jotain särkyi
haaksirikkoutunut sydämeni
makasi hetken
meren tyrskyissä
rantahietikolla
aallot huuhtelivat varpaitani
aurinko lämmitti kasvojani
Sinä tulit ja peitit minut
lämpimään hiekkaan
nauroit vierelläni
rakensit ympärilleni
linnakkeen
kiikutit minua
rakkauden taivaaseen
nauravat silmäsi
kiusottelevat minua
tätä minä nyt tarvitsen
on tämä sitten
unta tai totta
haluan vain olla
sinisen taivaan alla
haaksirikkoutunut sydämeni
makasi hetken
meren tyrskyissä
rantahietikolla
aallot huuhtelivat varpaitani
aurinko lämmitti kasvojani
Sinä tulit ja peitit minut
lämpimään hiekkaan
nauroit vierelläni
rakensit ympärilleni
linnakkeen
kiikutit minua
rakkauden taivaaseen
nauravat silmäsi
kiusottelevat minua
tätä minä nyt tarvitsen
on tämä sitten
unta tai totta
haluan vain olla
sinisen taivaan alla
Vastaukset 19
Vanhimmat
Täällä on sininen taivas ja aurinko
mutta talvivaatteisiin puettuna
ja talvipalttooseen ihminen
käärittynä,jos aikoo ulos mennä
...ei rakkauskaan lämmitä
nyt niin,
jos bikineissä lähtee kirmailemaan
tällätyllä
iällään...- kokeiluna nyt tälläinen- .
tässä tarvitaan nyt
muutakin kuin
talvipalttoo
saada ihmiset
ymmärtämään
nettikiusaaminen
siitä tietoisena
kuin noista kiusatuista
sydän särkyy
olla puun ja kuoren
välissä
saada ihmisiltä
silmät auki
se sattui
pakenin unelmiin
sinisen taivaan alle
herätessä huomaan
mikään ei ole muuttunut
enkä tullut kanssasi
nuotiolle
en ole tuulipukukansaa
puen itseni miten puen
osoitan sillä
olevani onnellinen
enkä anele sääliä
kerjää ja ruikuta
kuin kiusaaja
iälle en voi mitään
joutunut lukemattomat kerrat
näyttämään väittelyissä papereita
olen tämä mikä olen
naamallani ripsiväri
huulipuna
ihonväri aito ja allerginen
siitä lapsuudentrauma
nyt annoin niskaasi
paatoksen sanaa
mutta usko tai älä
kykenen vielä nauramaan
omalle itselleni
en halua ruokkia vain
enää nettikiusaajaa
kiusattuja kun tunnen
useita ja tiedän heidän
tuskansa
et ole ainoa
joka luulee minun
olevan tunteeton
vanha kollegani järkyttyi
kuinka minulla on tunteita
luettuaan runojani
mulla on vahvan ihmisen kulissit
jota myöskin olen:)))
Kyllä minäkin jo keväällä huomasin
tästä mistä mainitset ja jatkunee
hamaan asti.
Ehdoin tahdoin en lue,mutta joskus
joku ketju pistää silmään ja sitä
sitten kuin tutkimaan että oisko
mitään uutta samalta alueelta.
Eikö sopu kuin sovittelu tule
puolin tai toisin edes kysymykseenkään?
Tuntuu - että niinkö pahoin olette
toisianne loukanneet,ettei sovinnon
kättä voi lyödä ... tai puisitte sitä
yksityisesti omissa sisäisissä posteissanne.
Tietenkin eri juttu jos ns.nimettömiä
pahan ilman lintuja kiemurtelee kuin
madot netissä saastuttaen toisiaan
ja luo epämääräistä ilmapiiriä palstalle.
Ja minulla kun ei ole ketään vastaan
täällä mitään kaunaa - "nimettömät" - olen
saanut hyvin pidettyä loitolla...tähän asti.
Otan kuitenkin huomioon mahdolliset herjatkin
mutta ei niitä ole oikein tullut ja niihinkin
tulen yleensä vastaamaan.
Niin tämä oli vastauksesi - tuohon omaan
leikilliseen tapaani kujeilla,vaikka tiedän
kuin ymmärtäen hivenen taustaasi,mitä
olen lukenut täällä ja mitä Sinä olet...tiedät.
Myöntää täytyy että kovin viheliäiseksi on
tuo palstan ainakin osittainen henki mennyt
kuin eriävät mielipiteetkin taustoineen.
Vai onko tämä joidenkin ryhmittymien/osapuolen
kauna jostain tietystä edennyt tälle asteelle.
Ikäänkuin reviirien tutkailua sanomisien
ja eri taustojen eripuraisuutta - jostain.
Yleensä sanotaan kun on naisia paljon yhdessä
niin siellä tapahtuu,ettei sovita olla sovussa
... toivon,ettei nyt tästä nouse savua
-sanonnastani- mutta heittona minä tämän
tänne tarkoitan...ehkä on vain niin,ettei
kaikki sovi saman katon alle,kun elämässä yleensä.
Mikä sitten on koko tämän jutun alku ja juuri
joka jatkuessaan saa jopa kohtuuttomat
mittasuhteet,pilaten koko Runopalstan
yhteishenkeä kuin toisten arvostusta
useisiinkiin kirjoittajiin,joilla ei ole
mitään syytä koko jupakkaan- siihen alkuun.
Lopuksi: Tarkoitukseni ei ollut tuottaa
mielipahaa,vaikka tiesin jo lähettäessäni
että voin saada kovankin kritiikin
sanavalinnoistani...mutta kuitenkin laitoin
senkin varaan,kun olemme sen verran tuttuja
täällä,että arvasin laittaa kuin myös
huomioiden huumorintajusi.
Siitäkin huolimatta liika on liikaa,ellei
sitten heti erikseen laita mukaan kuin
varmistukseksi että...huumoria näin
tuttujen kesken ja sitä jo olen joskus
käyttänytkin.
Anteeksipyyntöni - jos tuo loukkasi
Sinua,ei kukaan ole tunteeton ja kaiken
kestävä,kyllä me olemme hyvinkin herkkiä
ulkoisille ärsykkeille...toisinaan ei paljon
tarvita kun räjähtää.
Emme ole täällä niin koviksia kukaan,sillä
sen jo todistaa runommekin,joita me kaikki
täällä kirjoittelemme.
Sillä en usko että pahat,kovikset kuin ilkuriset ihmiset rakkausrunoja tänne aidolla tunteella kirjoittelisi.
Asiasta toiseen minä en tieten tahtoen ketään täällä kiertele,sillä se olisi raskasta kuin
ärsyttävääkin ja väärin.
Joskus vain yksinkeraisesti jää väliin,kun
ei ehdi...esim. Marin tänne lähettämä
runo taannoin jäi siihen vastaamatta ja
odotin seuraavaa runoa... mutta sitä ei
sitten tullutkaan.
Tulis enemmänkin asiaa mutta tällä kertaa
jääköön tähän,ehkä toisella kertaa lisää.
Toivotan kaikesta huolimatta hyvää
viikonvaihdetta Sinulle - voi hyvin -
ja Anteeksi tuo edellinen kommenttini,
joka ei todellakaan ollut pahalla
tarkoitettu.Vilpitön Anteeksipyyntöni !
...olen kuullut kyllä
kateudesta naisten kesken
itse en ole ollut sellaisessa
työssä, mutta ymmärrän
ihmisiä joutuu päivittäin
työttömiksi ja kilpailua
MIEHISTÄ olen huomannut
naisten kesken;)
kyse ei ole henkilökohtaisesti
minusta, minua on täällä kohdeltu
aina hyvin ja olen siitä kiitollinen
samalla tavalla minä olen kohdellut
myös muita täällä kirjoittajia
kyse on vakavammasta asiasta
henkisestä painostuksesta
nettikiusaamisesta
se on kuin koulukiusaaminen
se on dolan tuo nykyaika
mikä tunkee itsensä joka huoneeseen
kuten tähänkin foorumin
ja se on ikävää
kun puhe ei enää auttanut
vaikenin ja käänsin selkäni
ihan hiljaa ja luovutin
- tiesin hävinneeni
en halunnut todella tätä
julkiseksi
muuttaa en ketään ihmistä voi
mutta kun en saanut ymmärtämään
mitä tekee toisille
pahoitin mieleni koska puukotimme selkään
ja hän kerjää sääliä ja merkkaa reviiriä
siis ei ymmärtänyt vieläkään
rakkauden menettäminen on vaikeaa
siinä ihminen tuntee tuntoja syviä
tuskaa menetyksestä
mutta hakea sääliä, sitä en ymmärrä
minä tarvitsen olkapäätä silloin
johon nojata edes hetken
jaksaakseni huomiseen
kuuntelijaa joka ymmärtää
jos pysytään asiassa
minä sovin saman katon alle
toisten kanssa, se ei ole minusta
kiinni...sitä sopua tässä hain:)
toivottavasti olen nyt saanut
väännettyä rautalangasta kaikille
sen mitä haen kuin myös Sinulle...nauraa
eräs tuttavani sanoi kerran mulle
"sulla on lehmän hermot" :)))
siis et loukannut, hieman tussahdin
vihaa en tunne enkä ole pitkävihainen???
Saat anteeksi ja hemmetin hyvän runon
muutes olit kirjoittanut!!!!
PS. Ja vielä...tarkoitus oli saada
tämä palsta asialinjalle
katsotaan miten ämmän käy
pidä peukkuja
Olen osani suorittanut
nyt astuvat toivottavasti
areenalle rakkausrunot:)))
Hei - on julmaa kaikenlainen
kilpailu,jossa välineenä on
ihminen ja hänen tunteensa.
Hyvä - jos ja kun Sinua on
täällä kohdeltu arvosi
mukaisesti.
Nykyään on hirveää tuo
nettikiusaaminen sähköisissä
välineissä,joista on paljon
saatu todella ikäviä kokemuksia
ja sitä on lähes kaikkialla.
Nin paljon kuin hyvää tämä meille
tuottaisi,
niin paljon monien mieltä myös
haavoitetaan - tätäkö tämä
nykyajan teknillistäminen tuottaa,
tällä ikävällä kanssakäymisellä.
Mitään todella syvällisempää ja
henkilökohtaisempaa ei missään
tapauksessa saisi julkisesti
täällä esittää,ellei todella
ole niin varma itsestään,että
jaksaa mahdollisen painolastin
kantaa.
Sanotaan,että rakkaudessa on
kaikki luvallista,mutta millä
seurauksin,onko kaikki sen
arvoista - ihmisarvon
kustannuksella.
Mikä on arvomme "kanssakilpailijan"
silmin mitattuna,onko mitään rajaa
mitä toiselle tuotetaan - jotta
hän olisi minun - Mitä sellainen
rakkaus todellisuudessa on ?
Toisaalta - nyt kun todella ymmärrän
runosi taustaa kuin merkityksen juuri
Sinun kertomanasi,osaan antaa sille
kuuluvan arvon.
Oikeastaan hyvä että toit myös tämän
puolen täällä esiin,jotta kaikki todella
ymmärtäisivät ihmiselämän ja siihen
kuuluvan rakkauden todellisen arvon
ja myös sen,että miten täälläkään ei
saisi toisia kohdella - ei mistään
hinnasta.
Kaikki olemme yhtä arvokkaita toisillemme
kun kohtelemme ihmisarvojen mukaisesti
joka on meille - Elämänturvan - perusta,
jossa elämme.
Lopuksi huumorin viljelmää "ei ne
lehmänkään hermot sentään kaikkea
kestä".
Toivon - että Sinulle käy hyvin,
sen olet todella ansainnut ja
Kiitos - mitä osoitit runoani
kohtaan.
Ystävyydellä Sinulle !
se "Sylit" oli Sun paras mun mielestä
en vain uskaltanut tulla sitä kertomaan
se oli silloin, mutta nyt on tuulikin tyyntynyt;)
Onhan se jokaisella oma suosikkinsa,
mutta tuosta parhaasta on hurjan
vaikea sanoa mitään,ainakaan itse.
Siitä puuttuu se ... enpäs sanokaan.
... ettei tyyntä myrskyn
edellä...kevät myrskyä.
..lämpö tulvii runostasi, tunnelma säilyy, vaikka kaipaus kuljettaa. Tämä on hyvän mielen runo, tosi mukava tällaista on lukea. :)
Sinulle kiitos
Tässä oli jotakin, joka kosketti. Itsekin olen miettinyt erityisesti tuota kohtaa, että on tämä sitten unta tai totta, niin tätä minä haluan ja tarvitsen. Kiitos runosta.
Kiitos Sinulle!
En juokse ongelmia karkuun
pakenen vain hetkeksi unelmiin
ja palaan takaisin vahvempana
se on auttanut elämän tiellä:)
Ja usko tai älä
"suomenmaikkani" hoki
kahdeksan vuotta minulle
ettei mulla ole mielikuvitusta?;)
.."kiikutit minua
rakkauden taivaaseen
nauravat silmäsi
kiusottelevat minua
tätä minä nyt tarvitsen
on tämä sitten
unta tai totta
haluan vain olla
sinisen taivaan alla"
Tässä on säkeistöt joita minä ole lukenut jo moneen kertaan,
ne vain jotenkin puhuttelee,
ne on ja kuulostaa niin elämänmakuiselta.
Jotain on särkynyt 'aallot vain lyöneet' ylitse
kaipaa juuri sitä rakkauden sinistä taivsta.
Kaunis positiivinen loppu, tätä on mukava lukea! :)
Etkö huomannut
yritin kiskoa Sinuakin
pois sieltä jäätiköltä
aurinkoon sinisen taivaan alle:)))
Taidat vain siellä meren läheisyydessä
tarvita untuvapuvun ja skiidot...
vai mitä ne kengät olivat
jotka olivat joskus muotia
sen suuren rakkauden
odotan saapuvan aina
kesällä
kukaan ei vain ole kertonut
minä vuonna
vai onkohan jo myyntipäivä
mennyt ohitseni...heh..he
Sulla on sitten hienot kommentit...nauraa
Miten sineen siihen kaipaakaa
"haaksirikkoutunut sydämeni"
Miten onkaa tuttua tuo - tunne
särkynyt oireilee kipua kantaa.
Silloin mitä niin
kaipaakaa suojaa.
kaaru
runos myötä, minä palasin siihen
omaan särkymiseeni,
sen kanssa istun laiturilla ja
vain taivas tietää.
Etsin sinestä taivaan, sylistä veden,
katsetta mikä ei enää satuttas.
Liisa huokaseepi pitkään ja
toivottaa on olemassa lämpiä ajatuksia.
hymyillen odotan kesää
ehkä istunkin kanssasi laiturilla
Saimaan rannalla:)
on aivan selkeästi luettavissa
rakkauden kaipuuta ..
Miehän olen sinulle jo
taiat tehnyt, nyt vain
odotellaan monimutkaisia
ilmastonmuutoksia, niitähän
jo hiven havaittavissa( nauraa)
Pyrskis!
Noita
Mie pyrskis siun taioille
mitä ihmeen lientä taas olet juonut
kun on hallusinaatiot lähteneet liikkumaan
ja mielikuvitus on jossain metsän reunas
pimeän taivaan alla...
sytytäs nyt sit nuotiota siin pihallas
niin se valaisee pihapiiriä
ja haudutas ny sitä teetä lissää
niin mielikuvitus ny pysähtyy
oot sie kyl ihme ystävä...pilailet mun kustannuksella;)
Kukapa ei tarvitsisi!
Ihanaa
jos tuleva kesä
toisi tämä todeksi...
Iloisin ajatuksin,
Odelii
Joka kesä odotettu
jospa nyt olisi sen vuoro
Kiitos!