme virityksiä. Yritin häneltä kysellä että mitä virityksiä, mutta hän ei siihen enää vastannut mitään.
Meni taas viikkoja, en muista kauaa, kun hän tuli uudestaan. Tällä kertaa hän kysyi että miksi meillä ramppaa vieraita? Sanoin että ei meillä ole ketään käynyt kylässä. Kuulema hänen mielestään samapeli jatkuu, että meillä on taas niitä virityksiä. Siitä meni pari viikkoa ja mummo oli taas ollut meidän oven takana kun olin töissä, avomieheni oli kotona. Oli kertonut, että hän heräsi yöllä ihan kuin joku olisi ampunut hänen oveensa(meinasi soittaa poliisit) ja vettä lasketaan kokoaika, hana auki hana kiinni. Mummo kävi meillä nyt sisällä ja näki että meillä ei mitään virityksiä ole. Mieheni käski mummon mennä kotiinsa kuuntelemaan, kun laski vessasta vettä. Ei kuulema kuulunut mitään. Mummo sanoi kanssa, että veden tulo kuuluu ihan meidän makuuhuoneen seinäntakaa, mieheni siihen sanoi, että ei meillä makuuhuoneessa ole suihkua tai muuta vesipistettä.
Meni jonkun aikaa ja taas tänään mummo tuli, hakkasi meidän ovea. Menin avaamaan ja hän kysyi että joko ne miehet lähti? Olin että mitkä miehet? Sanoin että ei täällä asu ketään miehiä, mutta mummo väitti että asuu. Ne kuulema pitää ihan hirveetä meteliä, että alakerran asukkaatkin pelkää. Hän sitten kysyi että ollaanko me kauankin asuttu tässä? Sanoin että ollaan, (ollaan asuttu tässä asunnossa yli 5v)hän ei kuulema voi muuttaa kun on tulossa polvileikkaus. Ja sitten meillä on kuulema joku tuuletin joka pitää kovaa ääntä ja pesukone joka on keittiönpöydän päällä. Tämän jälkeen hän kehui meitä että ollaan ihania naapureita :) Olin että häh? Hän huomasi myös mahani (meille tulossa siis perheenlisäsytä kk päästä) kovasti kyseli millon syntyy jne ja näistä asioista ei kuulema saa kertoa niille miehille.
Nyt olen ihan pihalla että mitä meidän kannattais tehdä? Ottaako omaisiin yhteyttä vai? En kohta jaksa itse enää jos mummo tulee kokoaika meille, kun meille syntymässä vauvakin..
Että voisitteko antaa meille vinkkejä... Kiitos jo etukäteen :)
Mulla olisi tälläinen ongelma.. Meidän naapurissa asuu mummo, joka on alkanut häiritsemään meidän elämää. Asumme siis kerrostalossa. Tämä mummo aloitti meillä "käymisen" tuossa alku syksyllä. Kyseli ensin, että onko hänen tv ja radio kovallaan, että hän koittaa pitää niitä mahdollisimman hiljaisella. Sanoin hänelle että ei me mitään olla kuultu. Sitten hän kysyi että ketä meillä oikein asuu? Sanoin että minä ja avomieheni. Hän kysyi että eikö muita? Sanoin että ei. Seuraavaksi hän sanoi, että meillä on niitä ihme virityksiä. Yritin häneltä kysellä että mitä virityksiä, mutta hän ei siihen enää vastannut mitään.
Meni taas viikkoja, en muista kauaa, kun hän tuli uudestaan. Tällä kertaa hän kysyi että miksi meillä ramppaa vieraita? Sanoin että ei meillä ole ketään käynyt kylässä. Kuulema hänen mielestään samapeli jatkuu, että meillä on taas niitä virityksiä. Siitä meni pari viikkoa ja mummo oli taas ollut meidän oven takana kun olin töissä, avomieheni oli kotona. Oli kertonut, että hän heräsi yöllä ihan kuin joku olisi ampunut hänen oveensa(meinasi soittaa poliisit) ja vettä lasketaan kokoaika, hana auki hana kiinni. Mummo kävi meillä nyt sisällä ja näki että meillä ei mitään virityksiä ole. Mieheni käski mummon mennä kotiinsa kuuntelemaan, kun laski vessasta vettä. Ei kuulema kuulunut mitään. Mummo sanoi kanssa, että veden tulo kuuluu ihan meidän makuuhuoneen seinäntakaa, mieheni siihen sanoi, että ei meillä makuuhuoneessa ole suihkua tai muuta vesipistettä.
Meni jonkun aikaa ja taas tänään mummo tuli, hakkasi meidän ovea. Menin avaamaan ja hän kysyi että joko ne miehet lähti? Olin että mitkä miehet? Sanoin että ei täällä asu ketään miehiä, mutta mummo väitti että asuu. Ne kuulema pitää ihan hirveetä meteliä, että alakerran asukkaatkin pelkää. Hän sitten kysyi että ollaanko me kauankin asuttu tässä? Sanoin että ollaan, (ollaan asuttu tässä asunnossa yli 5v)hän ei kuulema voi muuttaa kun on tulossa polvileikkaus. Ja sitten meillä on kuulema joku tuuletin joka pitää kovaa ääntä ja pesukone joka on keittiönpöydän päällä. Tämän jälkeen hän kehui meitä että ollaan ihania naapureita :) Olin että häh? Hän huomasi myös mahani (meille tulossa siis perheenlisäsytä kk päästä) kovasti kyseli millon syntyy jne ja näistä asioista ei kuulema saa kertoa niille miehille.
Nyt olen ihan pihalla että mitä meidän kannattais tehdä? Ottaako omaisiin yhteyttä vai? En kohta jaksa itse enää jos mummo tulee kokoaika meille, kun meille syntymässä vauvakin..
Että voisitteko antaa meille vinkkejä... Kiitos jo etukäteen :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsellenikin tuli naapuri usein yölläkin takomaan ovea ja kertomaan ihmeellisiä juttujaan. Ekalla kerralla meni hieman aikaa täydestä, mutta huomasin kyllä pian missä mennään. Nyt naapurini on jo majan majoilla ja yöt ovat rauhoittuneet.
Omaisille kannattaa tietenkin mainita asiasta, jos sellaisia on olemassa. Läheiset eivät vältämättä ole edes tietoisia mummelin harhaisuudesta, varsinkin jos harvoin tavataan.
Neuvoisin teidän kertoa omaisille, tietävätkö omaiset edes noista harhoista ja yleensä tuosta sairaudesta, jos käyvät harvoin ja pikakäynneillä, koko sairaus voi olla sen ajan "piilossa", hän osaa näytellä ihan normaalia.
Alkuvaiheessa dementiaa sairastava ei tunne olevansa sairas ja noi harhat ovat hänelle tosiasioita...
Muistan omasta äidistäni, kun hän kertoi naapurin häntä huoritelleen ja haukkuneen, kauhulla ajattelin, että jos hän menee kertomaan tälle naapurille tästä, no niinhän oli mennytkin ja puhunut suunsa puhtaaksi.
Jonkun ajan kuluttua tämä naapuri tuli minulle kertomaan ja ihmettelemään äidin käytöstä, minä taas kerroin tästä sairaudesta ja että ei pidä välittää noista, kun ei voi sille mitään.
Minulle äiti sepitti mitä ihmeellisempiä tarinoita tästä naapurista, milloin tämä oli lampulla tiiraillut ikkunasta öisin, milloin tämä oli käynyt hänen poissa ollessaa asunnossa penkomassa tavaroita ja jopa varastamassa esineitä, jotka sitten aina löytyivät mitä ihmeellisemmistä paikoista.
Jos minä sanoin esim. että ei täällä kukaan ole käynyt, niin hän oikein suuttui minulle, että olen tuon naapurin puolella:)
Alkuvaihe olikin aika rassaavaa aikaa minulle, kun ainoana omaisena pidin äidistä huolta.
Hän piti itsepäisesti aina päänsä ja oli oikeessa aina, en ryhtynyt kuitenkaan kinaamaan mistään, vaan vaihdoin vaan aina puheenaihetta toiseen, milloin onnistuen, milloin sitten en...
Kuitenkin omaisten pitäis tietää tuosta käytöksestä, mitä se sitten onkaan ja onko jotain tehtävissä ja onko hänen oikea paikka asua siinä, vai olisko jokin hoitokoti parempi vaihtoehto hänelle.
Joten otappa yhteyttä hänen läheisiin, jospa asiat rupeis selviämään tuosta!
Teen keikkatyötä vanhuspuolella ja yhdessä paikassa eräällä mummolla oli samantyylisiä harhoja. Juuri tuota että joku on nyt ammuttu, tai jotain ylinmääräsiä ihmisiä kulkee huoneessa tai jotain on varastettu. Tällä mummolla oli lewynkappale dementia.
Jos vain tiedät jonkun lähiomaisen yhteystietoja ota ihmeessä yhteyttä.. Tai jos omaisia ei ole, etsi vaikka oman kotikuntasi nettisivuilta jotain yhteystietoja vanhustenhoidon järjestämisestä. Kysy lisätietoja niiltä.
Kun minä muutin tähän nykyiseen asuntooni, huomasin pian että alakerran mummulla ei ollut aivan kaikki mutterit kunnossa. Heti tässä vaiheessa mainitsen, että minä luen ja kirjoitan, joten en taatusti ollut tehnyt mitään mistä minua alettiin syyttämään.
Tarina menee näin. Olin asunut tässä noin kuukauden, kun eräänä päivänä n. klo 16.00 soi ovikello ja menin avaamaan oven. Oven takana seisoi pienikokoinen harmaahiuksinen vanha nainen, jota en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Hän alkoi välittömästi huutamaan, että "mitä täällä hakataan ja paasataan!" Olin kyllä vähän huuli pyöreänä, kun en tajunnut mistä oli kyse. Tuli ilmi että hän asui asuntoni alapuolella, ja nyt oli sellainen ongelma, että jossain kuulemma hakattiin koko ajan eikä hän saanut öitään nukuttua. Olin koko päivän lukenut ja tehnyt muistiinpanoja, enkä taatusti metelöinyt. En kuullut itse mistään muualtakaan mitään. Mummeli tuli oikein istumaan nojatuoliin ja oli siinä hetken, sitten ihmetteli että enkö tosiaankaan tehnyt mitään. Vastasin että en. No, hän oli jo ehtinyt tehdä minusta valituksen isännöitsijälle, joka ei ollut kuitenkaan uskonut tätä. Seuraavana päivänä mummlei tuli taas, ja nyt oikein anteeksi pyyteli ja sanoi peruuttaneensa valituksen. Hyvitykseksi hän alkoi tiskaamaan astioitani, vaikka sanoin että ei ole tarpeen. No, minä tein sovinnon kun hän sitä pyysi ja ajattelin, että asia on ok.
Meni pari kuukautta ja tuli joulu. Mummeli antoi oikein pullapitkon minulle, kun kävelin rappukäytävässä ja ajattelin, että se ei hyvää tiennyt... Tyttäreni tuli vajaa kaksivuotiaan poikansa kanssa luokseni jouluksi ja tietysti tämä lapsi juoksi lattialla. Heitteli leluja jonkun verran, mutta ei hän mitään mahdotonta meteliä pitänyt. Tämä kaikki tietenkin kuului alakertaan ja kun vein roskia joulun jälkeen, mummeli oli ulkona ja oli kuin myrskyn merkki. Arvasin heti mistä kiikasti.
Joulu meni ja tuli tammikuu. Eräänä iltana soi taas ovikello. OLin juuri aikeissa laittaa iltapalaa itselleni, mutta menin avaamaan. Sama mummeli siellä taas. Ja sama virsi:" voitko lopettaa sen hakkaamisen että minä saan nukkua." Kello oli puoli yhdeksän. Sanoin että en ole tehnyt mitään, mistä hän minua syyttää. Mutta hän oli vuorenvarma, että minun asunnostani se kuuluu. Itse en ollut kuullut mistään mitään eikä ne pari nuorta tyttöäkään, jotka sattuivat just silloin menemään rappuja pitkin. Sain valittajan siitä lähtemään, mutta totesin että mulla ei sitten kestä hermot, ellei tuo peli pääty. Seuraavana aamuna menin isännöitsijän luokse selvittelemään asiaa ja hän otti hoitaakseen jutun, pitihän siihen joku ratkaisu tulla. Tämä on kaupungin vuokratalo eikä se kauan vetele, että jooku vuokralainen alkaa toisia tyrannisoimaan.
Sittemmin kuulin että hän oli jo vuosien ajan tyrannisoinut ja häirinnyt muita naapureita. Kuulin myös, että oli valittanut minusta naapureille ja mustamaalannut minut, väittänyt että koko ajan jotakin hakkaan, tein kuulemma metallitöitä asunnossani jne. jotain aivan älytöntä. No, isännöitsijä tutki asian ja muut naapurit olivat sanoneet,että minun asunnostani ei ollut koskaan kuulunut sitä meteliä, mistä minua syytettiin. Lopputulos oli se, että mummeli sai häädön tästä talosta ja muutti parin viikon päästä. Häätöä varmaan joudutti se,että hän tappeli erään toisen naapurin kanssa vain muutaman päivän päästä kun oli minua käynyt uhittelemassa.
Mulla meni kauan aikaa ennenkuin uskalsin olla oma itseni ja hengittää vapaasti. Tapauksesta on jo kymmenen vuotta eikä tämä mummeli elä enää. Rauha hänen sielulleen.