Mitenkäs tämä

>>Tosta lauseesta voi kai päätellä ettei se liittynyt ainakaan silloiseen aikakauteen vai onko jollain parempaa tietoa lyhennettiinkö silloin jotain sotaa tms.?

Joo, Vartiotorniseuran mukaan Jehova pysäytti maailmansodan vuonna 1918, kuten vuoden 1970 Vartiotorni-lehdestä voi havaita.

>>Siksi hyvä syy uskoa, että se liittyy todennäköisemmin meidän aikaamme, vaikka nyt tuntuukin että pikemminkin pidennetty kaiken tämän ahdistuksen keskellä.

En osaa sanoa kuinka hyvä se syy on uskoa Vt-seuraan, mutta jos siihen on uskonut, niin siinä on seurattu Jehovan mielenliikahduksia seuraavalla tavalla. Ensin Jehova valitsi Russelin jo ennen syntymäänsä, jolloin olisi uskottava Jehovan ohjanneen Russelia lyhentämään pyramidin innoittamana päiviä vuosien 1910-1914 ajanjakson loppupäästä:

“The four years from 1910 to the end of 1914, indicated thus in the Great Pyramid, will be quite sufficient for the extreme of all that trouble ; for when it reaches its terrible climax it cannot last long ; and "Except those days should be shortened there should no flesh be saved."-Matt. 24 : 22.” (Thy Kingdom Come p. 364)

Sitten Jeesus lähetettiin valitsemaan raamatuntutkijat 1918/1919 huitteilla kaikkein puhdasoppisimpina, josta seurasi se, että vielä vuonna 1950-luvulla oltiin vuoden 1925-mallisessa jehovan enkelten Rutherfordille toimittamassa ajatuksessa, että loppu tulee enintään 40-vuotisen sukupolven aikana vuodesta 1914, eli maailmanloppu oli tulossa 1954.

“When Christ was enthroned, in 1914, great tribulation was started against Satan and his wicked world organization. If it had then proceeded to completion, no flesh would have been saved. But for the sake of human flesh that tribulation was shortened or cut short, to allow a period of time for men to take in and give out knowledge of the established heavenly kingdom, before that tribulation enters its climax of Armageddon. (Matt. 24:21, 22) This time period, known as the last days of Satan’s delinquent old world, will not stretch beyond this present generation. The precious time grows short.” (w51 March 15 page 164)

Samaa mieltä oltiin muutama vuosi myöhemmin kirjassa ”Uudet taivaat ja uusi maa”:

”Saatanan maailman, sen taivaitten ja sen maan, suuri ahdistus alkoi vuonna 1914, heti Valtakunnan synnyttyä Jumalan vaimosta. Taivaassa puhkesi sota, mikä karkoitti Saatanan ja hänen jumalattomat enkelinsä taivaasta, ja tätä seurasi ’suurten ahdistusten alku’ maan päällä. Jos tuo ahdistus olisi jatkunut keskeytymättä Saatanan ja taivaallisen ja maallisen rakennelman välittömäksi tuhoksi, niin ei mikään liha olisi pelastunut. Eivätkö Jumalan vielä maan päällä lihassa olevat ’valitutkaan’? Eivät, sillähe olivat siihen aikaan Jumalan epäsuosiossa, koska he olivat sortuneet ihmispelkoon ja tämän maailman puristukseen, mikä johti siihen, että Saatanan babylonilainen järjestö otti heidät vangiksi ja vei heidät pois heidän oikeasta tehtävästään Jumalan järjestössä. Heidät olisi näin ollen voitu hävittää Saatanan järjestön mukana, minkä alaisuudessa he olivat. Mutta jos niin olisi käynyt, niin Jumalan edeltämääräämä luku, 144 000 valittua, joiden tulee hallita Jeesuksen Kristuksen kanssa, olisi jäänyt epätäydelliseksi; se olisi temmannut pois tuon valitun luokan jäännöksen, ennenkuin se olisi voinut tehdä kutsumisensa ja valitsemisensa Valtakuntaan lujaksi. – 2 Piet. 1:10

Tämä olisi sopinut hyvin Perkeleen vihamieliseen tarkoitukseen, mikä oli vetää kaikki maan päällä olevat luomukset tuhoon mukanaan, mutta se olisi ollutvastoin Jehovan päätöstä kunniaansaattaa Sanansa, nimensä ja kaikkeudenyksinvaltiutensa. Tilanne vaati Jehovaa käyttämään armoa, anteeksiantoa ja vapautusta ’pyhän heimonsa’, ’omaisuuskansansa’, kanssa tekemänsä uuden liiton ehdoilla, ja Jehova Jumala käyttikin sitä Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Samoin kuin entinen kuningas Koores, joka voitti muinaisen Babylonin ja vapautti Jehovan vangitun kansan ryhtymään vapaaseen Jumalansa palvontaan kotimaassaan, niin Kuningas Jeesus Kristuskin vapautti seuraajiensa vangitun jäännöksen vuodesta 1919 eteenpäin meidän päivämme suuremmasta Babylonista. Tämän tähden hän ei jatkanut loppuun asti taivaassa alkanutta sotaa, mikä oli poistanut ja kukistanut nykyisen Babylonin näkymättömät jumalat ja hallitsijat. Hän lykkäsi sodan Jehovan määräämään ’päivään ja hetkeen’, jolloin se täytyy aloittaa jälleen sekä lopettaa tuhoten täydelleen Saatanan babylonialaisen maailman. Tällä tavalla ’lyhennettiin’ Saatanan järjestön ahdistuksen ’päiviä’ niiden Jehovan ’valittujen’ hyväksi, jotka olivat vielä lihassa.” (Uudet taivaat ja uusi maa engl. 1953 suom. 1955 sivu 264-265)

Sitten vuonna 1970 Jehova hylkäsi Rutherfordille toimittamansa käsityksen päivien lyhentämisestä keskeltä ja ryhdyttiin lyhentämään päiviä loppupäästä, aivan kuten Jehova oli alun perinkin opastanut Russelia havainnoimaan pyramidista:

””Valittujensa” takia hän lyhentää nuo päivät. Miten? Vuonna 1925 esitettiin elokuun Vartiotornin pääkirjoituksessa ”Valittujen tähden” se käsitys, että ”suuren ahdistuksen” ”päivät” lyhennettiin keskeltä. Siinä selitettiin, että ”suuri ahdistus” oli alkanut vuonna 1914 ja että sen ei sallittu jatkua keskeytyksettä silloin, vaan Jumala pysähdytti ensimmäisen maailmansodan marraskuussa vuonna 1918. Siitä lähtien Jumala salli ajanjakson valittujen kristittyjen voidellun jäännöksensä toimintaa varten, ennen kuin hän antaa ”suuren ahdistuksen” loppuosan jatkua Harmagedonissa ja päättyä siihen. Näin varattaisiin lampaankaltaisille henkilöille mahdollisuus pelastua. – Matt. 25:31–46.

Tämä selitys tuntui hyvältä ja järkevältä vuonna 1925, seitsemän vuotta ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja neljätoista vuotta ennen odottamatonta toista maailmansotaa, joka oli neljä kertaa tuhoisampi yhteenotto kuin ensimmäinen. Mutta toinenkaan maailmansota ei johtanut ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan’, Harmagedoniin, kuten jotkut olivat odottaneet. (Ilm. 16:14–16) Ja tällä hetkellä on yli 24 vuotta kulunut toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1945, ja osa valittujen voidellusta jäännöksestä on yhä maan päällä ja Harmagedonin sota on yhä edessäpäin, joskin hyvin lähellä. Vuonna 1925 uskottiin yhä, että se Raamatun ajanlasku, joka oli julkaistu (engl. v. 1889, suom. v. 1911) kirjassa ”Aika on lähellä”, on oikea. Siksi ei ollut laskettu, että 6000 vuotta ihmisen elinajasta maan päällä päättyisi 1970-luvulla. Vanha ajanlasku Raamatun tapahtumain ja ennustusten täyttymysten ajoittamiseksi vaikutti tietenkin siihen näkemykseen, mikä Kansainvälisillä raamatuntutkijoilla silloin oli. Mutta nyt on ajanlasku tarkistettu.

Jos, kuten vuonna 1925 selitettiin, ”suuren ahdistuksen” ensimmäinen osa alkoi vuonna 1914 ja päättyi vuonna 1918, niin väliaika, jolla näitä ahdistuksen päiviä lyhennetään, on venynyt 51 vuoden mittaiseksi eikä ole vieläkään päättynyt. Monet voideltuun jäännökseen kuuluvista, jotka näkivät ensimmäisen maailmansodan päättyvän marraskuussa 1918, ja toiset, jotka on sen jälkeen lisätty jäännökseen, ovat vanhentuneet ja jotkut on tapettu vainoissa tai ovat kuolleet vanhuuttaan tai muista syistä. Niinpä esimerkiksi vuonna 1948 oli 376 393 läsnä Herran illallisella, mutta näistä vain 25 395 osallistui leipään ja viiniin todistaakseen kuuluvansa tuohon voideltuun jäännökseen. Mutta vuoden 1969 huhtikuun 1. päivänä vietti tätä juhlaa 2 719 860, ja heistä vain 10 368 osallistui leipään ja viiniin. Näihin kuului melkoinen joukko jäännöksen jäseniä, jotka kokivat ”ahdistuksen tuskien alun” ensimmäisen maailmansodan aikana. Monien heistä pitäisi elää vielä kauemmin nähdäkseen Harmagedonin sodan ja elääkseen sen yli sen mukaan, mitä Jeesus sanoi:

”Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa [täyttymättä].” – Matt. 24:33–35.

Jos vuonna 1925 esitetty käsitys ”suuren ahdistuksen” päivien lyhentämisestä keskeltä ”valittujen tähden” (Matt. 24:22) pitäisi paikkansa, niin mikä siitä seuraisi? Silloin ”suuren ahdistuksen” ensimmäisen osan ja sen viimeisen osan, Harmagedonin, välinen aika olisi noin viisi kertaa niin pitkä kuin itse ”suuri ahdistus”. Vastatakseen kuitenkin ensimmäisen vuosisadan tapahtumia siitä ajasta, jolloin Jeesus poistui maan päältä kohoten taivaaseen vuonna 33, Jerusalemin hävitykseen vuonna 70, vastakuvallinen ”suuri ahdistus” ei alkanut vuonna 1914. Se, mitä tapahtui Jerusalemin nykyiselle vastakuvalle vuosina 1914–1918, oli vain ”ahdistuksen tuskien alkua” sille ja sen poliittisille liittolaisille. ”Suuri ahdistus”, jonka kaltaista ei enää tule, on vielä edessäpäin, sillä se merkitsee väärän uskonnon (myös kristikunnan) maailmanmahdin hävitystä, jota seuraa ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota’ Harmagedonissa babylonilaisen väärän uskonnon poliittisia liittolaisia vastaan. Tuossa ”suuressa ahdistuksessa” nykyisen asiainjärjestelmän sekä uskonnollisen että poliittisen puolen täytyy loppua.

Juuri tämän tulevan ”suuren ahdistuksen” päiviä täytyy ”lyhentää” [kreikaksi kolobo’oo], supistaa, katkoa sen päästä eikä keskeltä. Tämä tapahtuu Jumalan ”valittujen tähden” ja sen tähden, että ”lihaa” pelastuisi. (Matt. 24:21, 22) Jumala on määrännyt sen ”päivän ja hetken”, jolloin tuo ”suuri ahdistus” alkaa, eikä sitä viivytetä. (Matt. 24:36) Toimitettuaan siihen ’päivään ja hetkeen’ mennessä ”valittujensa” koko jäännöksen turvaan vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin ja siihen liittyneen maallisen asiainjärjestelmän ulkopuolelle Jumala voi nopeasti toimeenpanna jumalallisen koston ja hävityksen koko tälle jumalattomalle järjestelmälle. Kuten Jerusalemin hävityksessä vuonna 70, tämänkin tulevan ”suuren ahdistuksen” päivien lukumäärää voidaan ”lyhentää”, koska ei ole mitään tarvetta pidentää niitä. Tämän vuoksi pelastuu myös ”lihaa” ”suuren ahdistuksen” läpi, sillä tavallinen hauras ihmis-”liha” ei voisi ilman Jumalan suojelusta kestää tämän ”suuren ahdistuksen” jatkumista liian pitkään, ahdistuksen, joka on oleva koko ihmiskunnan historian pahin.” (Vartiotorni 1. maaliskuuta 1970 sivu 159-160)