Tunsin erään vapaa-ajattelijan, joka oli nuoruudessaan ollut merillä ja kiertänyt maailmassa niin kaupungit, kuin kaikkein kolkoimmatkin paikat. Vanhempana piti asettua aloilleen pieneen kylään Keski-Suomeen ja tienata leipänsä muilla töillä. Kun tapasin hänet, oli hän metsurina erään metsäpalstan laitamilla ja kannon nokassa kahvia kaataessaan termospullosta hän sanoi: Ei nämä puut tänne itsestään ole kasvaneet, kun katsoo yhtäkin kuusen havua niin tietää että se on ihme. Ei ihmisen tekemä eikä ymmärtämä, vaan sen takana on jotain paljon suurempaa, sillä on tekijänsä.
Tämä tuli mieleeni kun luin vähän aikaa sitten lehdestä toisen "vapaan ajattelijan", Juicen sanoneen: Uskon tai en, tiedän sen, että Jumala on.
Nyt ajattelen itsekin, että usko Jumalaan ei ole tiedon puutetta, ei sivistyksen vähyyttä, vaan se on elämän viisautta. Toisenlaista viisautta kuin kirjaviisaus, se on viisautta aidoimmillaan, syvintä viisautta mitä ihminen voi saavuttaa. Nyt tiedän senkin, että se on vain Jeesuksen kautta löytyvä.
Tämä tuli mieleeni kun luin vähän aikaa sitten lehdestä toisen "vapaan ajattelijan", Juicen sanoneen: Uskon tai en, tiedän sen, että Jumala on.
Nyt ajattelen itsekin, että usko Jumalaan ei ole tiedon puutetta, ei sivistyksen vähyyttä, vaan se on elämän viisautta. Toisenlaista viisautta kuin kirjaviisaus, se on viisautta aidoimmillaan, syvintä viisautta mitä ihminen voi saavuttaa. Nyt tiedän senkin, että se on vain Jeesuksen kautta löytyvä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
silti on vain pelkää uskoa, uskoa, että se on viisautta.
on usko siihen, mikä on totta -- ja ettei mitään muuta ole kuin tuo totuus. SE on lapsen uskoa, ainoa usko, mitä ihmisellä on myötäsyntyisesti, ja ainoa usko, mikä ei ole itsepetosta. Se on jotain, mitä ei saa turmella kertomalla satuja ja muita valheita. Todellisuus on tarua ihmeellisempää ja tämän unohtaminen ja kieltäminen on kaiken murheen alku.