Minusta maailma olisi paljon mukavampi paikka, jos juutalaiset ja muslimit yhdessä pyrkisivät rakentamaan parempaa maata lähi-itään. Tämä nyt vain ajankohtaisena simerkkinä, ei siis kaiken pahan yhteenvetona.
Mutta käytännössähän tilanne voi olla sellainen, että aseellinen ihminen uhkaa läheisiäsi vauva sylissä. Jos sinulla ei ole asetta, siinä ei ehkä ole kovin paljon eettisiä valintoja osaltasi tehtävissäkään, mutta jos sinulla on ase kädessä, niin mitäs teet?
Ampumalla uhkaajaa voinet estää useamman ihmisen kuoleman, mutta mahdollisesti tapat ainakin yhden viattomankin.
Mitä Jeesus tekisi tuossa tilanteessa? En mahda mitään sille, ettei vihollisen ampuminen mielestäni oikein sopisi Jeesuksen toimintaan tässäkään tilanteessa. Johtaako Jeesuksen seuraaminen siis aina hänen seuraajien verilöylyyn tai alistumiseen öykkäreille? Onko ajateltava, että niin pahassa maailmassa, missä Jeesuksen seuraajat tapetaan, ei kannatakaan elää?
Tuskinpa osaan vastata, mitä itsekään tekisin tuossa edellä kuvaamassani pakkorakotilanteessa? Juoksisinko karkuun, näin hetkiseksi säästäen oman nahkani, muut uhraten? Luottaisin uhkaajan hyväntahtoisuuteen ja laskisin aseeni maahan? Vai rukoilisinko Jumalan armahtavan meitä syntisiä kun uhkaaja panttivankeineen kuolisi? Näin kirjoituspöydän takaa tuo viimeinen vaihtoehto vaikuttaisi parhaalta, ei tosin hyvältä sekään.
Mutta käytännössähän tilanne voi olla sellainen, että aseellinen ihminen uhkaa läheisiäsi vauva sylissä. Jos sinulla ei ole asetta, siinä ei ehkä ole kovin paljon eettisiä valintoja osaltasi tehtävissäkään, mutta jos sinulla on ase kädessä, niin mitäs teet?
Ampumalla uhkaajaa voinet estää useamman ihmisen kuoleman, mutta mahdollisesti tapat ainakin yhden viattomankin.
Mitä Jeesus tekisi tuossa tilanteessa? En mahda mitään sille, ettei vihollisen ampuminen mielestäni oikein sopisi Jeesuksen toimintaan tässäkään tilanteessa. Johtaako Jeesuksen seuraaminen siis aina hänen seuraajien verilöylyyn tai alistumiseen öykkäreille? Onko ajateltava, että niin pahassa maailmassa, missä Jeesuksen seuraajat tapetaan, ei kannatakaan elää?
Tuskinpa osaan vastata, mitä itsekään tekisin tuossa edellä kuvaamassani pakkorakotilanteessa? Juoksisinko karkuun, näin hetkiseksi säästäen oman nahkani, muut uhraten? Luottaisin uhkaajan hyväntahtoisuuteen ja laskisin aseeni maahan? Vai rukoilisinko Jumalan armahtavan meitä syntisiä kun uhkaaja panttivankeineen kuolisi? Näin kirjoituspöydän takaa tuo viimeinen vaihtoehto vaikuttaisi parhaalta, ei tosin hyvältä sekään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vauva sylissä? Jos oma henki olisi uhattuna ja olisin tarkka ampuja, ajattelisin että henkeäni uhataan ja ampuisin sotatilanteessa sen vihollisen, en vauvaa. Vauvan voisi ehkä silloin pelastaa, koska mikäs hyvä ihminen se sille vauvalle muka on, jos se uhkailee ihmisiä vauva sylissä?
Ihminen on alusta asti tehnyt sotia itse, eikä Jeesus. Maailman ihminen joka ei usko Jeesukseen on monta kertaa laskelmoiva, petollinen, itserakas, tai jopa kaikkia näitä? Ja keksii syyt sotiinsa oman ahneutensa pohjalta!
Raamatussa sanotaan että Jeesus ei rukoillut maailman puolesta, vaan niiden puolesta jotka Häneen uskovat, ja jotka Jumala on hänelle maailmasta antanut. Koska maailma saa jatkaa rypemistään ja pahoja tekojaan, ja uskovaiset edetköön uskon tiellä.
Isänsä huonetta kaatamalla rahanvaihtajien pöydät, heiluttamalla ruoskaa (kai se osuikin???) ja haukkumalla fariseukset...
Niin, olisihan se paljon mukavanpaa jos aikuiset osaisivat olla aikuisia. Mutta kun ei niin ei.
Raamatun mukaan Jeesus niminen mieshän juuri kielsi puolustamasta itseään ja uskoaan aseiden voimin. Joten ei aidot hänen seuraajat voi tarttua
edes aseisiin asiansa puolesta.
Paikkakunnan vaihtaminen ei lähi-idän pienellä alueeella käy päinsä. Toki voihan sitä yrittää vaikka uida pois, johonkin rauhaisaan satamaan. ;)
Luoja, taivaallinen Isä ei puutu ihmisten välisiin
vihanpitoihin. Vastuu on siis ihmisillä itsellään.
Mutta kun on pipon nyörit liian tiukalla ja kaikki
vaikuttavat oikeat lääkkeet ottamatta, niin eihän
juuri muuta voi näiltä väkivaltaisilta ihmisiltä
odottaa. ;) Pellet ovat pellejä! ;)
Jotenkin siis en voi kovasti mennä tuomitsemaan Israelin koviakaan otteita Hamasia vastaan, koska uskon tilanteen olevan usein tuossa alussa kuvaamani kaltainen ammu tai antaudu -tilanne. Voimamies-kulttuureissa vieläpä arvostetaan voiman näyttöä (Saddam, Putin jne). Lähimmäisenrakkaus voi erehdyttävästi muistuttaa nöyristelyä tuollaisesta näkökulmasta tiirattessa.
siellä Lähi-Idässä Jumalan valittu kansa, israelilaiset, noudata Jumalan Vanhassa Testamentissa antamia ohjeita siitä miten vihollisia kohdellaan?
Eihän tässä ole kysymys eettisistä valinnoista vaan siitä, että Jumalan valitut toteuttavat jumalallista tehtäväänsä maan päällä.
"Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän! Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!" -Jeremia 48:10