Haluaisin uskoa ja

olla iloinen siitä, ettei sinun tarvitse pelätä satujen helvettiä niinkuin uskovaiset tekevät ja siksi peloissaan takertuvat pelastusajatukseen.

sinun mielestäsi pitäisi tuntua?

JOs tunnet murhetta siitä, että olet rikkonut Isän tahtoa vastaan, olet oikealla tiellä. Jos tunnet iloa lapseudesta, olet oikealla tiellä.

Ihminen ei voi vaatia tunteitaan. Usko perustuu Jumalan sanassaan antamaan lupaukseen, ei tunteisiin. Tunteet ovat yksilöllisiä.
Käy Herran Pyhällä Ehtoollisella ja usko olevasi sovitettu niiden sanojen mukaan, joita sinulle sanotaan. Ei aina voi aurinkokaan paistaa. Se kuitenkin on siellä.

uskossa ole kyse siitä, mitä sinä pystyt tai tunnet vaan siitä, mitä Kritus on tehnyt ja että Jumalan lupaukset ovat varmoja, vaikka ei aina tuntuisi olevankaan maanpäällisessä taivaassa.

Kannattaa viettää aikaa sanan ja sakramenttien parissa, koska ne ovat ne armovälineet joiden kautta Jumala lahjoittaa armonsa vahvistaen uskoa.

http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=653&Itemid=274

lue sitä niin kuin itsellesi, sillä tavalla, että tahdot sitoutua Jumalan Sanaan tuntui sitten miltä tuntui. Ei minullakaan ne tunteet aina ole niin voimakkaita, ja joskus tuntuu suorastaan siltä, että Jumala on vaiti.

Sef. 3:17
Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."

Mutta silloin kun Hän on vaiti, eikä sinusta oikein tunnu miltään, Hän juurruttaa sinua Sanaansa, ettei sinun uskosi riippuisi vain tunteissa vaan Sanassa. Riipu vaan Jeesuksessa kiinni. Jumalan siunausta sinulle

Tästä tulee sitten hirmu pitkä juttu, mutta jos jaksat lukea, niin toivon, että nämä ajatukset auttavat eteenpäin.

>> haluaisin uskoa ja pelastua

Olet onniteltava! Hyväosainen! *kipaisee kukkakauppaan, ojentaa nipun ruusuja ja onnittelee*

Mitä Raamatussa luvataan sille, joka haluaa uskoa ja pelastua, eli sille jolla on pelastuksen ja Jumalan tuntemisen nälkä ja jano? - Siellä luvataan näin: "Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." Ja näissä asioissa tärkeintä on se, mitä Jumala on luvannut näistä asioista. Tule, saat lahjaksi uskon ja pelastuksen! Tahdot samaa kuin Jumala tahtoo, sillä Jumala haluaa, että uskot ja pelastut. Itse asiassa Raamattu sanoo, että Jumala "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (1.Tim.2:4)

Sitten yksi semmoinen juttu, että se sinun halusi uskoa ja pelastua on oikeasti lähtöisin Jumalasta, ei sinusta itsestäsi. Hän on sytyttänyt sinuun sellaisen tahdon, että haluat olla Jumalan oma ja matkalla Taivaaseen. - Mistäkö sen voi tietää? Raamatussa Jumala on selittänyt näitä juttuja, ja siellä Hän kertoo ihmisistä, että
"ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan." (Room.3) Jos olisit ihan omillasi, vähät välittäisit Jumalasta. Mutta Jumalan Pyhä Henki on saanut sinut ymmärtämään, että Jumalan luo kannattaa etsiytyä. Meissä itsessämme ei ole Jumalan pelkoa, ei murhetta synneistä eikä pelastuksen kaipausta. Jumala on kutsunut sinut Sanansa ääreen, hän on puhutellut ja puhuttelee sinua, hän etsii ja hän kutsuu sinua. Siksi olet hyväosainen.

>> ja olla onnellinen siitä asiasta

Ihminen on syntyjään sokea ja kuuro näissä asioissa. Siksi me olemme hirveän hitaita näkemään muuta kuin pimeyttä. Korvamme ovat kuin kuurot kuulemaan sitä, mitä Jumala lupaa meille Raamatussa. Siksi on vaikea nähdä mitään valoa, ja kuulla ja olla onnellinen Jumalan lupauksista.

Mutta Jeesus tuli meitä sokeita ja kuuroja varten "avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat" - kuten Jesaja ennusti jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. "Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä." (Jes. 29:18) Pyydä, että Jeesus oikein avaisi silmäsi näkemään sen pelastuksen, jonka hän toi. Pyydä, että Jeesus avaisi korvasi kuulemaan sen hyvän uutisen, jonka hän julisti meille syntisille. Hän voi avata silmäsi niin että näet Jeesuksesta loistavan armon kirkkauden, ja korvasi, niin että kuulet Jumalan lupaukset, että syntinen saa olla Jumalan oma Jeesuksen ristintyön tähden.

>> mutta kun en meinaa jaksaa uskoa

Ihmisestä itsestään ei löydy uskoa, vaikka miten pusertaisi. Kun ei löydy edes sitä etsimistä, kuten alussa puhuttiin. Silloin kun Jumala puhutteli minua nuorena, yritin monta vuotta ponnistella uskoa. Mutta jouduin lopulta luovuttamaan, ja toteamaan: Minusta ei ole uskojaksi. Minä en ole kestävä Jumalan edessä, en jaksa lukea Raamattua, unohdan rukoilla, teen, puhun ja ajattelen väärin. Unohdan itseasiassa vähän väliä koko jutun aika pian ja pitkäksi aikaa! Ja sitten on taas huono omatunto. Tajuan sen verran, että tämä on hirmu tärkeää, mutta minusta ei vaan ole uskojaksi. - Sitten koko juttu jäikin moneksi vuodeksi syrjään elämässäni. Kunnes Jumala taas kutsui, ja tällä kertaa minulle julistettiin Jumalan evankeliumi niin, että sain ymmärtää, että koko juttu on yhtä suurta Jumalan lahjaa. Hän synnyttää ihmiseen uskon. Usko on Jumalan lahja eikä vaatimus, jolla ansaitaan Jumalan suosio! Minä saan uskoa Jeesukseen ja syntien anteeksi antamukseen. "Mitä sinulla on mitä et ole lahjaksi saanut?" kysyy Jumala Raamatussa. Jeesuksen vuoksi saat Taivaan lahjaksi. Ilman mitään ansioitasi.

Raamattu sanoo, että se viesti, mitä Jumala on käskenyt julistaa, eli sanoma Jeesuksesta, joka kantoi ristille maailman synnin, on ihmisen järjelle "hullutus". Aivan luonnostamme me hylkäämme sen viestin järjettömänä. Me tarvitsemme uskon, joka tulee meidän ulkopuoleltamme meihin. Tarvitsemme sen uskon, joka tulee Jumalalta lahjaksi. Se ei ole meidän omaa uskoamme. Jeesus vastasi: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Jeesus lupaa: "Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä."

Jumala on luvannut synnyttää, vahvistaa ja pitää uskomme yllä aivan tietyllä tavalla. Raamattu selittää sitä näin: "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana". Tarkoittaa sitä, että sinun täytyy kuulla jotakin, jotta uskosi vahvistuisi ja pysyisi yllä. Se ei tapahdu itsestään, "suoraan Taivaasta", vaan siihen tarvitaan Jumalan valitsema väline. Se väline on Kristuksen sanojen kuunteleminen. Jos valitset elää niin, että et kuuntele mitä Jeesus opetti, et kuuntele julistusta Jeesuksen rististä, tai et lue Raamatusta Jumalan sanoja, alat vähitellen olla ikään kuin omillasi. Usko alkaa nääkistyä, ja voi jopa nääntyä nälkään, jos se ei saa ravintoa.

>> ja jos välillä uskonkin, ei tunnu miltään

Muutamia ajatuksia tästä: Ensiksi kysyisin: usko...mihin? - Usko siihen, että on olemassa jokin korkeampi voima, joka on ehkä Raamatun Jumala? Se usko ei anna aihetta vielä mihinkään onneen. Suurin osa maailman ihmisistä uskoo, että on olemassa jokin suurempi voima, joka on mahdollisesti luonut koko tämän maailmankaikkeuden. Monet rukoilevatkin tätä jotakin korkeampaa voimaa. Mutta se ei ole vielä kristillistä uskoa, eikä ole ilon ja voiman lähde elämässä. Sillä tämä yleinen tietoisuus Jumalasta, joka ihmisen sisimpään on istutettu luomisessa, aiheuttaa itse asiassa ihmisessä enemmänkin levottomuutta ja epämääräistä pelkoa, kuin mitään onneksi kutsuttavaa. Sillä meillä on myös jokin pohjimmainen tietoisuus, että emme ole eläneet niin kuin tuo "korkempi voima" tahtoo, ja siitä, että hänen tuomionsa on edessäpäin.

Mutta kun Pyhä Henki saa hiljaa vakuuttaa sitä, että syntinen kurja ihminen saa olla Pyhän Jumalan oma ja matkalla Taivaan Kotiin sen vuoksi, että Jeesus on ottanut ihmisen syntien tuomion pois ristillä, se alkaa yleensä vaikuttaa jotakin liikahdusta ihmisen sisimmässä. Alussa usko voi olla niin pientä, epävarmaa ja horjuvaa, ettei se paljon hymyilytä. Se voi olla vain kuin toiveikas kysymysmerkki. Voisiko olla niin, että Jumala antaa minulle syntisäkille armonsa? Se on niin ihmisjärjen vastainen juttu, että sitä ihmeellistä armon evankeliumia pitää kuulla usein pitkään, ennen kuin siihen alkaa uskaltaa luottaa. Pyhä Henki sen hiljaisen luottamuksen synnyttää, vahvistaa ja ylläpitää sitä kautta kun ihminen kuulee Jumalan lupauksista ja Jeesuksen ristintyöstä.

Jeesus vertasi pelastavaa uskoa kasviin, joka aluksi versoo siemenestä, joka on aivan pienen pieni, tuskin näkyvä. Jeesus selitti, että Jumalan Sana on se siemen, mistä usko versoo. Kun se uskon pieni alku saa ravinteita Jumalan Sanasta, se kasvaa ja vahvistuu. Siitä voi lopulta kasvaa suuri puu, jota ei voimakkaatkaan tuulet kaada, ja joka antaa suojaa muillekin. Mutta pieni versonut siemen ja suuri vankka puu ovat silti samaa lajia. Ja pieni alkava usko ja suuri Sanasta pitkään vahvistunut vahva usko ovat samaa pelastavaa uskoa.

Koskaan ja missään tapauksessa uskoa ei voi perustaa sille, miltä minusta tuntuu, vaan sille, mitä Jumala lupaa syntiselle ihmiselle Jeesuksen vuoksi. "Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa." (Kol.1:23) Jos alat uskoa, että Jumala on sinulle armollinen vain jos sinusta tuntuu siltä, alkaa varmasti ahdistaa, ja niin pitääkin. Silloin uskosi pelastukseen on alkanut perustua hyllyvälle suolle, eli omille tunteillesi. Sellaisen uskon Jumala tahtoo sortaa maahan. Hän tahtoo, että uskosi kohdistuu siihen mitä Jeesus on tehnyt, ja siihen, mitä Jumala on luvannut Raamatussa.

Sivuhuomautuksena: Joskus ihminen on jostain syystä niin masentunut, että hänen on vaikea uskoa, että mitään kovin suurta hyvää voisi ikinä ja koskaan tapahtua hänelle. Silloin on vaikea tunnetasolla sulatella sitä, että on saanut valtavan lahjan Jumalalta. Aina epäilee, että pian tämä kuitenkin otetaan pois. Pyhä Henki hoitakoon tällaista ihmistä ja korjatkoon hienovaraisella tavallaan tällaista ajattelutapaa, ja antakoon uusia valoisia näkymiä.

Jep, mutta sori tämä kirjoituksen pituus, mä en osaa tiivistää sanottavaani. Siunausta!