Yksinäisyys piteli minua kädestä kiinni koko päivän. Se iski vasten kasvojani koko voimallaan.
Yritin juosta - juosta kauas pois, mutta se ympäröi minut kuin aamuinen usva kostuttaen poskeni.
Rimpuilin epätoivoisesti sitä vastaan vain väsyttäen itseni.
Hengästyneenä ja uuvuksissani pysähdyin - katsoin sitä silmiin - suoraan silmiin. Silloin ymmärsin sen olevan yksi niistä harvoista ystävistäni - yksi henkisen syvyyden lähteistäni.
Otin sitä hellästi kädestä kiinni hyväksyen sen osana minua ja elämääni.
Vähitellen näin auringon sarastuksen edessäni. Hitaasti nousten se toi lämpimän valon sisääni - vieden mennessään ympäröineen usvan ja kuivaten kostuneet poskeni. Se kietoi minut syliinsä ja piti siinä.
Rauhallisin mielin jatkan matkaani - minne se minut viekään.
Yritin juosta - juosta kauas pois, mutta se ympäröi minut kuin aamuinen usva kostuttaen poskeni.
Rimpuilin epätoivoisesti sitä vastaan vain väsyttäen itseni.
Hengästyneenä ja uuvuksissani pysähdyin - katsoin sitä silmiin - suoraan silmiin. Silloin ymmärsin sen olevan yksi niistä harvoista ystävistäni - yksi henkisen syvyyden lähteistäni.
Otin sitä hellästi kädestä kiinni hyväksyen sen osana minua ja elämääni.
Vähitellen näin auringon sarastuksen edessäni. Hitaasti nousten se toi lämpimän valon sisääni - vieden mennessään ympäröineen usvan ja kuivaten kostuneet poskeni. Se kietoi minut syliinsä ja piti siinä.
Rauhallisin mielin jatkan matkaani - minne se minut viekään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kerran käyn lukemassa tällä palstalla ja olen otettu...hämmästynyt ja ilahtunut!!! Kuinka kauniisti kirjoitatkaan...onneksi et niin ujo ole, että laatikkoon laittaisit kirjoituksesi, vaan tuot ne tänne meidän iloksemme. Innolla tulenkin uudestaan katsomaan...josko lisää olisit kirjoitellut. Kaunista syksyn jatkoa sinulle...ja kiitokset halien kanssa :)