SUOMEN YDINVOIMA-YLLYTTÄJÄT...??

Ydinvoimaa suoraan kannattaa vain noin kolmannes suomalaisista, joten ei se nyt ihan niin suosisttua ole. Tosin tuon komanneksen puolella on rahaa ja vaikutusvaltaa, intohimoa suurin winfall-voittoihin, joten se on aika kuuluva kolmannes.

Itse en realistina uskaltaisí sijoittaa noin suurta pääomasijoitusta noin kuumaan sektoriin, vaikka olisin vakuuttunut ydinvoimasta. Kyse kuitenkin olisi veitsenterä-bisneksestä, jossa takaisku voisi taas kerran pysäyttää koko alan edistymisen. Yksi vakava ydinonnettomuus missä tahansa päin maailmaa voisi taas haudata koko sektorin, tällä kertaa lopullisesti.

Miten muuten sitten käy, kun Suomen sähköstä 60% tuotetaan ydinvoimalla ja sattuu, Suomessa tai vaikka naapurimaassa vakava ydinonnettomuus? Kuinka sitten selvitään tilanteesta, jossa valtaosa väestöstä vaatii ydinvoimasta luopumista? Vai mennäänkö poliisivaltion opeilla, vaatimukset tukahdutetaan, koska ei ole vaihtoehtoja?

Toinen suuri uhka on kauppasodat. EU voi hajota, jolloin jokainen valtio joutuu itse taistelemaan hupenevien uraanivarantojen kakkuviipaleista. Voi syntyä blokkeja, jonka seuraksena uraania saa vain sotilaallisenn yhteistyöhön osallistuvat, tai vain suuret valtiot, sekä ne, joilla omaa kaivostoimintaa.

Ja tietenkin me Suomalaiset otamme vastaan koko Euroopan ydinjätteet, siitähän ei varmaan edes tarvitse keskustella?

Yltiö kirjoitti:

Ydinvoimaa suoraan kannattaa vain noin kolmannes suomalaisista, joten ei se nyt ihan niin suosisttua ole. Tosin tuon komanneksen puolella on rahaa ja vaikutusvaltaa, intohimoa suurin winfall-voittoihin, joten se on aika kuuluva kolmannes.

Itse en realistina uskaltaisí sijoittaa noin suurta pääomasijoitusta noin kuumaan sektoriin, vaikka olisin vakuuttunut ydinvoimasta. Kyse kuitenkin olisi veitsenterä-bisneksestä, jossa takaisku voisi taas kerran pysäyttää koko alan edistymisen. Yksi vakava ydinonnettomuus missä tahansa päin maailmaa voisi taas haudata koko sektorin, tällä kertaa lopullisesti.

Miten muuten sitten käy, kun Suomen sähköstä 60% tuotetaan ydinvoimalla ja sattuu, Suomessa tai vaikka naapurimaassa vakava ydinonnettomuus? Kuinka sitten selvitään tilanteesta, jossa valtaosa väestöstä vaatii ydinvoimasta luopumista? Vai mennäänkö poliisivaltion opeilla, vaatimukset tukahdutetaan, koska ei ole vaihtoehtoja?

Toinen suuri uhka on kauppasodat. EU voi hajota, jolloin jokainen valtio joutuu itse taistelemaan hupenevien uraanivarantojen kakkuviipaleista. Voi syntyä blokkeja, jonka seuraksena uraania saa vain sotilaallisenn yhteistyöhön osallistuvat, tai vain suuret valtiot, sekä ne, joilla omaa kaivostoimintaa.

Ja tietenkin me Suomalaiset otamme vastaan koko Euroopan ydinjätteet, siitähän ei varmaan edes tarvitse keskustella?

"Miten muuten sitten käy, kun Suomen sähköstä 60% tuotetaan ydinvoimalla ja sattuu, Suomessa tai vaikka naapurimaassa vakava ydinonnettomuus? Kuinka sitten selvitään tilanteesta, jossa valtaosa väestöstä vaatii ydinvoimasta luopumista? Vai mennäänkö poliisivaltion opeilla, vaatimukset tukahdutetaan, koska ei ole vaihtoehtoja?"

Valtio tulee apuun ja pelastaa yhtiöt. Muuta vaihroehtoa ei ole.

UPDATE_5836427 kirjoitti:

"Miten muuten sitten käy, kun Suomen sähköstä 60% tuotetaan ydinvoimalla ja sattuu, Suomessa tai vaikka naapurimaassa vakava ydinonnettomuus? Kuinka sitten selvitään tilanteesta, jossa valtaosa väestöstä vaatii ydinvoimasta luopumista? Vai mennäänkö poliisivaltion opeilla, vaatimukset tukahdutetaan, koska ei ole vaihtoehtoja?"

Valtio tulee apuun ja pelastaa yhtiöt. Muuta vaihroehtoa ei ole.

Jos onnettumuuden takia kansa haluaa sulkea ydinvoimalat niin sitten suljetaan. Kansan vaan pitää sitten poltella päreitä valaistukseksi ja kokkailla avotulella. Illalla viihdytetään toisia laulelemalla ja kuuntelemalla vanhoja kansantaruja.

Markus kirjoitti:

Jos onnettumuuden takia kansa haluaa sulkea ydinvoimalat niin sitten suljetaan. Kansan vaan pitää sitten poltella päreitä valaistukseksi ja kokkailla avotulella. Illalla viihdytetään toisia laulelemalla ja kuuntelemalla vanhoja kansantaruja.

Sikäli kuin olet eiemmin tuntemani Markus, niin tervetuloa takaisin! Voin heti kertoa, että kun sanoit:

"Jos onnettumuuden takia kansa haluaa sulkea ydinvoimalat niin sitten suljetaan."

niin kansalta ei silloinkaan kysytä yhtään mitään, ja että joka tapauksessa

- valtio pelastaa yhtiöt, koska se on ainoa vaihtoehto. Muuten valtio on kurkkuaan myöten opoksissa ydinkakan kanssa.

Yltiö kirjoitti:

Ydinvoimaa suoraan kannattaa vain noin kolmannes suomalaisista, joten ei se nyt ihan niin suosisttua ole. Tosin tuon komanneksen puolella on rahaa ja vaikutusvaltaa, intohimoa suurin winfall-voittoihin, joten se on aika kuuluva kolmannes.

Itse en realistina uskaltaisí sijoittaa noin suurta pääomasijoitusta noin kuumaan sektoriin, vaikka olisin vakuuttunut ydinvoimasta. Kyse kuitenkin olisi veitsenterä-bisneksestä, jossa takaisku voisi taas kerran pysäyttää koko alan edistymisen. Yksi vakava ydinonnettomuus missä tahansa päin maailmaa voisi taas haudata koko sektorin, tällä kertaa lopullisesti.

Miten muuten sitten käy, kun Suomen sähköstä 60% tuotetaan ydinvoimalla ja sattuu, Suomessa tai vaikka naapurimaassa vakava ydinonnettomuus? Kuinka sitten selvitään tilanteesta, jossa valtaosa väestöstä vaatii ydinvoimasta luopumista? Vai mennäänkö poliisivaltion opeilla, vaatimukset tukahdutetaan, koska ei ole vaihtoehtoja?

Toinen suuri uhka on kauppasodat. EU voi hajota, jolloin jokainen valtio joutuu itse taistelemaan hupenevien uraanivarantojen kakkuviipaleista. Voi syntyä blokkeja, jonka seuraksena uraania saa vain sotilaallisenn yhteistyöhön osallistuvat, tai vain suuret valtiot, sekä ne, joilla omaa kaivostoimintaa.

Ja tietenkin me Suomalaiset otamme vastaan koko Euroopan ydinjätteet, siitähän ei varmaan edes tarvitse keskustella?

indigoi. Mutta silti olisi aina hyvä kuulla vaihtoehtoisiakin mielipiteitä.

Niin mikä on suoraan ja epäsuoraan hyväksymistä tai vastustamista.

Voidaan ainakin tämän perusteella sanoa http://www.suomenkuvalehti.fi/files/library/attachments/Lis%E4%E4%20ydinvoimaa%20(SK%202107).pdf että vain n 11 % vastustaa ydinvoimaa.
Onko muut sitten puolesta? Ei varmasti.

Perustuen tuohon suomen kuvalehden juttuun vuodelta 2007 ydinvoiman puolesta oli 57 % vastaan 24 % ja 8 % ei osannut sanoa kantaansa. Mikäköhän mahtaa olla nykyinen arvio tilanteesta?

Ydinonnettomuuden riskiä pitäisin varsin pienenä. Ydinvoimateollisuus tekee ja on tehnyt koko ydinvoima-aikakauden ajan määrätietoista turvallisustutkimusta eriydinturvallisuuden alueilla. Luulen ettei ydinteollisuus ole sulkenut silmiään tai korviaan ydinvoimaonnettomuuksien mahdollisuudelta. pyrkimys on koko ajan turvallisempaan ja ekologisempaan käyttöön. Myös Suomi on käsittääkseni kunnostautunut ydinturvallisuuden alalla erinomaisesti.

Ydinonnettomuuden laskennallinen todennäköisyys on luokkaa 1E-6/reaktorivuosi. Näihin onnettomuuksiin lasketaan Onnettomuusketjut jotka johtavat sydämen vaurioitumiseen mutta ei kuitenkaan aktiivisuuden leviämiseen ympäristöön. En osaa enkä ala spekuloimaan kun en tiedä, voidaanko laitos tuon jälkeen enään käynnistää. Riski on tietenkin joka tapauksessa olemassa vaikka se on pieni.

Aikaisemmin totesin että (luonnon)uraania on saatavilla, (ja kuten varmaan tiedät myös Suomesta) , sama pätee myös valmiiseen polttoaineeseen. Polttoaineen ja uranin varastointi mahdollista varmuusvarastoa varten on kohtuullisen helppoa ja vähän tilaa vievää. On myös muistettava että uraanivarat on kohtuullisen globaalisti levinnyttä, polttoainetta osataan valmistaa myös maailmanlaajuisesti joten polttoaineen saanti on kohtuullisesti hajautettu ja näin turvattu, vaikka maailma jakaantuisi kahtia. Maailman jakatuminen niin että uraania ei saataisi tuntuu suuruusluokaltaan yhtä pieneltä ellei pienemmältäkin kuin ydinonnettomuuden todennäköisyys.

Kun Suomeen saadaan kaksi uutta ydinvoimalaitosta, Suomi tuottaa 60 % sähköstään ydinvoimalla, jos suomen sähkön kulutus pysyy vakiona. Perustuen historiaan sähkön kulutus on harvemmin vuositasolla laskenut. Pitää muistaa että tuo lisä n. 3000-3500 MW siirtää hiililauhdetta reserviin, ei suinkaan poista voimantuotantopotentiaalista. Jos syystä tai toisesta, ydinvoima ei olisi käytettäissä voitaisiin sähkövaje helposti kompensoida hiilivoimalla. Tuntuu varsin epätodennäköiselta että suomen koko ydinvoimakapasiteetti ajettaisin kerralla alas. Minusta tämä on riittävä varmistus ydinvoiman käytettävyyteen liittyvälle taloudelliselle riskille.

Jos fennovoima ja/tai fortum rakentaisi seuraavan laitokosen Loviisan/Ruotsinpyhtään alueelle, olisi se CO2:n kannalta merkittävä parannus ja ympäristöteko. On varsin todennäköisenä että ainakin Fortum on innokas saamaan kaukolämmön tuotannon helsinkiin ja itäuudelle maalle. Näin pystyttäisiin vähentämään oleellisesti kaukolämmöstä johtuvaa Helsingin, Espoon ja Vantaan CO2 ja NOx päästöjä. Käytössä olevat hiili ja maakaasu yms pohjaiset kaukolämpölaitokset olisivat kaukolämmön varavoimana. Tällä tavoin pystyttäisiin takaamaan sekä kaukolämmölle että tuulivoimalle reservi.

Maallikko? kirjoitti:

indigoi. Mutta silti olisi aina hyvä kuulla vaihtoehtoisiakin mielipiteitä.

Niin mikä on suoraan ja epäsuoraan hyväksymistä tai vastustamista.

Voidaan ainakin tämän perusteella sanoa http://www.suomenkuvalehti.fi/files/library/attachments/Lis%E4%E4%20ydinvoimaa%20(SK%202107).pdf että vain n 11 % vastustaa ydinvoimaa.
Onko muut sitten puolesta? Ei varmasti.

Perustuen tuohon suomen kuvalehden juttuun vuodelta 2007 ydinvoiman puolesta oli 57 % vastaan 24 % ja 8 % ei osannut sanoa kantaansa. Mikäköhän mahtaa olla nykyinen arvio tilanteesta?

Ydinonnettomuuden riskiä pitäisin varsin pienenä. Ydinvoimateollisuus tekee ja on tehnyt koko ydinvoima-aikakauden ajan määrätietoista turvallisustutkimusta eriydinturvallisuuden alueilla. Luulen ettei ydinteollisuus ole sulkenut silmiään tai korviaan ydinvoimaonnettomuuksien mahdollisuudelta. pyrkimys on koko ajan turvallisempaan ja ekologisempaan käyttöön. Myös Suomi on käsittääkseni kunnostautunut ydinturvallisuuden alalla erinomaisesti.

Ydinonnettomuuden laskennallinen todennäköisyys on luokkaa 1E-6/reaktorivuosi. Näihin onnettomuuksiin lasketaan Onnettomuusketjut jotka johtavat sydämen vaurioitumiseen mutta ei kuitenkaan aktiivisuuden leviämiseen ympäristöön. En osaa enkä ala spekuloimaan kun en tiedä, voidaanko laitos tuon jälkeen enään käynnistää. Riski on tietenkin joka tapauksessa olemassa vaikka se on pieni.

Aikaisemmin totesin että (luonnon)uraania on saatavilla, (ja kuten varmaan tiedät myös Suomesta) , sama pätee myös valmiiseen polttoaineeseen. Polttoaineen ja uranin varastointi mahdollista varmuusvarastoa varten on kohtuullisen helppoa ja vähän tilaa vievää. On myös muistettava että uraanivarat on kohtuullisen globaalisti levinnyttä, polttoainetta osataan valmistaa myös maailmanlaajuisesti joten polttoaineen saanti on kohtuullisesti hajautettu ja näin turvattu, vaikka maailma jakaantuisi kahtia. Maailman jakatuminen niin että uraania ei saataisi tuntuu suuruusluokaltaan yhtä pieneltä ellei pienemmältäkin kuin ydinonnettomuuden todennäköisyys.

Kun Suomeen saadaan kaksi uutta ydinvoimalaitosta, Suomi tuottaa 60 % sähköstään ydinvoimalla, jos suomen sähkön kulutus pysyy vakiona. Perustuen historiaan sähkön kulutus on harvemmin vuositasolla laskenut. Pitää muistaa että tuo lisä n. 3000-3500 MW siirtää hiililauhdetta reserviin, ei suinkaan poista voimantuotantopotentiaalista. Jos syystä tai toisesta, ydinvoima ei olisi käytettäissä voitaisiin sähkövaje helposti kompensoida hiilivoimalla. Tuntuu varsin epätodennäköiselta että suomen koko ydinvoimakapasiteetti ajettaisin kerralla alas. Minusta tämä on riittävä varmistus ydinvoiman käytettävyyteen liittyvälle taloudelliselle riskille.

Jos fennovoima ja/tai fortum rakentaisi seuraavan laitokosen Loviisan/Ruotsinpyhtään alueelle, olisi se CO2:n kannalta merkittävä parannus ja ympäristöteko. On varsin todennäköisenä että ainakin Fortum on innokas saamaan kaukolämmön tuotannon helsinkiin ja itäuudelle maalle. Näin pystyttäisiin vähentämään oleellisesti kaukolämmöstä johtuvaa Helsingin, Espoon ja Vantaan CO2 ja NOx päästöjä. Käytössä olevat hiili ja maakaasu yms pohjaiset kaukolämpölaitokset olisivat kaukolämmön varavoimana. Tällä tavoin pystyttäisiin takaamaan sekä kaukolämmölle että tuulivoimalle reservi.

"Perustuen tuohon suomen kuvalehden juttuun vuodelta 2007 ydinvoiman puolesta oli 57 % vastaan 24 % ja 8 % ei osannut sanoa kantaansa. Mikäköhän mahtaa olla nykyinen arvio tilanteesta? "

Niin sellaisia tulokseia saadaan, joita halutaankin. Taloustutkimusta pidettiin tuolloin 2007 luotettavampana:

"Taloustutkimuksen ja TNS Gallupin ydinvoiman kannatusta koskevat tutkimustulokset eivät ole vertailukelpoisia.

Tampereen yliopiston tiedotusopin professorin Pertti Suhosen mukaan lisäydinvoiman kannatus ei ole muuttunut merkittävästi Suomessa.

Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan vain hieman reilu kolmannes kannatti kuudennen ydinvoimalan rakentamista Suomeen. Kuitenkin lokakuussa Helsingin Sanomien kyselyssä reilusti yli puolet vastaajista kannatti kuudetta ydinvoimalaa."

http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2007/07/544351

Jutusta näet syyt: Hesarin gallupissa ihmiset johdateltiin tiettyyn suuntaan.

Sitten on vielä yksi gallup vuodelta 2008, missä ydinvoima sai vieläkin heikomman luottamuksen. Laitan tänne, kunhan löydän.

Yltiö kirjoitti:

"Perustuen tuohon suomen kuvalehden juttuun vuodelta 2007 ydinvoiman puolesta oli 57 % vastaan 24 % ja 8 % ei osannut sanoa kantaansa. Mikäköhän mahtaa olla nykyinen arvio tilanteesta? "

Niin sellaisia tulokseia saadaan, joita halutaankin. Taloustutkimusta pidettiin tuolloin 2007 luotettavampana:

"Taloustutkimuksen ja TNS Gallupin ydinvoiman kannatusta koskevat tutkimustulokset eivät ole vertailukelpoisia.

Tampereen yliopiston tiedotusopin professorin Pertti Suhosen mukaan lisäydinvoiman kannatus ei ole muuttunut merkittävästi Suomessa.

Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan vain hieman reilu kolmannes kannatti kuudennen ydinvoimalan rakentamista Suomeen. Kuitenkin lokakuussa Helsingin Sanomien kyselyssä reilusti yli puolet vastaajista kannatti kuudetta ydinvoimalaa."

http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2007/07/544351

Jutusta näet syyt: Hesarin gallupissa ihmiset johdateltiin tiettyyn suuntaan.

Sitten on vielä yksi gallup vuodelta 2008, missä ydinvoima sai vieläkin heikomman luottamuksen. Laitan tänne, kunhan löydän.

Tässä vähän tuoreempi gallup: ydinvoiman kannatus on selkeässä laskussa:

"Kansan epäluulo ydinvoimaan kasvanut
Julkaistu: 8.5.2008
25 kommenttia
Kuuntele juttu
Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
Kuva
Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi

Suomalaisista yli puolet vastustaa tällä hetkellä ydinvoiman lisärakentamista tekeillä olevan viidennen reaktorin lisäksi. Taloustutkimuksen Ylelle toteuttaman kyselyn mukaan vain kolmannes kannatti lisärakentamista, 12 prosenttia ei osannut ilmoittaa kantaansa."

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/22970-kansan-epaluulo-ydinvoimaan-kasvanut

Maallikko? kirjoitti:

indigoi. Mutta silti olisi aina hyvä kuulla vaihtoehtoisiakin mielipiteitä.

Niin mikä on suoraan ja epäsuoraan hyväksymistä tai vastustamista.

Voidaan ainakin tämän perusteella sanoa http://www.suomenkuvalehti.fi/files/library/attachments/Lis%E4%E4%20ydinvoimaa%20(SK%202107).pdf että vain n 11 % vastustaa ydinvoimaa.
Onko muut sitten puolesta? Ei varmasti.

Perustuen tuohon suomen kuvalehden juttuun vuodelta 2007 ydinvoiman puolesta oli 57 % vastaan 24 % ja 8 % ei osannut sanoa kantaansa. Mikäköhän mahtaa olla nykyinen arvio tilanteesta?

Ydinonnettomuuden riskiä pitäisin varsin pienenä. Ydinvoimateollisuus tekee ja on tehnyt koko ydinvoima-aikakauden ajan määrätietoista turvallisustutkimusta eriydinturvallisuuden alueilla. Luulen ettei ydinteollisuus ole sulkenut silmiään tai korviaan ydinvoimaonnettomuuksien mahdollisuudelta. pyrkimys on koko ajan turvallisempaan ja ekologisempaan käyttöön. Myös Suomi on käsittääkseni kunnostautunut ydinturvallisuuden alalla erinomaisesti.

Ydinonnettomuuden laskennallinen todennäköisyys on luokkaa 1E-6/reaktorivuosi. Näihin onnettomuuksiin lasketaan Onnettomuusketjut jotka johtavat sydämen vaurioitumiseen mutta ei kuitenkaan aktiivisuuden leviämiseen ympäristöön. En osaa enkä ala spekuloimaan kun en tiedä, voidaanko laitos tuon jälkeen enään käynnistää. Riski on tietenkin joka tapauksessa olemassa vaikka se on pieni.

Aikaisemmin totesin että (luonnon)uraania on saatavilla, (ja kuten varmaan tiedät myös Suomesta) , sama pätee myös valmiiseen polttoaineeseen. Polttoaineen ja uranin varastointi mahdollista varmuusvarastoa varten on kohtuullisen helppoa ja vähän tilaa vievää. On myös muistettava että uraanivarat on kohtuullisen globaalisti levinnyttä, polttoainetta osataan valmistaa myös maailmanlaajuisesti joten polttoaineen saanti on kohtuullisesti hajautettu ja näin turvattu, vaikka maailma jakaantuisi kahtia. Maailman jakatuminen niin että uraania ei saataisi tuntuu suuruusluokaltaan yhtä pieneltä ellei pienemmältäkin kuin ydinonnettomuuden todennäköisyys.

Kun Suomeen saadaan kaksi uutta ydinvoimalaitosta, Suomi tuottaa 60 % sähköstään ydinvoimalla, jos suomen sähkön kulutus pysyy vakiona. Perustuen historiaan sähkön kulutus on harvemmin vuositasolla laskenut. Pitää muistaa että tuo lisä n. 3000-3500 MW siirtää hiililauhdetta reserviin, ei suinkaan poista voimantuotantopotentiaalista. Jos syystä tai toisesta, ydinvoima ei olisi käytettäissä voitaisiin sähkövaje helposti kompensoida hiilivoimalla. Tuntuu varsin epätodennäköiselta että suomen koko ydinvoimakapasiteetti ajettaisin kerralla alas. Minusta tämä on riittävä varmistus ydinvoiman käytettävyyteen liittyvälle taloudelliselle riskille.

Jos fennovoima ja/tai fortum rakentaisi seuraavan laitokosen Loviisan/Ruotsinpyhtään alueelle, olisi se CO2:n kannalta merkittävä parannus ja ympäristöteko. On varsin todennäköisenä että ainakin Fortum on innokas saamaan kaukolämmön tuotannon helsinkiin ja itäuudelle maalle. Näin pystyttäisiin vähentämään oleellisesti kaukolämmöstä johtuvaa Helsingin, Espoon ja Vantaan CO2 ja NOx päästöjä. Käytössä olevat hiili ja maakaasu yms pohjaiset kaukolämpölaitokset olisivat kaukolämmön varavoimana. Tällä tavoin pystyttäisiin takaamaan sekä kaukolämmölle että tuulivoimalle reservi.

"Ydinonnettomuuden laskennallinen todennäköisyys on luokkaa 1E-6/reaktorivuosi. Näihin onnettomuuksiin lasketaan Onnettomuusketjut jotka johtavat sydämen vaurioitumiseen mutta ei kuitenkaan aktiivisuuden leviämiseen ympäristöön. En osaa enkä ala spekuloimaan kun en tiedä, voidaanko laitos tuon jälkeen enään käynnistää. Riski on tietenkin joka tapauksessa olemassa vaikka se on pieni."

Ydinvoimalan perusongelma on edelleenkin se, että jos lämmönsiirto pois reaktorista estyy syystä tai toisesta, niin reaktorin ydin sulaa, olipa reaktori pysäytetty tai ei ja sula massa läpäisee paineastian ja valahtaa reaktorin alle, mitä todennäköisimmin veteen. Näin voi syntyä masssiivinen höyryräjähdys, joka voi vaurioittaa minkä tahansa reaktorin suojakuorta. Tämä mahdollisuus ei ole muuttunut miksikään, vaikka puhutaankin ns 3:n polven reaktorieista.

Siksi minulle ei ainakaan ole selvinnyt, miksi uudet ydinvoimalat saavat tuon korkeamman turvaluokituksen kuin vanhat. Esimerkiksi EPR-reaktorissa on vähemmän varajäähdytysjärjestelmiä kuin Loviisan VVER440:ssa. Lisäksi EPR:n polttama on pidempi, se tuottaa enemmän plutoniumia, sillä paljon isompi lataus jne.

Okei, pieni riskikerroin, mutta jos se suhteutetaan vahinkojen suuruuteen, niin se pienikin riski tuntuu kohtuuttomalta. Ja olkoon riskikerroin kuinka tahansa tähtitieteellisen pieni, niin meillä on näitä läheltäpititapauksia
Harrisburgissa mitätön laitevika ja operaattoreiden virhetulkinta aihetti prosessin, missä ydin alkoi jo sulaa. Barsebäckissä irronneet putkieristeet tukkivat jäähdytyskierron, onneksi reaktoria oltiin vasta nostamssa pystyyn. Fosmarkissa suunnitteluvirhe aiheutti sen, että osa laitoksesta oli kokonaan ilman ohjaus- ja säätösähköjä yli 20 minuuttia, joilloin reaktorin vedenpinta laski jo kriittiselle tasolle. Jne jne.

Yltiö kirjoitti:

"Ydinonnettomuuden laskennallinen todennäköisyys on luokkaa 1E-6/reaktorivuosi. Näihin onnettomuuksiin lasketaan Onnettomuusketjut jotka johtavat sydämen vaurioitumiseen mutta ei kuitenkaan aktiivisuuden leviämiseen ympäristöön. En osaa enkä ala spekuloimaan kun en tiedä, voidaanko laitos tuon jälkeen enään käynnistää. Riski on tietenkin joka tapauksessa olemassa vaikka se on pieni."

Ydinvoimalan perusongelma on edelleenkin se, että jos lämmönsiirto pois reaktorista estyy syystä tai toisesta, niin reaktorin ydin sulaa, olipa reaktori pysäytetty tai ei ja sula massa läpäisee paineastian ja valahtaa reaktorin alle, mitä todennäköisimmin veteen. Näin voi syntyä masssiivinen höyryräjähdys, joka voi vaurioittaa minkä tahansa reaktorin suojakuorta. Tämä mahdollisuus ei ole muuttunut miksikään, vaikka puhutaankin ns 3:n polven reaktorieista.

Siksi minulle ei ainakaan ole selvinnyt, miksi uudet ydinvoimalat saavat tuon korkeamman turvaluokituksen kuin vanhat. Esimerkiksi EPR-reaktorissa on vähemmän varajäähdytysjärjestelmiä kuin Loviisan VVER440:ssa. Lisäksi EPR:n polttama on pidempi, se tuottaa enemmän plutoniumia, sillä paljon isompi lataus jne.

Okei, pieni riskikerroin, mutta jos se suhteutetaan vahinkojen suuruuteen, niin se pienikin riski tuntuu kohtuuttomalta. Ja olkoon riskikerroin kuinka tahansa tähtitieteellisen pieni, niin meillä on näitä läheltäpititapauksia
Harrisburgissa mitätön laitevika ja operaattoreiden virhetulkinta aihetti prosessin, missä ydin alkoi jo sulaa. Barsebäckissä irronneet putkieristeet tukkivat jäähdytyskierron, onneksi reaktoria oltiin vasta nostamssa pystyyn. Fosmarkissa suunnitteluvirhe aiheutti sen, että osa laitoksesta oli kokonaan ilman ohjaus- ja säätösähköjä yli 20 minuuttia, joilloin reaktorin vedenpinta laski jo kriittiselle tasolle. Jne jne.

olipa ydinvoimaa tai ei. Luulen, en tiedä, että kyse on oikeastaan siitä , jos ydinvoimaa pelkää, ainakin osittain, että itse maallikko, normaali kadun mies ei pysty vaikuttamaan omaan elämäänsä kun voimayhtiö ja viimekädessä voimayhtiön operaattorit ajavat laitosta. Tuon "pelon" tai epäilyksen , tai olipa se mitä tahansa saatan oikein hyvin ymmärtää.

Ihan suoralta kädeltä en sanoisi että höyryräjhdys tapahtuu aina noin. Se miten polttoaine joutuu veden kanssa kosketuksiin , millaisessa tilassa vesihöyryseos on , prstaloituuko polttoaine, ja miten lämmönsiirto em tilanteessa käyttäytyy , määrää tapahtuuko nopeasta höyrystymisestä johtuva nopea paineen nousu jota kutsutaan höyryräjähdykseksi. Moisia on tapahtunut metalliteollisuudessa , mikään mysteerinen reaktio/räjähdys se ei ole. Muistelen että sydänsulaan on varauduttu ja reaktorin alapuolinen alue mitoitettu niin että sydänsula ei pääse pohjarakenteidne läpi. TMI:ssähän sydänsula jäi paineastiaan , vaikka sydänsulaa ei pystytty jäähdyttämään useaan tuntiin.

Mahtaisikohan uusien ydinvoimalaitosten parempi turvaluokitus mitenkään johtua siitä, että voimalaitosten suunnittelussa on käytetty moderneja laskenta- ja tutkimusmenetelmiä? Uusien laitosten peruskonsepti on suunniteltu 90-luvun lopulla, 2000 luvun alussa ja tänäpäivänä? voisin kuvitella että noin 400 voimalaitoksen käyttökokemus esim viimeisen 30 vuoden ajalta on kehittänyt laitoksia ja laitosten suunnittelu kehittynyt voimakkaasti koko ydinvoiman käytön aikana. Tiedän että ydinvoimateollisuus ja tutkimuslaitokset tekevät määrätietoista tutkimus- ja kiehitystyötä useilla osa-alueilla. Tiedän myös että ydinvoimateollisuutta varten kehitettyjä ratkaisuja sovelletaan useilla tekniikan, talouden ja yhteiskunnan alueilla. Voisikohan tämän päivän turvallisemmat laitokset olla surausta siitä että ydinvoimalaitosten tekniikka ei olekkaan jämähtänyt paikoilleen, vaikka niin täällä suomi24:n keskustelufoorumeilla kovasti koitetaan uskotella?

Plutoniumin tuotantomäärästä olen aavistuksen erimieltä kaupallisissa reaktoreissa. Plutoniumin määrä kasvaa aluksi mutta se kääntyy käytön aikana laskuun, koska sydämessä syntynyt plutoniumi osallistuu fissioon. Muistelen kouluajoilta (anteeksi ettei ole lähdettä) että optimi plutoniumin tuotanto saadaan luokkaa muutamaan kuukauden käyttö. Taisipa jopa olla niin että sopiva/optimi neutronivuo saadaan grafiittihidasteisilla eikä näillä vesijäähdytteisillä&hidasteisila kaupallisilla laitoksilla. (Täytyy myöntää että nyt tuli heitettyä hataraan muistiin perustuvaa dataa unisilta fysiikan tunneilta. tarkistakaa kuka jaksaa tai kyseenalaistakaa. Mielihyvin haluan oikaisun jos olin/muistin/olin ymmärtänyt asian väärin)

Tämä on ehkä yksi syy, siihen että esimerkiksi monet grafiittijäähdytteiset reaktorit ovat rakenteeltaan sellaisia että polttoaine voidaan ottaa milloin tahansa reaktorista pois. Eli näin optimoida polttoaineen koostumusta plutoniumin tuotannon suhteen.Muistuttaisin vielä ns MOX-polttoaineesta (Mixed-oxided), polttoaine jossa nipussa on plutuonium sauvoja. siinä jos missä taotaan nykypäivän menetelmällä aseet auroiksi.

Ymmärrän kantasi "pieni riski-vakavat seuraukset" problematiikkaan. Muistuttaisin kuitenkin että nykypäivän reaktoreissa taistellaan onnettomuuksia vastaan ainakin kahdella rintmalla: onnettomuusriskin pienentämisellä ja jos onnettomuus kaikesta huolimatta tapahtuisi, seuraukset rajoitetaan pahimmissakin tapauksissa vain ja ainoastaan reaktorirakennuksen sisään. aikaisemmin mainituissa riskitapauksissa polttoaineen oletetaan vaurioituvan ja pysyvän paineastian sisällä ja mahdollisten radioaktiivisten kaasujen pysyvän suojakuoren sisällä.

Näin maallikkona ja sivusta seuraavana noissa molemmissa tavoitteissa on onnistuttu sekä uusilla että vanhoilla reaktoreilla erinomaisesti. Aina on tietenkin parannettavaa ja aina pitää parantaa. Tänä päivänä teollisuudella on tavoitteena jatkuva parantaminen, sitä myös käytetään ydinvoimateollisuudessa.

En pitäisi kamalan vakavana noita loviisan ja/tai olkiluodonkaan viimeaikaisia tapauksia. On totta että molemmissa tapauksissa jäi voimayhtiöilleparannettavaa. Loviisan tapauksessa reaktori olisi sammunut viimeistään ns diversseistä signaaleista hieman myöhemmin (kuten laaksonen taisi Hesarissa todeta) ja voisin kuvitella, että laitoksen ohjaaja olisi pystynyt reaktorin tehon sammuttamaan halutessaan. Olkiluodon tapauksesta ei noin selvää kantaa, ainakaan julkisuuteen ole tullut. Voisin kuvitella, en tosin tiedä, että olkiluodon tapauksessa voimlaitoksen ohjaaja pystyy tarvittaessa käynnistämään kyseisen pumpun käsin.