Saatanan enkeli on riivaaja eli demoni.
2. Kor. 12:7
"Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi."
2. Kor. 12:7
"Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paavali oli murhaaja, varas, valehtelija ja suuri
eksyttäjä, ja Paavali on ainua joka selvästi asetti itsensä siihen tehtävään jota teki, eikä hänen puolestaan todistanut yksikään elävä tai kuollut ihminen. Hän siis korotti itse itsensä apostoliksi jota hän ei kuitenkaan ollut eikä tule olemaankaan, ja samalla tavalla hän sen teki kuin häneen uskoiset ihmiset nykyäänkin tapaavat tehdä. Ja kas kummaa.. valhetta, petosta, murhamieltä, varastamista ja eksyttämistä he ovat täynnänsä, pullollaan kuin isä mitro. Riivaten kanssaeläjiään, ihmisiä herjaten panetteluillaan, perättömillä syytöksillään, ovelilla valheillaan ja tietenkin väkivaltaisilla käytännöillään siunaten aseitaan ja sotilaitaan sekä sotiaan naama virneessä ja hampaat irveessä sekä käsi ojossa, haluten ihmisten työn hedelmät omaan käyttöönsä!
kirjeet. Voisitko Truba ja muut selittää, pidättekö Paavalin kirjeitä Jumalan sanana, siis Pyhän hengen inspiroimana. Onko Raamattu teille millainen kirja? Onko se teidän mielestäkin teologisesti inhimillisten subjektiviteettien tuottama hajanainen kirjoituskokoelma historian saatossa? Jos Paavalia rusikoi saatana, niin ei kait hän kuitenkaan ollut saatanan vallassa tai käsissä. Epätietoinen.
Minä pidän Paavalin opetuksia Kristuksen vastapuolen/antikristuksen (joka ei ole yksi persoona, vaan 'ajatussuunta' / 'pimeyden valta') ohjelmoimana ja ovelasti suunnittelemana keinona hallita ihmismieliä pelolla ja toivolla (toivominen ei tuo koskaan tulosta!)ja joka sitten muodostui kristinuskon perustukseksi. Se sai sitten lopullisen 'pimeyden naulansa' tuossa kuuluisassa kirkolliskokouksessa (n. vuonna 350), jolloin päätettiin kirkon virallinen olemassaolo ja muokattiin sen dogmit ja hävitettiin kaikki mikä ei sopinut niihin raameihin poistamalla useita kymmeniä eri kirjoittajien kokoamia kertomuksia Jeesuksen opetuksista kirkon virallisten kirjojen joukosta, koska ne eivät sopineet silloisten kirkonisien ajatusmaailmaan.
Paavali ei ollut Jeesuksen opetuslapsi, vaan hän kuului osittain juutalaiseen perinteeseen ja osittain muualla siihen aikaan hyvin yleiseen Mithran uskoon (jonka vuoksi kristinusko on lähes kopio mitralaisuudesta). Se näkikö Paavali näkyjä tai ei, ei todista mitään niiden alkulähteestä, sillä näyt tulevat aina ihmisen oman sielun syvyyksistä tai ainakin sen suodattamina. Ehkä Paavali oli omasta mielestään oikeassa ja aito? Ehkä hän ei tajunnut tekevänsä "tuon ovelan vastapuolen" ohjauksessa?
Kaikella on kuitenkin aina tarkoituksensa, pahallakin, että loppujen lopuksi OPPISIMME, mitä on HYVÄ eli kaikkea sitä mitä on Rakkaus, anteeksianto ja armo, ilo, elämän kauneus ja ikuisuus (kuolema ei ole loppu); siis kaikkea sitä, mitä Jeesus ITSE opetti puheissaan ja esimerkillään. Todellinen viisaus tulee aina kokemisen kautta; kuultu opetus on vain sysäys kokemiseen ja senpä vuoksi on tarvittu kaksituhatta vuotta, että olisimme ehtineet *kokea*, jotta viisastuimme (jotta tämän ymmärtäisi, niin on hyväksyttävä reinkarnaatio-oppi joka myös poistettiin raamattuun hyväksytyista kirjoituksista tuossa em. kirkolliskokouksessa).
"on tarvittu kaksituhatta vuotta, että olisimme ehtineet *kokea*, jotta viisastuimme (jotta tämän ymmärtäisi, niin on hyväksyttävä reinkarnaatio-oppi joka myös poistettiin raamattuun hyväksytyista kirjoituksista tuossa em. kirkolliskokouksessa). "
Millä tavalla ihmiskunta mielestäsi on viisastunut kuluneen 2000 vuoden aikana?
"Kaikella on kuitenkin aina tarkoituksensa, pahallakin, että loppujen lopuksi OPPISIMME, mitä on HYVÄ eli kaikkea sitä mitä on Rakkaus, anteeksianto ja armo, ilo, elämän kauneus ja ikuisuus (kuolema ei ole loppu); "
Onko tämän päivän ihmiskunta onnellisempi, iloisempi, rakastavampi ja rauhan hedelmää kantavampi kuin kaksituhatta vuotta sitten? Olisi hienoa, jos joku voisi antaa teorioiden tueksi jonkinlaisia todisteita. Jos jälleensyntymä oppi on tosiasia, niin sen tuottaman hedelmän luulisi jo näkyvän tässä maailmassa. Vai miten lähelle globaalia maapallon ekosysteemin järkkymistä ihmisen pitää mennä, ennenkuin reinkarnaation sato on kypsä tuottamaan sen tarkoittamaa satoa?
Esimerkiksi intiassa reinkarnaatio opin hedelmä on ollut kautta vuosituhansien välinpitämättömyys lähimmäisen ahdinkoa kohtaan. Karman lakiin ei tule puuttua. Jokainen on ansainnut oman kohtalonsa. Siksi köyhyydelle ja kurjuudelle siellä ei ole tehty yhtään mitään. Ja paikka on näinä päivinä yksi saastuneimmista maista maapallolla.
Reinkarnaatio oppi sopisi kieltämättä tämänpäivän länsimaiseen ajattelumaailmaan paljon paremmin kuin perinteinen kristillinen lähimmäisestä välittäminen. Suuret yhtiöt tahkovan globaalisella voimallaan valtavia voittoja kansoista ja yksilöistä välittämättä. Ja sosiaalisi turvaa ajetaan alas, jotta voitot voitaisiin vielä maksimoida. Häviäjillä ja niillä, jotka eivät pysy tämän karusellin kyydissä olisi kuitenkin reinkarnaation antama lohtu: "Ehkä ensi elämässä tai sitä seuraavassa."
Globaaliin talous systeemiin ei sovi heikoista välittäminen, mutta reinkarnaatio oppi siihen sopisi.
Varsinkin I ja II maailmansota kokemuksineen viisastutti lukemattomia ihmisiä, jotka joutuivat kokemaan mitä erilaisimpia kauhuja niiden ansioista. Sen saadun viisauden pohjalta meistä moni tämän ajan ihmisistä ei haluaisi enää yhtään sotaa maailmaan. Ajattelemme asioista äärettömän paljon erilaisemmin kuin sanotaan vaikka vielä 500 vuotta sitten.
Teknologia ja yleensä tiede on tehnyt huimia hyppyjä; salliihan se meille tällaisen välittömän kommunikoinnin keskenämme ihan vapaasti ja voimme jopa puhua asioista vapaasti sen sijaan, että meidät poltettaisiin roviolla. Tietysti; on nyt edelleen kansoja ja ryhmiä, joissa elää nyt sen henkisen evoluutiotason ihmiset, joita me itse olimme ehkäpä juuri vielä tuolloin aikaisimmissa elämissämme vähemmän viisaina.
Koska meillä on juuri tämä mahdollisuus olla tietoinen nykymenetelmillä kaikesta maan päällä tapahtuvasta rytinöistä, sodista ja onnettomuuksista, meistä vaikuttaa siltä, että mennään vain pahempaan ja ettei ole tapahtunut mitään edistystä ihmiskunnassa. Olen kuitenkin aivan varma, että rakkauden ja anteeksiannon eli ne Jeesuksen perimmäiset 'käskyt' ovat alkaneet pikkuhiljaa kuitenkin vaikuttamaan meidän sydämissämme yhä enenevässä määrässä kaikesta huolimatta. Uskon, että suurin osa niistä jotka lukevat ja kirjoittelevat täälläkin, ovat rauhaa rakastavia ihmisiä ja tahtovat oikeastaan vain hyvää itselleen , mutta myös kaikille muille. Parituhatta vuotta sitten esim. naisten asema oli korkeintaan sellainen kuin se on/oli vaikkapa Afganistanissa vielä meidän päivinämme. Tai oli täysin kunniallista mennä vieraaseen maahan, tappaa ja ryöstää siellä vain sen vuoksi kun he uskoivat eri tavalla jne. Esimerkkejä löytyy! Vieläkö jatkan?
Paavali itse vastaa monin paikoin kirjeissään tuohon kysymykseesi. Elikä häntä ohjaa kadotuksen ja pimeyden ruhtinas enkelinsä välityksellä. Totuus on joskus niin yksinkertainen ja suoraan edessä oleva asia, ettei sitä tajua, ellei joku sitä kerro erikseen.
Oletko Truba sitä mieltä, että ne eivät olisikaan Pyhästä Hengestä. Itse olen kolmenkymmenen vuoden ajan uskonut niihin kuin muihinkin kirjoituksiin, Jumalan sanasa. Ja pyrkinyt elämään niiden mukaan. En nyt niin mallikelpoisesti, mutta uskoen sana sanalta todeksi? Olenko elänyt väärin vai olisiko kokemuksistani jotain opittavaa? Jeesus opetti uskomaan koko Raamatun. Ymmärrän teologiselta pohjalta erilaista kritiikkiä, mutta millainen on sitten hengellinen ihminen, joka ymmärtää kirjoituksia. En tarkoita "villiaaseja". En voi mllään uskoa Paavalia ohjaavan pmeyden ruhtinaan!?