Ajatus

Oletko huomannut että Tällä palstalla joidenkin
"Totuuden Henki" on Rakkaudeton.

"Ihmiset rakastavat luotua (itseään ja sitä mitä maailmassa on) enemmän kuin Luojaansa"

>>>Rakkaudesta:

Ihminen kykenee rakastamaan lähestulkoon mitä tahansa, jopa tappamista.

Kaikki muu rakkaus on kuitenkin turhaa Jumalan silmissä,

on ainoa täydellinen - oikeudenmukaisuudessa ja armokin perustuu siihen.

Ihmisen tulee yhtyä Jumalasta lähtevään rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen - sillä ilman niitä ei íankaikkista elämää ole ja siksi sitä ei myöskään voi kukaan saada (tästä juuri Paavali puhuu) - rakkaudettomuudessa on vain kuolema ja tuhoutuminen - vaikka tekisi mitä - niin tärkeä on rakkaus iankaikkiselle elämälle.

Ja sitä ArmiK kutsui "halvaksi uskoksi jolla ei ole mitään Jumalan kanssa tekemista.

Paavali ymmärsi asian (luonnollisesti) kun hän kirjoitti:
****

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,

vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

Mutta kun tulee se, mikä TÄYDELLISTÄ ON, katoaa se, mikä on vajavaista.

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin Lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme;

mutta suurin niistä on rakkaus.
*****

Kovia sanojako? että ilman oikeudenmukaisuutta ja rakkautta meillä ei ole mitään - olemme tuhon omia. Ehkä - mutta ne ovat todet ja siksi sanottava.

Miksi voimme ymmärtää että näin om?

Mieti asiaa - Raamattu sanoo, että vain Jumalalla on kuolemattomuus ja että se on Hänen täydellisten ominaisuuksiensa seurausta ja niihin kuuluu osana myös täydellinen oikeudenmukainen rakkaus - (huomaa Raamatun opetus on että oikeudenmukaisuus voi olla täydellistä vain rakkaudessa). Siksi Jumalan armokin on oikeudenmukainen ja rakkaudellinen ja se osoittaa meille myöskin minkälaisia ominaisuuksia Jumalalla on.

Jätä sunilaisuus - se on vain ihmisoppia. Esimerkiksi juuri tuo Armiv vastaus osoittaa että siellä ei ole paljoakaan ymmärrystä - taitaa olla piinan pelko joka sokaisee.

Kuinka muuten voi ymmärtää Armin vastauksen Paavalin kirjoitukseen: "Se on halpaa uskoa jolla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa .. !!!???
Ja sen jälkeen kiruhti muita sunilaisia puolustamaan Armin ymmärtämättömyyttä - mikä osoittaa että he ovat yhtä sokeita.

Jotta et nyt aivan häkelly niin kirjoitan tämänkin: Kristus on meidän välimiehemme koska emme tällaisina voi Jumalan eteen astua - Kristus on puhdistava voima joka poistaa pahan ja laskee esiin hyvän - se voi ottaa vähän aikaa mutta se ainoa tie - siis jos pyrkimyksesi on oikeat voit olla varma että pääset perille, mutta jos kuljet vain oman pääsi mukaan .. siinä voi käydä huonosti (vaikka ei mitään IKUISTA piinaa olekaan) ..