Sunnuntai babylonin oppia
Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina sen johtajat korvasivat kristillisen sapatin pakanallisella auringonpäivällä. Katolilainen William L. Gildea kirjoitti, että ”aurinko oli pakanammailman tärkein jumala. --Aurinkoa palvotaan tälläkin hetkellä Persiassa ja muissa maissa. --Auringossa on tosiaan jotain kuninkaallista, ja siksi se sopii kuvaamaan Jeesusta, oikeudenmukaisuuden aurinkoa. Siksi kirkko näyttää näissä maissa sanoneen: ”säilytetään tuo vanha pakanallinen nimi (sunday). Pysyköön se pyhitettynä.” Ja niin pakanallisesta auringonpäivästä. Eli sunnuntaista, joka oli pyhitetty Balderille, tuli kristillinen sunnuntai, joka on pyhitetty Jeesukselle” (The Catholic World, maaliskuu 1894, s.809).
Arthur P. Stanley totesi, että ”vanhan pakanallisen Dies Solis -nimen jääminen sunnuntaille johtui pitkälti pakanallisen ja kristillisen ajattelun kietoutumisesta toisiinsa, ja niin Konstantinus suositteli alaisilleen – niin pakanoille kuin kristityillekin – viikon ensimmäistä päivää auringon ”kunnianarvoisena” päivänä (Lectures on the History of the Eastern Church, s.184).
Tri Edvard Hiscox, The Baptist Manual -käsikirjan kirjoittaja, sanoi baptistien konventissa: ”Sääli, että uskosta luopuneen paavikunnan omaksumalla ja pyhittämällä ja protestanttien pyhänä perintönä vaalimalla sunnuntailla on pakanuuden leima ja auringonjumalan nimi.”
Huomaamme että sunnuntai on tullut kristilliseen kirkkoon pakanallisista lähteistä, eikä Juamlan sanasta. Ihme kyllä useimmat protestanttiset kirkkokunnat eivät ole protestoineet tarpeeksi. Ne ovat hyväksyneet väärän päivän, joka pn saatu ”pyhänä perintönä” Roomalta.
Katolinen kirjailija F. G. Lentz vahvistaa asian: ”sunnuntaita viettävät ei-katoliset noudattavat 1800 vuottqa vanhaa katolista tapaa, eivät Raamatun käskyä” (The Question Box, s.99).
Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina sen johtajat korvasivat kristillisen sapatin pakanallisella auringonpäivällä. Katolilainen William L. Gildea kirjoitti, että ”aurinko oli pakanammailman tärkein jumala. --Aurinkoa palvotaan tälläkin hetkellä Persiassa ja muissa maissa. --Auringossa on tosiaan jotain kuninkaallista, ja siksi se sopii kuvaamaan Jeesusta, oikeudenmukaisuuden aurinkoa. Siksi kirkko näyttää näissä maissa sanoneen: ”säilytetään tuo vanha pakanallinen nimi (sunday). Pysyköön se pyhitettynä.” Ja niin pakanallisesta auringonpäivästä. Eli sunnuntaista, joka oli pyhitetty Balderille, tuli kristillinen sunnuntai, joka on pyhitetty Jeesukselle” (The Catholic World, maaliskuu 1894, s.809).
Arthur P. Stanley totesi, että ”vanhan pakanallisen Dies Solis -nimen jääminen sunnuntaille johtui pitkälti pakanallisen ja kristillisen ajattelun kietoutumisesta toisiinsa, ja niin Konstantinus suositteli alaisilleen – niin pakanoille kuin kristityillekin – viikon ensimmäistä päivää auringon ”kunnianarvoisena” päivänä (Lectures on the History of the Eastern Church, s.184).
Tri Edvard Hiscox, The Baptist Manual -käsikirjan kirjoittaja, sanoi baptistien konventissa: ”Sääli, että uskosta luopuneen paavikunnan omaksumalla ja pyhittämällä ja protestanttien pyhänä perintönä vaalimalla sunnuntailla on pakanuuden leima ja auringonjumalan nimi.”
Huomaamme että sunnuntai on tullut kristilliseen kirkkoon pakanallisista lähteistä, eikä Juamlan sanasta. Ihme kyllä useimmat protestanttiset kirkkokunnat eivät ole protestoineet tarpeeksi. Ne ovat hyväksyneet väärän päivän, joka pn saatu ”pyhänä perintönä” Roomalta.
Katolinen kirjailija F. G. Lentz vahvistaa asian: ”sunnuntaita viettävät ei-katoliset noudattavat 1800 vuottqa vanhaa katolista tapaa, eivät Raamatun käskyä” (The Question Box, s.99).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.