Lasittunut katse

Luonnollisesti katse lasittuu,samoinhan käy
k a i k e s s a
fanaattisuudessa, kun se perustuu minä-maailmaan.
Rationaalisuus katoaa,järki astuu sivuun ja tunne,halu,toivo,pelot,"rakkauskin" ja yhteenkuuluvuus astuu kuvaan niin voimallisesti, ettei ajatus liiku minä-maailman vallatessa kaiken tilan. Jää ainostaan vain minä'minä, jonka täytyy olla "oikeassa", koska siltä nyt vain tuntuu ja onhan heitä muitakin, jotka ovat samassa fiilarissa mm. kirjoittaneet ohjeita,kokemuksia,antaen näin kosketus-pintaa, eihän niin moni voi olla väärässä.

lisäksi jos hihut sattuvat olemaan niitä hellarisaatananpalvojia niin niiltä alkaa myös kuola valumaan ja ne ulvovat ja kaatuilevat.

normaali keskustelu oikeista asioista hihun kanssa silloin kun se on pahimmassa "transsissa" on täysin mahdotonta.

Entinen opiskelukaverini hurahti vuosia sitten jonkin pienen lahkon jäseneksi. Hänellä oli juuri tuollainen lasittunut katse, josta minä joku vuosi sitten täälläkin kysäisin. Oli nimittäin mielenkiintoinen ilmiö. Olen nähnyt tuota kauempaa aika monta kertaa, mutta vain tätä yhtä pääsin tarkkailemaan läheltä ja pitempään.

Ensin lasittuneisuutta ilmeni vain, kun kaveri oli puhunut uudesta harrastuksestaan jonkin aikaa. Seuraava aste oli se, että kaverin silmistä näki, oliko hänellä juuri Jeesus mielessä vai ei: jos oli, silmät tuijottivat ja suu oli pienessä, jäykässä hymyssä. Parissa kuukaudessa kaveri olikin mennyttä kalua, ja tuijotus ja hymy olivat pysyviä. Hymy oli huulessa, muttei se ilolta tai onnelta totisesti vaikuttanut. Tuossa viimeisessä vaiheessa alkoi se tuttujenkin väkisin käännyttäminen, ja kaverit kaikkosivat yksi toisensa jälkeen.

Ilme olisi suunnilleen sama kuin ihmisellä, jolle on sanottu, että saat miljoona euroa, jos kestät tämän hampaanpoiston ilman puudutusta hymyssä suin. Uih.

Kaveri muuten tokeni muutamassa vuodessa ja palasi normaalien kirjoihin. Noista lahkovuosista hän ei ole edelleenkään suostunut sanomaan sanaakaan, mutta eivät ne positiivisia näytä olleen.

Olen törmännyt samaan ja aikoinaan kysynyt palstallakin aiheesta.
Luulen, että siinä kiilusilmäisyydessä ja sen syttymisessä on kyse samasta reaktiosta aivoissa, kuin esim. huumeet nimeltä extaasi tai amfetamiini tekee (serotoniini-vimpstaakit sekaisin > pupillit laajenee, katse lasittuu, olemus ja käytös muuttuu aivan toiseksi jne).
Uskovaisuudessa ja pahemman luokan hihhuloinnissahan on kyse nimen omaan aivokemiallisesta reaktiosta, enkä minä näe sillä mitään eroa huumeiden tai muiden voimakkaiden nautintoaineiden/mielihyvää aiheuttavien lääkkeiden käytölle.
Mutta koitappa selostaa tätä uskovaiselle. Huoh.

"Kasvatettiin uskoon
Kirjoittanut: Billy_Ray_Curys 18.1.2009 klo 19.49
Poista oma viesti
   
Se on itsesuggestiota ja orwellilaista kaksoisajattelua. Ihminen joutuu väkisin elämään fantasiamaailmassaan. Jokainen järjen hetki on epäilyä, joten pitää suggestoida itseään ja olla uskonnollisessa pilvessään. Mitä realistisempi uskovainen on, sitä enemmän tämä tunnustaa uskonsa typeryyttä ja että se ei kestäisi jos ei pakottaisi itseään."


Eli ei oikein voi käyttää arkijärkeä uskonnollisissa asioissa, koska se johtaa epäilyyn, ja epäily on uskon heikkoutta ja huono asia. Pitää siis omaan taikamaailmaansa siirtyä uskonnosta puhuessaan. Ihmiset jotka yrittävät sovittaa arkijärkeään uskoon, ovat niitä hihhuleita joita jopa kanssakristityt halveksivat, näitä salaliittoja markkinoivia tuomionpäivän lähettejä.

Olen kasvanut uskovaisessa kodissa ja tuo lasittunut katse on valitettavan tuttu ilmiö. Aina jos vanhempieni kanssa erehtyi kinaamaan joistain uskonkysymysten loogisista ristiriidoista, heille ilmestyi juuri tuo tyhjä lasittunut katse.
Käytännössä se katse tarkoittaa "en ota vastaan mitään informaatiota, vaikka olisi kuinka tuhannesti todistettuja tieteellisiä faktoja, jos ne ovat ristiriidassa oman pohjattoman tyhmän taikauskontoni kanssa".

Fyysisesti saman voi esittää tunkemalla sormet korviinsa ja mölisemällä niin ettei kuule mitään toisen puhumaa. Tämä on uskovan tyypillinen perusasenne, koska uskonnon suunnaton typeryys ei kestä pienintäkään kritiikkiä.

Järkipuhe, faktat ja tieteelliset todisteet eivät merkitse hihhulille yhtään mitään, sillä sokea usko on kaikille järjellisille todisteille täysin immuuni ja uskontokin kieltää hyvin jyrkästi kaiken loogisen ja kriittisen järjen käyttämisen (tietenkin, koska tämä johtaisi niin helposti uskon menettämiseen).

"Uskovan mieli on ulkoisesti läpäisemätön järjellisille todisteille. Se kieltää kaikki suorat todisteet kieroina."
- H. L. Mencken.