Itsekkyys on välttämätöntä elämän ylläpitämiseksi. Se ei ole syntiä, jos koemme itsemme samaksi kokonaisuuden kanssa. ”All is one”. Silloin se palvelee kokonaisuutta, koko luomakuntaa.
Syntiä on itsekkyys, joka palvelee yksilöä kokonaisuuden kustannuksella. Ihmisen käsitys omasta yksilöllisyydestään, omasta itsestään erillisenä osana kokonaisuudesta, on nykypäivänä hyvin voimakas ja houkuttelee aina syntiin. Silloin kaiken muun menestyminen koetaan uhaksi omalle menestykselle. Silloin muiden etu on aina itseltä pois ja päinvastoin.
Syntiä on itsekkyys, joka palvelee yksilöä kokonaisuuden kustannuksella. Ihmisen käsitys omasta yksilöllisyydestään, omasta itsestään erillisenä osana kokonaisuudesta, on nykypäivänä hyvin voimakas ja houkuttelee aina syntiin. Silloin kaiken muun menestyminen koetaan uhaksi omalle menestykselle. Silloin muiden etu on aina itseltä pois ja päinvastoin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näitä "tämä on syntiä ja tuo ei" -ihmisiä on maailma pullollaan, kukin määrittelee synnin yleensä omista mieltymyksistään lähtien.
Raamattu yksin määrittelee mikä on syntiä, ja ei pelkästään 10 käskyssä vaan pitkin koko kirjasarjaa.
Mikä tuossa, sekä asia että kirjoittaja mukaanlukien, oli pahiten ristiriidassa raamatun kanssa?
Olen joskus tästä syntikäsitteestä kirjoittanut :
Raamatun mukaan olemme kaikki tehneet syntiä ja olemme "Jumalan kirkkautta vailla".
Mikä sitten on synti ? Monet yrittävät tehdä "syntilistoja". Itse en tee tämänkaltaisia syntilistoja. Ainoastaan voin esittää, mikä suurin synti on. Mielestäni se on tärkeimmän käskyn rikkominen. Jeesuksen opetus Matt. 22 : 36. "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" 37. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Kuka meistä on pitänyt tämän käskyn ? Tiedämme ja Raamattu sen ilmoittaa : ei kukaan. Joudumme niin kuin Paavali toteamaan, olen suurin syntinen. Mutta syntisille annetaan armo ja anteeksiantamus, kun me nöyränä ja katuvaisena otamme Jumalan lahjan, Jeesuksen, vastaan sydämessämme.
Yleisemmin ilmaistuna on synti tottelemattomuutta Jumalaa ja Hänen tahtoa vastaan. Synti erottaa meidät Jumalasta. Rakastava Jumala on kuitenkin valmistanut meille tien takaisin Hänen yhteyteen.
Pieni ote kirjoituksesta : http://www.nic.fi/~jlindell/pahuus.htm
Pahuuden (synnin) alkujuuret ovat siis ylpeys, itsekkyys, tottelemattomuus Jumalaa vastaan, vallanhalu.
Tuntuuko tutulta ? Eikö tämän päivän pahuus maailmassa johdu ihan näistä samoista alkujuurista ? Entäs meidän omassa elämässämme ? Eivätkö sielläkin nämä samat voimat usein riehu ? Olemme osa syntiin langennutta, kapinoivaa ihmiskuntaa. Jos siis olisit ollut Aadam tai Eeva, olisit tehnyt saman virheen kuin he, olisit kieltäytynyt tottelemasta Jumalaa.
Pahalla on taipumus levittää pahaa, sekä yksilön kohdalla että yhteisössä. Se toimii lumivyöryn tavoin. Tämä on selvästi havaittavissa tämän päivän maailmassa. Tästä Raamattukin puhuu. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."
Synnin syvin olemus ei ole siis ensisijaisesti meidän teoissamme, vaan meidän sydämemme asenteissa.
Evankeliumin anteeksiantavasta ja parantavasta voimasta voit lukea lisää : http://www.nic.fi/~jlindell
...sanonut että on.
Kommentoin.
Onhan se kuitenkin oltava jonkinlainen itsetuntokin, vaikka nimittäisi itse sitä ihan millä tavalla vaan huvittaa. Terveellinen itsekkyys ei täytä ylpeyden vaatimuksia, jollei se saa aikaan mitään pahaa, tai pahoja tekoja.
Hyvähän se vain on luottaa omaan itseensä, ja olla ainakin välillä vähän itsekäskin...!!!
Kuitenkin sillä tavalla että se ei vahingoita ketään toista ihmistä millään tavalla.