Yhteiskuntamme suurin tappio on perheyhteisön/kyläyhteisön/suvun hajoaminen.
Ajatellaan vaan omaa napaa.
1.)Perinteisesti "huonot" vanhemmat on korvannut mummu/täti/setä ym lähipiiristä. Nykyään jonotetaan lapsi psykoloogille.
2.) Taloudellisesti suku on tukenut ja auttanut koulutuksessa työnhaussa ym.
3.) Lapsienhoidossa veljet/siskot/isovanhemmat ovat yhä korvaamattomia.
4.) Sukulaisten "juorut"/huolenpito ovat edes jotenkin pitäneet suvun jäsenten käytöksen kurissa.
5.) Avioliitto/parisuhde ongelmissa on aina joltain sukulaiselta saanut rakentavia vinkkejä.
Nykyään jonotetaa ja kerjätään sossusta/kelasta rahaa. Maksetaan toisella kädellä veroja ja toisella otetaan vastaan tukia.. (sairasta touhua)
Ja kukaan ei enää edes osaa ajatella/ehdottaa muita vaihtoehtoja.
Parannusehdotus:
Kylä/kortteli yhteisöjen henkiinherättäminen.
Tutustutaan naapureihin rakennetaan yhdessä lähiympäristö turvallisemmaksi. Käytännössä/talkoilla/luottamuksella/puhumalla asioista/huolista suoraan.
Ensiaskel: Naapurin päivittäinen tervehtiminen.
Ajatellaan vaan omaa napaa.
1.)Perinteisesti "huonot" vanhemmat on korvannut mummu/täti/setä ym lähipiiristä. Nykyään jonotetaan lapsi psykoloogille.
2.) Taloudellisesti suku on tukenut ja auttanut koulutuksessa työnhaussa ym.
3.) Lapsienhoidossa veljet/siskot/isovanhemmat ovat yhä korvaamattomia.
4.) Sukulaisten "juorut"/huolenpito ovat edes jotenkin pitäneet suvun jäsenten käytöksen kurissa.
5.) Avioliitto/parisuhde ongelmissa on aina joltain sukulaiselta saanut rakentavia vinkkejä.
Nykyään jonotetaa ja kerjätään sossusta/kelasta rahaa. Maksetaan toisella kädellä veroja ja toisella otetaan vastaan tukia.. (sairasta touhua)
Ja kukaan ei enää edes osaa ajatella/ehdottaa muita vaihtoehtoja.
Parannusehdotus:
Kylä/kortteli yhteisöjen henkiinherättäminen.
Tutustutaan naapureihin rakennetaan yhdessä lähiympäristö turvallisemmaksi. Käytännössä/talkoilla/luottamuksella/puhumalla asioista/huolista suoraan.
Ensiaskel: Naapurin päivittäinen tervehtiminen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nykyään yritetään sysätä perheen tehtäviä valtiolle, ja ihmetellään kun se on yhtäkkiä hirvittävän kallista ja paljon tehottomampaa...
Erittäin pitkälle samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Visioista ja ideoista vaan pitäisi päästä etenemään arkipäivän todelliseen toimintaan. Jos naapurin tervehtiminen on se ensimmäinen askel niin seuraavat voisivat olla vaikka:
2. Osallistua koulun vanhempainyhdistyksen toimintaan.
3. Sen sijaan että pelkästään heittää penskat treeneihin niin menee itsekin mukaan tekemään jotain. Seurojen toiminta nousee tai kaatuu vetäjien mukana....
Ja niin edelleen. Mahdollisuuksia olisi rajattomasti. Itse väännän kohdan 3. problematiikassa; monelle faijalle tuntuu olevan kunniakysymys olla alentumatta mitä pienimpäänkään asiaan seuratoiminnan hyväksi koska on jo kerran maksettu 150€ vuosimaksua...
Mikä ihme vaan on se keino saada ihmisiä mukaan edes yksinkertaisen toimintaan joka ei vaadi mitään erityisosaamista?. Tuntuu vaan jotenkin sille että kaikesta mahdollisesta pitäisi nykyään maksaa, jopa omia lapsiaan ohjaavalle ryhmävetäjälle... Sekin tehtäisiin jos sitten saataisiin jostain taas ihmisiä sitä rahaa tekemään...
Sama asia tulee vastaan taloyhtiöiden talkoissa yms joissa olisi mahdollisuus saada sitä peräänkuulutettua kontaktia naapureihin. Taas se sama juttu, kerran vastike on maksettu...
Yleisesti ottaen tuntuisi sille että vaikka työjutuissa osataan pitää smalltalkkia vieraalla kielellä ulkomaalaisten ihmisten kesken, kuitenkin jollain tapaa pelätään ja vieroksutaan omiin naapureihin tutustumista. Siinä nähdäkseni suurin alkutekijä nykyiselle lokeroitumiselle omasta kapeasta näkökulmasta katsoen.
Seurataso on minullakin juuri edessä ja taloyhtiön talkoot ovat jo arkipäivää.
Löytyykö keltään muita arkipäivän parannusvinkkejä? Lastenhoito ja vanhustenhoito ovat myös hoidettavissa jos valtio vain lakkaisi tukemasta laitostumista. Palvelusetelit taitaisivat olla sopivat näihin tarkoituksiin.
Totta turiset.