saako

Eikö Jeesuskin muuttanut veden viiniksi? Ja ehtoollisella se Jeesuksen veri on viiniä.

Viinipuun anti on yksi Jumalan hyvistä lahjoista lapsilleen. Jeesus itse järjesti Kaanaan häissä lisää viiniä, kun vanhat loppuivat. Kännääminen ja vastuuttomuus kännipäissä on juttu toinen.

Ei Raamatussa suoranaista alkoholinjuontikieltoa ole, humaltumisen seurauksista sen sijaan
varoitetaan useastikin aina Nooasta alkaen:

1Mooseksen kirja 9:
20 Nooa ryhtyi viljelemään maata ja istutti ensimmäisen viinitarhan.
21 Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa.
22 Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen.
23 Silloin Seem ja Jafet ottivat viitan, levittivät sen harteilleen, menivät sisään selkä edellä ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isäänsä alastomana.
24 Kun Nooa selvisi juopumuksestaan ja sai kuulla, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt,
25 hän sanoi: -- Kirottu olkoon Kanaan, tulkoon hänestä veljiensä orjienkin orja.
26 Ja hän sanoi vielä: -- Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja Kanaan olkoon Seemin orja. [Joos. 16:10; Tuom. 1:28]
Eli kyllä alkoholista usein riesansa on.

Raamatun aikoihin viiniä juotiin ruokajuomana,
mutta se laimennettiin vedellä, eikä sitä varsinaisesti juopumukseen silloin käytetty.
Vaikka saatettiin sitä sitten muutenkin ottaa, niin kuin Nooan toilailut osoittavat.

Suomessa alkoholiin on suhtauduttu perinteisesti
aika varovasti.
Ainakin lestadiolainen liike vaikutti niin, että
niin pohjoisen Suomen kuin pohjoisen Ruotsinkin
viinahanat menivät kiinni. Seutuhan oli samalla tavalla tuhoutumassa viinaan kuin jotkut
rajantakaiset karjalaiskylät nykyisin.Eli saattoi olla, että ensin väki kokoontui Jumalanpalvelukseen kirkkoon ja sen jälkeen
lukkari tai suntio aloitti viinanmyynnin kirkonmäellä.

Samoin helluntailaisuuteen on perinteisesti kuulunut täysraittius. Se on toisaalta hyvin
perusteltua, sillä suuri osa uskoon tulleista
on ollut nimenomaan viinaan koukussa ja silloin koko yhteisön raittius tukee heitä pääsemään irti viinasta.

Luterilaisen kirkon puolella yleensä tilanne ei ole ollut niin selvä, mutta vielä 60-luvulla kotikyläni
jakautui niihin, jotka "eivät ota" ja niihin, jotka "ottavat". Saattoi kotona silti konjakki-
pullo olla flunssaa varten ja siitä annettiin
pikkuryyppy lämmitykseksi niin sairastavalle
emännälle kuin lehmällekin. Se oli siis lääkkeeksi silloin.

Itse olen aikanani käyttänyt viiniä, niin että
esim. työviikon päätteeksi saatoimme perjantai-
iltana jakaa pullon viiniä mieheni kanssa aterialla. Sitten tulin uskoon ja aloin käydä seurakunnassa. Meni jonkin aikaa, ennen kuin tajusin, että omassa seurakunnassani on alkoholikielto. Aloin kysellä siitä Jumalalta,
mietin, miksi ennen voi, miksi ei nyt voi ottaa.
Parin-kolmen kuukauden päästä Jumala vastasi
ja perusteli kieltoa sillä, että tulemme teke-
mään paljon työtä alkoholistien parissa, emmekä
voi itse ottaa ja sanoa toisille, että sinulle
tämä ei kuitenkaan sovi.
Kun selitys oli tullut, menimme kerran vanhojen tuttujemme luo kylään ja he tarjosivat rapuja
ja valkoviiniä. Tarkoitus ei ollut juopua. Otin yhden lasillisen, mutta
seuraava yö oli kamala, pyörin vuoteessani ja
tuntui kuin kaikilla pimeyden valloilla olisi ollut oikeus kiusata minua. Kai se tuli vain siitä,että olin tietoisesti mennyt rajan yli
ja jäänyt vaille Jumalan suojaa.

Keski-Euroopassa asenteet ovat hieman toisenlaiset, viiniä käytetään enemmän, mutta
toisaalta Jumala kunnioittaa suomalaisten
periaatteellisuutta. Ainakin Hän on kehottanut
rukoilemaan joittenkin sikäläisten sukujen
puolesta, niin että viina niistä häviäisi kokonaan ihan Suomen malliin.
Eli kai tämä on sellainen kohta, jossa
tuskin kukaan on liian varovainen,
varomattomia kylläkin löytyy ja siitä tulee
sitten surua perheelle ja jälkipolvillekin.
Siunausta pohdintaan ja rukoukseen!