Uskon varjolla tulette vanhojen ihmisten kotiin sanomaan: Nimi paperiin niin pääset taivaaseen! Yrititte monta vuotta vanhaa pappaani saada antamaan vähän omaisuutensa teidän järjestölle! Ei onnistunut! Ei auttanut kieltää teitä tulemasta, väkisin tulitte painostamaan!
Papan siskoa vainositte myös, joka tuolloin oli jo yli 90 v huusi oven läpi: soitan poliisille, jos ei lopu hänen vainoaminen, kun kehtasitte vielä yön pimeässä soitella hänen ovikelloaan. HÄVETKÄÄ!!! Onkohan tuollainen toiminta edes lailista?
Papan siskoa vainositte myös, joka tuolloin oli jo yli 90 v huusi oven läpi: soitan poliisille, jos ei lopu hänen vainoaminen, kun kehtasitte vielä yön pimeässä soitella hänen ovikelloaan. HÄVETKÄÄ!!! Onkohan tuollainen toiminta edes lailista?
Vastaukset 14
Vanhimmat
jos jotain tuommoista on tapahtunut. Se ei ole missään tapauksessa seuran antamien ohjeiden mukaista! Jos tuollaista todella on käynyt, ota yhteyttä paikalliseen seurakuntaan ja viime kädessä seuran pääkonttoriin Vantaalle ja selitä heille tilanne.
He pystyvät puuttumaan asiaan.
yst. terv.
miksu
Siinä taas joku jt pyrkii hoitamaan tilanteeen sisäpiirissä, kuten pedofiliatapauksetkin. Virkavltaan vain yhteys, eikä minnekään vanhepien komiteaan.
ilmoittaa poliisillekin jos haluaa. Toiovttavasti ilmoittaa myös seurakuntaan, jotta myös vanhimmat kuulevat tapauksesta.
Mutta asiasta kolmanteen me emme kauppaa taivasosuuksia allekirjoitusta vastaan. Jätämme sen homman kirkolle :)
terv.
miksu
Hei, minä menin kasteelle 14v koska kaverikin meni. En ymmärtänyt koko touhusta juuri mitään. Kylpyammeessa se tapahtui. Parikymppisenä minut sitten erotettiin, koska tytöistä tykkäsin. Asuin jo silloin poissa kotoa. Silloin elettiin 70 -lukua. Sain käydä kotonani ja isä ja äitikin kävivät luonani, olinhan jo mennyt naimisiin ja kaksi lastakin syntynyt. Kunnes jostakin syystä isäni kirjeen välityksellä ilmoitti pitkään harkinneensa, että on väärin tavata minua, koska olen erotettu. No, harkinta kesti siis vuosia. Isäni ilmoitti voivansa tavata perhettäni, mutta ei minua. Olimme kuin pommin päähän saaneita äkillisestä käännöksestä, koska ei mitään mullistavaa kuitenkaan sillä hetkellä ollut tapahtunut. Välien katkaiseminen minuun tietenkin aiheitti sen, ettei perheenikään voinut enää olla tekemisissä vanhempieni kanssa. Se oli surullista, olivathan lapseni jo ehtineet kiintyä vanhempiini. Tilanne jatkui loppuun saakka. Lapseni ja vaimoni kanssa kävimme kummankin vanhempani hautaustilaisuudessa. Tavallaan annoimme anteeksi minun ja samalla lasteni hylkäämisen. Olen yrittänyt selittää tätä onnetonta tilannetta sillä, että vanhempani eivät tienneet mitä tekivät, vaan olivat uskontonsa johdateltavissa. Veljeni mukaan, minä hylkäsin vanhempani, sellainen väite saa olon tuntumaan todella pahalta. Vaikka näytän isäni kirjettä, jossa hän ilmoittaa, ettei voi olla tekemisissä kanssani, veljeni mukaan minä olen kuitenkin hylkääjä. Veljeni on myös jehovantodistaja, eli tilanne on tuttu.
mutta pitkälti totta.
Ikäväähän tilanteessa oli että kasteelle mentiin tietämätä oikein mitä on tekemässä?
Kasteeseen liit. vastuut ja periaatteet eivät olleet menneet perille.
Erotettu sukulainenkaan ei saa raamatun mukaan mitään eritys asemaa srkn silmissä.
Periaatteethan löytyvät esim. I KOR. 5:11,13
tai Mat. 18:17
erottamisen jälkeen eronnut ei enää nauti samanlaisesta asemasta, hyväksytystä tilasta srklaisten keskuudessa.
On siksi aivan selvää että oli sitten isä tai äiti kyseessä, hänen täytyy myös tehdä selväksi lapselleen/nuorelleen se että tilanne ei ole enää sama kuin ennen.
Miksi nuori toimi näin, miksi hän ei näe väärää menettelyä joka sotii raamatun periaatteita vastaan.?
vaikka monesti ei näin totaalista välinkatkaisua tapahdukaan, näyttää siltä että isä halusi näin tekemällä havahduttaa poikansa huomaamaan miten tosissaan hän on.
Tunteet ovat varmasti kovilla molemmilla osapuolilla, olisiko isä muuttunut yhtäkkiä rakkaudettomaksi. EI, vaan kyse oli yhdestä keinosta yrittää palauttaa poika entisenlaiseksi.
toisissa tapauksissa vanhemmat pitävät josssain määrin yhteyttä erotettuun sukulaiseensa.
Eivät varmasti halua erottaa lastenlapsiaan. niinkuin ei tässäkään tapauksessa. Vaimo ja lapset eivät ole velvollisia erotetun tekemisistä.
Jos taas kanssakäymistä olisi vastoin raamatun ohjeita normaaliin tapaan kuin ennen erottamista, mitä hyötyä raamatun neuvosta olisi ?
Ymmärtäisikö väärintekijä tekoaan ?
Olisiko se oikein srklaisia kohtaan.?
Erottamisjärjestely (ketkä kaikki uskonnot muuten erottavat jäseniään, Ottakaahan selvää) on tarkoitettu tuon kristityn järkiin palauttamiseksi, väärinteon ymmärtämiseksi, ja katumisen vuoksi.
Ovea pidetään auki.
Mutta ei erotetun ehdoilla vaan raamatun ehdoilla.
Erottamisjärjestely JT on ankara, siitä ei mihinkään pääse, mutta tarkoitus, ja tulokset em.
esim. JOs esim. Lappalainen on jo monta kertaa ajellut humalassa autollaan ja menettänyt jo korttinsakin pari kertaa, onko hänen käytöksensä raamatun opettamaa.
Pitäisikö hänen uskontonsa srknnan odottaa vielä, jos se Lappalainen siitä jotain oppisi,..
Eikö srkn johtavien pitäisi ottaa yhteys Lappalaiseen ja kertoa että nyt menee metsään (raamatun avulla) ja yrittää oikaista hän oikealle tielle.
Jos Lappalainen ei vieläkään tajuaisi, olisiko syytä jatkotoimenpiteisiin. Vai pitäisikö srkn johtajien muuttaa näkemyksiään (raamatusta?)
lappalaisen elämäntavan mukaisiksi. ?
tai odottaa vaan..
Eiköhän Lappalainen ymmärtäisi asian monen oikein hyvin jos hänet erotettaisiin srkssta, jolloin hän konkreettisesti tuntisi tekonsa seuraukset, että tällaistä menoa ei hyväksytä.
Oliko em. esim. sinusta liian ankara tapa käsitellä toisen ongelmaa. Vai voisiko olla että tämäntapaista toimintamallia ehdotetaan meille raamatussa ?
tai oliko asiaan puuttuminen jotenkin väärin ?
Oliko takana rakkaudellinen yritys saada Lappalainen takaisin terveelle elämäntavalle,
vai heijastuiko menettelyssä ymmärtämättömyys
Lappalaisen omaa tahdon vapautta kohtaan.
Välitettiinkö Lappalaisesta ?
Yritettiinkö nostaa suosta. ?
Lopuksi kaikki voisivat lukea em. raamatunkohtien lisäksi kertomuksen tuhlaajapojasta, Tuon kertomuksen Isä kuvaa Luojaamme, miten hän samalla tavalla on valmis antamaan anteeksi suuretkin virheemme, jos aitoa katumusta löytyy.
"Lopuksi kaikki voisivat lukea em. raamatunkohtien lisäksi kertomuksen tuhlaajapojasta, Tuon kertomuksen Isä kuvaa Luojaamme, miten hän samalla tavalla on valmis antamaan anteeksi suuretkin virheemme, jos aitoa katumusta löytyy."
Mutta miten jehovalaiset ottavat vastaan nämä katuvat tuhlaajapoikansa? Eivät suinkaan riemuiten, vaan laittaen ensin "koetukselle". Kukaan ei heidän kanssaan keskustele, vaikka he kiltisti osallistuvat viimeisessä penkkirivillä istuen kaikkiin vanhimpien vaatimiin kokouksiin. Vasta, kun "katujalle" on saatu opetettua, että hän on nyt ja vastaisuudessakin seurakuntansa pohjasakkaa, hänelle suodaan oikeus ryhtyä levittämään Seuran kirjallisuutta. Sittenkin vielä kurja katuja joutuu odottamaan kuukausia ja jopa vuosia, ennenkuin hän saa luvan vastata Vartiotornin tutkistelussa, tuskin koskaan pääsee enää tienraivaajan asemaan.
Tilanne voi olla hieman toinen, mikäli katuja on entinen vanhin ja hänellä on muutoinkin taloudellista valtaa seurakunnan muihin vanhimpiin. Yleensä tällaisia vanhimpia ei eroteta edes pedofiilian vuoksi, mutta jos erotetaan, on tie takaisin vanhimmaksi yleensä lyhyt.
"Se ei ole missään tapauksessa seuran antamien ohjeiden mukaista!"
Valhetta tai törkeää tietämättömyyttä. Haaratoimiston lakimiehillä on valmiit testamenttimallit ja seurakuntien vanhimpien on konsultoitava nimenomaan Seuran edustajia, jotta papereista tulisi mahdollisimman vedenpitävät mahdollisten sukulaisten yrittäessä käräjöidä.
"ota yhteyttä paikalliseen seurakuntaan ja viime kädessä seuran pääkonttoriin Vantaalle ja selitä heille tilanne. He pystyvät puuttumaan asiaan."
Pukki kaalimaan vartijaksi? Mitä hyödyttää valittaa seurakunnan vanhimmille tai haaratoimistoon? Juuri nuohan sitä omaisuutta vanhuksista pumppaa! On typerää naiiviutta uskoa, että yksikään vanhin puutuisi omiin eettisesti arveluttaviin puuhiinsa, varsinkin, jos hän kokee olevansa suuremman (Brooklynin) asialla!
Tavalliset seurakuntalaiset ja tienraivaajat eivät vanhusten omaisuuden kimpussa puuhastele. Tämän tyyppinen toiminta on tiukasti rajattu seurakunnan vanhimpien toimenkuvaan.
Kun luki viestisi, niin ekana tuli mieleen -oletko henkilö joka on yrittänyt "tulla takaisin" vääristä syistä. Jos jollain tuollainen asenne olisi niin ei se henkilö kyllä ymmärrä mitä katumus tarkoittaa. Onko tavoitteena ollut jonkun "aseman" saaminen seurakunnassa? On tainnut unohtua että kaikki ovat samanarvoisia Jehovan edessä -vastasipa tai saarnaisipa kuinka paljon tahansa. "Taloudellista valtaa" -viimeistään tässä vaiheessa oot päästänyt mopon pahasti käsistäsi! Ehkä pullapuheesi tehoaa herkkäuskoisiin lukijoihin mutta kyllä totuus näkyy rivien välistä.
Tässä tapauksessahan poika rupesi ajattelemaan itsenäisesti. MIKSI LUULET; ETTÄ ISÄ OLI OIKEASSA HYLKÄÄMÄLLÄ LAPSENSA. Tässkin tapauksessa poika ei hylännyt isäänsä, vaan antoi hänen uskoa omalla tavallaan. MUTTA ISÄ EI!
Miten voit luulla, että epätäydellinen ihminen tietäisi ainoan totuuden ja muut ovat tietämättömiä. Anteeksi vai mutta olet aika naivi.
Näin meillä homma pelaa.
että näitä testamentinkerääjiä on jostain ilmestynyt.
Itse olen ollut ympyröissä sen verran kauan, että tiedän että mitään taivaspaikkaa tai parempaa asemaa saa srkssa vaikka miten paljon lahjoittaisi,
jos vanha sisar tai veli kuitenkin päättää lahjoittaa omaisuuttaan, kyllä se tapahtuu omasta tahdosta.
Tottakai sukulaiset on katkeria, jos vaikka osake testamentataan seuralle, minäkin samassa asemassa olisin, ja totta moses, siitä tehdään varmasti pitävä asiakirja jotta vainajan tahto toteutuisi.
Mistähän american entinenjakatkerasiitä-sivuilta nämäkin lähtevät..
Hei, minä menin kasteelle 14v koska kaverikin meni. En ymmärtänyt koko touhusta juuri mitään. Kylpyammeessa se tapahtui. Parikymppisenä minut sitten erotettiin, koska tytöistä tykkäsin. Asuin jo silloin poissa kotoa. Silloin elettiin 70 -lukua. Sain käydä kotonani ja isä ja äitikin kävivät luonani, olinhan jo mennyt naimisiin ja kaksi lastakin syntynyt. Kunnes jostakin syystä isäni kirjeen välityksellä ilmoitti pitkään harkinneensa, että on väärin tavata minua, koska olen erotettu. No, harkinta kesti siis vuosia. Isäni ilmoitti voivansa tavata perhettäni, mutta ei minua. Olimme kuin pommin päähän saaneita äkillisestä käännöksestä, koska ei mitään mullistavaa kuitenkaan sillä hetkellä ollut tapahtunut. Välien katkaiseminen minuun tietenkin aiheitti sen, ettei perheenikään voinut enää olla tekemisissä vanhempieni kanssa. Se oli surullista, olivathan lapseni jo ehtineet kiintyä vanhempiini. Tilanne jatkui loppuun saakka. Lapseni ja vaimoni kanssa kävimme kummankin vanhempani hautaustilaisuudessa. Tavallaan annoimme anteeksi minun ja samalla lasteni hylkäämisen. Olen yrittänyt selittää tätä onnetonta tilannetta sillä, että vanhempani eivät tienneet mitä tekivät, vaan olivat uskontonsa johdateltavissa. Veljeni mukaan, minä hylkäsin vanhempani, sellainen väite saa olon tuntumaan todella pahalta. Vaikka näytän isäni kirjettä, jossa hän ilmoittaa, ettei voi olla tekemisissä kanssani, veljeni mukaan minä olen kuitenkin hylkääjä. Veljeni on myös jehovantodistaja, eli tilanne on tuttu.
tuo nut on aivan turhaa,minusta se on aivan sama kuka uskoo mihinkin.Jehovat väittää että lue raamattua niin alat uskomaan jumalaan,tuohon on aivan sama asia kuin menisin ovelta ovelle kiertämään aku ankan kanssa ja sanoisin"lue akua niin tulet uskoon".eli lukekaa akua niin olette akulaisia.
..käy teitä aivopestyjä jehovalaisia. Lapsesta asti kun se aivopesu aloitetaan, niin eihän se lopputulos mikään ihme ole. Tuttavapiiriini kuuluu (naapuruussuhde) pari jehovalaista perhettä, muutakin kun tahkoa kiertäneenä tätyy sanoa että ahdasmielisempiä ihmisiä saa hakea. Huomautan tässä vaiheessa, että en ole mikään parikymppinen amiskloppi, vaan 41v, perheellinen, akateeminen, hyvin toimeentuleva, avarakatseinen ja sivistynyt mies, sosiaalisesti pidetty ja normaalin uskon omaava. En sitten millään jaksa uskoa, että elämä jehovan uskossa olisi sen onnellisempaa. Sehän kuitenkin vain on yksi keinotekoinen pieni lahko muiden joukossa, jotka pyrkivät vain ja ainoastaan hyötymään jäsenistään. Tämän huomasin, kun jouduin kerran työni puolesta tutustumaan tähän lahkoon ja sen tapaan toimia. Voi teitä reppanoita, en voi muuta sanoa.