masennuin luettuani Suomen Kuvalehden s.31-33. En ilmeisesti ymmärtänyt mitään, tai olen käsittänyt koko ajan väärin ortodoksisuuden, kapitalismin ja laupeudentyön merkityksen.
Olenko
tyhmä vai uskoni heikko
231233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
pienen lyhennelmän? Kirjastoon en nyt pääse ja ko. julkaisua en tule tilaamaan (muistetaan keskustelu Iltalehden keskustelufoorumin media-osastossa).
ei horju.(Otsikko)
Ambrosius ei hyväksy ajatusta rahan ja hengellisen elämän ristiriidasta!
Pohtikaamme tätä. Ehkä joku tekee referaatin jutusta. Minä en nyt oikein jaksa.
vielä lukenut, mutta jotenkin tuo ei ainakaan yllätä millään tavalla.
millään lailla provosoitumaan! Lienet lukenut valmiiksi ärtyneenä tai sitten luetun ymmärtäminen ja tieto toimittajien tavasta kirjoittaa on sinulla heikohko. Luepa uudelleen rauhallisesti ja kerro sitten uudelleen, mikä siinä nyt niin kamalaa oli!
jutussa vain oli kylmän bisnesmiehen puhetta. Joillekin seitsemän lihavaa vuotta on jatkuva olotila, joillekin tuppaa nuo seitsemän laihaa vuotta olevan jatkuva olotila.
Voi olla että toimittaja oli rajannut aiheen ja kukaan ei varmasti kiellä Ambrosiuksen talousmieskykyjä.
henki tai rahat! Pidän mieluummin hengen.
Enkä osaa pitää sitä pahana. Pikkuinen eläkkeeni riittää juuri ja juuri tärkeimpiin, mutta toistaiseksi toimeen on tultu, voisi kyllä olla joskus helpompaakin...
ko. piispan palstat Analogissakin, ei mitään mikä jäisi mieleen, paitsi ehkä evankeliumin tulkinta (se kamelivertaus)hyväosaisten näkökulmasta, ja vielä: "A. painottaa vahvasti, että talouskasvu on ensisijaisesti myönteinen ilmiö." Joo, niin kai, joidenkin ihmisten ja kansojen osalta.
Jos ottaa huomioon sen, millaista kieltä Ruokanen käyttää arkkipiispastamme viime syksynä SK:ssä (vuoden viimeisiä numeroita, ns. "jälkiruokanen"), niin itse ortodoksina ei tekisi mieli olla ko. julkaisun kanssa juuri tekemisissä
Niin siis mikä tuossa jutussa masensi??
Kai se on selvä, että kirkkoon pitää mahtua SEKÄ köyhiä ETTÄ rikkaita. Kirkko ei sulje ketään piiristään pois ja kaikkia tarvitaan.
Eikö ole vähän naiivia tuomita kaikkea markkinoihin liittyvää pahaksi? Ambrosius puhui ihan asiaa. Me tarvitsemme markkinoita, kirkko ja sen erilaiset toimintamuodot eivät pysy hengissä ilman rahaa. Jo kirkkorakennusten kunnossa pitäminen, koristaminen ja hoitaminen vaatii sitä. Puhumattakaan sitten monista esim. lahjoituksista voimansa saavista toimintamuodoista.
Mitään laupeudentöitäkään ei olisi mahdollista tehdä ilman rahaa.
Minusta näiden asioiden on oltava sopusoinnussa.
ydin!
arvokkaampi Sofialle: meidän 50 euroa, vai jonkun toisen mahdollisesti 500000 euroa. Onko neulansilmissä eroja ovathan kamelitkin erikokoisia?
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan.
Ei kukaan tässä ole arvottamassa onko 50 e arvokkaampi kuin 500 000. Olennaista on se että kaikki yrittävät tavallaan.
Saada rahaa toimintaan. Eikä siinä pahaa liene, mutta tavaratalojen vihkiminen on minusta mautonta, siitäkin huolimatta että kassaan kilahtaa mukavasti.
Tuttavani pyysi kerran pikavippiä 50 euroa esipaimenelta. Ei saanut. Eikä muuten päässyt vammaisten kanssa tapaamaan häntä. Seurakunnan lämminhenkinen pappi lainasi rahat ja sai takaisin lainansa samana iltana.
Kovien arvojen esipaimen.
pappi ei ole enää virassaan. Ei ilmeisesti sopinut kylmän kalseaan linjaan.
kuuluu kirkkokuntaamme? En ihmettelisi jos se lopetettaisiin kokonaan.
pelkästään siitä, onko raha hyvä vai paha, tuollaisen itsestäänselvyyden pyörittely on täysin turhaa. Kyse on tuloerojen kasvusta, varallisuuden jakaantumisesta kaiken aikaa yhä epätasaisemmin, ja tämän aiheuttamista ongelmista yhteiskunnassa (mm. Iltalehti eilen otsikoi köyhyyden rajusta lisääntymisestä). Piispalta ainakin odottaisi, että olisi vähäosaisten puolella. Hiukan toisenlaisesta piispasta:
http://www.ortodoksi.net/opetuspuheet/artikkelit/sisaisen_kodin_tarkeydesta.htm
Kristuksessa ei ole kansallisuuksia, ei rikkaita eikä köyhiä.
Tähän maailmaan kuitenkin kuuluu se, että on rikkaita ja köyhiä. Me uskovat emme politikoi, eikä Jumala ole meille luvannut maailmaa, jossa ei olisi eriarvoisuutta. Toki voimme jokainen osaltamme yrittää sitä vähentää, antaa hyväntekeväisyyteen omastamme jne. Mutta tähän maailmaan kuuluu epätasa-arvo, näin on.
Ehkä jos rukoilisimme enemmän, eläisimme aitoina oikeauskoisina kristittyinä Kirkon yhteydessä, rakastaen veljinämme ja sisarinamme köyhiä JA rikkaita - ehkä se kasvattaisi myös nöyryytemme tuntoa ja kykyämme alistua Jumalan tahtoon ja Hänen viisauteensa, joka ei ole ihmisviisautta!
Jumala Kaikkivaltias voisi vaikka tästä paikasta luoda maailman, jossa ei olisi köyhiä eikä rikkaita, mutta Hän ei sitä tee. Maallinen elämä epätasa-arvoineen on myös tilaisuus meille uskoville kilvoitella. Ja löytää tyytymys omaan osaamme, mikä se sitten maailmassa onkin. Meiltä vaatii paljon myös taistelu KATEUTTA vastaan, joka on suuri synti sekin.
Politikoivat ihmiset voivat politikoida puolueiden piirissä. Uskoville Kirkko on politiikan ylä- ja ulkopuolella. Meille oikeauskoisille kristityille Traditio on oppaanamme. Ja meidän tulee jokainen omassa sydämessämme tutkiskella itseämme ja miettiä mitä juuri MINÄ voisin tehdä onnettomien hyväksi. Eikä että mietittäisiin, että miksi verottaja ei vie naapurilta pois tuota autoa ja toiselta naapurilta pois komeaa taloa. Tällainen on hedelmätöntä pohdintaa. Hedelmätöntä on myös vihata markkinoita, koska ilman rahaa ei yksikään kirkoistamme pysyisi hengissä.
Jopa kirkkosalissa myydään tuohuksia, kortteja, muistoesineitä. Raha vaihtaa omistajaansa. Rikkaalla on varaa ostaa 5 tuohusta, köyhä tyytyy yhteen. Mutta sen yhden voi sytyttää yhtä suurella ilolla kuin ne 5. Ja ne 5 luovat valoaan koko kirkkosaliin, niillekin, joilla oli varaa ostaa vain se yksi tuohus tai ei sitäkään.
tuo suomalainen ortodoksisuus vielä tarkemmin, sopisi vaikka kirkossa saarnattavaksi tai Suomen kirkon esitteeseen: "Tutustu rikkaaseen suomalaiseen ortodoksisuuteen". Mikäs siinä, kiva harrastushan se.
Aika näppärää kieltämättä. Yhteiskunnan epäkohtiin huomion kiinnittäminen on "politiikkaa" ja politiikkahan on "uskovilta" kielletty. Tällöin ei myöskään piispa voi asettua köyhän kansanosan rinnalle, koska se on "politiikkaa". Samalla logiikalla kaikki järjestäytynyt avustustoiminta, jossa kiinnitetään huomiota epäkohtiin yhteiskunnassa, on politiikkaa ja siten kiellettyä. Sallittua on siten vain yksityinen rovon antaminen joskus johonkin hyväntekeväisyyteen. Tuo kateus vedetään monesti esiin, kun tulee kysymys kohtuuttomuuksista. Ei kysymys ole siitä, että joltain halutaan jotain pois, vaan epäoikeudenmukaisuuden poistamisesta; useimmilla ihmisillä on tallella taju oikeudesta ja kohtuudesta. Ehkäpä rikkaita moittiessaan Johannes Krysostomoskin oli siten poliittinen, kateellinen henkilö eikä "uskova". Ja saattoipa se kehotus toisen ihokkaan antamisestakin olla "politiikkaa". Luterilaiset piispat aikanaan ottivat kantaa markkinavoimien epäoikeudenmukaisuutta vastaan, ja mitä siitä seurasikaan, erittäin vihamielinen reaktio talouslehtien toimittajilta: ei mammonaan saa kajota.
Maailma on epätasa-arvoinen. Kyse onkin siitä, hyväksyykö sen vai ei. Jos se hyväksytään, niin noudatetaan esimerkiksi Venäjän kirkon toimintapaa ennen vallankumousta: tyytykää kansalaiset osaanne. Mitäpä siitä sitten seurasikaan.. Monessa muussakin maassa tuo suhde vallanpitäjiin on ollut ongelmallinen; ei hallitusvallaltakaan kaikkea pidä hyväksyä. Kunnioitan niitä roomalaiskatolisen kirkon työntekijöitä, jotka Etelä-Amerikassa ovat asettuneet kaikkein köyhimpien puolelle ja tulleet murhatuiksi "kommunisteina".
Piispat nyt kuitenkin näkevät asian toisin. Siitä myös Ambrosiuksen lausunto, joka omasta mielestäni oli kovin viisas.
Ainakin meidän ortodoksien on ymmärrettävä oma asemamme suhteessa esipaimeniin. He johtavat laumaa.
Mitä merkitystä sillä on millä tavoin piispat asiat näkevät? Ambron lausuntoko on viisas?
En ymmärrä miten minun on ymmärrettävä suhteeni esipaimeniin. Hehän johtavat laumaa?
Olen sitä mieltä, että he johtavat laumaa miten johtavat. Hyvähän heidän on puhua rahasta ja sen vallasta. Niin kauan kun kirkkokunnassa kannetaan seurakunnilta maksua kirkollishallitukselle, niin kauan piispat saavat "suuren" palkkansa aivan varmasti. Lama ei heitä hetkauta puoleen tai toiseen.
Verokalenterit kertovat totuuden!!!
Siis käsittääkseni ortodoksi ei voi asennoitua kielteisesti tai uhmakkaasti esipaimeniin. Oletko ortodoksi? Vai kommentoitko muuten vain? KYllä meidän ortodoksien pitää kunnioittaa esipaimeniamme. Jos laumalla ei ole luottamusta paimeneen, niin se lauma on hukassa.
on hyvä muistaa myös apostolinen suksessio. Esipaimenemme ovat Kristuksen seuraajia. Pydämme heiltä siunauksen kättä suutelemalla. Kden suuteleminen on perinteiseti ollut alamaisuuden osoitus. Hallitsijoita on suudeltu kädelle. Meidän Kirkossa kaikille on paikka mutta tarvitaan myös järjestys ja hierarkia ilman sitä kaikki hajoaa!
Esipaimenina. Mutta kritiikin esittäminen olkoon sallittua. Sitäpaitsi kaikki esipaimenemme ovat hyvin erilaisia ja se on rikkaus.
apostoliselta ajalta, ja virkaa kohtaan suunnattava kunnioitus kohdistuu Kristukseen. Toinen asia on sitten viran haltija, kyllä paimenkin voi viedä laumansa hukkaan, jos hän ei ole "oikein opettava" (mm. tapahtumat Kreikassa ja viime aikoina Yhdysvalloissa OCA:ssa). Näin ei kuitenkaan yleensä pääse tapahtumaan, koska paimenen toimilla pitää olla myös näiden paimennettavien hyväksyntä.
Työelämässä ja armeijassa johtajia totellaan, koska se kuuluu asiaan; sen sijaan johtajan saama kunnioitus, arvonanto ja rakkaus on johtajasta, ihmisestä, kiinni. Sama pätee myös kirkossa.