Fil.4:6,7: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."
Eräs asia, johon olen kiinnittänyt huomiota esirukouksissa on se, että jotkut henkilöt sanovat että ovat esim. rukoilleet päivittäin, vuosikymmeniä saman henkilön pelastumisen puolesta. Sehän on tietenkin hieno asia ja rukouksessa pitää ollakin sinnikäs. Mutta mitä mieltä ollaan, riittääkö, jos kerran esittää asian Jumalalle ja sen jälkeen kiittää siitä, että Jumala on kuullut asian ja vastaa rukoukseen omalla ajallaan ja tavallaan, vai pitääkö sama asia tuoda Jumalan tietoon 365 kertaa vuodessa? Eihän Jumalalla kuitenkaan dementiaa ole... :)
Mutta kertokaahan mielipiteitänne!
Eräs asia, johon olen kiinnittänyt huomiota esirukouksissa on se, että jotkut henkilöt sanovat että ovat esim. rukoilleet päivittäin, vuosikymmeniä saman henkilön pelastumisen puolesta. Sehän on tietenkin hieno asia ja rukouksessa pitää ollakin sinnikäs. Mutta mitä mieltä ollaan, riittääkö, jos kerran esittää asian Jumalalle ja sen jälkeen kiittää siitä, että Jumala on kuullut asian ja vastaa rukoukseen omalla ajallaan ja tavallaan, vai pitääkö sama asia tuoda Jumalan tietoon 365 kertaa vuodessa? Eihän Jumalalla kuitenkaan dementiaa ole... :)
Mutta kertokaahan mielipiteitänne!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä Jeesus rukoilee lakkaamatta puolestamme.
Ei jatkuva ruokousalttarilla "henkilömuistaminen" tarkoita sitä, että Jumalalla olisi dementia, vaan se on meidän rakkaussuitsuttaminen lähimmäisen puolesta Isän eteen. Alttarillamme on tuli.
On suurta tuntea aina, kun määrätty pariskunta kertoo muistavansa meidän perhettämme rukouksin.
Tämä mies kertoo, että he kävivät taas meillä vaimonsa kanssa.
Se antaa pontta, ettei matkata yksin.
Ja toisaalta, kun kannat jotain henkilöä "vuosikymmenet" Isän eteen ja joskus voi olla päivä, että se rukous tulee tämän henkilön tietoisuuteen, niin hän voi sen rakkaustyön tähden herätä uskontielle.
Eli rukousalttarityöskentely, se on monisäikeinen asia, minkä Hän kullekin antaa tehtäväksi.
Totta, että Jeesus rukoilee lakkaamatta puolestamme ja se on hyvä tietää, jos ei itse jostain syystä jaksa. Rukoileminen, niin siinä tietysti pitäisi kuunnella sitä sisäistä ääntä mitä milloinkin nousee pintaan ja aina ne läheiset siellä yleensä ovat, että ei se ole ollenkaan turhan hokemista, että vie jatkuvasti ne samat asiat Jumalan eteen, jos ne siellä sydämen päällä on.
Todella se lohduttaa jota kuta, joka on pyytänyt, että voitko rukoilla puolestani, jos hänen asioita vie päivittäin Jumalan eteen. Hyvä on viedä aina myös ne asiat mitkä milloinkin nousee sydämelle, ei pakosta vaan siitä ilosta, että tietää kuka on se joka voi meitä auttaa.
Kyllä se ilahduttaa aina, kun kuulee, että joku rukoilee minunkin puolesta.
Rukouksessa on voimaa, vaikka sitä välillä luulee, että ei kukaan kuule.
Mikä ilo syntyykään, kun huomaa, että kuultu on, on elävä ja voimallin Jumala!
Aamen! Jeesus on meidän ylipappimme ja esirukoilijamme. Kyllä Jumala laittaa meidän sydämillemme tiettyjä asioita ja henkilöitä joiden puolesta rukoilla. Joskus olen ajatellut siihen syytä, miksi Jumala näin tekee, kun Hän voisi toimia suoraan. Mutta hyvän vastauksen annoit, kiitos siitä.
Mutta pysytään rukouksessa, lähellä Herraa ja saakoon rukouselämämme kasvattaa uskoa ja lisätä Jumalan rauhaa ja rakkautta sisimmässämme, jotta se heijastuisi meistä ulospäin.
"Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta". (1 Tess.5:16,17)