On yleisesti tiedetty että NL suoritti n. 1000 lentokoneella hyökkäyssarjan Helsinkiä vastaan helmikuussa 1944. Myöhemmin saman vuoden marraskuussa valtontakomission venäläinen korkea-arvoinen upseeri hämmästyksekseen ja ilmeiseksi pettymyksekseen havaitsi että pommituksen seuraukset Helsingissä olivat lähes olemattomat. Nykyisin tiedetään että vain 2,5% venäläisten pudottamista pommeista päätyi kaupunkialueelle, loput maaseudulle, merelle ja ties minne.
Tätä tuhannen koneen hyökkäystä ja NL:n ilma-aseen kyvyttömyyttä myös suomalaisten joukkojenkeskityksiä vastaan voidaan verrata länsiliittoutuneiden rajuun maavoimia tukevaan ilmaiskuun Normandiassa Caenissa heinäkuussa 1944.
Ks. video
http://www.youtube.com/watch?v=4CLx_PG51J0
Oli onni, ettei NL:lla ollut tuollaista ilma-asetta ja näin osaavia henkilöitä sitä ohjaamassa.
Tätä tuhannen koneen hyökkäystä ja NL:n ilma-aseen kyvyttömyyttä myös suomalaisten joukkojenkeskityksiä vastaan voidaan verrata länsiliittoutuneiden rajuun maavoimia tukevaan ilmaiskuun Normandiassa Caenissa heinäkuussa 1944.
Ks. video
http://www.youtube.com/watch?v=4CLx_PG51J0
Oli onni, ettei NL:lla ollut tuollaista ilma-asetta ja näin osaavia henkilöitä sitä ohjaamassa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
miten niin voidaan verrata. Saksalaisia vastasssa oli yli 10000 konetta. NL oli vain 1000 paljon huonompaa konetta. Suomen puolella oli metsä suojana. Pohjois Ranskassa on peltoa eli ilma-aseelle ei ollut mitään suojaa.
Eli vertaaminen on mahdotonta.
Nojaa, voihan asian noinkin tulkita, kun jättää huomioimatta kaikki Suomalaisten toimet, jotka vaikutti asiaan.
Esim. Helsingin edustalle pystytettiin kulissikaupunki, jossa oli valoja, näin harhautettiin Venäläisiä pudottamaan pommeja liian aikaisin.
Toinen syy, Suomalaiset sai kiinni Venäläisten vakoojan, joka paljasti koko tiedusteluketjun, nämä miehet pakotettiin yhteistyöhön, jolloin ne ilmoitti aina Venäläisten pommitettua jotain kohdetta, sen aina täysin tuhoutuneeksi.
Tuhoutunutta kohdetta ei kannata uudestaan pommittaa, koska sehän on jo tuhoutunut ...
Näin pommituksia suunnattiin muualle.
Kolmanneksi, Suomalaiset hävittäjät iski aina ensimmäisiin ja niihin lentokoneisiin, jotka lensi kaupungin yli, näin lentolaivueet hajosi ja ne lentokoneet jotka kaartoi kohti laitakaupunkia ja pudotti pommit sinne, pääsi takaisin kotia, ne jotka jäärääisesti lensi kohti keskustaa pyrittiin pudottamaan.
Eli vastatoimintakin keskitettiin olennaiseen.
Mikään näistä syistä ei varmaan yksin pelastanut Helsinkiä, mutta yhdessä niillä oli huomattava vaikutus, harhautus kulissikaupungilla, väärän tiedon syöttäminen vakoojien avulla, sekä keskitetty hävittäjien vastatoiminta, yhdessä nämä toimet pienensi tappiot siedettävälle tasolle.
tuolloin yöhävittäjiä. Yksi saksalainen lentue saatiin. Se taisi pudottaa 1-2 konetta.
Mitään kulissikauounkia ei ollut. Vuosaaressa poltettiin halkopinoja, jotka antoivat avikutelman palavasta kaupungista.
Tärkein torjuntakeino oli tehokas sulkutuli, joka pakotti koneet pudottamaan pomminsa emnen aikojaan tai kääntymään pois ja pudottamaan pommit maalin ulkopuolelle.
Vaka Vanhan tavaramerkiksi näkyy muodostuvan virhetietojen antaminen.
Suomalaiset nöyryyttivät venäläisiä melko pahanpäiväisesti vuonna 1944 käydyssä ilmasodassa. Helsingin pommitusten yhteydessä eräs pommituslaivueemme liittyi pokkana venäläisten pommareiden joukkoon, ne seurasivat punatähtisiä niiden lentokentille ja siinä vaiheessa kun venäläiskoneita laskeutui kiitoradalle avasivat suomalaiset pommareidensa luukut ja pudottivat pommilastin venäläisille kentille. Tuho ja sekasorto oli valtava.
Saman vuoden keväällä venäläiset tekivät tukun pommituslentoja Kotkaan. Venäläisten tappiot olivat niin valtavat että sikäläisten lentäjien keskuudessa puhuttiinkin, että jos lentäjä säilyy hengissä kolme lentoa Kotkaan selviää hän hengissä koko sodan.
Kannaksen taistelujen aikana jo hyökkäyksen ensimmäisellä viikolla kesäkuussa 1944 totesivat Suomen Ilmavoimien johtajat ettei NL näyttänyt kekenevän viemään suomalaisilta toimintavapautta taivaalla. Sitä mukaa kun venäläiset maajoukot etenivät sitä haavoittuvaisemmiksi tulivat ne suomalais-saksalaisten lentojoukkojen ilmaiskuille ja sitä vähemmän aikaa jäi venäläisten lentokoneille puolustaa omiaa. Venäläiset eivät oikein koskaan oppineet maa- ja ilmavoimien yhteistoimintaa. He eivät osanneet hakea parhaita mahdollisia maaleja ilmaiskuille. Mm. suomalaisten reservien saapumista Kannakselle ei kyetty estämään. Länsiliittoutuneet sen sijaan Normandian taisteluissa moukaroivat saksalaisreservit niin etteivät ne ehtineet Normadiassa olevien saksalaisjoukkojen avuksi.
Suomalais-saksalaiset lentojoukot tekivät keskitettyjä iskuja venäläisiä keskityksiä vastaan ja on kuvaavaa että samalla hetkellä kun pommit irtaantuivat kannakkeistaan ampui suomalaistykistö hirmuisia keskityksiä venäläiskohdetta vastaan. Niinpä eräässäkin tässälaisessa iskussa pudotettiin 2 minuutissa 70 000 kg pommia kun samassa nopeassa tahdissa ammuttiin pommitusalueelle n. 2000 tykistön ja krh-n kranaattia.
Loppui iivanalta juoksu lyhyeen.
Jutussahan sanotaan että pääasiassa pommituksesta kärsivät ranskalaiset siviilit. Mitä mieltä on pommittaa tuollaisella voimalla omia siviilejä? Valkeasaaressa sentään venäläiset pommittivat etulinjaa ja yhdessä tykistön kanssa mursivat puolustuksen. Caenissa ei läpimurtoa saavutettu tuon pommituksen avulla eikä myöhemminkään ennen kuin amerikkalaiset olivat lähellä kiertää saksalaisten selustaan.
Se miksi Saksa kärsi sodassa tappion johtui juuri länsivaltojen verrattoman ylivoimaisesta ilma-aseesta. Tosiasia nimittäin on se, että jo syksystä 1943 lähtien Saksa oli hävinnyt täysin taistelun ilmaherruudesta ja niinpä Saksan sinänsä hyvät panssarijoukot menettivät tuiki tärkeän ilmasuojan.
Loppuvaiheessa Mustangit puhdistivat pommikoneiden edestä taivaan puunlatvojen korkeudesta aina 10 000 metriin asti. Vaikea oli saksalaisen pitää tehtaita pyörimässä.
Toki se on ollut onni.
Tosiasia on myös se, ettei Normandian maihinnousualueella ja takaisissa kylissä ollut (elokuvateollisuuden toisesta käsityksestä huolimatta) vastarintaliikkeen aktiviteettia: ranskalaiset siviilit olivat täysin kypsiä liittoutuneitten massapommituksiin.
Mutta millaista oli Caenin ilmatorjunta? Oliko sitä lainkaan?
Punalentäjät tulivat Helsinkiin melko pimeällä. Helmikuun päivä on lyhyt. Heitä harhautettiin, mutta torjunnan onnistuminen oli tietenkin ilmatorjunnan työtä. Armadat tulivat eri suunnista. Kun kaikki patterit ampuivat yhtaikaa yhteen paikkaan kerrallaan pommikonelautan eteen, vaati luontoa jatkaa kaupunkiin. Lentäjien "työkuri" puuttui työntyä sulusta läpi. Kranaatteihin oli lisätty fosforia (Lasse Pöystin vikkelät sormet kaatoivat fosforia moneen kranuun). Se oli aikamoista leimuntaa pommarin nenän edessä.
Puna-armeijassa oli kova kuri, siitä pitivät huolen SMERSH ja NKVD, niskalaukaus pelkureille ja pettureille. Luulisi tuollaisen ilma-armadan mukana olleen näiden miehiä tai ainakin politrukkeja jotka raportoivat pelkuruudesta. Tuollaisesta pelkuruudesta olisi länsimaissakin seuraamuksia, puhumattakaan itänaapurista!
Käsittääkseni lentäjät raportoivat Helsingin tuhoutuneen maan tasalle. Neuvostoliiton sankarin kunniamerkkejä jaettiin tästä urotyöstä. Tuskin niitä enää sodan päättymisen jälkeen pois kerättiin.
Tuo artikkeli on aika hyvin kirjoitettu, ja siitä käy ilmi, että venäläinen oli tosissaan ja oli Saksassa tappioista piittaamatta tehnyt paljonkin tuhoa. Se mikä Saksassa onnistui, ei vain Pekka Jokipaltion kehittämän sulkutulijärjestelmämme ansiosta onnistunut täällä.
Kun everstillä on insinööritaitoa ja nostomiehet ja koulupojat tappelevat, homma käy:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset
Helsinkiä pommitti kahdessa massahyökkäyksessä yhteensä noin 2000 konetta, Dresdeniä yhtenä yönä 1300. Helsinkiin pudotettiin noin 2600 tonnin, Dresdeniin 3900 tonnin pommilasti. Helsingissä sai surmansa noin 150 ihmistä, Dresdenissä arviot vaihtelevat 40 000:n ja (karmeimmissa huhuissa) 200 000:n välillä.
Helsingin rakennuskannasta tuhoutui tai vaurioitui noin 6 prosenttia, Dresdenissä luku oli 85. Helsingissä vain 5 prosenttia pommeista putosi kaupunkialueelle, Dresdenissä pääosa.
Helsingin pommituksia avusti myös venäläisten tutka mutta siitäkään ei ollut apua. It-tuli teki sen minkä myös Saksan kaupunkien yllä. Pommikonemiehistöt pudottivat ensimmäiset pomminsa aivan liian eteen ja kuin sääntönä seuraava aalto pudotti aina hieman aiemmin. Niinpä varsin pian myöhemmät aallot pudottivat pomminsa mereen. Sitäpaitsi tässä asiassa suomalaiset suorittivat vielä mestarillisen propagandatempun. He uskottelivat NL:n tiedustelulle Helsingin kärsineen suurempia tuhoja kuin se kärsikään. Vasta heti sodan jälkeen NL:n sotilasjohdolle selvisi lopullisesti millainen fiasko koko Helsingin pommitusoperaatio oli.
Myöhemmin keväällä Kotkan pommitusten yhteydessä Suomen Ilmavoimat näytteli jo merkittävää osaa. Huomattava osa venäläisten lentokalustosta ammuttiin alas. Kaikenkaikkaan vuonna 1944 suomalainen it ja ilmavoimat ampuivat todistetuisti ja varmennetusti alas n. 1200 neuvostoliittolaista konetta. Todelliset tappiot vihollisella lienevät olleet kuitenkin huomattavasti suuremmat sillä satoja koneita sai vakavia osumia eivätkä koskaan päässeet perille kotikentälleen.
Osasto Kuhlmey ilmoitti ampuneensa alas kesä-heinäkuun aikana 1944 151 viholliskonetta. Esim suomalaiset bf-109(mersu)-laivueet (24. ja 34. sekä pari muuta yksittäistä konetta) ampuivat sodan aikana alas ainakin 663 viholliskonetta. Ja menettivät ilmataisteluissa 21 konetta, joista 14 vihollislentäjien ja 7 it:n alasampumina.
Tehkääpä siitä vertailuja 663:14. Ja huomioikaa lisäksi että tuo luku 663 on täysin minimiluku (varmennetut, yksilöidyt ja todistetut pudotukset). Joko alkaa selvitä tasoero Suomen ja NL:n ilmavoimien välillä II maailmansodassa?
" It-tuli teki sen minkä myös Saksan kaupunkien yllä"
Ei tehnyt. Lännessä sekä britit että sakut luopuivat käytännössä sulkuammunnoista vuoteen 1942 mennessä; ne eivät nimittäin olleet riittävän tehokkaita hyvin koulutettuja ja osaavia miehistöjä vastaan (RAF, USAF & Luftwaffe). Varsinkin saksalaiset keskittyivät ennemmänkin tuhoamisammuntaan, koska liittoutuneiden koneet päästelivät pelkistä suluista tylysti läpi.
Laadultaan valtavasti huonompia punailmavoimia vastaan sulkuammunnat olivat luonnollisesti tehokkaampia, mutta tämä tosin vääristää niiden oikeaa tehoa meilläpäin vieläkin.