Kuinka moni on lukenut tuon kirjan? Se on elämänkerta pahamaineisen jengin johtajasta, Nicky Cruzista joka tuli uskoon. Sen jälkeen Nicky Cruz kierteli kertomassa tarinaansa ja kävi aikoinaan jopa suomen kouluissa juttelemassa.
juokse poika juokse
yks vaan
411151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Aika moni, minäkin. ;)
Ostin sen silloin nuorena kun olin uskossa. Ihan hyvä kirja niille jotka haluavat uskoa noin.
Sinuun se kirja ei tainnut tehota, kun uskosi menetit?
Mutta nykyään ymmärrän miten jotkut tulevat uskoon ja toiset ei.
## Mutta nykyään ymmärrän miten jotkut tulevat uskoon ja toiset ei. ##
No, MITEN se SINUN mielestäsi tapahtuu?
kuulua johonkin "isompaan" ja kun he eivät löydä sitä itsestään niin uskonnot vetävät puoleensa.
Monilla on elämä ihan pielessä ja/tai tuntevat jotakin puuttuvan elämästä.
Huumeiden käyttäjät siirtävät riippuvuuteensa Jumalaan.
Esimerkiksi.
riippuvaisuutesi itseesi...
Et sinä uskoontulosta mitään tiedä.
Jeesus tekee vapaaksi, ei riippuvaksi: "Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." (Joh.8:36)
Olekkaan uskossa!
Olette riippuvaisia toisistanne. Tarvitsette samanhenkisiä ihmisiä ympärillenne.
Olette riippuvaisia raamatun sanoista, kirjaimellisesti ettekä pysty avartamaan mieltänne ja kyseenalaistamaan raamatun sanoja ( Jumalan viestit ovat saattaneet muuttua ahdasmielisten ihmisten käsissä pimeällä keskiajalla)
Olette riippuvaisia saatanasta. Se pitää teidät nöyränä Jumalan edessä.
Pelkäätte omaa luonnetta, mikä on kovin altis kiusauksille...
Pelkäätte ajatuksianne, tekojanne ja ei uskovaisia.
ja pelkäätte tiedettä, joka paljastaa jatkuvasti asioita, jotka kumoaa raamatun sanan.
Pohdit, että >
tai
"Monilla on elämä ihan pielessä ja/tai tuntevat jotakin puuttuvan elämästä..jne"
Voihan sen noinkin ajatella. Ihminen siis etsii jotain syvällisempää itsensä ulkopuolelta.
Niinhän se on. Jumala on istuttanut ihmisen sisimpään kaipuun Jumalaan. Jumala itse etsii ihmistä ja kutsuu häntä yhteyteensä.
Ensimmäiset ihmiset käänsivät selkänsä Jumalalle
piiloutuen Häneltä, kun olivat rikkoneet Jumalan AINOAA kieltoa. Siitä kaikki alkoi.
On myös monia, joilla menee hyvin ja kuitenkin jotain selittämätöntä puuttuu. Se on sitä Jumalan hiljaista kutsua. Hän tekee työtään ihmisen sydämessä, ja silloin ihminen ehkä tiedostaa ja muistaa, lapsuudessaan kuullun sanan Jumalasta ja Jeesuksesta tai ehkä jotain muuta.
No, mutta sinä siis ajattelet niin kuin ajattelet.
Kiitos vastauksestasi!
Pohjattomasta ennakkoluulojen kaivostako?
Kallisarvoisinta on olla riippuvainen Jumalasta ja Hänen sanastaan! Elämän antajasta. Sen ulkopuolella on vain kuolemaa.
Kaikki muu viestissäsi on omia tulkintojasi.
Jumalan viestit eivät ole muuttuneet, siitä on löydetyt käsikirjoitukset todisteena. "Pimeä keskiaika" ei siis muuttanut kirjoituksia. Huh huh, saatanasta ei olla riippuvaisia! Mistä ihmeestä tempaiset nuo pelot, joita uskovat muka tuntevat?
Tiede ei kumoa Raamatun sanaa vaan ihan päinvastoin. Nyt en jaksa naputtaa esimerkkejä tästä.
ei uskovaiset sitten ole vapaita?
Ihminen etsii aina jotain jumalallista kunnes hän ymmärtää että se jumalallisuus onkin hänessä itsessään.
he ovat.
Heillä on paljon sääntöjä ja vaatimuksia elämässään etteivät tekisi väärin Jumalaa kohtaan. Se ei ole vapautta.
Heillä ei esim ole vapaata tahtoa.
Mitä enemmän tiedämme... niin muuttuu tapa tulkita raamattua.
Kun nyt ollan tässä, niin näemme sen raamatusta ja tod.näk. kirjan lopusta, että joo... loppu tulee ja tässä lukee, että näin ja näin juuri tapahtuu.
sadan vuoden päästä ollaan taas samassa jakeessa, loppu on taas lähellä...
Moni asia mitä raamatussa lukee, voidaan muuttaa vaikka mihin muotoon tarkoittamaan vaikka mitä.
Minäkin pystyn tulkitsemaan raamatun "taru sormusten herrasta" mukaan,niin, että raamattu tiesi kaiken kyseisestä elokuvasta jo ennen kun kirjailija oli edes syntynyt, tai vaikka Simpsonien mukaan.
Niin mukava kirja, että kykenee mukautumaan tieteen kanssa.
Tämän päivän uusi mullistava löytö lukee kirjassa...
Kahdensadan päästä se sama kirjoitus tarkoittaakin ihan jotain muuta.
Ei muutu tapa 'tulkita'. Tietenkin ihmiset ovat jopa ilmestyskirjasta riidelleet, pitäisikö sen edes kuulua Raamattuun. Mutta ei se ole tae kirjan totuuden häilyvyydestä. Esim. juuri Ilm.kirja on ollut todella vaikeaselkoinen eikä sen teksti ole avautunut aikaisempina vuosisatoina, koska ei ole ollut sen aika. Jumala paljastaa koko ajan enemmän Raamatusta.
Näkökulmasi on virheellinen. Jos Raamatusta voi tehdä miljoonia tulkintoja, kyllä se oikeakin sieltä löytyy. Taru Sormusten Herrastakin voidaan tulkita tuhansilla tavoilla, mutta varmasti kirjailijan oma ajatus ja tarkoitus on myös sieltä löydettävissä.
Jos tehdään tulkinta tai tulee profetia, joka ei käy toteen, eihän se merkitse muuta kuin että profetia ei ollut Jumalasta. Raamattuhan sanoo että profetiat on koeteltava, onko ne aitoja. Ihmisten profetoimiset on vajavaisia synnin tähden.
"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." (1.Joh.4:1)
Miksi sinä vääriin tulkintoihin uskot ja perustat totuutesi niihin?
mitään tietämättömänä tiedät uskovien elämän...
enemmän kuin aavistatkaan.
Hyvä, että Cruz pääsi pois huumepiireistä.
Joilla on ollut elämässä jotain vastaavaa, kun Nicky Cruzilla, tulee uskoon. Se on heidän keino päästä pois "pahuudesta"
Ne, joiden elämä on ollut mukavaa ja joiden sosiaaliset suhteen ovat hyvät, (eikä koti ole uskovainen) eivät juurikaan kaipaa ympärilleen seurakuntaa.
Jos näiltä kysyy, uskovatko he?, moni vastaa jotain siihen tapaan, että uskoo johonkin, mutta eivät halua uskosta tehdä numeroa, tai vaivata sillä päätään.
Elämä on. Se on elettävä ja aikanaan on kuoltava. Se, mikä meitä sitten odottaa, ei voi olla kiinni siitä, miten ahkeraan kirkossa juoksee tai raamattua lukee.
Tärkeintä on pyrkiä olemaan hyvä muille ja itselleen;- pitämällä nimen omaan omasta terveydestä huolta (mieli, keho, sielu). Ei se aina tunnu olevan helppoa uskovaisillekkaan.
Saatana on siellä, missä häntä ajatellaan.
** Se, mikä meitä sitten odottaa, ei voi olla kiinni siitä, miten ahkeraan kirkossa juoksee tai raamattua lukee. **
No, ei ole, mutta ei tuokaan :
***Tärkeintä on pyrkiä olemaan hyvä muille ja itselleen;- pitämällä nimen omaan omasta terveydestä huolta (mieli, keho, sielu)*** ,
mitä esität, sinua pelasta. Nääs, omilla teoilla ei taivaaseen päästä, jos sinne nimittäin haluaisit. VAIN Jeesuksen 'teko' kelpaa.
Kannattaa siis turvautua Hänen 'täytettyyn työhönsä', tietysti, vain jos siis haluat taivaaseen.
kuin näistä asioista ajattelen. Suvussani on ollut ja on vieläkin uskoon tulleita ihmisiä, joista eräskin muuten niin kunniallista elämää niin sanoaksemme elänyt sortui kerta toisensa jälkeen alkoholiin ja vieraisiin naisiin. Hän oli kuitenkin aina väliajat silloin kun ei juotattanut ja vietättänyt mukamas tosi hienon perheen isä, lukeneita lapsia jne. Vaimo oli jo uskovainen ja juoksi miehensä perässä minkä ehti ja aneli kotiin tulemaan, etsi vieraiden naisten sängyistä häntä ja juoppoporukoista, aina välillä sai houkutelluksi tulemaankin, mutta aina kaikki alkoi alusta. Viimein tämä muu niin uskovainen suku sai hänet kääntymään uskovaiseksi, oli kuulema omien sanojensakin mukaan tullut uskoon ja jättänyt kaiken taakseen. Mikään muu ei tosiaan tehonnut. Tosin hän oli ollut kyllä jo aiemminkin uskossa ja aina lipsunut siltä tieltä, mutta tämä viimeinen yritys näyttää tuottaneen tulosta jo vuosien ajan. Eli hyvä niin, jos uskosta löytää sen tarvittavan voiman nujertaa oma heikkoutensa.
Itse joskus aikanaan ajattelin, että missä se minun yhtäkkinen uskoontuloni oikein viipyy, se suuri herätys. Kunnes tajusin syyn miksei sitä koskaan vaan tullut, olin liian onnellinen nykyisessä elämässäni ja pärjäsin muutenkin ihmisten kanssa, kuten perheenikin niin hyvin ihan näin. Ja silti sisimmässäni tiesin ja tunsin, että en mikään ateistikaan ole, uskon kyllä ikuiseen elämään omalla tavallani ja että elämällämme on kuin onkin tarkoitus. Siihen ei vain tarvinnut juosta jatkuvasti hartaushetkissä ja kirkossa, en halunnut julkisesti kuuluttaa uskoani, se kun on minun oma asiani ja saan uskoa mihin haluan. Kel onni on, se onnen kätkeköön. No en minä tarkoituksella sitä kätkenytkään, asia vain niin on.
Ei näe sydämeeni tai lue ajatuksiani...
Jos minun pitää Jeesuksen vuoksi juosta kirkossa, kuulua johonkin "halleluja" porukkaan ja lukea aina välillä raamattua, joka ei tunnu oikein aukeavan monelle uskovaisellekkaan....
Jos se ei riitä, että joskus aina, kun minulla on hetki olla yksin. Kun kaikki aistini ovat auki ja mieletömän ihana "olen olemassa" tunne valtaa kehoni ja minä olen kiitollinen kaikesta; Onnesta, minkä olen saanut, ystävistä, suvusta, omasta perheestä, työstä, terveydestä....jne.
Jos silloin Jumala ja Jeesus ei tiedä, mitä ajattelen, he eivät ole niitä, miksi heitä kutsumme.
Ihmisen todelliset tunteet ja ajatukset kuulee (jos voi ajatuksia kuulla) kun ihminen on itsensä kanssa, yksin. Ei suuressa salissa, ihmisten ympäröimänä. Usein siellä ihmiset vaan kyttää muita ihmisiä, miettivät toisten elämää, ja menisi tuokin mummo jo lääkääriin, kun yskii kohta keuhkonsa pellolle...
Ei kirkossa, vaan ennemmin metsässä, lumen putoillessa hiljaa taivaalta, taivaalta, jonka värit ovat kuin Jumalan vesiväripiirustus :-) Siellä kohtaan oikean Jumalan... Siellä voin antaa itseni Jeesukselle... Mutta en kuitenkaan ymmärrä tuota Jeesuksella antamisen termiä vielläkään. Sillä niin moni siitä puhuu, että on niin tehnyt, mutta millään tavalla se ei ilmene.
Sellaisten asioiden pitää näkyä! Usein se vaan laittaa ihmiset luulemaan, että he voivat toimia itsekkin Jumalana.
Minun ajatuksiani myös. :-)
täydellisyyttä, mitä yleensä tunnutaan odottavan uskovaisilta. Uskova on yhtä vajavainen kuin muutkin ihmiset, jotka juuri arvostelevat uskovia; arvostelija on itse yhtä 'huono' ihminen arvostellessaan langennutta uskovaa.
Viinapiru on todella voimakas ja siihen voi langeta uskovakin.
Syy miksi et ole tullut uskoon tulikin ilmi tästä: "olin liian onnellinen nykyisessä elämässäni ja pärjäsin muutenkin ihmisten kanssa". Jeesus sanoi että ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Omavanhurskaat omassa voimassaan pärjääjät eivät voi Jeesusta löytää.
Uskovaisuus ei ole pakonomaista juoksemista hartaushetkissä vaan hartaushetket ovat mahdollisuuksia kohdata Jumala, joka on seurakuntamallin meille antanut. Ei meitä ole tarkoitettu yksin olemaan 'metsä kirkkonani' tyyliin. Tuollainen näkemys ettei tarvitse seurakuntayhteyttä on juuri omavanhurskautta, jota Jumala vihaa. Sanot että saat uskoa mihin haluat. Kyllä, saat. Mutta oletko ajatellut mihin se omavanhurskaus lopulta vie?
Jumala on tarkoittanut meidät yhteyteen itsensä ja toisten ihmisten kanssa.
>
Ei usko ole fiilistä/tunnetta. Jumala odottaa ihmiseltä henkilökohtaista suhdetta itsensä kanssa. Mikä suhde se sellainen on, että omien tunteittensa kanssa 'pelaa'.
Kyllä Jumala/jeesus näkee sinun sydämeesi ja tietää ajatuksesi ja näkee senkin, ettet halua senkummemmin olla tekemisissä Hänen kanssaan.
Mieti sitä!
on juuri Jumalan kanssa yhdessäoloa.
kahden eri ihmisen viestit keskenään?
En nyt ymmärrä, miten pystyisin sinulle kertomaan ajatukseni?
En missään vaiheessa tarkoittanut, että uskon Jumalaan vaan, kun on sellainen fiilis.
Tarkoitin, että uskon Jumalaan, mutta en tarvi siihen ihmisiä ympärilleni.
Minulla on henkilökohtainen suhde Jumalaan.
Toki sinullakin on, mutta ymmärsin puheestasi, että tarvitset uskontoosi joukon samanhenkisiä ihmisiä. Uskon, että se antaa sinulle paljon.
-ystäviä, tietoa, enemmän uskoa ja varmaan koet olevasi silloin lähempänä Jumalaa, kun ympärilläsi on samanhenkisiä ihmisiä.
Mutta... Jeesuskaan ei saarnannut ainoastaan kirkossa.
Eikä Jeesus tarvinnut suurta väkijoukkoa ympärilleen, ennen kun alkoi puhumaan.
Jeesus kohtasi ihmisen myös ihan henkilökohtaisesti, kaksin, ilman todistajia.
Miksi minä en siis saa olla yksin omassa uskossani? Miksi epäilet uskoani epäaidoksi?
Ja miksi luulet, etten halua senkummemmin olla Jumalan kanssa tekemisissä?
Ja kuka teki sinusta sellaisen Jumalan, joka tulee ja tuomitsee minut siitä, etten tahdo muille näyttää, miten "hyvä ihminen" olen?
Vastasin viestiin otsikolla "Tiivistit kyllä taas oman ajatusmaailmani".
Minä olen aina ymmärtänyt tuon sanan vähän niinkuin tekopyhyydeksi. Tekopyhiä ovat ne ihmiset, jotka esittää muille, kuinka ovat uskovaisia ja eivät sitä kuitenkaan ole, oikeasti. he voivat jopa yrittää saada muita uskoon, tai puhuvat, niinkuin itse olisivat hyvinkin suuressa uskossa... mutta kun esirippu on vedetty eteen, he ovat jopa pahempia, kuin tavallinen tallaaja. (jotkut)
Silloin Bolgrad ja muut eivät voi millään olla omavanhurskautisia, koska he eivät esitä kenellekkään yhtään mitään vaan ovat omia itsejään Jumalan edessä.
En nyt ala puollustamaan ketään...
Itse käyn kirkossa melko usein ja minulla on hyvä ystäväni näin kansankielellä pappi. Mutta katson, että jokainen saa toteuttaa uskoaan niinkuin parhaakseen näkee. "metsäkirkossa" ei ole mitään pahaa... oikeastaan kirkko, ihmisen rahalla rakentama huone on rauhallista luontoa syntisempi paikka.
..miten hyvä ihminen sinä olet.
Jaa'ah.Mitä tuohon omavanhurskauteesi enää voisi sanoa?
nää uskikset on vieny tän "meidän iskä voittaa teidän iskän" jutun ihan uuteen ulotttuvuuteen.
Mitään vähänkin poikkeavaa ei sallita. Hyi, hyi, hyi!
Jos Jeesus kävelis niitä kadulla vastaan, niin ne varmaan tuomitsis senkin helvettiin: "Kattokaa mikä pitkätukkahippi! Ei tommosia ookkaan! Hyh, hyh!"
No, ei vaiskaan! Onhan niitä mukaviakin uskiksia...
Jep! ;)
minulle yrittävät selittää, että Jumala nyt meitä vihaa niin. Luulisi sen nyt sitten täällä maan päälläkin jotenkin näkyvän, eikös me kaikki oltu raamatun mukaan Jumalan lapsia ja kuka nyt omia lapsiaan vihaisi? Joskus tuntuu, etteivät uskovaiset ihmiset itse muista sitä, että hekin todella ovat vajavaisia, vaan pyrkivät juuri arvostelemalla meidän tavallisten omalla tavallaan uskovien elämäntapaa, nostamaan itsensä ainoiksi oikeiksi Jumalan lapsiksi, joille on jotain parempaa varattu sitten kuoleman jälkeen.
Olen sitä mieltä vahvasti, loppuviimeksi kaikki ollaan samalla viivalla, helvetillä minua voi pelotella, uskon vaan että se helvetti on omassa päässämme enempi. Minun uskoni on sitä, että minkä tosiaan täällä kylvää sen myöhemmin niittää. Eikä siihen sen enempää tarvita Jumalan julistusta tai muuta sellaista.
Oma elämänfilosofia on ollut, että rakastaa todella niitä lähimmäisiä ja koettaa auttaa heikompia ja teen siksi päivätyöksenikin juuri sitä. Olen saanut elämässäni kaiken mitä tarvitsen, perheen, suuren rakkauden ja onnen, ihanan työn, josta saan valtavasti hyvää oloa. Mitä vielä voisin pyytää, en siksi voi uskoa Jumalan vihaan? Terveyttäkin on ainakin vielä, myös läheisilläni, se voi muuttua, mutta kaikki aikanaan.
Ja en todellakaan halua sanoa, että uskovaisilla ei voisi olla ongelmia myös, nimenomaan varmasti on, sitä peittelynfilosofiaa en kyllä ymmärrä. Että näytetään ulkopuolisille kulissia, koska heistä itsestään on niin noloa uskovaisena sortua. Ja jos sitten tälläinen tavallinen ihminen sortuu vaikka viinaan, niin helvettiä heti vilautellaan, jos ei Jeesusta avukseen pyydä.
piruilun puolelle?
Kysypä Jeesukselta mitä poikkeavuuksia Hän sallii omiin oppeihinsa.
Voitko täsmentää kysymystäsi: Tarkalleen mihin oppiin haluat vastauksen?
Raamatulliseen oppiin. Mistä muualta Jeesuksen opeista voi lukea ilman että ne ovat vääristettyjä?
että tarkoitat sitä, että vain Jeesuksen kautta voi pelastua. Tie, totuus ja silleen.
Aika vaikeaa käsittää, että vain uudestisyntyneet pelastuisivat eli ainakin 90% ihmiskunnasta ns. hukkuisi. Itse saattaisin hyvinkin kieltäytyä kunniasta jos näin olisi. Teothan ne kuitenkin aina ratkaisevat sen ihmisen "pelastuksenkin". Usko ilman tekoja on kuollutta. Tietysti jos ei ole paljoa annettu, ei voi silloin paljoa myöskään vaatia. Täytyy tietysti myös opetalla viisautta, nöyryyttä ja muutakin sellaista, jotta teot lähtisivät suoraan sydämestä.
Kristinuskon armokäsitys on toki kiehtova asia mitä ei juuri muualta löydy. Nöyryys kiehtoo kieltämättä itseäni melkoisesti ja se on kristinuskossa ihan kohdallaan. Tosin jotkut tulevat liiankin nöyriksi mikä ei ole mielestäni hyvä juttu. Vaikee juttu kaikin puolin.
Olen itsekin melkoisen ylpeä ihminen ja Jumala onkin saanut tehdä kanssai aikamoisen päiväduunin kitkeäkseen tämän turhan ylpeyteni pois. Vaikka kuinka tulee turpiin niin en millään meinaa nöyrtyä, mutta ehkä jonain päivänä sekin vielä onnistuu. Täysin hulluna saa tässä kokoajan täällä maan päällä vaeltaa eikä silti meinaa osata millään nöyrtyä. On se vaan niin pirun vaikea taito.
Onhan se aika vaikuttavaa miten joku muuttaa täysin elämänsä suunnan tultuaan uskoon. Hommahan selvästikin toimii, joten en todellakaan halua aliarvioida uskoontulon voimaa. Siinä onkin paljon oppimista vielä myös meillä ns. "tavallisilla" henkisillä etsijöilläkin. ;)
Oikein hyvä kirja!;)
Lisäksi C.S. Lewiksen Paholaisen kirjeopisto on toinen aivan loistava "uskiskirja".
luettavaksi äidinkielessä ja siitä pidettiin vallan esitelmiä ja muuta analysointia pitkäänkin. Itselle ei vain jäänyt siitä mitään sen suurempaa tunnelatausta, mutta hämärästi muistan tosiaan tuon tarinan.