Miten rukoillaan

Raamatussa perusmalli rukoukseen on, että rukoillaan Taivaallista Isää Jeesuksen nimessä. Tästä esimerkkinä Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen, joka alkaa: Isä meidän, joka olet Taivaissa...

Mutta voit rukoilla myös Jeesusta, sillä hän opetti: "Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen." (Joh.14:14) Ja opetuslapset myös rukoilivat Jeesusta, esim: "Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille!" Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä." (Matteuksen evankeliumi 28.luku, jae 9)

Tämä johtuu siitä, että Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala ilmoittaa itsestään Raamatussa niin, ja sitä lukemalla se Jumalan olemuksen salaisuus vähitellen hiukan aukenee. Uutena uskovana voit vaikka pitää siitä kiinni, että Jeesus sanoi: "Minä ja Isä olemme yhtä". Sen vuoksi kysymykseesi voisi vastata mutkat suoraksi tyylillä: "huuda sie avukses ketä heist tykkäät, kyllä he sit keskenään päättävät kuka rientää apuun." Raamatullinen viisaus sen takana on, että samaan osoitteeseen menee.

Jeesuksen nimessä rukoilemisesta pari sanaa: Raamattu kehottaa rukoilemaan Jeesuksen nimessä = uskossa siihen, että yksin Jeesuksen sovitustyön tähden voimme lähestyä Jumalaa. Jeesuksen tähden Jumala kuulee rukouksemme. Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Emme voi rukoilla "omassa nimessämme" = omaan hyvyytemme, ominaisuuksiimme, uskoomme, katumisiimme tms. nojaten - ikään kuin olisimme niiden pohjalta ansainneet tulla kuulluksi. Saamme kutsua Jumalaa Isäksemme siksi, että Jeesus tuli veljeksemme ja kärsi meidän rangaistuksemme. Se on ainut kestävä perusta kaikelle.

Jeesus on vapauttanut meidät syntiemme tuomiosta, ja siihen armahdukseen nojaten saamme puhua Jumalalle. Sitten saamme uskoa, että Hän kuulee ja vastaa parhaalla tavalla. Ja se ei sitten välttämättä, eikä edes usein, ole sama kuin mitä pyydämme.

Kyse ei ole välttämättä ulkoisesta toiminnasta, esim. ei tarvitse pakonomaisesti lisätä joka rukouksen loppuun "Jeesuksen nimessä, amen", eihän Jeesuksen opettamassa Isä meidän -rukouskaan pääty niin. Kyse on sydämessä asuvasta uskosta Jeesuksen nimeen. Sen uskon Jumala on antanut meidän sisimpäämme lahjaksi.

No, seuraava on nyt semmoista vertauskuvallista kieltä, jonka voit jättää huomiotta, kun se menee tosi vertauskuvalliseksi ja liittyy vain epäsuorasti kysymykseesi. Mutta tulipa mieleen: Raamatun mukaan uskovien otsaan on ikään kuin kirjoitettu sekä Pojan että Isän nimi. Ilmestyskirjassa, joka on täynnä vertauskuvia, kerrotaan, että "Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi." Tarkoittanee, että uskova on Isän ja Pojan oma. Itse ainakin merkkailen sellaista omaisuuttani, joiden en halua joutuvan hukkaan.

Rukouksen loppuun on viisainta sanoa että Jeesuksen Kristuksen nimessä, niin se on ainakin oikein.

Ihmisen itsensä suorittamat rukoukset osoitetaan
aina suoraan Luojalle, taivaalliselle Isälle juuri siten, jotenka ihmisen Poika, Kristus neuvoi ja myös opetti!

nimimerkki "Pähkylä" kertoikin jo kaiken olennaisen, eikä mulla ole siihen juuri mitään lisättävää. Halusin vain sanoa, että varmasti sun rukoukset menee perille, puhuit sä sitten Jumalalle tai Jeesukselle. Kaavat ja muodot ei ole tärkeimpiä, vaan sydämen asenne.

Halusin vain sanoa sulle sen, että kannattaa rukoilla paljon, viettää aikaa Jumalan läsnäolossa aina kun mahdollista. Siten Hänen Henkensä saa enemmän sijaa meissä ja alkaa toimia elämässämme.

Mä ite puhun yleensä Jeesuskelle rukoillessani, ja vastauksia tulee vaikka millä mitalla, joten... ei se ainakaan väärin voi olla!

Sun nimimerkki on uusi uskova... Sä olet ilmeisesti tullut vasta vähän aikaa sitten uskoon? Kiitos Jumalalle että Hän on pelastanut sinut! Ihana kuulla!