Se mitä pidetään totuutena, ja se etsitäänkö sitä ihmisen sisä- vai ulkopuolelta, riippuu aina ihmisen olosuhteista.
Psykologisella tasolla uskonto voi olla joillekkin arvokasta.
Se on eräänlaista roolipeliä.
Siihen kuuluu sääntöjä ja rituaaleja joihin osallistumalla voi kokea yhteisöllisyyttä, turvallisuuden ja psykologisen mielihyvän tunteen, sillä lailla niitä voi pitää tärkeinä jos haluaa.
Roolipelaajat käyttävät kokonaisia päiviä kuvittelemaan olevansa velhoja, haltijoita tai ritareita jne.
He huhkivat kaavut päällä tai pukeutuvat rooliasuhin ja käyttäytyvät kuin fantasiamaailma olisi olemassa.
Papit tekevät sitä samaa kirkoissa, kulkevat kaapu päällä ja käyttäytyvät kuin jumala olisi olemassa ja seurakunta yhtyy tähän peliin.
Eräitten uskovien omahyväisyys ja siitä kumpuava suvaitsemattomuus on käsitys omasta paremmuudesta joka on yleensä viellä tiedostamatonta.
He kuvittelevat olevansa jalostuneempia ihmisiä ja muiden vaeltavan "pimeydessä" vailla minkäänlaista moraalia.
Näitten ääriuskonnollisten hihhuleitten maailmankäsitys, jossa jokaisen ihmiselle sattuvan arkipäiväinen tapahtuma nähdään jumalan henkilökohtaisena kiinostuksena on pidettävä jonkinlaisena neurologisena häiriönä jotta sen voisi selittää.
Koska loogisena ajatteluna sitä ei voida pitää.
Sisältä tuleva jumalan kutsu on aivokemiallinen virhetoiminta ja voidaan verrata psyykkiseen sairauteen.
Yleensähä se esiintyykin ihmisen kriisitilanteissa tai uskonnollisessa hurmiossa jolloin ihmisen looginen ajattelukyky on alentunut tai se puuttuu kokonaan.
Psykologisella tasolla uskonto voi olla joillekkin arvokasta.
Se on eräänlaista roolipeliä.
Siihen kuuluu sääntöjä ja rituaaleja joihin osallistumalla voi kokea yhteisöllisyyttä, turvallisuuden ja psykologisen mielihyvän tunteen, sillä lailla niitä voi pitää tärkeinä jos haluaa.
Roolipelaajat käyttävät kokonaisia päiviä kuvittelemaan olevansa velhoja, haltijoita tai ritareita jne.
He huhkivat kaavut päällä tai pukeutuvat rooliasuhin ja käyttäytyvät kuin fantasiamaailma olisi olemassa.
Papit tekevät sitä samaa kirkoissa, kulkevat kaapu päällä ja käyttäytyvät kuin jumala olisi olemassa ja seurakunta yhtyy tähän peliin.
Eräitten uskovien omahyväisyys ja siitä kumpuava suvaitsemattomuus on käsitys omasta paremmuudesta joka on yleensä viellä tiedostamatonta.
He kuvittelevat olevansa jalostuneempia ihmisiä ja muiden vaeltavan "pimeydessä" vailla minkäänlaista moraalia.
Näitten ääriuskonnollisten hihhuleitten maailmankäsitys, jossa jokaisen ihmiselle sattuvan arkipäiväinen tapahtuma nähdään jumalan henkilökohtaisena kiinostuksena on pidettävä jonkinlaisena neurologisena häiriönä jotta sen voisi selittää.
Koska loogisena ajatteluna sitä ei voida pitää.
Sisältä tuleva jumalan kutsu on aivokemiallinen virhetoiminta ja voidaan verrata psyykkiseen sairauteen.
Yleensähä se esiintyykin ihmisen kriisitilanteissa tai uskonnollisessa hurmiossa jolloin ihmisen looginen ajattelukyky on alentunut tai se puuttuu kokonaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sitä mieltä, että kaikkien ns. uskonnollisten ja muiden "yliluonnollisten" selittäminen aivokemiallisella virhetoiminnalla, siis psyykeen häiriöillä ei ole kaikenkattava selitys. Toki suurin osa voidaan selittää noin. En sitten lähde väitteleen mitä ne jutut ovat joita ei voi selittää mainitsemallasi tavalla, kun en tiedä mitä ne sitten ovat. Mutta milestäni "siellä on jotain"--lainatakseni Arthur C Clarkea=)
Jokatapauksessa en usko Kaikkivaltiaan Jumalan olemassaoloon.
Terv:*Höpisijä*(poistuu taas saavuttuaan)
ainakin "feikki" nimimerkki.
se on tossa kolmiyhteyden ylimpänä persoonana=)
pelaavat omaa roolipeliään ja kristillinen yhteisö omaansa. Tavalliselle seurakuntalaiselle on varattu sivustaseuraajan passiivinen rooli, jossa kaikenlainen sooloilu on kiellettyä.
Ev.luttien (ja muidenkin uskontojen) roolipelissä on aina sama käsikirjoitus ja sama juoni josta ei sitten poiketa. Se on tylsää. Lopussa osa menee "taivaaseen" ja osa "helvettiin". Siitä on mielikuvitus kaukana.
Seurakuntalaisellahan ei koko näytelämääsä ole kuin muutama lause jota hän voi sitten toistaa(herra armahda jne)sopivissa kohdissa.
Tietääkseni aina saman kaavan mukaan toistetut rituaalit,toistot vetoaa aivojen vanhimpiin osiin, aivorunkoon ja siitä syntyy illuusio turvallisuudentunteesta? Siksi kai pelatukselle/
lunastukselle ja joululle on ikuinen sosiaalinen tilaus? Ei se asia vaan juuri se toisto on se jippo joka tehoaa.
Uskontojen roolipeli on passiivista peliä poikkeuksena ainakin zen (vaikkei se mikään uskonto olekaan) joka pyrkii rikkomaan mm. rituaalien luoman turvallisuuden ja pysyvyyden "tunteen".
Nykyiset roolipelit joissa painellaan pitkin metsiä tonttuina jne ovat kuitenkin edisyksellisempiä kuin uskontojen pelit.
Ne ovat interaktiivisia. Osallistuja osallistuu juonen tekemiseen. Peli syntyy pelatessa.
Jah niistä saattaa oppia jotain hyödyllistäkin kuten kestävyyttä, ketteryyttä jne eli jotain joista saattaa olla hyötyä ihan jokapäiväisessä elämässä, käytännön taitoja.
Uskontojen roolipeleissä puhutaan suvaitsevaisuudesta ja ymmärryksestä mutta paradoksaalissti näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan edes edellytetä noudatettavan kun uskonnon peliä pelataan.
Yhteiskunnallisia roolipelejä pelataan kaikissa yhteyksissä ja kaikilla tasoilla ihmissuhteista tilipussiin.Joihinkin voi osalistua itse joissakin on parempi ottaa passivisempi rooli.
toki "seurakuntalaisellakin" oma roolinsa.
Saa veisata virsiä, tehdä uskontunnustuksia, pyydellä syntejä anteeksi, osallistua ehtooliselle, todistella ihmeteoista, puhua kielillä, kaatuilla, "kokea Pyhän Hengen vaikutus" jne..
dogmeihin uskomisessa ei ole mitään uutta eikä luovaa. Kaikki tapahtuu aina saman kaavan mukaisesti.Ja käsikirjoitus on aina sama.
Peleissä ja leikeissä parhaimmillaan ihminen itse luo leikin/pelin tässä ja nyt.Sitä kautta hän oppii kaikenlaista.
Ei lapset ja nuoret voi käyttäytyä pienten aikuisten/virkamiesten tavoin kuivan asiallisesti.
Roolipelit ja mikä tahansa kun se menee liiallisuuksiin on haitallista.
Roolipelien pelaaminen on mielestäni hyödyllisempää kun passiivinen saarnojen kuuntelu.
Sellaisen etsijän tie joka itse luo positiivisessä mielessä "jumalansa" tai "ei-jumalansa" uskon, epäilyn, hylkäämisen ja kyseenalaistamisen kautta voi kuitenkin oppia uskostaan paljon. Tarkoitan tällä vilpitöntä oman tiensä kulkijaa. Enkä pidä sellaista uskoa tai uskon elämää haitallisena vaan paremminkin elämää rukastuttavana kokemuksena.
Kun ihminen on aktiivinen elämään osallistuja hänen elämisen taitonsa kehittyvät jatkuvasti se kai on oleellista elämisessä.Passiivisten pelien pelaaminen lamaannuttaa.
Kirkon oppien noudattaminen passivoi ihmisen täysin ja sehän niiden tarkoitus onkin.
Kirjoituksesi oli asiallinen ja hyvin perusteltu.
Se on totta, että uskonnollisissa asioissa on roolipelejä. Näiden rituaalien turvin saadaan juuri tätä "henkeä" siihen aatteeseen.
Sanoit, että eräillä uskovaisilla näkyy asenteessaan omahyväisyys ja suvaitsemattomuus.
Tuokin on totta, moni uskoon tullut ajattelee näin saaneensa lahjana paikan valittujen joukossa, eli kuuluvat ns. valittuun eli parempaan joukkoon. He tietämättömyyttään antavat muille käsityksen , että nämä eivät ole niin hyviä kuin he, jotka ovat tajunneet tuon armon.
Todellisessa uskovaisessa tuo omahyväisyys ei näy eikä tule esille millään tavalla vaan päinvastoin.
Hänellä on asiat niin selvät Jumalan kanssa, että hän ei tunne tarvetta ylentää itseään.
Ääriuskovaisilla vielä on tullut jotenkin tunne siitä , että kun kerran tämä lahjana on saatu, sitä täytyy väen väkisin pitää koossa ja kertoa kaikkeen maailmaan. Ei siis tajuta levätä tuossa aatteen ja uskon tunteessa.
Jos ja kun Jumala on tai ei ole todellinen vaan mielikuvituksen tuote, on kuitenkin sanottava, että monille tuo mielikuvituksen tuote Jumala on antanut käsittämättömiä voimia toteuttaa asioita joihin ei eivät olisi omin voimin kyenneet.
Kuten lähimmäisen pyyteetön rakkaus ja selvitä elämän kolhuista, päihteistä ym. ikävästä ja elämää hajottavasta asiasta.
Olkoonkin se sitten vaikka oman mielikuvituksemme tuote, mutta se on pelastanut monia ihmisiä, siis miksi emme saisi pitää tällaista uskoa yllä jos siitä on hyötyä.
Uskoon tulossa on kolme eri vaihetta ja jotkut jäävät ensimmäiseen vaiheeseen.Se on ensirakkuden huuman vaihe, josta ei tahdota millään päästää irti. Tämä vaihe juuri antaa monille kuvan siitä, että uskovaiset ovat lapsellisia, sinisilmäisiä ja fanaattisia.
Ensimmäisen vaiheen ohittaneet uskovaiset ovat suvaitsevaisia ja heistä näkyy tuo asenne lähimmäiseen.
Olen huomannut täällä palstoilla sinun keskusteluistasi, että sinulla on tapana "tuomita" ihminen ennenkuin hän sanoo, edes mielipidettään jo tuon mukaan miten tai mihin hän uskoo perusteella. Eli sinulle kaikki uskovaiset ovat "tyhmiä".
Sanoisin tähän, että kaikki uskovaiset eivät usko ja toimi samalla tavalla kuten ei kaikki ateistitkaan toimi samalla tavalla.
Itse olen henkilökohtaisesti onnellinen siitä, että minulle on sattunut tapahtumaan tuo aivokemiallinen virhetoiminta, jonka seurauksena olen löytänyt tarkoituksen ja pohjan elämääni.
Oma raadollisuuteni ja pahuuteni "tappaisi" minusta elämän oitis ellei minulla olisi turvana Jumalaa.
Sinä .pp. ja monet muut, jotka olette tuossa onnellisessa asemassa, että ette tarvitse Jumalaa vaan aivojenne kemia on ihan kohdallaan , toivoisin, että antaisitte meidän "höyrähtäneitten" aivan rauhassa pitää se usko mikä meillä on, ettekä yrittäisi aina väen väkisin kumota tätä uskoa tieteellisillä perusteluillanne.
Minä uskon Jumalaan
(ehkäpä juuri tuon aivokemiallisen häiriintymisen johdosta),
mutta en näe mitään syytä pitää sinua tai aatettasi huonompana tai ei oikeampana vaihtoehtona.
On hienoa, että jokaisella on mahdollisuus tuoda mielipiteensä esille.
Ainoa, mikä noissa mielipiteiden ilmauksissa on, on se, että ne voisi kertoa hieman "fiksummin", nimittelememättä ihmistä "höyrähtäneeksi" tai "hihhuliksi" vain sen takia , että hänellä on usko/aate johonkin selittämömään voimaan kuten Jumalaan.
Looginen ajattelukyky ei alene vaikka ihminen uskoisi Jumalaan. Monesti juuri liiallisen logiikan takaa on pakko todeta lopulta, että jokin puuttuu ja mikä se viimeinen vastaus on... sitten kun sen löytää on löytänyt itselleen totuuden ja se helpottaa elämää kummasti.
Annetaan tilaa jokaiselle ajatukselle /uskolle ja aatteelle.
Ei halvenneta eikä "haukuta" toisin ajattelevia.
Se mikä meissä kaikissa on yhteistä tai ainakin pitäisi olla yhteistä on inhimillisyys eli kyky
rakastaa ihmistä.
Ja inhimillisyys ei loukkaa eikä satuta tahallaan ketään.
asiallisesta kommentista.
Mutta kuten huomasit kirjoitinkin juuri niistä ääriuskovaisista joihin luen niin kristinuskon kuin islamin tai ortodoksi- juutalaiset, sekä muutamat muutkin lahkot.
Toisekseen kuten kirjoitin, uskosta saattaa olla joillekkin hötyäkin enkä "tuomitse" suinkaan kaikkia uskovaisia tymiksi, koska tunnen myös paljon uskovaisia jotka ovat ihan älykkäitä persoonia sekä ystäviäni, ja olen myös käynnyt esm, Athos- vuoren luostareissa tapaamassa munkkeja jotka ovat niitä uskossaan todellisia "Jumalansa palvelioita" joiden vakaamusta tietenkin kunnioitan.
Tällä palstalla esiintyy myös erinnäisiä uskovaisia jotka todistelevat omaavansa "ainoan oikean totuuden" ja tarjoavat tätä totuutta muillekkin ainoana mahdollisuutena "pelastua" tässä maailmassa ja saavuttaa "ikuinen elämä".
Samion täällä esiintyy joukko kreationisteja jotka pitävät Raamattua kirjaimellisesti jumalansa sanana ja vetoavt sen tekstiin milloin mistäkin asiasta.
Mutta jos luet heidän kirjoituksiaan, saat niistä heti selville, että he eivät itse noudata oppiensa sanomaa, vaan räävivät "viisauksiaan" senkuin kerkiävät yleensä millään perustelematta niitä muuten kuin pelkällä väitetyllä uskollaan.
Jos he edes laittaisivat väitteensä eteen, "minä uskon" että.., mutta kun sieltä tulee "jumala teki niin ja niin, jumala haluaa niin ja niin, jumala rankaisee niin ja niin, on pakko kun kerran keskustelupalstalla ollaan tuoda myöskin silloi oma mielipiteeni asiasta esille.
Miten siis voin tuomita ihmistä, ennenkuin hän ilmaisee mielipiteensä, poikkeuksena tietysti nuo ääriryhmät.
Toki heittelen "kuivaakin" huumoria väliin ihan omaksi ilokseni ja vähän provosoidakseni, mutta eihän uskokaan saisi olla niin vakava asia, ei ainakaan se ole edes niillä ortodoksi munkeillakaan jotka olivat varsin huumorintajuisia ihmisiä, vaikka olivatkin valinneet minusta käsittämättömän ratkaisunsa elämälleen, mutta omansahan on ja kunnioitan sitä, mutta hehän elävätkin todennäköisesti oppiensa mukaisesti?
Ja sitten viellä on nuo rahastamiset uskon varjolla, valtion osallistuminen sellaiseen toimintaan joka vain lepää uskon varassa myös arveluttaa, sekä yleinen opetus selaista josta ei ole mitään näyttöä, koska opetuksen pitäisi kuitenkin perustua edes likimääräiseen tietoon.
Tälläistä vastaan myös tuon mielipiteeni julki sopii tai ei.
Uskohan sinänsä ei kumota tieteellisin perustein, vaan sen uskonnon perustana olevia väittämiä, selityksiä, myyttejä, tarinoita ja satuja.
Mutta siitähän kreationistit eivät juuri tykkää koska he joutuisivat myöntämään sen, ettei Raamattu olekkaan kokonaan jumalan sanaa ja heidän väittämänsä valheita, ja tietysti silloin ajattelevan ihmisen on myös tehtävä päätöksensä mikä on sen oman uskonsa perusteet mille uskonsa rakentaa.
Ja jos täällä ottaa siihen kantaa voi tietysti odottaa saavansa siihen myös vastauksia jotka eivät välttämättä tue omaa väittämää, vai mitä?
Niinpä.
Ääripäät ovat he sitten uskovaisia tai eivät ovat aina olevinaan oikeassa. Heille on tuo yksi ainoa vaihtoehto kaikkia varten ei ainoastaan kuten sanoit "minä uskon" vaan näin on.
Sitäpaitsi on se tuomitsija tunnustava kristitty tai tunnustava ateisti tekee kumpikin väärin asettaessaan oman vakaumuksensa ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi jokaiselle.
Suvaitsevaisuus, mutta silti oman aatteen /uskon kunnioittaminen ja puolustaminen on oikein.
Tosin tuo tuomitseminen ja haukkuminen on mielestäni kummankin osapuolen puolelta alaarvoista ja osoittaa ettei nyt ole oikein
arvot kohdallaan.
Itseänikin tunnustavana kristittynä "ärsyttää" monasti tuo fanaattinen ja kirjaimellinen uskovaisuus eli itsensä korottaminen muiden yläpuolelle ja kuuluminen Jumalan valittuun joukkoon.
Mielestäni ihminen on ihminen ja häntä pitää kohdella lähimmäisenä on hän sitten minkä aatteen/uskon edustaja tahansa. Tasavertaisena; ei katsoa alemmas eikä ylemmäs.
Meillä jokaisella on vapaus valita henkilökohtainen aatteemme/uskomme. Tuon uskon tai aatteen ei pitäisi eikä se saisi olla erottavana tekijänä inhimillisyydelle ja lähimmäisen rakkaudelle.
Jokainen joka sanoo täällä mielipiteensä saa sekä oman kantansa kannattajia sekä niitä jotka teilaavat kannan aivan heti.
Sitä kaiketi ihmisen valinnan vapaus omassa elämässään ja ideologiassaan on.
Sanoit:
"Uskohan sinänsä ei kumota tieteellisin perustein, vaan sen uskonnon perustana olevia väittämiä, selityksiä, myyttejä, tarinoita ja satuja.
Mutta siitähän kreationistit eivät juuri tykkää koska he joutuisivat myöntämään sen, ettei Raamattu olekkaan kokonaan jumalan sanaa ja heidän väittämänsä valheita, ja tietysti silloin ajattelevan ihmisen on myös tehtävä päätöksensä mikä on sen oman uskonsa perusteet mille uskonsa rakentaa."
Totta tieteellä ei voi kumota uskon väittämiä, sillä usko on uskoa ei tiedettä ja ne ovat aivan eri asia.
Nykyään varmasti jokainen "valistunut" ihminen joka kutsuu itseään uskovaiseksi uskoo sanaan, mutta ei aivan kirjaimellisesti vaan ottaa huomioon tieteen mahdollisuudet.
Juuri tuosta järjellisestä ajattelusta lähtee vasta todellinen usko isolla U:lla, sillä tieteessä löytyy niin paljon selittämättömiä asioita joita ei voi muuta kuin ajatella jonkin korkeamman voiman tekemiksi.
Onko tuo korkeampi voima sitten Jumala vai onko se meidän oma psyykkeemme.
Itse olen tullut siihen tulokseen että psyykkeeni ja mieleni pysyvät kasassa ainoastaan uskomalla Jumalaan.
Kaikilla se ei ole niin. Jokainen löytää oman tapansa pitää itsensä koossa.
Kunnioitan jokaisen tapaa, sitä on käsittääkseni kristillinen rakkauskin, kaiken kunnioittamista ja lähimmäisestä välittämistä.
että sellaista