Jos joku tekee sapatista sinetinsä ja valtansa merkin, olkoompa se kirkko tai yksilö niin sille löytyy Raamatusta oma nimityksensä.
Erikoista että jotkut uskovat sunnuntaita pedonmerkiksi joka on voimassa v. 2009 sillä tämä sunnuntaipedonmerkki on kieltänyt ostamisen ja myymisen.
Erikoista että jotkut uskovat sunnuntaita pedonmerkiksi joka on voimassa v. 2009 sillä tämä sunnuntaipedonmerkki on kieltänyt ostamisen ja myymisen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Johanneksen evankeliumin mukaan Juudas oli opetuslasten rahakukkaron haltija. Hän toimi rationaalisesti. Marian voidellessa Jeesuksen jalkoja kalliilla voiteella (nardusöljy), Juudas esitti voiteen myynti-idean. Myymisestä saadut rahat olisi jaettu köyhille. Voiteen hinta 300 denaria vastasi silloin työmiehen vuoden palkkaa.
"Siellä missä on kaksi tahi kolme koolla...."
Uuden Testamentin uskovat kokoontuivat kodeissa päiviin katsomatta ja juutalaiset kokoontuvat sapattisin synagoogissa:
Ap.t. 2:46 – Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella…
Näemme tästä, että aivan alussa he kokoontuivat toistensa kodeissa ja temppelissä. Leivän murtaminen viittaa aterioiden syömiseen ja tässä sekä ehtoollisen syömiseen kokonaisena ateriana että tavallisiin aterioihin muina päivinä. (Lisää tästä myöhemmin!) Tämän jälkeen temppelikokoontumiset katoavat kokonaan kuvasta, kun seurakunta leviää Jerusalemin ulkopuolelle ja lopulta pakanoiden keskuuteen. Silloin temppelistä tulee täysin merkityksetön, ja jäljelle jää vain se tosiasia, että Raamatussa mainitut seurakuntien kokoontumiset tapahtuvat aina ja poikkeuksetta ihmisten kodeissa.
Ap.t. 8:3 – Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.
Näemme tästä kohdasta, että kaikki seurakunnat, jotka Saulus (josta myöhemmin tuli apostoli Paavali) tuhosi, löytyivät kodeista.
Room. 16:3-5 – Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa, jotka minun henkeni puolesta ovat panneet oman kaulansa alttiiksi ja joita en ainoastaan minä kiitä, vaan myös kaikki pakanain seurakunnat, ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa.
1. Kor. 16:19 – Aasian seurakunnat tervehtivät teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.
Kol. 4:15 – Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.
Filem. 1-2 – Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, työtoverillemme, ja Appialle, sisarellemme, ja Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle.
Jaak. 2:1-4 – Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ”Istu tähän mukavasti”, ja köyhälle sanotte: ”Seiso sinä tuossa”, tahi: ”Istu tähän jalkajakkarani viereen”, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?
Jaakob viittaa tässä aivan selvästi seurakunnan kokoukseen, ja siinä mitä hän sanoo on järkeä, jos seurakunta kokoontui kodissa eikä julkisessa rakennuksessa. Se mikä tässä on arvossaan on tila, vai miksi köyhää veljeä muuten vaadittaisiin seisomaan tai istumaan lattialla? Hänethän voisi muussa tapauksessa vaan sysätä pois tieltä jonnekin takapenkkiin!
Tässä on suurin piirtein kaikki Uuden Testamentin jakeet, jotka liittyvät siihen, missä seurakunnat kokoontuivat. On täysin kiistämätöntä, että ne kokoontuivat kodeissa. Kyse ei ole siitä, että Raamatussa olisi muita jakeita, jotka saattaisivat osoittaa, että seurakunnat eivät aina kokoontuneet kodeissa, koska sellaisia viittauksia ei Raamatusta löydy. Kukaan Raamattunsa tunteva ihminen ei kyseenalaistaisi sitä yksinkertaista tosiasiaa, että apostolit asettivat seurakunnat kokoontumaan niiden uskovien kodeissa, jotka olivat osa seurakuntaa, eikä Uudessa Testamentissa ole sanakaan tai vihjaustakaan siihen suuntaan, että tämän käytännön pitäisi olla mitenkään erilainen.
Uuden Testamentin seurakunnan kokouksissa kukaan ei johtanut edestä vaan kokoukset olivat avoimia kaikkien vapaaseen osallistumiseen:
Paavali käsittelee 1. Kor. 10-14:ssä sitä, miten uskovien pitäisi käyttäytyä kokoontuessaan seurakuntana. Hän haluaa korinttilaisten erityisesti ymmärtävän ne säännöt, jotka hän oli jo aikaisemmin antanut heille armolahjojen käytöstä, koska heille oli muodostunut pakkomielteeksi sanalliset armolahjat, kuten kielet ja profetia. Paavali ilmaisee opetuksensa niin, että jokainen seurakuntalainen on yksi ruumiinosa ja että terveessä ruumiissa eri osat toimivat eri lailla tarkoituksensa mukaan. Tätä taustaa vasten on selvää, että tässä mitä Paavali kirjoittaa on järkeä vain, jos se ymmärretään ohjeina ja sääntöinä seurakunnan kokousta varten, jossa kaikki paikalla olevat ovat vapaita osallistumaan ilman, että yksi läsnäolijoista johtaa ja kontrolloi kokousta.
1. Kor. 12:7 – Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Avainasia tässä on se, että kokoontuessaan seurakuntana jokaisella pitäisi olla henkilökohtainen Hengen ilmentymä ja armolahja jaettavana, jotta kaikki läsnäolijat hyötyisivät.
1. Kor. 14:23-25 – Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä.
Paavali sanoo tässä, että vaikka tulkitsematon kielillä puhuminen julkisessa kokoontumisessa on järjetöntä (koska kukaan ei ymmärrä mitä puhutaan), niin profetoiminen ei sitä vastoin ole. Tästä syystä Paavali rohkaisee kaikkia profetoimaan. Tässä tämä jälleen sanotaan: kaikki paikalla olevat ovat vapaita osallistumaan!
1. Kor. 14:26 – Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
Mihin tässä kehotetaan? Siihen, että jokaisen pitäisi osallistua ja vieläpä aivan spontaanisti. Pyhä Henki, eikä joku ihminen seremoniamestarina, johtaa kokousta.
1. Kor. 14:29-31 – Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
Tämä jae osoittaa selvästi, että Uuden Testamentin seurakunnan kokoukset olivat avoimia ja kaikki saivat osallistua kenenkään johtamatta ”edestä”. Tällaisissa ohjeissa ei olisi mitään järkeä, jos ne olisi suunnattu kokouksille, joita johtaa joku, joka toimittaa jonkinlaista uskonnollista jumalanpalvelusta. Sen sijaan ohjeet ovat täysin järkeenkäyviä, kun ne ymmärretään toimintaohjeiksi koko seurakunnalle. Kuvittele, että jonkun, joka on jakamassa jotain, on annettava tilaa toiselle, jolla on jotain tuotavaa seurakunnalle. Tämä ei ole jumalanpalvelus vaan uskovien ryhmän kokoontuminen jonkun kodissa, joka toimii niin kuin suurperhe. Kaikki ovat vapaita jakamaan ja osallistumaan yhteiseksi hyväksi ja jokaisen läsnäolijan hengelliseksi rakentumiseksi.
Totta mooses Juudas vietti sapattia, hänhän oli juutalainen.
Juudas vietti sapattia ja hänellä oli sapatti sinettinä.
Juudakselle ja adventtikirkolle tärkeintä on raha.