lapsen isä soitti,ja haukkui pystyyn...olen kuulemma helvetin itsekäs,jos pidän lapsen,kun hän ei sitä halua,ja että mun pitäis miettiä miltä hänestä tuntuu...nyt en enää tiedä,mitä tässä pitäisi ajatella...kysyin mieheltä(tai no pojalta)että mitä hän meinaa tehdä...pakottaa muit aborttiin vai,niin hän vaan vastasi,että joo.
totta kai muakin pelottaa miten pärjään pienen lapsen kanssa yksin,ja olenko valmis yksin sitoutumaan tällaiseen asiaan,mutta silti päällimmäisenä on nyt jo rakkaus lasta kohtaan.
toisaalta tuntuu pahalta myös isän puolesta,ei ole kuulemma pystynyt nukkumaan eikä syömään uutisen jälkeen,ja itki äskenkin puhelimessa,että tuntuu pahalta tietää että jossain tallustaa hänen lapsensa...herää vaan kysymys,että miksi helvetissä hän ei sitten kanna vastuuta teostaan,ja ole isä lapselle,jo kerran noin pahalta tuntuu muuten...
inhottava tilanne,kun en tiedä enää mitä teen...pahalta tuntuu,teki niin tai näin...
totta kai muakin pelottaa miten pärjään pienen lapsen kanssa yksin,ja olenko valmis yksin sitoutumaan tällaiseen asiaan,mutta silti päällimmäisenä on nyt jo rakkaus lasta kohtaan.
toisaalta tuntuu pahalta myös isän puolesta,ei ole kuulemma pystynyt nukkumaan eikä syömään uutisen jälkeen,ja itki äskenkin puhelimessa,että tuntuu pahalta tietää että jossain tallustaa hänen lapsensa...herää vaan kysymys,että miksi helvetissä hän ei sitten kanna vastuuta teostaan,ja ole isä lapselle,jo kerran noin pahalta tuntuu muuten...
inhottava tilanne,kun en tiedä enää mitä teen...pahalta tuntuu,teki niin tai näin...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Höpö höpö...jos ei tunnu pahalta tehdä lapsia niin ei pitäisi tuntua pahalta saada lapsia ;))...mies on väärässä ja lapsellinen. Pahalta susta tuntuu se abortti. Älä usko sitä miestä, ei se voi sinua pakottaa aborttiin. Pärjäät kyllä lapsen kanssa. Lapset ovat ihania! Aattele nyt...mies on aikuinen, se pärjää kyllä unettomien öiden kanssa...pitääkö hänen unettomien öiden ja syömisongelmien vuoksi lopettaa uusi elämä jo alkuunsa. Ei se mies syömättömyyteen kuole...kyllä hän syö, kun riittävästi nälkä tulee...eikä se unettomuuteen kuole...kyllä se nukkuu, kun riittävästi väsyttää. Mutta lapsella on koko elämä edessä...
Ei se mies nälkään ja unenpuutteeseen kuole, ei sen takia kannata riistää lapselta mahdollisuutta elämään..
..tuli vaan semmoinen ajatus mieleen että ennenkuin teet mitään peruuttamatonta, kannattaa varmaan pohtia sitä onko syytä antaa kenenkään pakottaa ratkaisua suuntaan tai toiseen (edes lapsen isän, jolla sun näkökulmasta ilmeisesti on mahdollisuus valita eli olla tai olla olematta osa lapsensa elämää), abortinkin kohdalla kuitenkin pätee se karu sääntö että tehtyä ei tekemättömäksi enää saa vaikka kuinka katuisi ja kaipaisi syntymätöntä lastaan.
Tähän nyt vielä se tarkennus että itse en koskaan ole joutunut vastaavaan tilanteeseen, tämä ajatus tuli vain mieleeni kun tekstiäsi luin.
oli aikoinaan. Sain esikoiseni 17-vuotiaana saman ikäiselle "miehelle". E-pillerit pettivät. Minut on kuitenkin kasvatettu niin, että jos olen valmis seksiin, olen myös valmis kantamaan vastuuni siitä. Päätin pitää lapsen, josta "mies" tietenkin suutahti. Ensin sanoi olevansa mukana, sitten sanoi ettei ole mukana, sitten väitti ettei lapsi ole hänen ja lähetteli juoruja ympäri kyliä... Toki tämä tuntui pahalta. Koko odotus oli synkkä näiden asioiden takia.
Mietin pitkään mitä tehdä isän kanssa. Jättäisinkö lapsen isättömäksi, vai pakottaisinko dna-testeihin. Loppujen lopuksi lapsi sen päätti. Ei ole todellakaan minun asiani peitellä lapselta sukuaan. Lapsellani on oikeus isäänsä ja isän sukuun. Tapaamisiin ja myös rahoihin. Niin pahalta kuin se minusta tuntui tavallaan kytkeä itseni tuohon ihmiseen loppuiäksi ja pakottaa hänet maksamaan, on lapsellani siihen täysi oikeus. Asia ei todellakaan koske minua tippaakaan, eikä ole isän etuoikeus vaan pelkästään lapsen. Kolme kuukatta lapsen syntymästä tehtiin testit, jotka kiistatta todistivat isyyden.
Tytär on nyt 10-vuotias ja isällä ja hänellä on lämmin hyvä suhde. Mikään yhtäkkinen sormien napsautus sen kehittyminen ei ollut. Kyllä tässä on helvetti soikoon töitä tehty ja itkua nielty. Kiistetty juoruja ja hävetty juoruja. Valvottu öitä ja juteltu terapeutin kanssa, vedetty masennuslääkkeitä, mutta en hetkeäkään kadu.
Ymmärräthän että kyseessä on lapsen koko loppuelämä, eli jätä takaovi auki hänen kulkea. Se on aivan sama mitä soopaa se ukko sinulle selittää, ainoastaan hän itse loppuepeleissä siitä kärsii. Äidiksi kasvat odotusaikana, isäksi kasvaa lapsen myötä, lapsen kanssa. Mieti tätä asiaa. Se polku, minkä minä kuljin yhdeksässä kuukaudessa, ei edelleenkään ole lapsen isältä loppuun kuljettuna tässä kymmenessä vuodessa. Kypsymätön kakara kaikin puolin, mutta se ei kuulu lapselle sitten mitenkään. Isi on isi ja sillä siisti. Omalle miehelleni ja ystävilleni voin haukkua niin paljon kuin sielu sietää, mutta lapsen ei sitä pidä kuulla.
Vaihda numero ja jättäydy pois hänen vaikutuspiiristään aivan kertakaikkisesti. Vain näin saat tilaisuuden ajatella asioita kunnolla. Isyyden tunnustus ei ole pakollinen juttu, kunhan isän tiedot kirjaat lapselle ylös, jotta hän tulevaisuudessa voi omansa vaatia niin halutessaan.
Tiedän miten hirvittävä tuo tilanne on ja miten totaalinen petetyn olo, itku, suru ja viha vaihtelevat mielessä. Usko minua, se menee ohi. Ei päivissä, ei viikossa, ei kuukausissa... Mutta vaimenee kestettäväksi ja käsiteltäväksi. Jossain vaiheessa huomaat nauravasi ukon idioottimaisille heitoille, jotka alussa saivat sinut junaradan partaalle viimeistä hetkeä miettimään.
Muista, ettei isä ole ainoa sieltä suvusta, on mummut ja vaarit, sedät ja tädit, jotka yleensä järkytyksestä toivuttuaan rakastavat aivan pyyteettömästi ja lapsi saa heiltä suurta rikkautta elämäänsä.
Ja tämän kaiken keskellä muista, ettet ole missään tapauksessa yksin. Meitä on tuhansia ja tuhansia. Nuoria ja vanhoja, katkeria ja iloisia. Kyllä sinä meidät löydät vertaistueksesi! Voimia päätökseesi, oli se mikä tahansa.
t.suurperheen äiskä yhdellä aivan erikoisella esikoisella teiniajoilta
Niinpä,isättömyys seuraa läpi koko elämän,ei ole päivääkään ettei oma isättömyyteni tule mieleen ja hänen sukunsa jota en saanut oppia tuntemaan.Olin vain pieni peippari ,jonka vanhemmat tekivät vääriä ratkaisuita,niistä kärsin nyt nelikymppisenä vieläkin.Se teki minusta henkisesti vahvan ihmisen jolla on ollut vähän erinäkökulmat elämän juttuihin kuin niillä ihmisillä ,jotka ovat isänsä tunteneet.Myös katkeruus on vahva tunne ,jonka kanssa saan taistella.Silti on joka päivä jaksettava mennä eteenpäin,kaikilla ei todellakaan ole samat lähtökohdat elämään,vaikka meitä yhteiskunta yrittääkin tasapäistää.Todellakin,kun seksiä harrastaa pitää olla myös kyky kantaa siitä vastuuta,ehkä naisetkin voisivat kumppaninsa valita hieman tarkemmin koska meitä miehiä on moneen lähtöön...missä rakkaus?
Jos itse olet valmis äidiksi,niin synnytä lapsesi ja tule hyväksi äidiksi.Lapsen isä rakastuu välittömästi vauvaan kun näkee hänet ensikerran ja pitää sylissään.Vastuu on suuri tietenkin ja se kestää loppuelämän,mutta mitään muuta niin tärkeää ei ole olemassa.Itse olen kahden lapsen isäpuoli ja pienen tyttövauvan isä,olen kärsinyt lapsettomuudesta ja keskenmenokin on koettuna ja voin sanoa että raskaus ja lapsen syntymä on niin hieno,ihmeellinen ja suuri asia että se jos mikä kasvattaa niin miestä ja naista todelliseen elämään.Silloin alkaa myös pohtimaan yhteiskunnallisiakin asioita eri näkökulmasta kun ne suoraan vaikuttavat oman lapsen elämään,eli tämä nykyihmiselle tyypillinen itsekkyys katoaa toivottavasti.Oikeaa aikaa lapsen teolle ja syntymälle ei koskaan tule,vaan se aika on nyt,elämä on liian lyhyt jahkailuun,kaikki voi mennä ohi jos odottaa(sano tämä lapsen isälle).20 vuoden päästä hän on varmasti onnellinen omasta lapsesta ja on saanut elämälleen merkityksen.Yksinhuoltajuuskaan ei ole pahasta kun vain turvaverkko on kunnossa ja isällekin löytyy oma roolinsa jos vain sen ottaa vastaan ja aikuismaisesti sen pystyy vanhemmat sopimaan(käytännön järjestelyt lapsenhoidon osalta,ilman itsekkyyttä).Myös yksinhuoltajille löytyy ottajia kun on kärsivällisyyttä eikä pilaa elämäänsä ennenkuin löytää kumppanin joka on valmis uusperheeseen(se kyllä vaatii todellista aikuisuutta).Mutta itse teet äitinä päätöksen,toivottavasti lapsen isän kanssa yhdessä,sen jälkeen asia seuraa mukana koko elämän teillä molemmilla,oli päätös mikä hyvänsä!Muistakaa että myöhemmin elämässä voi käydä niin että lasta ei välttämättä saakaan niin helposti,se voi olla aika rankkaa,tiedän omakohtaisesta kokemuksesta.Toivottavasti osaatte päättää oikein..
nuorempana.. ja uskotko,että TEIN ABORTIN,ja kannan siitä seurauksia lopun ikääni.en sen jälkeen saanut normisti lapsia enää ikinä... älä jumalautsi tee aborttia ,etenkään jos joku pentu niin vaatii.
Että isätkin löysivät tänne vastaamaan. :)
Muistan lapseni isän äidin sanat ensijärkytyksen laannuttua: "Miksi ihmeessä me olemme näin surullisia, ei tässä kukaan ole kuolemassa vaan päinvastoin!"
Järkytyksessään ihminen tekee törkeitä tekoja ja sanoo ajattelemattomasti, tämä on vain inhimillisyyttä, johon syyllistyy jokainen ihminen. Kypsyyttä on hakea apua heikkouteensa, oli se henkistä tai fyysistä, eikä ole synti sanoa, ettei vielä osaa. Vain nämä ovat suuria päätöksiä ja vaikeita, mutta itse arki pienen kanssa on hetkittäistä, eikä loppujen lopuksi niin sitovaa kuin voisi ajatella. Ei äidiksi ja isäksi tulo merkitse sitä, että pitäisi jäädä kotiin, vauva kulkee mukana helposti ja liikkumalla tukiverkostokin laajenee. Alku ja ennakkoluulot ovat hankalia kohdattavia, mutta kun itkun hetki koittaa, niin siitä pääsee yli itkemällä. Lapsen edessä ei tarvitse näytellä yhtään mitään, olla vaan. Arki muokkautuu ajan kanssa omanlaisekseen, teidän näköiseksenne. Vaikka naapuri imuroisi joka päivä, ei se sitä tarkoita, että teidän niin pitäisi tehdä. Tai vaikka kaverin lapsella olisi hyvä ja mukanaoleva isä, ei se sinun lapseltasi ole pois. Ehkäpä tosiaan tapaat miehen, josta tulee se rakas isä lapsellesi sitten vähän myöhemmin. Ei lapsi osaa kaivata sellaista, mitä hänellä ei koskaan ole ollut, eikä sinun tehtäväsi ole toimia sekä isänä että äitinä. Voit aivan hyvin jättää lapselle sydämeen pienen paikan, jonka voi täyttää toinen turvallinen vanhempi. Minun tyttärelläni se oli alussa kummisetä, nyt hänelle on vakiintunut paikka kaikkien läheisten joukossa. Vaikka isi ei alusta asti ollut elämässä mukana, oli hänelle pedattu paikka valmiiksi, että hänen oli helppo tulla kun oli valmis. Isin aika koitti siis meillä myöhemmin ja nyt se on käsillä vielä kosketeltavammin, kun äiti juoksee pienempien perässä. Hän petti kyllä minut, mutta ei lasta ja se on kaikkein tärkein asia. Huono mies, mutta hyvä isä. Ei molempia meidän tapauksessamme edes tarvitse olla.
ihanan kannustavia,ja todella asiallisia vastauksia on tullut.
lisää vettä myllyyn vaan miehen suunnalta...en kuulemma tule kelpaamaan koskaan enää kellekkeen,jos lapsen pidän.kukaan ei kuulemma huoli lihonutta yh-äitiä,joka joskus oli kaunis...
hah.tohon en usko edes itse! :)
sain hänet nyt kuitenkin suostuteltua tulemaan käymään kahvilla,josko saataisiin edes jotenkin asiallinen keskustelu vielä aikaiseksi...
haluan kuitenkin yrittää ymmärtää hänenkin kantansa...onhan tää varmasti ollu hirveä shokki.mutta sen päätin tossa pari tuntia sängyssä pyöriessäni,että lapsestani en luovu!♥
kiitos vielä kerran kaikille...tästä saa todella paljon jaksamista näinkin inhottavaan tilanteeseen:)
pidä vaan pääsi! Saat varmasti ihanan vauvan!
Itsekäs ja julma mies joka pyytää tappamaan oman lapsensa... tulee vielä katumaan sanojaan.
Toivottavasti sulla on hyvät välit miehen vanhempiin, mukavaa olisi lapsen kannalta jos ympärillä olisi oikein paljon rakastavia ihmisiä, vaikka isä ei heihin kuuluisikaan. Vaikka siis epäilen vahvasti että miehen mieli muuttuu. ;)
Varmasti myöhemmin, kun lapsen isäkin hieman kasvaa/aikuistuu, huomaa ajatelleensa todella typerästi painostaessaan sua aborttiin. Ja vaikka kuinka vastustaisi nyt lapsen tuloa, niin ei varmasti voi vihoitella sinulle eikä lapsellenne loppuelämäänsä vaan tulee kyllä huomaamaan miten kallisarvoinen lahja lapsi todella on!!
Mukavaa odotusta!!! :)
Itsellä on aivan täysin sama tilanne kuin keskustelun aloittajalla, voin täysin tunnistaa itseni ja lapsen isän tuosta kirjoituksesta. Ainoana erona on, että mies on jo lähempänä 30-vuotta. Voimia ja jaksamista sinulle alkuperäinen kirjoittelija. Jos haluat laittaa sähköpostia kanssani, niin laita osoitteesi tänne, niin mailaillaan:)
vaikka jokaisen naisen reaktion pitäisi olla lastaan kohtaan sama kuin sinun, arvostan sinua, kun suojelet lastasi jo nyt. Lapsesi on nykymaailmassa onnekas ! Kaikkea hyvää teille !!
tiedätkö, loppujen lopuksi kyse on vain ja ainoastaan naisesta ja hänen päätöksestään. tekovaiheessa on molemmat olleet mukana, mutta koska hän on sanoutunut asiasta irti, niin sinulla on oikeus tehdä päätöksesi omien tuntemuksiesi mukaan. älä vain tee aborttia! jos jo tässä vaiheessa tunnet ettet sitä halua tehdä, niin et voi edes kuvitella miltä tuntuu sen jälkeen, kun abortti on tehty! se on peruuttamatonta ja tulet elämään loppu elämäsi ajatuksen kanssa että tapoit lapsesi.
anna miehelle aikaa. kun lapsi on syntynyt voi hän hyvinkin muuttaa mielensä. älä elä ajatukselle että näin tulee käymään, mutta se on kuitenkin mahdollista. mies kun ymmärtää vasta lapsen nähtyään, että mistä siinä raskaudessa olikaan kysymys:) siksi heidän on helpompi päätyä ratkaisuun abortista kuin naisen.
(silloinen) ex-mieheni, nykyinen mieheni, vaati minua tekemään abortin. olimme siis eronneet, mutta kuinkas ollakaan jäin odottamaan hänelle lasta. aluksi olin itsekin abortin kannalla, mutta kiitos luojalle, en kykene sellaista tekemään. sittemmin olemme yhdessä miettineet, että mitä jos tuo kikattava vauva tuossa oltaisiinkin päädytty ottamaan pois... voi luoja! onneksi pidin oman pääni. onhan sinullakin täysi oikeus siihen. et vaadi mieheltä mitään vaan pidät oman lapsesi. kenellekään ei ole oikeutta vaatia sinua keskeyttämään raskautta ja luopumaan omasta lapsesta!!!
ja lupaan, selviät kyllä yksinkin. monet, monet naiset ovat yksin kun saavat ensimmäisen lapsensa. se on surullista ja masentavaa, ymmärrän sen. kuitenkin se lapsi tuo mukanaan niin paljon iloa ja onnea, että raskausajan huolet unohtuvat. etkä sinä ole loppuelämääsi yksin. jos vauvan isä ei ryhdistäydy, niin maailmassa on kyllä miehiä jotka haluavat sinut ja lapsesi elämäänsä.
ala nauttimaan raskaudestasi ja unohda tuo mies. tai no, älä edes yritä unohtaa, se ei ole mahdollista. mutta unohda hänen vaatimuksensa ja ala elää omaa elämääsi uuden tulevaisuuden kanssa.
älä pelkää!
pystyttiin keskustelemaan yllättävänkin asiallisesti,mies pyysi anteeksi haukkumistaan,ja huutamistaan. mutta teki kuitenkin koko ajan selväksi ettei tätä lasta halua,ja että minun pitäisi tehdä abortti...noh,pysyn edelleen päätöksessäni,että en sitä tee!en pystyisi tappamaan lastani,en ikinä!lupasi tulla huomenna uudestaan,ja jatketaan taas keskustelua,vaikka turha tätä mun mielestä on enää vatvoa...mutta jos se hänen oloaan yhtään paremmaksi saa,niin senkun tulee puhumaan.tein kuitenkin selväksi,että minun päätäni hän ei pysty kääntämään...
on vaan jotenkin niin tyhjä olo...eihän tän pitänyt mennä lähellekkään näin...mun piti saada perhe,ja omakotitalo.ja nyt mulla onkin vaan syntymätön lapsi,vastuuntunnoton tuleva isä,ja rivarinpätkä...
noh,lapsestani voin ainakin olla onnellinen...♥
..saada kaiken mitä halunnu, kun taidat aika nuori olla... itsekin yksin tein tytön, eikä kaduttanu yhtään, äitini joskus tehny abortin ja sanoi, ettei missään nimessä kannata tehdä sitä, saa katua loppuikänsä... mulla ennestään kaksi tyttöä, viime keväänä tapasin aviomieheni ja joulun aikoihin mentiin vihille, nyt kolmas vaavi tulossa ens syksynä:) siitä kun otat mallia;) onnea sulle ja pidä puoles...
kerkeät vielä aivan hyvin pyrkimään päämääriisi vähän myöhemmin ja pikkuisen kanssa. Mikä lihonnu yh? Hitto, mä oon ainakin ihan timmissä kunnossa ollu kahdenkin jälkeen, kun liikunnasta nautin, lihosin vasta kun naimisiin menin.. Varo vaan ettei ukko vielä inise takas.. :D
Onnea päätöksestä, olen sinusta todella ylpeä.