Omasta mielestäni on hyvinkin järkevää tehdä avioehto siinä tapauksessa, jos toinen puolisoista on selkeästi toista varakkaampi tai jos molemmilla on runsaasti varallisuutta. Näin mahdollisen eron tultua, ei joudu lahjoittamaan itse hankkimaansa/ansaitsemaansa varallisuutta toiselle, joka ei ole sen eteen tehnyt mitään. Koskee minusta lähinnä ennen liittoa hankittua varallisuutta ... ei yhdessä hankittua, joka kyllä kuuluukin osittaa.
Millaisia mielipiteitä teillä on koskien tätä aloitetta? Onko avioehdon tekeminen=rakkaudettomuus/epäluottamuslause tulevaa puolisoa kohtaan vai onko ratkaisu lähinnä vain järkikysymys, jolla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä?
Millaisia mielipiteitä teillä on koskien tätä aloitetta? Onko avioehdon tekeminen=rakkaudettomuus/epäluottamuslause tulevaa puolisoa kohtaan vai onko ratkaisu lähinnä vain järkikysymys, jolla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
järkevältä se minusta ainakin tuntuu.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä se kumppani keksii matkanvarrella.
Itselläni ei ole mitään avioehtoja, mutta lähtökohdat meillä oli naimisiin mennessä aika tasaiset talouden suhteen.
Eikö niitä vakuutuksiakin oteta ihan vain siksi, että, jos sattuu, että sattuu, vaikka ei kuitenkaan sattuisikkaan koskaan mitään:)
Kannattaa olla järkevä, ettei joudu katumaan.
Onko avioehtoon tulossa jotain uutta? Tietääkseni ei. Avioehtohan on vain oikeudellinen väline, jolla sovitaan omaisuuden jaosta. Avioehto on ehdottomasti tarpeellinen, koska sillä voidaan muokata muuten erittäinkin haavoittuvaa järjestelmää.
Ei erotilanteessa pelkästään suurista rahoista kiistellä. Rinkaampi saa tasinkoa antaessaan päättää, mitä antaa. Tälla voi mukavasti kiristää toista osapuolta, jos jaettavana on jotain henkilökohtaisesti tärkeää.
Todella harva asia on lopulta yhdessä hankittua, joten aina kannattaa miettiä, mitä sopii. Jos omaisuudet on sovittu erillisiksi ja puoliso voittaa lotossa omilla rahoillaan ostamalla arvalla, on turha haikailla osingoille.
Miten rakkaudella ja avioehdolla voisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa, kun rakkaudella ja avioliitollakaan ei välttämättä ole...
Avioliitto voi myös päättyä kuolemaan... (niin ei enää usein käy, mutta teoreettinen mahdollisuus on olemassa).
Eli vaikka kuinka asiat olisivat puolison kanssa hyvin ja rakkaus kukoistaa, niin lopputilanteessa voitkin joutua taistelemaan perillisten kanssa. Silloin avioehto/testamentti ovat oivia välineitä.
Kannattaa pitää visusti erillää rakkaushommppäpömppä-avioliitto ja juridinen avioliitto, ne kun ovat aivan eri asioita.
Lakiosaa ei voi testamentilla loukata, eli rintaperillisillä on aina perintöoikeus. Lakiosan tai ulkopuolista jäämistöä voidaan hallita testamentilla.
Jäljelle jääneellä puolisolla on kuitenkin mm. oikeus hallita puolisoiden yhteisenä kotina toiminutta asuntoa irtaimistoineen kuolemaansa saakka, eli tätä ei voida jakaa ennen kuin toinenkin puoliso on kuollut.
Miellän avioehdon laatimisen ja avoliiton parisuhdetta epävarmentavaksi tekijäksi.Siis ilmentää alitajuisia tekijöitä, joita ihminen ei itse tiedosta.Siis ei halua olla ja tulla "yhdeksi lihaksi".
Jos puolisot,- yleensä siis varakkaampi puoliso, haluavat tehdä avioehdon, niin tämä tulisi laatia siinä tilanteessa kun parisuhde on hyvä ja he todella rakastavat ja ymmärtävät toisiaan.
Tulehtuneessa suhteessa ihminenon sokea ja väärämielinen.Siis samanlaisessa tilanteessa kuin mieleltään sairaalta kysyttäisiin hänen tuntemuksiaan ja näkemyksisään mennesisyydestään tai arjen oloista ja tilanteesta.
Omasta mielestäni on hyvinkin järkevää tehdä avioehto siinä tapauksessa, jos toinen puolisoista on selkeästi toista varakkaampi tai jos molemmilla on runsaasti varallisuutta.
-----
Mutta, voiko avioehdon tehdä köyhyyden jakamisen estämiseksi ja onko se pätevä.Siis kuollessani/erotessani vaimoni ei tarvitsisi periä/jakaa köyhää aviopmiestään.Siis tunnetasolla.
Nykyisinhän tämä liittyy rtahaan ja rikkauteen tämä avioehto.