Loppiaisena tapahtui ikäviä, olimme Helsingissä kaupungilla 1,5-vuotiaan poikani kanssa, ja onnistuimme hukkaamaan hänen lapikkaansa. Sellaiset oikeat vaaleanruskeat, nahkaiset ja konkkanokkaiset. Ne ovat kovassa käytössä kuluneet ja nuhjaantuneet, mutta omaavat suunnattoman tunnearvon, etenkin kun ne ovat aikoinaan kuuluneet poikani isälle.
Heti seuraavana aamuna aloitin löytötavaratoimistoihin soittelun, turhaan. Lähes joka päivä olen niitä tiedustellut, turhaan. Heti seuraavana päivänä kävelimme edellisiltaisen reittimme läpi, jos vaikka joku vain olisi nostanut nuo kovanonnenlapikkaat jonnekin syrjään, turhaan. Löysimme kyllä vaikka mitä muuta, tasoja, sähkökaappeja, ikkunalautoja, portaanpieliä, reikiä kadussa, jotka kätkivät sisäänsä sähköjohtoja ja roskia, jopa pari halkoa ja kuormaliinaa, mutta lapikkaista ei jälkeäkään. Ne ovat kadonneet kuin maan nieleminä.
Kukakohan ne on mahtanut löytää? Löytö on varmaan ollut hämmentävä, aivan kuin pieni tonttu olisi kadottanut kenkänsä joulua päätellessään, joutunut jatkamaan matkaansa harmaissa villasukissa. Ei tuollaista löytöä varmasti tule palautettua poliisiasemalle, sillä mistäpä tonttu ymmärtäisi niitä sieltä hakea. Mutta kun me kaipaamme noita lapikkaita aivan suunnattomasti!
Niinpä päätimme pyytää apua netistä. Teiltä kaikilta. Oletko Sinä löytänyt nuo pienet lapikkaat, tai tiedätkö minne ne ovat päätyneet? Jos näin, ota yhteyttä mahdollisimman pian, sillä lapikkaitten löytymisen kunniaksi olen päättänyt järjestää pippalot 28.2., jonne _kaikki_ etsintään osallistuneet ovat tervetulleita, kunhan ilmoittavat tulostaan viimeistään viikkoa ennen tilaisuutta, jotta osaan varata oikean määrän paikkoja ravintolaan. Lapikkaitten löytäjälle kustannan illallisen, muut pääsevät puolestaan tutustumaan koko ihanaan etsintäporukkaan, ja kukapa tietää kuinka monta prinssiä ja prinsessaa sieltäkin saattaa löytyä.
Pippalot järjestän joka tapauksessa, vaikka lapikkaat jäisivätkin sille tielleen missä ne nyt ovat, mutta olisihan sentään huikea huipennus juhlille pujottaa ne pienen omistajansa jalkoihin. Kutsukaa siis vaikka kaikki ystävänne mukaan, tässä hankkeessa silmiä ei voi olla liikaa.
Minut saa kiinni sähköpostitse osoitteesta [email protected]
Heti seuraavana aamuna aloitin löytötavaratoimistoihin soittelun, turhaan. Lähes joka päivä olen niitä tiedustellut, turhaan. Heti seuraavana päivänä kävelimme edellisiltaisen reittimme läpi, jos vaikka joku vain olisi nostanut nuo kovanonnenlapikkaat jonnekin syrjään, turhaan. Löysimme kyllä vaikka mitä muuta, tasoja, sähkökaappeja, ikkunalautoja, portaanpieliä, reikiä kadussa, jotka kätkivät sisäänsä sähköjohtoja ja roskia, jopa pari halkoa ja kuormaliinaa, mutta lapikkaista ei jälkeäkään. Ne ovat kadonneet kuin maan nieleminä.
Kukakohan ne on mahtanut löytää? Löytö on varmaan ollut hämmentävä, aivan kuin pieni tonttu olisi kadottanut kenkänsä joulua päätellessään, joutunut jatkamaan matkaansa harmaissa villasukissa. Ei tuollaista löytöä varmasti tule palautettua poliisiasemalle, sillä mistäpä tonttu ymmärtäisi niitä sieltä hakea. Mutta kun me kaipaamme noita lapikkaita aivan suunnattomasti!
Niinpä päätimme pyytää apua netistä. Teiltä kaikilta. Oletko Sinä löytänyt nuo pienet lapikkaat, tai tiedätkö minne ne ovat päätyneet? Jos näin, ota yhteyttä mahdollisimman pian, sillä lapikkaitten löytymisen kunniaksi olen päättänyt järjestää pippalot 28.2., jonne _kaikki_ etsintään osallistuneet ovat tervetulleita, kunhan ilmoittavat tulostaan viimeistään viikkoa ennen tilaisuutta, jotta osaan varata oikean määrän paikkoja ravintolaan. Lapikkaitten löytäjälle kustannan illallisen, muut pääsevät puolestaan tutustumaan koko ihanaan etsintäporukkaan, ja kukapa tietää kuinka monta prinssiä ja prinsessaa sieltäkin saattaa löytyä.
Pippalot järjestän joka tapauksessa, vaikka lapikkaat jäisivätkin sille tielleen missä ne nyt ovat, mutta olisihan sentään huikea huipennus juhlille pujottaa ne pienen omistajansa jalkoihin. Kutsukaa siis vaikka kaikki ystävänne mukaan, tässä hankkeessa silmiä ei voi olla liikaa.
Minut saa kiinni sähköpostitse osoitteesta [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Löytöpalkkion voi tietenkin saada myös rahana, jos niin haluaa. Ikävä on suunnaton.
Tuli hyvä mieli ja voipa käydä hyvillä mielin nukkumaan. Ei ole täällä näin hyväntahtoisia kirjoituksia viimeaikoina kovinkaan usein ollut. Ymmärrän ikävänne ja koetankin katsella matkoillani, jos kuvailemiasi astimia näen! Palaan asiaan, uskon niin. Jos ei lapikkaita löydy, niin josko... Saapas nähdä!
:D Minullekin tuli hyvä mieli tuosta viestistäsi, saapas nähdä josko vielä saamme saappaat nähdä. Toivottavasti.
Juhlista ainakin näyttäisi tulevan noiden lapikkaitten arvoiset, trubaduuri ja stand up -koomikoita jo nyt ilmoittautuneina.
Toisilla ihmisillä hyvä liukuu ihoa pitkin maahan kuin ohukainen teflonpannulla.
Nyt etsinkin noiden kenkien ohella hyönteistorjujaa, taisin nimittäin taannoin sohaista ampiaispesään. Taisikin olla iso pesä ja vihaisia surriaisia täynnä. Ihan tietoisesti ja harkiten, karkuun en juokse.
Koettakoot pistellä, nahka on jo onneksi sen verran parkkiintunut.
Ystäväni aikoinaan sanoikin tiukoissa paikoissa: nyt katsotaan kenen perse kestää merivettä, ja sehän kestää..
Yritän vain unohtaa ikävät tosiasiat toiveessani saada rakkaat lapikkaat takaisin. Toistaiseksi huonolla menestyksellä.
Itse olen suorittanut hyönteistorjujakurssin täysillä pisteillä, joten minua ei tarvitse etsiä kovin kaukaa. Ampiaiset pakenevat minut nähdessään. Kerran sellainen on minua pistänyt, mutta vetoan siihen, että olin silloin viisivuotias. Eivät pistä enää.