avioehto

"ja jos teillä sitten kuitenkin se ero tulisi, niin sinustako olisi oikein ja kohtuullista, että sinä pääsisit osingolle omaisuuteen, jonka hankkimisessa sinulla ei ole ollut osaa eikä arpaa??? "

Haluan tulevaisuudessa myös lapsia. Jos mieheni ihastuisi uuteen naiseen - näinkin välillä käy, en haluaisi, että mieheni heittäisi minut ja lapsemme pihalle yhteisestä kodistamme. Eriasia on, jos olemme lapseton pariskunta, silloin en mieheni omaisuutta haluaisi, vaikka antaisikin.

Ja olen uranainen, tosin vasta urani alkutaipaleella. Tarkoitus on tulevaisuudessa myös minun sitä omaisuutta hankkia. Ja olisin valmis puolittamaan myös oman omaisuuten, jos ero sattuisi.

Kirjoitukseni pointti on miksi mennä ylipäätänsä naimisiin, jos toinen haluaa avioehdon, eikö helpompaa ja selvempää olisi olla vain avoliitossa?

aloittaja kirjoitti:

"ja jos teillä sitten kuitenkin se ero tulisi, niin sinustako olisi oikein ja kohtuullista, että sinä pääsisit osingolle omaisuuteen, jonka hankkimisessa sinulla ei ole ollut osaa eikä arpaa??? "

Haluan tulevaisuudessa myös lapsia. Jos mieheni ihastuisi uuteen naiseen - näinkin välillä käy, en haluaisi, että mieheni heittäisi minut ja lapsemme pihalle yhteisestä kodistamme. Eriasia on, jos olemme lapseton pariskunta, silloin en mieheni omaisuutta haluaisi, vaikka antaisikin.

Ja olen uranainen, tosin vasta urani alkutaipaleella. Tarkoitus on tulevaisuudessa myös minun sitä omaisuutta hankkia. Ja olisin valmis puolittamaan myös oman omaisuuten, jos ero sattuisi.

Kirjoitukseni pointti on miksi mennä ylipäätänsä naimisiin, jos toinen haluaa avioehdon, eikö helpompaa ja selvempää olisi olla vain avoliitossa?

Lue lisää

Mieheni ja minä olemme aloittaneet elämämme sen verran erilaisista lähtökohdista, että kun tapasimme vähän alle kolmekymppisinä, hänelle oli jo kertynyt suht. merkittävä määrä omaisuutta, mm. osakkeita ja muita säästöjä. Lisäksi hän tulee aikanaan saamaan suuret perinnöt.

Minulla taas ei ollut tavatessamme mitään omaisuutta, vaan päinvastoin esim. opintolainaa jäljellä. Perintöjä ei ole tulossa senttiäkään.

Minulle oli itsestään selvää että avioehto tehdään! Näen sen suurena rakkauden osoituksena miestäni kohtaan, selvänä merkkinä siitä että olen menossa naimisiin hänen kanssaan enkä hänen rahojensa kanssa.

Olen näiden vuosien aikana päässyt etenemään urallani varsin hyvin ja olen velkani maksanut jo vuosia sitten; omaisuuttakin olen saanut kerrytettyä. Meille on myös kertynyt yhteistä omaisuutta (mm. asunto joka ostettiin puoliksi molempien nimiin ja joka tullaan maksamaan puoliksi).

"Jos mieheni ihastuisi uuteen naiseen - näinkin välillä käy, en haluaisi, että mieheni heittäisi minut ja lapsemme pihalle yhteisestä kodistamme"

Siinä vaiheessa kun olette naimisissa, ja jos saatte lapsia ja jäät heitä kotiin hoitamaan ja samalla katkaiset oman urasi lyhyeksi tai pitemmäksi aikaa, on toki asiallista että esim. yhteinen kotinne on kummankin nimissä, riippumatta siitä kumpi sitä enemmän maksaa! Tähänhän miehesi varmaankin suostuisi (jos ei suostu niin sitten on kyllä jotain vialla). Eihän hän silloin voi "heittää sinua ja lapsia pihalle".

"miksi mennä ylipäätänsä naimisiin, jos toinen haluaa avioehdon, eikö helpompaa ja selvempää olisi olla vain avoliitossa"

Ei, koska avoliitto on huomattavasti turvattomampi esim. äkillisten kuolemantapausten kohdalla. Ja ihan tunnetasolla esim. minä en pidä avoliittoa minkäänlaisena vaihtoehtona avioliitolle. Me halusimme nimenomaan mennä naimisiin, olla aviopari.

Avioehto, joka muuten tehtiin useampi kuukausi häiden jälkeen, koska aiemmin ei ehditty (siitä oli toki puhuttu jo ennen naimisiinmenoa) on minusta lähinnä kuin vakuutus. Ei kukaan oleta tai toivo että hänen talonsa palaa! Mutta silti otamme palovakuutuksia.

Avioehto ei meidän päivittäiseen elämäämme vaikuta mitenkään. Sen olemassaoloa ei mistään huomaa, ja toivottavasti ei koskaan tulla huomaamaankaan.

aloittaja kirjoitti:

"ja jos teillä sitten kuitenkin se ero tulisi, niin sinustako olisi oikein ja kohtuullista, että sinä pääsisit osingolle omaisuuteen, jonka hankkimisessa sinulla ei ole ollut osaa eikä arpaa??? "

Haluan tulevaisuudessa myös lapsia. Jos mieheni ihastuisi uuteen naiseen - näinkin välillä käy, en haluaisi, että mieheni heittäisi minut ja lapsemme pihalle yhteisestä kodistamme. Eriasia on, jos olemme lapseton pariskunta, silloin en mieheni omaisuutta haluaisi, vaikka antaisikin.

Ja olen uranainen, tosin vasta urani alkutaipaleella. Tarkoitus on tulevaisuudessa myös minun sitä omaisuutta hankkia. Ja olisin valmis puolittamaan myös oman omaisuuten, jos ero sattuisi.

Kirjoitukseni pointti on miksi mennä ylipäätänsä naimisiin, jos toinen haluaa avioehdon, eikö helpompaa ja selvempää olisi olla vain avoliitossa?

Lue lisää

Minä ymmärrän sinun fiilispohjaisia ajatuksiasi epäluottamuksesta. Kovin järjellä perusteltavia ne ehkä eivät ole, mutta osittain samalla tavalla tunnen itsekin. Ymmärrän kyllä noita "palovakuuttelijoitakin" (liekö sama kirjoittaja kahdella eri nimimerkillä vastannut sinulle vai oliko vain niin hyvä esimerkki, että jälkimmäinen huomaamattaan kopioi asian edelliseltä?). Eli toiset fiilistelevät, että avioehto on epäluottamuksen osoitus ja toiset fiilistelevät sen luottamuksen osoituksena. Molemmissa tapauksissa se katsotaan nähdäkseni luottamussuhteena, jossa vähävaraisemman on tavallaan osoitettava kelpoisuutensa. Hän katsoo itseensä suhtauduttavan epäluottamuksella, jos avioehtoa vaaditaan ja hänen katsotaan osoittavan luotettavuutensa, jos avioehdon allekirjoittaa. Millähän samanlaisen luottamustestin saisi toisinpäin - voisiko varakkaampi osoittaa luottamustaan olemalla vaatimatta avioehtoa? Kumpikin osapuoli, varattomampi ja varakkaampi, voi nähdä ikävän tumman juonteen muuten niin kirkkaan hääpäivänsä taivaalla "tuo ajattelee vain rahaa". Ainoa asia, joka on varma, niin jommankumman on aina otettava "riski", kun takuita ei etukäteen saa.

Samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja olen siitä, että pitkän päälle avioliitto on turvallisempi kuin avoliitto - vaikka avioehdolla kuorrutettunakin. Omaisuuden kannalta olet kuitenkin oikeassa, on selvempää (ainakin vielä nykylainsäädännöllä) pysyä saman tien avoliitossa. Mitään ei avoerossa tarvitse jakaa.

luottamuksesta kirjoitti:

Minä ymmärrän sinun fiilispohjaisia ajatuksiasi epäluottamuksesta. Kovin järjellä perusteltavia ne ehkä eivät ole, mutta osittain samalla tavalla tunnen itsekin. Ymmärrän kyllä noita "palovakuuttelijoitakin" (liekö sama kirjoittaja kahdella eri nimimerkillä vastannut sinulle vai oliko vain niin hyvä esimerkki, että jälkimmäinen huomaamattaan kopioi asian edelliseltä?). Eli toiset fiilistelevät, että avioehto on epäluottamuksen osoitus ja toiset fiilistelevät sen luottamuksen osoituksena. Molemmissa tapauksissa se katsotaan nähdäkseni luottamussuhteena, jossa vähävaraisemman on tavallaan osoitettava kelpoisuutensa. Hän katsoo itseensä suhtauduttavan epäluottamuksella, jos avioehtoa vaaditaan ja hänen katsotaan osoittavan luotettavuutensa, jos avioehdon allekirjoittaa. Millähän samanlaisen luottamustestin saisi toisinpäin - voisiko varakkaampi osoittaa luottamustaan olemalla vaatimatta avioehtoa? Kumpikin osapuoli, varattomampi ja varakkaampi, voi nähdä ikävän tumman juonteen muuten niin kirkkaan hääpäivänsä taivaalla "tuo ajattelee vain rahaa". Ainoa asia, joka on varma, niin jommankumman on aina otettava "riski", kun takuita ei etukäteen saa.

Samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja olen siitä, että pitkän päälle avioliitto on turvallisempi kuin avoliitto - vaikka avioehdolla kuorrutettunakin. Omaisuuden kannalta olet kuitenkin oikeassa, on selvempää (ainakin vielä nykylainsäädännöllä) pysyä saman tien avoliitossa. Mitään ei avoerossa tarvitse jakaa.

Lue lisää

Huomasin vasta jälkikäteen että tuli tuo täysin sama esimerkki (olin vastatessani lukenut edellisen vastauksen vain pintapuolisesti silmäillen). Olen nähnyt sitä aiemminkin käytettävän, ja minusta se on varsin sopiva. :-)

Edelleen olen sitä mieltä että avioehto on jokaiselle järkevälle, harkitsevalle ihmiselle itsestäänselvyys, paitsi jos naimisiin mennään niin nuorina että kumpikaan ei omista yhtään mitään, eikä ole perimässäkään mitään.

Eihän kukaan naimisiin mennessään suunnittele eroavansa, eikä usko että se ihana rakkaus ikinä loppuu! Ja silti ihmisiä eroaa koko ajan.

Avioehto on halpa ja helppo "vakuutus" jonka ei tarvitse millään lailla vaikuttaa puolisoiden arkielämään.

Naimisissa vuosia kirjoitti:

Huomasin vasta jälkikäteen että tuli tuo täysin sama esimerkki (olin vastatessani lukenut edellisen vastauksen vain pintapuolisesti silmäillen). Olen nähnyt sitä aiemminkin käytettävän, ja minusta se on varsin sopiva. :-)

Edelleen olen sitä mieltä että avioehto on jokaiselle järkevälle, harkitsevalle ihmiselle itsestäänselvyys, paitsi jos naimisiin mennään niin nuorina että kumpikaan ei omista yhtään mitään, eikä ole perimässäkään mitään.

Eihän kukaan naimisiin mennessään suunnittele eroavansa, eikä usko että se ihana rakkaus ikinä loppuu! Ja silti ihmisiä eroaa koko ajan.

Avioehto on halpa ja helppo "vakuutus" jonka ei tarvitse millään lailla vaikuttaa puolisoiden arkielämään.

Lue lisää

Olet ihan oikeassa ajatuksissasi, mutta silti sen voi kääntää toisinpäin. Siksi ymmärrän myös aloittajaa ja tavallaan myös omissa ajatuksissani häntä sympatiseeraan. Periaatteessa nimittäin jokaisen avioehtoa puoltavan lauseesi voi lukea myös avio-oikeutta puoltaen. Voisi esim. kirjoittaa "Avio-oikeuden ... ei tarvitse millään lailla vaikuttaa puolisoiden arkielämään". ;-) Kyse on vain siitä, kenen oikeuksia milloinkin "palovakuutellaan".

En ota kantaa asiaan yleisellä tasolla, koska en usko sellaista kuin yleisesti parhaaksi todettua vaihtoehtoa olevankaan. Mutta jokaisen parin yksittäisellä tasolla homma voi mennä kumminpäin vaan, ja kumpaakin kantaa voi puolustaa esim. luottamuksella ja tunteilla. Suuresta rakkaudesta hommassa ideaalisti pitäisi tietysti olla kyse ;-) mutta käytännössä joku aina puhuu rahasta. Ja jos asioita oikein haluaa väännellä, niin onhan se niinkin, että jos 50% solmituista avioliitoista päättyy eroon (itse muistelen tällaista tilastolukua), niin silloin 50% liitoista ei pääty eroon. Joten sekään ei ole itsessään oikeuttava peruste sille, että kaikkien pitäisi tehdä jollain tietyllä tapaa. Puhumattakaan nyt siitä, että jokaisella on silti oikeus tunteisiinsa eli siihen fiilikseen luottamuksesta. Ai kun vaikeaa!

Naimisissa vuosia kirjoitti:

Huomasin vasta jälkikäteen että tuli tuo täysin sama esimerkki (olin vastatessani lukenut edellisen vastauksen vain pintapuolisesti silmäillen). Olen nähnyt sitä aiemminkin käytettävän, ja minusta se on varsin sopiva. :-)

Edelleen olen sitä mieltä että avioehto on jokaiselle järkevälle, harkitsevalle ihmiselle itsestäänselvyys, paitsi jos naimisiin mennään niin nuorina että kumpikaan ei omista yhtään mitään, eikä ole perimässäkään mitään.

Eihän kukaan naimisiin mennessään suunnittele eroavansa, eikä usko että se ihana rakkaus ikinä loppuu! Ja silti ihmisiä eroaa koko ajan.

Avioehto on halpa ja helppo "vakuutus" jonka ei tarvitse millään lailla vaikuttaa puolisoiden arkielämään.

Lue lisää

>>olin vastatessani lukenut edellisen vastauksen vain pintapuolisesti silmäillen

nix nax kirjoitti:

>>olin vastatessani lukenut edellisen vastauksen vain pintapuolisesti silmäillen

avio-ehdonhan voi tehdä vaikka vaan eron varalle.

jokui kirjoitti:

avio-ehdonhan voi tehdä vaikka vaan eron varalle.

Tuon viisauden olisit voinut lukea tuolta vähän ylempänä olevasta kommentistani.

nix nax:
>>Halutessanne voitte sopia, että avioehto on voimassa vain, jos liitto päättyy avioeroon, mutta ei, jos liitto päättyy kuolemaan.

aloittaja kirjoitti:

"ja jos teillä sitten kuitenkin se ero tulisi, niin sinustako olisi oikein ja kohtuullista, että sinä pääsisit osingolle omaisuuteen, jonka hankkimisessa sinulla ei ole ollut osaa eikä arpaa??? "

Haluan tulevaisuudessa myös lapsia. Jos mieheni ihastuisi uuteen naiseen - näinkin välillä käy, en haluaisi, että mieheni heittäisi minut ja lapsemme pihalle yhteisestä kodistamme. Eriasia on, jos olemme lapseton pariskunta, silloin en mieheni omaisuutta haluaisi, vaikka antaisikin.

Ja olen uranainen, tosin vasta urani alkutaipaleella. Tarkoitus on tulevaisuudessa myös minun sitä omaisuutta hankkia. Ja olisin valmis puolittamaan myös oman omaisuuten, jos ero sattuisi.

Kirjoitukseni pointti on miksi mennä ylipäätänsä naimisiin, jos toinen haluaa avioehdon, eikö helpompaa ja selvempää olisi olla vain avoliitossa?

Lue lisää

""Haluan tulevaisuudessa myös lapsia. Jos mieheni ihastuisi uuteen naiseen - näinkin välillä käy, en haluaisi, että mieheni heittäisi minut ja lapsemme pihalle yhteisestä kodistamme.""
----No, jos asunto on yksin miehesi omistuksessa ja teillä ei ole avioehtoa, voit edelleen lentää pois yhteisestä kodistanne. Asunto on miehesi ja jos hän joutuu antamaan sinulle tasinkoa avioeron johdosta, hän voi valintansa mukaan antaa sinulle jotain muuta omaiuutta, esim. rahaa.
Se lentääkö lapsi mukana vai ei, riippuu siitä miten lapsen huoltajuuss ja asuminen järjestetään.

""Ja olen uranainen, tosin vasta urani alkutaipaleella. Tarkoitus on tulevaisuudessa myös minun sitä omaisuutta hankkia. Ja olisin valmis puolittamaan myös oman omaisuuten, jos ero sattuisi.""

----Ei avioeron ositus ole sitä että kumpikin puolittaa omaisuutensa.
---- Tarkoituksesi on hyvä, mutta mitä jos sairastut vaikka skitsofreniaan tai johonkin muuhun vakavaan sairauteen ja tulet pysyvästi työkyvyttömäksi? Ei sinulle mitään omaisuutta kerry.

nix nax kirjoitti:

Tuon viisauden olisit voinut lukea tuolta vähän ylempänä olevasta kommentistani.

nix nax:
>>Halutessanne voitte sopia, että avioehto on voimassa vain, jos liitto päättyy avioeroon, mutta ei, jos liitto päättyy kuolemaan.

Lue lisää

Kirjoitit ylempänä ettei tulevan puolison ennen avioliittoa hankkima omaisuus kuuluisi perintöineen
yhteisomistukseen vaikka ehtoa ei olisikaan.
Sitten ilmoitit asiasta olevan lakiesityksiä tulossa.
Totuuden nimessä tässä asiassa pätevät vain kohtuullistamispykälät ja kommenttisi ovat taas täyttä potaskaa.
Ai niin onko asiakkaita.

Naimisissa vuosia kirjoitti:

Mieheni ja minä olemme aloittaneet elämämme sen verran erilaisista lähtökohdista, että kun tapasimme vähän alle kolmekymppisinä, hänelle oli jo kertynyt suht. merkittävä määrä omaisuutta, mm. osakkeita ja muita säästöjä. Lisäksi hän tulee aikanaan saamaan suuret perinnöt.

Minulla taas ei ollut tavatessamme mitään omaisuutta, vaan päinvastoin esim. opintolainaa jäljellä. Perintöjä ei ole tulossa senttiäkään.

Minulle oli itsestään selvää että avioehto tehdään! Näen sen suurena rakkauden osoituksena miestäni kohtaan, selvänä merkkinä siitä että olen menossa naimisiin hänen kanssaan enkä hänen rahojensa kanssa.

Olen näiden vuosien aikana päässyt etenemään urallani varsin hyvin ja olen velkani maksanut jo vuosia sitten; omaisuuttakin olen saanut kerrytettyä. Meille on myös kertynyt yhteistä omaisuutta (mm. asunto joka ostettiin puoliksi molempien nimiin ja joka tullaan maksamaan puoliksi).

"Jos mieheni ihastuisi uuteen naiseen - näinkin välillä käy, en haluaisi, että mieheni heittäisi minut ja lapsemme pihalle yhteisestä kodistamme"

Siinä vaiheessa kun olette naimisissa, ja jos saatte lapsia ja jäät heitä kotiin hoitamaan ja samalla katkaiset oman urasi lyhyeksi tai pitemmäksi aikaa, on toki asiallista että esim. yhteinen kotinne on kummankin nimissä, riippumatta siitä kumpi sitä enemmän maksaa! Tähänhän miehesi varmaankin suostuisi (jos ei suostu niin sitten on kyllä jotain vialla). Eihän hän silloin voi "heittää sinua ja lapsia pihalle".

"miksi mennä ylipäätänsä naimisiin, jos toinen haluaa avioehdon, eikö helpompaa ja selvempää olisi olla vain avoliitossa"

Ei, koska avoliitto on huomattavasti turvattomampi esim. äkillisten kuolemantapausten kohdalla. Ja ihan tunnetasolla esim. minä en pidä avoliittoa minkäänlaisena vaihtoehtona avioliitolle. Me halusimme nimenomaan mennä naimisiin, olla aviopari.

Avioehto, joka muuten tehtiin useampi kuukausi häiden jälkeen, koska aiemmin ei ehditty (siitä oli toki puhuttu jo ennen naimisiinmenoa) on minusta lähinnä kuin vakuutus. Ei kukaan oleta tai toivo että hänen talonsa palaa! Mutta silti otamme palovakuutuksia.

Avioehto ei meidän päivittäiseen elämäämme vaikuta mitenkään. Sen olemassaoloa ei mistään huomaa, ja toivottavasti ei koskaan tulla huomaamaankaan.

Lue lisää

Vau mistä löytyy sittenkin naisia,jotka osaavat ajatella JÄRKEVÄSTI?

Rakkaus on jtn mitä ei rahalla saa,vaikka haluaisi.

Naimisissa vuosia kirjoitti:

Mieheni ja minä olemme aloittaneet elämämme sen verran erilaisista lähtökohdista, että kun tapasimme vähän alle kolmekymppisinä, hänelle oli jo kertynyt suht. merkittävä määrä omaisuutta, mm. osakkeita ja muita säästöjä. Lisäksi hän tulee aikanaan saamaan suuret perinnöt.

Minulla taas ei ollut tavatessamme mitään omaisuutta, vaan päinvastoin esim. opintolainaa jäljellä. Perintöjä ei ole tulossa senttiäkään.

Minulle oli itsestään selvää että avioehto tehdään! Näen sen suurena rakkauden osoituksena miestäni kohtaan, selvänä merkkinä siitä että olen menossa naimisiin hänen kanssaan enkä hänen rahojensa kanssa.

Olen näiden vuosien aikana päässyt etenemään urallani varsin hyvin ja olen velkani maksanut jo vuosia sitten; omaisuuttakin olen saanut kerrytettyä. Meille on myös kertynyt yhteistä omaisuutta (mm. asunto joka ostettiin puoliksi molempien nimiin ja joka tullaan maksamaan puoliksi).

"Jos mieheni ihastuisi uuteen naiseen - näinkin välillä käy, en haluaisi, että mieheni heittäisi minut ja lapsemme pihalle yhteisestä kodistamme"

Siinä vaiheessa kun olette naimisissa, ja jos saatte lapsia ja jäät heitä kotiin hoitamaan ja samalla katkaiset oman urasi lyhyeksi tai pitemmäksi aikaa, on toki asiallista että esim. yhteinen kotinne on kummankin nimissä, riippumatta siitä kumpi sitä enemmän maksaa! Tähänhän miehesi varmaankin suostuisi (jos ei suostu niin sitten on kyllä jotain vialla). Eihän hän silloin voi "heittää sinua ja lapsia pihalle".

"miksi mennä ylipäätänsä naimisiin, jos toinen haluaa avioehdon, eikö helpompaa ja selvempää olisi olla vain avoliitossa"

Ei, koska avoliitto on huomattavasti turvattomampi esim. äkillisten kuolemantapausten kohdalla. Ja ihan tunnetasolla esim. minä en pidä avoliittoa minkäänlaisena vaihtoehtona avioliitolle. Me halusimme nimenomaan mennä naimisiin, olla aviopari.

Avioehto, joka muuten tehtiin useampi kuukausi häiden jälkeen, koska aiemmin ei ehditty (siitä oli toki puhuttu jo ennen naimisiinmenoa) on minusta lähinnä kuin vakuutus. Ei kukaan oleta tai toivo että hänen talonsa palaa! Mutta silti otamme palovakuutuksia.

Avioehto ei meidän päivittäiseen elämäämme vaikuta mitenkään. Sen olemassaoloa ei mistään huomaa, ja toivottavasti ei koskaan tulla huomaamaankaan.

Lue lisää

Todellakin, on puolisoille tärkeää /välttämöntä nähdä tosiseikat sekä omaksua moraalinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus lähtökohdaksi.

Ei muuten eettinenkään oikeudentunto saa kunnioitusta eli suhde pysy kasassa.

Mielestäni avioehdon tulisi olla pakollinen nykypäivänä niikuin muissakin asioissa sovitaan sopimuksia ja ehdoilla kun on kyse omaisuudesta/työntuloksesta ja sen "luovuttamisesta"/vastaanottamisesta.

Avioliitot hajoaakin/hajoitetaan juuri tämän puuttuessa. Myös lasten turva ja etu heikkenee eli laki "toimii" lastenkin etuja vastaan.

Äiti ain sanoi, kun olin nuori ja ihastuin, mitäs muutenkaan kuin luusereihin/köyhiin jne...että rakkaus lentää ikkunasta ulos, kun rahat loppuu....
NIX NAX, puhuu viisaita, liekkö itse oppinut vai ihan juristi...Minulla on sulle asiaa, kirjoitan myöhemmin, eli ole langoilla, pitää mennä asioille välillä. Tänään kuitenkin kirjoitan

Eräs tuttu pariskunta meni naimisiin ja otti tiukan avioehdon. Heillä ei syödä yhteistä ruokaa ja kummallakin on jääkaapissa omat eväät. Toinen joutui työttömäksi ja toinen ei suostunut elättämään. Heidän oli pakko erota.