Sellaisissa herätysliikkeissä kuten Kansan Raamattuseurassa, helluntailaisuudessa ja Jehovantodistajissa käsitys lähimmäisenrakkaudesta on vääristynyt.
Niissä se merkitsee pelkästään oman porukan rakastamista ja muut ovat vain pelkkiä käännytyskohteita.
Jeesus laajensi rakkauden kohdistumaan myös ”vääräuskoisiin”, pakanoihin, jopa vihamiehiinkin, ja näytti sen itse esimerkillään.
Niissä se merkitsee pelkästään oman porukan rakastamista ja muut ovat vain pelkkiä käännytyskohteita.
Jeesus laajensi rakkauden kohdistumaan myös ”vääräuskoisiin”, pakanoihin, jopa vihamiehiinkin, ja näytti sen itse esimerkillään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No, sitähän ne herätysliikkeet tekevät,
mitä Jeesuskin teki. Herättelevät.
No, rakkautta saisi olla enemmän,
mutta sitä tulee rakastamalla
ja rukoilemalla,
niin herätysliikkeille
kuin niiden tuomitsijoillekin.
Vaan vielä pahempi vaihtoehto olisi,
että kokonainen kansa menisi
kaikessa rauhassa helvettiin
kenenkään varoittamatta.
Siunausta sinulle!
Rukoillaan!
Mitähän Jeesus sanoo viimeisellä tuomiolla näille ihmisille?
Kyllä näiden herätysliikkeiden edustajien olisi aloitettava herättely ensin itsestään. Sitten vasta he näkisivät ottaa roskan lähimmäisensä silmästä. Teoistaan te tunnette heidät.
Minunkin käsitykseni mukaan edellä mainitut nykyiset herätysliikkeet ovat juuri niitä joihin Jeesuksenkin tuomion sanat kohdistuivat.
Nämä liikkeet sitovat ihmisten selkään vaikeasti kannettavia taakkoja, mutta itse he eivät halua niitä yhtään liikuttaa.
Kristinuskoa on viety eteenpäin miekalla ja väkivallalla, samoin tänään. Väkivalta synnyttää väkivaltaa, mutta rakkaus synnyttää rakkautta.
Suvaitkaa siis lähimmäisiänne, jotka eivät kuulu omaan joukkoonne ja omaan uskontoonne ja rakastakaa heitä. Vain armahtajat armahdetaan.
Toisaalta kyllä monet tekevät työtä koko
ajan hiljakseen, itsestään numeroa pitämättä.
Esim. alkoholistien kanssa tehtävä työ on pitkäjänteistä, hidasta. Yksi viisi vuottakaan
ei siinä välttämättä vielä valmista tee.
Teet muutaman vuoden työtä, kaveri pääsee irti
viinasta, mutta on edelleen osin työkyvytön,
koska iso osa pinnman alla piilossa olleista
mielenterveys- ym. ongelmista on vielä hoitamatta.
Vuosia se vie. ja hyvä, jos hoidetuksi
tulee.
On siinä rinnalla sitten herätysliikkeen
tai kirkon valtavirran edustaja,
kunhan joku työn tekee.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että herättelemistä tarvitaan,
niin päävirrassa kuin herätysliikkeissäkin.
Mitenkäs se seppä Högman aikanaan Paavo
Ruotsalaiselle sanoi:
Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki:
Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen.
Monelta puuttuu se tunteminen
(vaikka voi sitä lähimmäisiä tietysti omalla
järjelläänkin ja rakkaudellaankin auttaa
niin kauan, että itse pääsee Jumalan valtakuntaan
sisälle).
Ja moni on löytänyt Jumalan valtalkunnan,
mutta nukahtanut ja unohtanut, miksi
pelastui. Ei pelkästään itsensä vuoksi, vaan
myös auttaakseen muita.
Rukousta tarvitaan ja paljon!
Siunausta sinulle!
Toisaalta miten Suomen kävisi, jos
herätyskristityt tästä maasta pois pyyhkäistäisiin.
Voisi veli idässä vähän muuttaa rajan paikkaa.
Itse ainakin asun niin rajalla (alle 50 km), että
mieluummin pidän vajavaiset herätyskristittymme
Suomessa.
Kyllähän Raamatussa sanotaan, että tuomiot alkavat
Jumalan seurakunnasta, siis uudetisyntyneistä,
Jumalan rakkauden tuntemaan tulleista. Jos he hylkäävät rakkauden, seuraa siitä tuomion ja puhdistuksen aika. Mutta toisaalta jossakin kohden Raamattua sanotaan myös niin, että on armoa, että uskovat joutuvat ensin tuomiolle,
niin ettei heitä maailman kanssa tuomita.
On siis aikaa tehdä parannusta. Ja on AIKA
tehdä parannus, olen siitä ihan samaa mieltä.
Jos ajattelee keskivertokristityn elämää, niin kyllä siellä itsekullakin raha, tv, mukava
elämä ym osansa ottavat, usein isomman osan
kuin Jumalan asiat. Päivittäisestä ajankäytöstämme meidän sisäinen tilamme ja
Jumalan rakastamisemme on kaikkein helpoin laskea.
Ei tarvitse turhaan teeskennellä, pistää vain minuutit jonoon ja katsoo, mikä minulle on
rakkainta.
Jos Jumala saa mieltämme hallita,
ei väärän vallankäytön tai väkivallan kanssa
ole ongelmia.
Toinen asia on Jumalan tahtoon alistuminen, se ei nykyihmiselle aina ole helppoa.
Itsekkys ja itsekeskeisyys voivat hyvin.
Kristinuskoa on viety eteenpäin miekalla, mutta
niin on muitakin uskontoja, ei ole paratiisi
vielä maan päälle tullut.
Jos nykytilannetta ajattelee, niin enimmäkseen
kristityt ovat vainottuna: Kiina, Pohjois-Korea muut, islamilaiset maat ym.
Kristityt ovat nykyisin paljon harvemmin sotijoina. Clintonin hyökkäys Bagdadiin joskus
vuonna 0, olisiko ollut 1993 oli sellainen
tyypillinen turha hyökkäys. Siitä Jumala sanoi edeltä käsin, että se ei ole Hänen tahtonsa mukainen, vaan johtuu Clintonin väärästä isäkuvasta (alkoholisti isäpuoli). Muttei sekään nyt niin murhanhimoa ollut, äkkipikaista kiukkua enemmänkin.
Tämä Bushin hyökkäys Irakiin oli toinen. Amerikkalaiset kyllä tekivät sen Jumalan nimissä, mutta siinkin Jumala pitkään rukoilutti etukäteen, että amerikkalaiset eivät menisi sinne, vaan irakilaiset itse hoitaisivat Saddaminsa. Maailmantilanteen kannalta se olisi ollut paljon parempi vaihtoehto, paljon vihaa olisi jäänyt syntymättä. Mutta myönnän itsekin olleeni niin
kyllästynyt Saddamiin ja muihin veridiktaattoreihin, että vaikka rukoilinkin tilanteen puolesta, en tehnyt sitä kokosydämisesti ja suoraan sanoen olin kyllä helpottunut sitten, kun Saddam pidätettiin.
Mutta paljolta vihalta olisi vältytty!
Viime vuosikymmeninä kai lähinnä Englannin ja Irlannin välinen kahina on ollut selkeästi
kristittyä uskonsotaa. Juutalaisethan eivät missään nimessä itseään kristittyinä pidä!
Ja tilanne IRA:nkin kohdalla on paljon lauennut
siitä, mitä se oli joskus 70-luvun alussa
Lontoossa asuessani. Silloin pommiuhka oli jokapäiväistä leipää Lontoossa rautatieaseman yhteydessä olevassa hotellissa, jossa olin töissä.
Siihen kesään mahtui pari pommiattentaatin yritystä ja yksi ihan tavallinen ryöstö lännen malliin aseen paukutteluineen.
Mutta silti väitän, että he, jotka siellä
taistelivat, eivät olleet koskaan tulleet
tuntemaan Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaa, vaan olivat vain ns. nimikristittyjä.
Jumala muuttaa kyllä ihmisen sydämen ihan kokonaan, jos vain siihen Hänelle valtuudet annamme! Muistan, kuinka joskus myöhemmin Itävallassa törmäsin erääseen entiseen
Englannin nimissä terroritekoja Pohjois-Irlannissa tehneeseen mieheen, joka oli tullut uskoon jouduttuaan vankilaan. Hän totesi vain, että hänen uskonelämänsä alkoi siitä, että ensimmäisenä aamuna uskovana hän päätti näyttää sen toisillekin, pisti kätensä ristiin, silmänsä kiinni ja siunasi hiljaa ruokansa. Ja kun hän avasi silmänsä, olivat makkarat lautaselta hävinneet...
Tarkoitan vain sanoa sitä, että vaikka päätös
ottaa Jumalan rakkaus elämäämme vastaan ensin näyttää pieneltä, se on lopulta elämämme suurin päätös.
Jumalan rakkaus kuuluu kaikille, henkilökohtaisesti, mutta myös muiden ihmisten kautta. Se, että on tullut tuntemaan Raamatun sanan ja Jumalan rakkauden todeksi, velvoittaa meitä rakastamaan lähimmäisiämme. Mutta siihen rakkauteen kuuluu myös sen sanominen, että kaikki tiet, on se sitten new age, magia , hindulaisuus tai muu, eivät vie perille Jumalan luo taivaaseen. Ja sen sanomiseen jokaisella kristityllä on oikeus ja velvollisuuskin. Miten sitten osaat kertoa
evankeliumin niin rakastavasti, että toinen todella kuulee, mitä sanot, mutta silti
tuntee, että rakastat häntä? Siinäpä se ongelma
onkin. Rakkautta tarvitaan ihan tosissaan!
Hyvää jatkoa sinulle.
Ketä tarkoitat? Uskovia? Uskosta osattomia?
Suomen kansaa?
Viittaan Matt. 25 ja viimeiseen tuomioon. Yllätyksiä on puolin ja toisin. Kannattaa siis hieman miettiä jos kovasti kerskuu omasta uskostaan - kuinkas lopulta käy?
Teothan lopulta ratkaisevat puolen, se miten uskoa eletään tässä maailmassa todeksi.
Voi olla niin, että veli idästä tuleekin, jos tietyt uskonnolliset piirit jatkavat uskonnollis-poliittista käännytystyötään siellä.
Nämä herätysliikkeet luulevat että henkinen ja hengellinen manipulointi on ilosanomaa. Mutta ei evankeliumi sitä ole.
Evankeliumi on rakkautta, eikä siinä tarvita edes puhetta. Pahinta mitä voi tehdä on alkaa erilaisilla painostuskeinoilla lähimmäisensä uskoa tai uskonnottomuutta muuttamaan. Kadotustuomion lausuminen (et ole uskossa)lähimmäisestään on jo hyvin vakava paikka.
Pahimmat uskonnolliset fanaatikot löytyvät yleensä niistä piireistä mitkä kertovat ottaneensa "Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan".
Siksi onkin tärkeää tarkkailla mitä tekoja uskosta seuraa. Omia uskonnollisia käsityksiä ei pidä pakolla tuputtaa kenellekään. Toisenkin ihmisen uskonnonvapautta on kunnioitettava.
Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, että
herätyskrsitillisiä moitittiin rakkaudettomaksi.
Haluaisin kyllä nähdä sen tutkimuksen,missä sanotaan, että
herätyskristilliset keskimäärin ovat rakkaudettomampia kuin muut suomalaiset.
Se sisäänpäinkääntyneisyys kyllä on osin ongelma.
Varsinkin vanhempi polvi on ollut jo sieltä sodan
jälkeisistä herätyksistä yhdessä ja viihtyy edel-
leen hyvin yhdessä. Enemmän ulospäinsuuntautuneisuutta saisi olla.
Tässä lähiseudulla kokoontuu herätyskristillinen seurakunta ostamassaan
omakotitalossa, mutta mistään ei ulkoapäin näe,
että se on seurakunta. Ei nimeä, ei ristiä,
varsinainen maanalainen seurakunta siis!
Omassa seurakunnassani ulospäin suuntautuminen tarkottaa nuorten iltoja, teetupaa ja alkoholistien tai
viinasta eroon päässeiden, mutta vielä henkisesti
heikoilla olevien rinnalla kulkemista.
Jos ajattelee sitä puolta viime viikolla,
niin pari kaveria tuossa kävi olkkarissa
muutaman tunnin elämänsä kerää purkamassa,
söi, joi kahvit ja syrjäkylillä asuva toimitet-
tiin sitten vielä kotiin, 20 km: lenkki.
Perjantai-iltana leivoin ensin teetuvalle tunnin, sitten pidimme nuorteniltaa pari tuntia. Mukana on ensimmäisiä kertoja pakolais-
perheen lapsia Afrikasta, kansanmurhan keskeltä, joten se tarkoittaa
sitä, että ilta vedetään suomeksi ja englanniksi. Parin tunnin jälkeen tietää puhuneensa, vaikka se sellaista leppoisaa
jutustelua onkin. Ja sitten yhdeksästä puoliin öihin teetupaa. Muutama nuori illassa käy elämänsä tuskaa purkamassa, samoin
vanhempia yksinäisiä ihmisiä tulee juttelemaan, kun on joku jonka kanssa jutella.
Puoliltaöin sitten tiskaat viimeiset tiskit, lupaat itsellesi tulla siivoamaan aamulla
ja painut nukkumaan.
Sitähän se on. Teoista aina puhutaan. Eivät nuo edes niin tekojakaan ole. Kunhan on toisen
vierellä ja juttelee, yrittää hiljalleen purkaa
sekaisin mennyttä elämän kerää.
Toisaalta tuossa teot-sanassa on Raamatun näkökulman mukaan totta toinen puoli. On paljon sellaisia tekoja, joilla ei ole mitään arvoa tai jotka voivat olla jopa vahingollisia.
Eli tekojen motiivi on ratkaiseva. Teemmekö sen rakkaudesta Jumalaan ja ihmisiin, vai esim.
näyttääksemme, että olemme parempia kuin joku muu tai peittääksemme huonoa omaatuntoamme tai
alemmuudentuntoamme. Päteäksemme siis. Tai voi
olla, että emme itsekään tunnista, että toimimme
vihasta käsin, kireänä ja siten saatamme murtaa
toisen oma-alitteisuuttta ja itsetuntoa.
Siinäpä se, toimia puhtaista motiiveista käsin
ja aktiivisesti, Jumalaa ja oimisiä rakastaen.
Ei se niin helppoa ole, sen olen vuosien varrella
saanut huomata.
Olet huolissasi siitä, että suomalaiset tekevät
hengellistä työtä itänaapurissa.
Olisin vielä enemmän huolissani, jos eivät tekisi...
Toisaalta nämä uskon ketjut ovat välillä
aika mielenkiintoisia.
Ajatellaan nyt vaikka Armenian uskovia.
Heille uskon olivat tuoneet aikanaan Venäjän
Pyhällä Hengellä täyttyneet uskovat ja aika taisi olla joskus
1800-l puolella. Samam tien tuli venäläisten kautta profetiassa varoitus, että armenialaisten
pitäisi lähteä karkuun vainoja Amerikkaan.
Osa lähti, asettui Los Angelesin tienoille.
Osa jäi. Turkkilaiset tulivat ja surmasivat,
tapahtui yksi raaimmista kansanmurhista
maapallon historiassa.
Mutta nämä venäläisiltä laulunsa ja uskonsa,
Pyhän Hengen kasteensa saaneet uskovat
osuivat ns. sattumalta Asuza-kadulla LA:ssa
hevostalliin, jossa paikalliset uskovat
pitivät kokouksiaan. Ja kun porukka lisi ja
lisi, alkoi uusi Pyhän Hengen vuodatus. Sieltä se sitten tuli Suomeenkin norjalaisten mukana, nyt suomalaiset taas
ovat viemässä sitä takaisin Venäjälle.
Sata vuotta se kierros kesti!
Politiikasta en ole oikein vuosikymmeniin
jaksanut välittää, tehkööt muut sitä!
Sen muistan aikanani, että ei se poliittisesta puolueesta, vatrsinkaan vasemmistolaisesta, eroaminen niin helppoa ollut. Vuosikausia
riipuin paperijäsenenä, vaikka useamman kerran ilmoitin, etten halua jäsen olla. Toisaalta politiikka on yhjteisten asioiden hoitoa, niin että kunnioitan niitä, jotka sydämestä asioita hoitavat.
En tiedä tuosta painostuksesta. Tai on kohdalleni joskus sattunut joku luterilaisen kirkon herätysliikkeen puhemies, jolla pelastus
on ollut vain heidän piipunvartensa käyrä.
Muualla ei siihen aikaan ollut pelastusta, sanottiin. No, aikaa on kulunut ja vettä on virrannut Lapinkin joissa. Ajatukset ovat
avartuneet.
Toinen asia sitten on, että jos on oppinut tuntemaan Jumalan rakkauden, niin vaikeapa siitä on olla kertomattakaan. Ja jos toisaalta
joku saa kaikessa rauhassa ladella v:tä ja p:tä ja ässää sanojensa vahvistukseksi, niin kyllä mielestäni uskovakin saa sanoa, että Jumala on häntä auttanut.
Se helvettiin tuomitseminen on sitten toinen juttu, se ei ole ihmisen tehtävä.
Mutta toisaalta nykyaikana sanaa helvetti ei saisi
enää mainitakaan, nykyihminen ei sitä kestä.
Jos itse joudun sellaiseen tilanteeseen, että pitää ottaa kantaa taivas-helvetti -akselilla,
sanon tavallisesti, että minä haluan ainakin mennä taivaaseen ja haluan mahdollisimman paljon ihmisiä mukaani. Tehkööt siitä itse kukin omat johtopäätöksensä.
Toisaalta painostuksella ei ihmistä lähemmäs
Jumalaa saada. Ei Jumala ketään kuna päivänä
väkisin taivaaseen vie. Kyllä sinne on itse
ihmisen haluttava!
Itse olin joskus parikymppisenä serkkuni toiveesta (ei pakotuksesta) kesällä vapaakirkon teltalla herätyskokouksessa. Ja monta kertaa ehdin laskea leppäkertut teltan seinältä, ettei vain olisi puhe tarttunut.
No, meni aikaa vuosikymmen ja ylikin.
Tuli sen verran vaikeat ajat, että en olisi enää
omissa voimissani selvinnyt ilman avioeroa. Silloin Jumalan apu ja rakkaus kelpasivat!
Vanhalla kansalla on sanonta:
Aika tavaran kaupitsee.
Taitaa pitää monesti paikkansa uskonkin kohdalla.
Ei sitä väkisin kenenkään kurkusta voi alas kaataa.
Jos SINÄ olet tämän 'keskustelun' aloittaja, niin ihmetellä täytyy, jos et, niin silti ihmettelen.
Tulin ihan uteliaisuuttani tänne lukemaan, ja mitä luinkaan: evankelisluterilaisen ehkä tapakristityn moittimassa muita kristittyjä, jotka eivät ole HÄNEN kirkossaan/seurakunnassaan.
Siinä sitä onkin 'kristittyjen yhteyttä'.
omaan tuomitsemiseen. Taidat itse tuomita kyseiset liikkeet.
Jätetäänpä tuo tuomitseminen Jumalalle. Vain hän tietää TÄYDELLISESTI mikä on oikein ja mikä väärin. Ihminen ei itse aina tiedä tekevänsä väärin, ja joskus kun luulee että jokin on väärin, se saattaakin olla oikein. Tämän vuoksi on tutkittava Raamattua, että löytäisi sieltä vastaukset oikean ja väärän tekemisestä arjen asioissa.
Miksi siis nämä liikkeet ovat tuomittuja? Ja mikä liike sinun mielestäsi ei ole tuomittu?
Kiinnostaa tietää... Sinun kommenttisi on mielenkiintoinen.
rakkakkautta eli rakkaus ja totuus käyvät käsikädessäyhdessä armon kanssa.
Paitsi, että tämä sopii Jumalan sanan julistukseen, se sopii myös ihmisten väliseen kanssa käymiseen , arkielään toteutettavaksi.
Taitaa olla aika yleistä uskonnollisissa piireissä asioiden merkitysten muuttuminen vastakohdakseen. Persoonallisuushäiriöiset ihmiset(varsin usein, ei kaikki), jotka eivät tiedä rakkaudesta mitään, saarnaavat rakkaudesta. Silloin usein taustalla vallankäyttö.
Niin, eivät terveet tarvitse parantajaa,
vaan sairaat.
Taisi olla Jeesus, joka nuo sanat sanoi.
Eli edelleen on niin, että iso osa herätysliikkeiden kautta uskoontulleista on tosiaan tarvinnut apua.
Moni on ollut alkoholin koukussa, monelta
itsetunto mennyt vähättelyssä ja kiusaamisessa,
monen kotikasvatus taas on ollut sitä,
että on oppinut antamaan kunnolla turpiin.
Tällaiselle ihmiselle voi jossakin vaiheessa
tulla sellainen olo, että hän haluaa
menneisyyden kehistä vapauteen.
Ja Jumala on valmis auttamaan.
Vaan kun se ei ihan hetkessä tapahdu,
ihminen paranee vähitellen.
Alkoholistinkin kohdalla joku 5 vuotta on aika
tavallinen aika, ennen kuin ihmisen mieli on niin vahvistunut, että elämä alkaa olla
vakaata.
Ja kun tällainen kaveri, jolla on kotona ollut vain vahvasti eri mieltä olleet vanhemmat, alkaa
puhua uskonasioista, on se opetuskin usein hyvin
mustavalkoista. Ja menee kauan, ennen kuin
väkivaltaan tottunut alkaa erottaa, milloin hän
kaikessa innossaankin ottaa liikaa alaa,
painaa toisia.
Ja ok, se mustavalkoisuuskin auttaa monia.
Esim. alkoholismista toipuvan ei kannata mennä leikkimään alkoholin kanssa. Mutta myönnettävä
on, että monella on kasvu vielä kesken.
Mutta kun sitten on joku pitkään uskossa ollut,
rakkaudessa ja tiedossa kasvanut ihminen
opettamassa, niin kyllä siinä on kaukana kaikkinainen manipulointi ja painostus.
Eli ei asioita voi yleistää.
Kaikkea voi olla, mutta kaikki ei ole vallankäyttöä ja
manipulointia, vaan monesti ihan aitoa Jumalan
hoitavaa rakkautta.
Ja toisekseen:
Eivät terveet tarvitse parantajaa,
mutta Vapahtajan armoa tarvitsee jokainen!