Olen nyt jonkin aikaa lueskellut näitä tämän palstan viestejä ja jonkinlainen kuva on alkanut muodostua siitä, mitä toisaalta ateistit ja toisaalta uskovat jotka täällä kirjoittelevat tuntuvat ajattelevan elämästä. Olen tietysti jäävi koska itse kuulun ateisteihin mutta kyllä tietty linja on väkisinkin havaittavissa.
Uskovat kyselevät toistuvasti eikö meitä ateisteja kuitenkin pelota vaikka emme sitä myönnä ja emmekö olekin moraalittomia ja pahoja synnissä rypijöitä. Ateistit vastaavat uudelleen ja uudelleen ettei pelota eikä synti ole koko aikaa mielessä - ja miten olisikaan kun moista sanaa ei oikeastaan ateistin maailmaan edes kuulu.
Olen yrittänyt eläytyä uskovan asemaan ja minusta tuntuu tältä:
Uskova ihminen kulkee kuin pimeässä pelottavassa metsässä ja pitää kiinni jostakin taikakalusta jonka hän uskoo suojaavan niiltä kauheuksilta joita ympärillä koko ajan kuiskii, kihisee ja houkuttelee vääriin tekoihin. Hän tietää että kammottava kuilu on aivan lähellä ja pelkää salaa tai avoimesti ettei taikakalu riitäkään häntä pelastamaan ikuiselta tulelta ja kidutukselta. Kun sitten joku sanoo ettei usko jumalaan, uskova kuvittelee että tämä ihminen kulkee sen saman metsän poikki, kaikkien kauheuksien keskellä, ja vieläpä ilman sitä hieman epävarmaa ja oikuttelevasti käyttäytyvää taikakalua. Kauhea ajatus, ei ihme että se pistää kyselemään uudestaan ja uudestaan eikö pelota.
Mutta asiahan on niin että ateisti ei kulje siinä pelottavassa metsässä - ei ole kuiskivia paholaisia, ei pahuuteen houkuttelevia ääniä, ei sitä kammottavaa kuilua ikuisine liekkeineen. Ei ole mitään mitä vastaan tarvitsisi suojautua oikuttelevalla taikakalulla. On vain normaali elämä; joskus vaikeampana, joskus nautinnollisen ihanana, mutta aina vailla pelkoa ankarasta tarkkailijasta tai kohtalokkaista erehdyksistä jotka voivat suistaa ikuiseen piinaan. Luonnontieteen asiat saattavat kiinnostaa mutta ne eivät ole elämän ja kuoleman kysymyksiä, se miten elämä on alkanut voi kiehtoa arvoituksellisena tapahtumana mutta siitä ei tarvitse riidellä sillä voi huolettomin mielin myös hyväksyä sen että kaikkea ei vielä tiedetä.
Pystyttekö ymmärtämään tätä uskovaiset?
Uskovat kyselevät toistuvasti eikö meitä ateisteja kuitenkin pelota vaikka emme sitä myönnä ja emmekö olekin moraalittomia ja pahoja synnissä rypijöitä. Ateistit vastaavat uudelleen ja uudelleen ettei pelota eikä synti ole koko aikaa mielessä - ja miten olisikaan kun moista sanaa ei oikeastaan ateistin maailmaan edes kuulu.
Olen yrittänyt eläytyä uskovan asemaan ja minusta tuntuu tältä:
Uskova ihminen kulkee kuin pimeässä pelottavassa metsässä ja pitää kiinni jostakin taikakalusta jonka hän uskoo suojaavan niiltä kauheuksilta joita ympärillä koko ajan kuiskii, kihisee ja houkuttelee vääriin tekoihin. Hän tietää että kammottava kuilu on aivan lähellä ja pelkää salaa tai avoimesti ettei taikakalu riitäkään häntä pelastamaan ikuiselta tulelta ja kidutukselta. Kun sitten joku sanoo ettei usko jumalaan, uskova kuvittelee että tämä ihminen kulkee sen saman metsän poikki, kaikkien kauheuksien keskellä, ja vieläpä ilman sitä hieman epävarmaa ja oikuttelevasti käyttäytyvää taikakalua. Kauhea ajatus, ei ihme että se pistää kyselemään uudestaan ja uudestaan eikö pelota.
Mutta asiahan on niin että ateisti ei kulje siinä pelottavassa metsässä - ei ole kuiskivia paholaisia, ei pahuuteen houkuttelevia ääniä, ei sitä kammottavaa kuilua ikuisine liekkeineen. Ei ole mitään mitä vastaan tarvitsisi suojautua oikuttelevalla taikakalulla. On vain normaali elämä; joskus vaikeampana, joskus nautinnollisen ihanana, mutta aina vailla pelkoa ankarasta tarkkailijasta tai kohtalokkaista erehdyksistä jotka voivat suistaa ikuiseen piinaan. Luonnontieteen asiat saattavat kiinnostaa mutta ne eivät ole elämän ja kuoleman kysymyksiä, se miten elämä on alkanut voi kiehtoa arvoituksellisena tapahtumana mutta siitä ei tarvitse riidellä sillä voi huolettomin mielin myös hyväksyä sen että kaikkea ei vielä tiedetä.
Pystyttekö ymmärtämään tätä uskovaiset?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kyllä voin ymmärtää. Ateisti kulkee sumussa eikä ole vielä herännyt todellisuuteen.
Pitsburgh jatkaa hihujen jo monesti toimimattomaksi osoittautunutta linjaa.
Sinä ihan muinamiehinä ja pokerinaamalla voit väittää, että Sinä elät todellisuudessa? Sinun TODELLISUUS on ainoa OIKEA? XD
Psykiatriset sairaalat ovat täynnä niitä, jotka elävät TODELLISUUDESSA, mitä muut eivät jostakin kumman syystä näe ja ymmärrä...
Etkö sinä ole tässä se, joka uskoo näkymättömään ja isättömään mieheen?
Kun yksi ihminen uskoo harhoihin, sitä sanotaan mielisairaudeksi. Kun suuri joukko ihmisiä uskoo samaan harhaan, sitä kutsutaan USKONNOKSI.
Todellisuus on aika suhteellinen ja muokkautuva käsite, kuten Einstein sen meille opetti...
...oikein pinnistää ja ajatella sitä mahdollisuutta että se oletkin sinä joka kuljet sumussa ja ateistit kulkevat todellisuudessa. Kokeile, pystytkö. Vain ihan kokeeksi. Siitä saat ehkä aavistuksen millaista on elää ilman pelkoa.
pitää breikkiä tämän turhauttavan ateisti vastaan hihun vuoropuhelussa, joksi tätä nyt ei valitettavasti parhaalla tahdollaankaan voi edes kuvata, siis vuoropuheluksi.
Sen verran vaan, että jos minä, kuten kuvaat:
>>...oikein pinnistää ja ajatella sitä mahdollisuutta että se oletkin sinä joka kuljet sumussa ja ateistit kulkevat todellisuudessa.
Ateisti ei näe mörköjä siellä metsässä. Miten voisi nähdäkään, koska ne ovat sinun päässäsi?
"Älä hämmennä minua tosiasioilla!"- Sanoo uskovainen.
Kysymyksesi oli tarkoitettu hihuille, mutta vastataan nyt heidän puolestaan: "?, ei, ehkä, ei sittenkään tai pitää kysyä pastorilta, piispalta tai paavilta".
Mutta oikeasti aloin kirjoittelemaan, koska pidin jutustasi. Oikein hieno. Erinomainen suorastaan:)
Ja tarkoitan sitä myös. Kehuissani en koskaan valehtele, vaikka joku väärämielinen niin saattaisi kuvitellakin:)
Tämä on se asia joka askarrutta minua aina ja aina vain. Jos olisin nuorempi niin omistaisin varmaan elämäni sen asian tutkimiselle miksi jotkut uskovat ja jotkut eivät. Minusta kun tuntuu siltä että jos ihmiset tajuaisivat että tämä elämä on kaikki mitä meillä on, niin he olisivat halukkaampia käyttämään sen muuhun kuin toistensa tappamiseen ja tuomitsemiseen.
Toisaalta sinulla olisi lahjoja kirjoittaa asiasta vaikkapa romaani. Minusta ei siihen olisi:)
Ehkä se pähkäily (romaanihenkilöiden kautta) voisi palvella muitakin kuin sinua?
Minusta voisit käyttää vähän aikaa asian pohtimiseen:D
Thronos minulle vielä pari juttua:
-Miksi ateisti elää toisen ateistin kiitoksista?
-Miksi ateisti hakee tukea/turvaa mielipiteilleen toiselta ateistilta?
-Miksi ateisti vastaa toisen ateistin puolesta?
-Mksi ateisti ei kykene itsenäisesti koskaan seisomaan lausumiensa takana?
-Miksi ateistin pitää kääntää oman mielipiteensä kelkkaa, tarvittaessa?
-Miksi ateisti on niin ehdoton omissa mielipiteissään?
-Ja eikös tämä kaikki yllä esitetty ole ristiriidassa sen uskomuksen kanssa, että ateisteja ei yhdistä mikään muu kuin se heidän perustotuutensa.
Ja kuitenkin asiantilat todistavat täysin päin vastaista?
Tähdenlennon aivopierun voi kuitata ihan näin:
Kerrotko tähdenlento minulle vielä pari juttua:
-Miksi uskova elää toisen uskovan kiitoksista?
-Miksi uskova hakee tukea/turvaa mielipiteilleen toiselta uskovalta?
-Miksi uskova vastaa toisen uskovan puolesta?
-Mksi uskova ei kykene itsenäisesti koskaan seisomaan lausumiensa takana?
-Miksi uskovan pitää kääntää oman mielipiteensä kelkkaa, tarvittaessa?
-Miksi uskova on niin ehdoton omissa mielipiteissään?
-Ja eikös tämä kaikki yllä esitetty ole ristiriidassa sen uskomuksen kanssa, että uskovia ei yhdistä mikään muu kuin se heidän perustotuutensa.
Ja kuitenkin asiantilat todistavat täysin päin vastaista?
konna, teit parhaasi! Olen täysin pettynyt ateistiseen ajattelumalliin.
Loppu tulemana ei voi muuta lausua kuin, että ateisti on lajiutuva ryhmä, jossa vahvimmat jäänevät eloon? Ilman sotaa, taistelu ateistin lajiutumisessa käydään henkisellä puolella.
Kysyt miksi ateisti tekee sitä tai tätä. Mistäpä minä tiedän muiden ihmisten motiiveista. Vastaan vain omasta puolestani, en kenenkään muun.
"-Miksi ateisti elää toisen ateistin kiitoksista?"
Kysymyksenasettelu sisältää perustelemattoman oletuksen joten en pysty vastaamaan. Olen kyllä pyrkinyt vastaamaan kaikkiin henkilökohtaisiin viesteihin, myös teille uskovaisille kun olette osoittaneet virheitä väitteissäni. Kiittänyt kehuista ja myöntänyt suoranaiset virheet. Se on keskustelua.
"-Miksi ateisti hakee tukea/turvaa mielipiteilleen toiselta ateistilta?"
Kts. edellisen vastauksen ensimmäinen virke.
"-Miksi ateisti vastaa toisen ateistin puolesta?"
Kts. edellisen vastauksen ensimmäinen virke.
Eihän tämä oikeudenkäynti kai ole? Käsittääkseni keskustelupalstalla jokainen saa esittää mielipiteensä. Sitä sanotaan keskusteluksi.
"-Mksi ateisti ei kykene itsenäisesti koskaan seisomaan lausumiensa takana?"
Kts. edellisen vastauksen ensimmäinen virke. Anna esimerkki. Jopa minua, rauhallista ihmistä, alkaa jo vähän ärsyttää tuo summittaisten epätosien yleistysten heittely.
"-Miksi ateistin pitää kääntää oman mielipiteensä kelkkaa, tarvittaessa?"
Minä voin muuttaa mielipidettäni jos osoittautuu että olen ollut väärässä. Se on todellakin yksi ateistina olemisen hyvistä puolista. Ei tarvitse takertua ikivanhoihin luuloihin ja väittää niitä todeksi vaikka itsekin tajuaa olevansa suorastaan naurettava.
"-Miksi ateisti on niin ehdoton omissa mielipiteissään?"
Kumpiko sinua nyt enemmän ärsyttää, mielen muuttaminen vai se ettei muuta mieltään? En ole ehdoton mielipiteissäni vaan jätän aina mahdollisuuden uudelle informaatiolle. Toisaalta en muuta mieltäni kenenkään käskystä enkä rupea väittämään mustaa valkoiseksi vain siksi että jossain ikivanhassa kirjassa niin tehdään. Perustan mielipiteeni vuosikymmenien aikana lukemiini kirjoihin, käymiini keskusteluihin, pohdiskeluihini, havaintoihini tästä maailmasta.
"-Ja eikös tämä kaikki yllä esitetty ole ristiriidassa sen uskomuksen kanssa, että ateisteja ei yhdistä mikään muu kuin se heidän perustotuutensa."
Kyllä, sinun kysymyksenasettelusi todella on. Lue koko vastaukseni kaksi ensimmäistä virkettä.
"Ja kuitenkin asiantilat todistavat täysin päin vastaista?"
Niinpä. "Sinun sanasi, eivät minun".
Kyllä minulla olisi suuri kiusaus sanoa tähän jotakin järjen käytöstä ja siitä missä ryhmässä sitä ei tunnu kovinkaan paljon esiintyvän mutta yritän pidättäytyä, säädyllisyyden nimissä.
sen edellisen vastauksesi ensimmäisen virkkeen:
"Kysymyksenasettelu sisältää perustelemattoman oletuksen joten en pysty vastaamaan."
En minä mitään olettanut, koska näkemykseni ovat perustuneet tämän palstan ateistiseen käyttäytymiseen.
Ja lausut:
>>En ole ehdoton mielipiteissäni vaan jätän aina mahdollisuuden uudelle informaatiolle. Toisaalta en muuta mieltäni kenenkään käskystä enkä rupea väittämään mustaa valkoiseksi vain siksi että jossain ikivanhassa kirjassa niin tehdään. Perustan mielipiteeni vuosikymmenien aikana lukemiini kirjoihin, käymiini keskusteluihin, pohdiskeluihini, havaintoihini tästä maailmasta.>Kyllä minulla olisi suuri kiusaus sanoa tähän jotakin järjen käytöstä ja siitä missä ryhmässä sitä ei tunnu kovinkaan paljon esiintyvän mutta yritän pidättäytyä, säädyllisyyden nimissä.
edes yrittää vastata asiallisesti, käytä mielummin tätä:
http://puppulausegeneraattori.fi/
Tällä tuotettu teksti on saanut kiitosta Tähteenlennolta.
Tarkoitan sitä että en usko sokeasti johonkin ikivanhaan kirjaan jossa sanotaan että kaikki siinä oleva on totta koska siinä sanotaan että kaikki siinä oleva on totta. Olen lukenut satoja, varmaan tuhansia kirjoja - myös Raamattua - ja ne kaikki ovat osaltaan olleet mukana muodostamassa sitä kuvaa maailmasta joka minulla nyt on.
En vetoa mihinkään mustaan kirjaan.
Uskon että olet vilpitön mutta sinun logiikkasi tekee jatkuvasti niin kummallisia hyppäyksiä että minun on todella vaikea ymmärtää sinun kysymyksiäsi.
Kyllä minä yritän pysyä asiallisena niin kauan kunnes korvat lentävät irti päästä höyryn paineesta. Mutta kiitos vinkistä! Ja minä kun luulin että te suollatte tuollaista tekstiä ihan tuosta vain lonkalta :)
kysymykseni ovat liittyneet aina ateismiin ja olinhan olettanut, että ateisti on tässä lajissaan paras. Siis vastaamaan ja vielä fiksusti, mutta kaukana siitä.
Ateisti vaan aina kääntää jutun, pois aina asian ytimestä (=ateismista). Ja minun se vasta on todella vaikea ymmärtää, miksei ateisti ymmärrä suomen kielellä esitettyjä kysymyksiä! Bravuuri uskonnossaan ja paras vastaamaan????
Kaiketi nyt ymmärrät miksi olen pettynyt?!
Ps. Mikäli minua tämän mustan kirjan sisältö askarruttaa, niin käännyn kyllä silloin toiselle palstalle kysymyksineni. Ja aina olen sieltä vastauksen saanutkin, ilman kiemurtelemisia!
Thronos ateistin uusi opetuslapsi?
Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että opetuslapsi asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen.
...perinteisesti.
Luitko vai etkö lukenut mitä kirjoitin tuossa aiemmin:
"Perustan mielipiteeni vuosikymmenien aikana lukemiini kirjoihin, käymiini keskusteluihin, pohdiskeluihini, havaintoihini tästä maailmasta."
Ymmärrätkö lukemaasi? Keskity nyt ja lue hitaasti:
Mi-nä o-len a-te-is-ti.
Se tarkoittaa että minä olen ateisti. En kenenkään opetuslapsi. En uusi opetuslapsi. En minkäänlainen opetuslapsi. Olen aikuinen ihminen joka osaa ajatella itse. Luultavasti olen ollut ateisti pitempään kuin sinä olet edes elänyt.
Ymmärrätkö nyt?
tarvitse tavata, enää. Ja muutekseen en ole koskaan edes osannut tavata, osasin lukea suoraan jo viisi -vuotiaana, jos tällä asialla nyt yleensä on merkitystä mihinkään. Mutta tiedoksi vaan.
Mutta, jos minä olisin ateisti, ja jos minulta kysyttäisiin ateismista, niin kyllä minä pitäytyisin aiheessa ja jopa mielelläni vastaisin minulle esitettyihin kysymyksiin. Ja kiihkoamatta ja asiallisesti.
Ei minulla 'tosi' ateistina tulisi tällöin mieleenikään mitkään mustat kirjat. Kertoisin vain ja avoimesti omista näkemyksistäni, yksilönä. Siis huom. yksilönä. Ja huomio, vain ateistisuudestani.
ovat edelleen aivan sinun omia luulojasi. Koeta tyhjentää viemäri aina käytön välillä:D
Olet ehkä lukenut liikaan katolisen Hitlerin käsityksistä luonnonvalinnasta, tms. Syytön minä sinun ajatusvirheisiisi olen:)
Enpä oikeastaan haluakaan muuta sanoa. Menee muuten jankkaamiseksi, kuten Aatami9 tapasi sanoa:D
hel....n tilanteesta Sinä puhut? Onko ateismi tukalassa tilanteessa, uskontona?
Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että ateismi ei ole tukalassa tilanteessa, ei-uskontona se järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös erilaisissa laitoksista tapahtuvaa vapautusta.
...tämä seuraavassa esittämäni vastaus on kuin juuri sitä että kerron avoimesti omista näkemyksistäni yksilönä. Huomaa että sinä esitit kysymyksesi yleisellä tasolla ("Miksi ateisti") mutta minä vastasin yksilönä.
""-Miksi ateisti on niin ehdoton omissa mielipiteissään?"
Kumpiko sinua nyt enemmän ärsyttää, mielen muuttaminen vai se ettei muuta mieltään? En ole ehdoton mielipiteissäni vaan jätän aina mahdollisuuden uudelle informaatiolle. Toisaalta en muuta mieltäni kenenkään käskystä enkä rupea väittämään mustaa valkoiseksi vain siksi että jossain ikivanhassa kirjassa niin tehdään. Perustan mielipiteeni vuosikymmenien aikana lukemiini kirjoihin, käymiini keskusteluihin, pohdiskeluihini, havaintoihini tästä maailmasta.""
Ja kyllä tuohon vastaukseen oli otettava Raamattu mukaan sillä sehän juuri on erona minun ateistin ja uskovaisten välillä että minä en pidä Raamattua täytenä totena ja Jumalan sanana vaan voin muuttaa käsityksiäni koko ajan sen informaation mukaan mitä jatkuvasti saan lukuisista eri lähteistä.
Terve.
Luin kirjoituksesi ja siinä oli monia hyvin ajateltuja kohtia. On tietysti oma kysymyksensä se, onko oikein yrittää pelolla hallita? Mielestäni tämä se on väärin. Mutta ei ole myöskään oikein jättää sellaisia seikkoja esilletuomatta, jotka ovat olennaisia.
Itse näen asian aivain päinvastoin kuin mainitsit. Ei ihmisen ole älykästä sitoa elämäänsä erilaisten henkivaltojen tai voimien lepyttelyyn erilaisten ritualististen tapojen kanssa.
Jo viestin otsikossa tahdoin tuoda esille sen, että raamatun teksteissä Jeesus lähestyi kansaa useasti sanoilla: "älkää peljätkö". Ihmisten vaikeat tilanteet ja kohtaaminen tuntemattomattoman kanssa eivät jättäneet Häntä kylmäksi vaan Hän tiesi jo etukäteen ja osasi ennakolta rohkaista näiden seikkojen kanssa kohtaamaan joutuvia.
Vaikeat tilanteet ihmisille ja kohtaaminen Jumalan ainosyntyisen Pojan kanssa teki moneen kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen.
Ja poisti pelon siinä määrin, että tänäkin päivänä me saamme olla tälläkin ateistipalstalla keskustelemassa sen seurauksena, että tämä sanoma ja ihmisten omakohtaisen elämän kohtaaminen Herramme ja Mestarimme kanssa on tehnyt sanan eläväksi ja vieläkin sitä julistetaan ihmsille pelastukseksi ja parannukseksi.
Synnin vaarat ovat myös varteenotettavia ja monen muunkin (ihmillisen) syyn takia sellaisia, että niitä on syytä välttää. Tämä on vain minun omakohtainen mielipiteeni.
On suuri armo ja etuoikeus olla ja ymmärtää, etteivät erilaiset taikakalut ole mitään. Mutta ennen kristillisen sanoman tulemista ne useasti ovat olleet jotain.
Jumalan kohtaaminen on myös asia josta tahtoisin vielä hieman kertoa. Hän, joka on kaiken Luoja, ei tahdo jakaa kunniaansa muiden kanssa. Ja jotain sellaista oikealla tavalla nöyrää mieltä sekin vaatii. Kyse ei ole kumppanuudesta, vaan johtajuudesta.
Itsekin ateisminajan lapsena myönnän, että liian vaikeaa on meidän yrittää miellyttää tai löytää sitä, kuinka Häntä tulisi lähestyä ja mitä merkitsee kunnioittaminen oikealla ja terveellä tavalla. Mutta sen turvin tämä on mahdollista, että Hän on luvannut auttaa omiaan kaikessa. Myös siinä, että ihminen löytää oman paikkansa ja suhteensa Häneen, jos ihminen sitä vain uskossa pyytää.
Meillä on eri metsä. Ei ole mörköjä puitten takana.