Oikea ja kunnollinen anteeksipyyntö

Anteeksipyytäjän tulisi pyytää anteeksi koko sydämestään, eli ymmärtää tehneensä väärin ja katua tekoaan. Ennenkuin voi katua tekoaan on ymmärrettevä se paha mitä on tullut tehtyä, siten voi vilpittömästi katua ja tehdä parannusta teoistaan ja pyytää anteeksi toiselta.

voi olla pyytämättä anteeksi, siinä on Sana Sanaa vastaan.
* Montako kertaa pitää antaa anteeksi veljelleen, joka rikkoo minua vastaan, yksiselitteisesti tasan yhtä usein, kuin on rikkonutkin! Aina ja aina vaan!
' Monestikko sitten tulee pyytää anteeksi, kyllä se pätee myös näinkin päin, muuten ei toimi toisikaan päin, Sana velvoittaa kumpaankin suuntaan, siinä ei toinen pääse yhtään helpomalla kuin toinenkaan.
* Se on se Sanan kaksiteräinen miekka.
* Ja vielä Jeesus sanoo, "Joka ei SYDÄMESTÄÄN, anna anteeksi", tai kadu sydämestään. Ilman sydämen oikeaa anteeksiantavaa tilaa, ei anteeksipyyntö ole kuin aisakellon kilisevä tiuku! Asian unohtaminen kuuluu anteeksiantoon yhtä paljon, kuin ne sanatkin, eihän niillä sanoilla ole mitään arvoa, ellei sydän myös anna anteeksi, tai pyydä anteeksi!
* Kuulee usein anottavan, "anteeksi annan, mutta unohda en! Tuollainen anteeksi anto on yhtä tyhjän kanssa! Parempi melkein kuin ei olisi anteeksi antanutkaa, ellei se ole kerran todellista?

selviä asioita. Ihmisen tulee katua ja pyytää anteeksi, jos tietää ja ymmärtää tehneensä väärin ja vastapuolen, jos tahtoo, että häntä uskovaiseksi noteerataan, tulee antaa anteeksi, vaikka joutuisikin kieltämään oman halunsa ja tahtonsa olla antamatta anteeksi.

Anteeksipyytäjän ei tule uusia tekojaan, vaan kun on parannuksen tehnyt, niin siinä pysyköön.