Muutamista kommenteista päätellen uskoisin täältä löytyvän antipuolta.
Se miksi koen keskustelemisen hyödylliseksi täällä, sen sijaan että sitä käytäisiin minun tapauksessa esim. veljesseura.org sivustolla, perustuu siihen ajatukseen, että tämä paikka on neutraalimpi alusta mielestäni.
Tämä on kuin tori, jossa on aika hälinä. Veljesseura.org edellyttää jo torin varren huoneistoon siirtymistä jossain mielessä ja se kynnys on minun kaltaiselle toistaiseksi liian korkea. Uskon, että tämän kaltaisia ihmisiä on muitakin. Todistajataustani on rasite tässä kohtaa, olen pahoillani. Jo kynnys tulla tänne yrittäen keskustella, oli aika korkea minulle.
Se, että pystyykö täällä johdettuun keskusteluun ja kuka yleensäkään suostuisi ja osaisi sen tehdä tällaisessa ympäristössä, on jo kysymys sinänsä.
Mielessäni häilyy sellainen kangastus, että voisimme luoda jonkinlaisen paneelikeskusteluympäristön, jossa olisi joku ydinryhmän kaltainen keskustelijajoukko, löyhin sitein ja myös "yleisö", joka voi puuttua tarvittaessa keskustelun kulkuun, kun kokee siihen suurta tarvetta, kokien tietysti myös, että hänellä olisi jotakin tärkeää, joka auttaa asian pohtimisessa jne.
Televisiosta tuttu toimintaympäristö, mutta valjastettuna tällaisen palstan formaattiin.
Ikäänkuin keskustelupöytä, jossa yritetään johdonmukaisesti edetä yhdessätuumin ja sitä voisi seurata puuttumatta keskusteluun, ellei ole mielestään merkittävää sanottavaa.
Nyt näitä pöytiä on tietysti täällä useita, missä on vilkas sanojen vaihto ja huudellaan toisiin pöytiin usein syventymättä. Jonkinlainen paikallaan oleva kakofonia, josta tietysti voi poimia helmiä, jotka auttaa elon tiellä.
Onko tämä korkeinta, mihin tällainen ihmisryhmä pystyy? Tähänkö on tyydyttävä? Moni on varmaan sitä mieltä, samoin kuin itse olen mieluummin pessimistinen, kuin edes vähän toiveikas asian suhteen.
Itse kaipaisin jotakin runkoa, elastista runkoa, jota pitkin yritetään yhteisvoimin, harvalukuisten kera tietysti, päästä eteenpäin ja joihinkin päätelmiin, joista voisi olla apua sillä tiellä, minkä olemme valinneet.
Tämä edellyttäisi johdettua keskustelua, mutta jotenkin usko hiipuu siihen ja onko ketään sellaista, joka pystyisi sen tekemään tässä ympäristössä ja vieläpä niin, että näkisi ihmiset yksilöinä, omine valintoineen, eikä raja-aitojen sisällä pyörivinä ryhminä, joiden suurimpiin tehtäviin kuuluu aitojen paikkaaminen ja niiden kauniinnäköiseksi maalaaminen. Kyseessä on kuitenkin aita, jolla yritetään rajata jotain. Aita ei sinänsä mielestäni ole väärin eräällä tavalla, sitä ehkä tarvitaan. Mutta haittaako se ihmisten välistä viestintää ja vaikeuttaa ihmissuhteita epäterveellä tavalla on oma kysymyksensä.
Onko tällainen johdonmukainen eteneminen utopiaa?
Vielä yksi vertaus urheilusta. Joukkue muodostuu pelaajista ja valmentajasta. Hyväkin yksilöjoukko ilman valmennusta, on aika lailla onneton kyhäelmä. Vasta, kun joku kyvykäs pystyy valjastamaan osaamisen pääoman, saadaan aikaan tuloksia.
Jotain samankaltaista koen täällä. Kyvykkäitä, ajattelevia yksilöitä, mutta pelaaminen menee sooloiluksi ja joskus taitojensa näyttelemiseksi. Joukkuepelistä ei ole kysymys.
Riplaillaanko vai yritetäänkö pelata kunnolla ja kuka "valmentaa", käytännössä joku vetää siis keskustelua ja yrittää hallita sitä jotenkin toisten tuella tietysti....Ehkä toiveajattelua ja kuolleena syntynyt ajatus ja liian idealistinen, vailla realismia. Ehkä näin. Päättäkää te. Minun haluni on tullut selväksi, mutta se ei riitä yksinään yhtään mihinkään.
Se miksi koen keskustelemisen hyödylliseksi täällä, sen sijaan että sitä käytäisiin minun tapauksessa esim. veljesseura.org sivustolla, perustuu siihen ajatukseen, että tämä paikka on neutraalimpi alusta mielestäni.
Tämä on kuin tori, jossa on aika hälinä. Veljesseura.org edellyttää jo torin varren huoneistoon siirtymistä jossain mielessä ja se kynnys on minun kaltaiselle toistaiseksi liian korkea. Uskon, että tämän kaltaisia ihmisiä on muitakin. Todistajataustani on rasite tässä kohtaa, olen pahoillani. Jo kynnys tulla tänne yrittäen keskustella, oli aika korkea minulle.
Se, että pystyykö täällä johdettuun keskusteluun ja kuka yleensäkään suostuisi ja osaisi sen tehdä tällaisessa ympäristössä, on jo kysymys sinänsä.
Mielessäni häilyy sellainen kangastus, että voisimme luoda jonkinlaisen paneelikeskusteluympäristön, jossa olisi joku ydinryhmän kaltainen keskustelijajoukko, löyhin sitein ja myös "yleisö", joka voi puuttua tarvittaessa keskustelun kulkuun, kun kokee siihen suurta tarvetta, kokien tietysti myös, että hänellä olisi jotakin tärkeää, joka auttaa asian pohtimisessa jne.
Televisiosta tuttu toimintaympäristö, mutta valjastettuna tällaisen palstan formaattiin.
Ikäänkuin keskustelupöytä, jossa yritetään johdonmukaisesti edetä yhdessätuumin ja sitä voisi seurata puuttumatta keskusteluun, ellei ole mielestään merkittävää sanottavaa.
Nyt näitä pöytiä on tietysti täällä useita, missä on vilkas sanojen vaihto ja huudellaan toisiin pöytiin usein syventymättä. Jonkinlainen paikallaan oleva kakofonia, josta tietysti voi poimia helmiä, jotka auttaa elon tiellä.
Onko tämä korkeinta, mihin tällainen ihmisryhmä pystyy? Tähänkö on tyydyttävä? Moni on varmaan sitä mieltä, samoin kuin itse olen mieluummin pessimistinen, kuin edes vähän toiveikas asian suhteen.
Itse kaipaisin jotakin runkoa, elastista runkoa, jota pitkin yritetään yhteisvoimin, harvalukuisten kera tietysti, päästä eteenpäin ja joihinkin päätelmiin, joista voisi olla apua sillä tiellä, minkä olemme valinneet.
Tämä edellyttäisi johdettua keskustelua, mutta jotenkin usko hiipuu siihen ja onko ketään sellaista, joka pystyisi sen tekemään tässä ympäristössä ja vieläpä niin, että näkisi ihmiset yksilöinä, omine valintoineen, eikä raja-aitojen sisällä pyörivinä ryhminä, joiden suurimpiin tehtäviin kuuluu aitojen paikkaaminen ja niiden kauniinnäköiseksi maalaaminen. Kyseessä on kuitenkin aita, jolla yritetään rajata jotain. Aita ei sinänsä mielestäni ole väärin eräällä tavalla, sitä ehkä tarvitaan. Mutta haittaako se ihmisten välistä viestintää ja vaikeuttaa ihmissuhteita epäterveellä tavalla on oma kysymyksensä.
Onko tällainen johdonmukainen eteneminen utopiaa?
Vielä yksi vertaus urheilusta. Joukkue muodostuu pelaajista ja valmentajasta. Hyväkin yksilöjoukko ilman valmennusta, on aika lailla onneton kyhäelmä. Vasta, kun joku kyvykäs pystyy valjastamaan osaamisen pääoman, saadaan aikaan tuloksia.
Jotain samankaltaista koen täällä. Kyvykkäitä, ajattelevia yksilöitä, mutta pelaaminen menee sooloiluksi ja joskus taitojensa näyttelemiseksi. Joukkuepelistä ei ole kysymys.
Riplaillaanko vai yritetäänkö pelata kunnolla ja kuka "valmentaa", käytännössä joku vetää siis keskustelua ja yrittää hallita sitä jotenkin toisten tuella tietysti....Ehkä toiveajattelua ja kuolleena syntynyt ajatus ja liian idealistinen, vailla realismia. Ehkä näin. Päättäkää te. Minun haluni on tullut selväksi, mutta se ei riitä yksinään yhtään mihinkään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valitettavasti jouduin käytännön syistä vaihtamaan nimimerkkiäni. Mutta edelleen, jos olet kiinnostunut keskustelemaan tai laittamaan sähköpostia, niin osallistun mielelläni keskusteluun silloin tällöin.
Erityisesti niiden aiheiden kohdalta, jotka sivuavat oman graduni aihetta.
Näitä ovat: hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä, syyllistäminen, manipulointi, mielenhallinta, ainoa oikea "totuus", ajatusten kontrollointi, käyttäytymisen kontrollointi, informaation kontrollointi, yhteisöön värvääminen, "tarkoitus pyhittää keinot", oppimuutokset jne.
Laaja skaala ja melkoisen rankkojakin aiheita.
Gradussani teen tällä hetkellä taustatutkimusta kirjallisuudesta. Jatkossa olisi tarkoitus myös haastatella niitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet tai kokevat mielenhallintaa ja manipulointia uskonnollisessa ryhmässään.
Uusi sähköpostiosoite on:
[email protected]
Ehdottomasti haluan keskustella kanssasi, mikäli minulle on sinulle jotakin annettavaa asian tiimoilta. Mielenhallinta ja manibulointi liippaa hyvin läheltä ongelmiani. Lähin esimerkki, kun kuuntelin tuon "tärkeä" kuunnelman, jos huomasit. Siinä olin tunnistavani manibulointia, tahatonta tai ei, mutta siltä se vaikutti ja aiheutti ahdistusta sisälläni.
Mutta katsotaan nyt, miten tää porukka haluaa keskustella asioista, vai jatketaanko samaan malliin pakoputki paukkuen. Meneehän se niinkin.
Mutta keskustelen vasta sitten, kun koen, että minulla on jotain jäsenneltyä päässä, eikä pelkästään intuitiivista pohjavirettä, joka tosin on toiminut aika useasti hyvänä oppaana, mutta kun on tällaisesta keskustelusta kyse, niin pyrin jonkinasteisiin perusteisiin, enkä pitäydy pelkästään fiboissani.
Tää on aika monimuotoinen juttu kaikenkaikkiaan, vaikkakin uskon, että piirteitä tuosta mainitsemastasi kirjasta löytyy, jotka löytyvät myös JT:stä. Se on ikävä ihmisen epäterve käyttymismalli, joka pohjautuu kaiketi pohjimmiltaan luottamuspulaan ja varmaankin moneen muuhun tekijään, josta minulla ei välttämättä ole hajuakaan.
Haluasinkin kuitenkin ensin selvittää itselleni sen, onko täällä mahdollista käydä etenevää keskustelua ja onko täällä ihmisiä, jotka ovat asiantuntijoita tässä, sekä siinä että, miten tätä vyyhtiä kannattaa lähteä näin julkisesti purkamaan, niin että siitä olisi hyötyä minulle, monelle minun kaltaisessa tilanteessa olevalle, sekä näille asiantuntijoille itselleen. Hekin voivat saada jotain.
Toivon, että ymmärrät pointin ja sen, että yritän edetä omassa tahdissa, kun perusluonteeni on malttamattomuus, jota yritän karsia pois...tosin aika huonolla menestyksellä.
Molskis Jouin
Oot melkonen riplaaja. Kyllä pelimiehen tunnistaa. Vaan mites sun talliin pääsee ja mikä on palkinto? Meinaan on todellakin tarpeellista tietää kuka valmentaa, tällaisissa asioissa. Halluat oikein kerätä oman tiimin, ettei vaan olis fight voittone. Defens unohtuu usein.
Kyse on isommasta asiasta, kuin rahasta. Tai onhan rahakin tärkee, sillä saa aikaan kaikenlaista. Aatekin on hyvä lähtökohta, mutta ei riittävä ;-)
Olisit tosi paha vastustaja kehässä, meinaan reilu kaveri joka tarjoaa ummet ja lammet. Pelkkä perääntyjä ja sovun luoja. Vaan mitä tapahtuu kun aika on iskeä kaveri kanveisiin?
T: Onnisetä
>>>Olisit tosi paha vastustaja kehässä, meinaan reilu kaveri joka tarjoaa ummet ja lammet. Pelkkä perääntyjä ja sovun luoja. Vaan mitä tapahtuu kun aika on iskeä kaveri kanveisiin?
Olen ollut kerran kehässä ja minut löytiin tajuttomaksi, ehkä vastustajan toimesta, tai sitten vain kompastuin ja löin pääni.
Kokisin olevani suuri nuija, jos joku saisi minut uudelleen kehään. En halua sitä.
Mutta jos tämä nuija löytää jostain syystä itsensä kehästä, niin toivoisin, että tuomari siirtäisi minut oikealle paikalle, ettei kukaan loukkaantuisi, tai edes kompastuisi minuun.
Sille ei voi mitään, että joku haluaa hakata päätään vasten nuijaa, se ei ole minun vallassani.
Sitäpaitsi palkinnot ovat minusta todella yliarvostettuja. En voi kuvitella niin suurta palkintoa, että se saisi minut nousemaan kehään.
Jos nyt kuitenkin erehdyksessä olen joutunut köysien sisään, niin toivottavasti tuomari on sen verran rakkaudellinen, että ohjaa minut pois, etten telo itseäni tai että vastustaja vahingoittaisi ranteensa kun lyö nyrkkinsä tähän puupäähän. Kun kerran on lyöty kovaa, niin sitä ei enää toistamiseen halua kokea. Sen verran pahalta se tuntuu.