Itämeren historiaa

hyviä saagoja itsekin eli voisi olla Viikinkisukua:)

1120 Sigtunan alaisuuteen kuuluivat Findia ja Hestia eli maakunnat Suomi ja Viro.

Viro ja Suomi olivat melkein sama asia Rooman jne retoriikassa ja Viro oli saari usein, idäntien varressa ja suulla.

"Viro on osa idäntietä ja virolaiset ovat idäntien miehiä" (Meri).

Austr (Viikinkien itä kuvasi taisteluita idässä joka tarkoitti Viroa ja Suomea).

Norjalaiset kronikat kertovat siitä miten virolaiset viikingit ottivat Norjan kuninkaan pojan Olavin vangiksi.

Hopean Valkea, mutta hyvin epäjohdonmukaisena ja raskaana luku edistyy hitaasti. Mistä tulivat nuo etelän pitkät ja hoikat ”arjalaiset” jotka sekoittuivat lyhyisiin ja vääräsäärisiin suomalaisugrilaisiin kymmenessä sukupolvessa ja jopa omaksuivat heidän kielensä.

”Lennart Meren "Hopean-valkeassa" (sisältää yltiö-nationalismin ja palavan heimoaatteen ohella hyviä huomioita ollakseen melko tylsä fiktion tuote pääasiassa) ja Tacituksen kirjoituksissa pisti silmään:”

Virolaisten kohtalo on kyllä ollut kommunismin vuoksi todella kova, eikä ihme, että heimoväki hakeutui puolustuksellisen sotilasliiton jäsenyyteen heti, kun pystyi. Tokihan itänaapuri on kurittanut meitä suomalaisiakin, mutta usein olemme kyenneet poistumaan näyttämöltä silloin, kun kaikkein pahimmat julmuudet ovat alkaneet.

Eivät toki kaikki, vaan hyväuskoisimmat ovat joutuneet kärsimään aatteensa vuoksi. Onneksi karjalalaiset ymmärsivät hakeutua kotimaansa huomaan, kun laulumaat jäivät slaavien haltuun. Ihastelen virolaisten järkkymätöntä kaipuuta itsenäisyyteen ja haluun saada omalle valtiolle selkeät rajat, joita ei saa rikkoa painostamalla henkisestikään.

Samankaltaisen suhtautumisen toivon rantautuvan etelästä meillekin, sillä yhä selkäpiissämme on pelko siitä, että jäämme yksin, kuten olemme jo pariin otteeseen joutuneet huomaamaan. Venäjän pelkoa ei tarvitse lietsoa, jos meillä on tietous läntisestä tuesta kaikissa oloissa. Ottakaa vaari nobelistimme ajatuksista, sillä hänellä on ymmärrystä tällaisille kysymyksille.

Sen "selittämättömän" Itämeren muinaislaivan kehitys taitaa tulla aika hyvin näkyviin Tanskan kansallismuseon esihistorian osastolla, missä on aika näpsäkästi esillä veneitä, joukossa mm. valtava yksipuinen sotalaiva varhaismetallikaudelta. Ei mitään hirveän salaperäistä Erich von Däniken -rakennelmaa niistä saa aikaiseksi. Ennemmin ihmetyttää, että miksi purje löysi tiensä Itämerelle niin tavattoman myöhään.

Meren Hopeanvalkeassa on paljon faktaa mutta myös sitä kissan hännän nostoa, kuten tiedämme.
Suomesta sen verran, että tämä sittemmin Suomeksi kutsuttu maa-alue oli jo tuolloin Euroopan merkittävin turkisalue, erittäin rahakas bisnes (sana rahahan tarkoitti oliko se nyt peräti oravan tai kärpän nahkaa alunperin).
Jos ja kun ns. viikingit olivat vallanneet sellaisia "arvokkaita" seutuja kuin Lofootit, Islanti, Grönlanti ja Orkeny-saaret, niin olisi luullut tämän kiinnostavan arvokkaampana ja lähempänä olevana.
No niinhän se kiinnostikin. Ei vain onnistunut. Olavi Pyhän sotareissu meni kiville, Ruotsista löytyneissä riimukivissä kerrotaan Uiburkymessä ja Tafastiassa kaatuneista päälliköistä jne. Eli Meri yritti tietenkin nostaa Eestiä historialtaan isommaksi.
Todellisuudessahan mitään Viroa tai Eestiä ei ollut olemassakaan noihin aikoihin sen enempää kuin Suomeakaan. Oli heimokuntia jotka sotivat keskenään ja joskus sotivat yhdessä ulkoista vihollista vastaan jne. Mieleen tulevat esim. saarenmaalaiset, jotka tekivät hävitysretkiä mm. manner-Eestiin 1200-luvulla.
Meren tekstillä oli neuvostoaikana sosiaalinen tilaus, hieman kuin Kalevalalla Venäjän vallan aikana oli meillä.

Tuoreimpien arkeologisten tutkimusten mukaan Perämeren rannikolla Iijokivarressa oli kiinteää asutusta jo 7 000 vuotta sitten. Ikävä kyllä Kierikistä on löytynyt Baltian maista peräisin olevia meripihkakoruja sekä purkkaa.
Kohta virolaiset varmaan väittävät, että Kierikissä puhuttiin eestiä. Eihän täällä purkkaa ole jauhettu ennen Helsingin olympialaisia.?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kierikki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Purukumi

Roope