Hiljaisuudessa syntynyt

Kuu roikkuu pakastuneista kynsistään
vaienneiden luotojen yllä
kuurapartainen ikimetsä
aavistaa jo liukuvan aamun.

Yö on kaiutta poissa
haparoin vuoteeni hämärässä
ja ikävä
pusertuu sylini uumeniin.

Se on niin todellista
että halu
unenlämpimien hiusten
ja kohoilevan poveni kosketuksiin herää.

Ihmiskädet
voisivat puhua kaipaukseni puhki.
20625
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Tänäin tajuan oikeasti, miten
ikävä minulla on sinua. Kun
lumi on puuteroinut maan ja
peittänyt alleen niin paljon.

Aina, kun sinä olet, tunnen
itsessäni, miten sinussa unohdan
negatiivisuuden. Sinä vain peität
ikävät muistot ja osiot elämässä.

Ja tarvitsen sinua samoin kuin
paljaaksi paleltunut maa lunta
käämyynsä. Suojaa riisuutumiselleen.
Jotain, ettei alastomuus näkyisi niin.

Kevät ja lämpö pukee maan vihreään.
Ja kasvit heräävät elämään. Hyväilysi
kuivaavat minun kaipuun kyyneleni.
Minusta nousee kasvun ituja esiin.

Ideoita ja ajatuksia purkautuneena.
Ikävä sinuun on pitänyt niin paljon
piilossa ja sitten, tullessasi, tuot elämän
ja virvoitat minut. Niin on Rakkaus.

Ja silloin tajuan, miten tärkeä on kokea
ikävä ja sen jälkeen rakastaa kuin kevät.


http://www.youtube.com/watch?v=HR9m1QU7nKI


Kiitos runostasi.

Rakkaudessa huomaa,
miten ikävä ja kaipaus
on kaikessa.

Kaikessa mitä kädet tekevät,
mitä ajatus työstää.

Minne jalat kuljettavat.

Kaikessa tuntuu kaipuu ja
näkyy ikävöinti.

Ja se on Rakkautta.

Työkaluja Rakkauden auran
vetämiseen, läpi vehreän
maan.

Kauniisti ja herkin säkein
kuvasit kaipuuta, ikävää.

Todellisia ja aitoja
tunteita kaikkialla
kehossa ja kokonaan.

Runosi kuin hellä kuiskaus.

Lämmöllä lausuttuja lauseita,
joita vainj herkin korva kuulee.

Ja ymmärtää.

Sympaattinen ja kaunis
runosi.

Voimia päivääsi.

Äänestä
  • jos osaisin, niin noin olisin varmaan ikäväni
    kirjoittanut. Mutta Sinä kirjoitit sen, enkä mi-
    tään ottaisi pois, enkä lisäisi ripaustakaan yh-
    tikäs mitään.

    Oma runoni on varjo vain Sinun runosi rinnalla.

    Nöyrästi kiittää linda !

    Äänestä

Pidin ensimmäisen kappaleen kuvailusta. Siinä oli tuoreutta.

Seuraavat kappaleet poikkesivat, mutta toimivat ensimmäisen kappaleen kanssa.

Allekirjoitan myös viimeisen kappaleen. Se päättää runon hyvin.

Äänestä
  • ensimmäinen säkeistö johdattelee ihan toimivasti
    siihen mitä hain - ikävään. Se korostuu aamun
    hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Ja totuushan
    on, että kaipauksen voi korjata vain ihmiskäsi.

    Kiitos kommentoinnistasi, arvostan sitä.

    Äänestä

Kaipuu on joskus raastavaa, voin hyvin kuvitella
kuinka suuri kaipuu ja ikävä repii sisintä kappaleiksi.

Runosi oli hyvä kuvaus juuri tästä suuresta kaipuusta
ja ikävästä ja niin hienosti kuvailtuna, kuten aina sinulla. :)

Äänestä
  • elämä kaikkine kaipuineen ja ikävineen
    toisinaan. Runosta tuli vaan huomattavasti molli-
    voittoisempi kuin alunperin oli tarkoitus. En
    tiedä, miten siitä tuollainen tuli.

    Mutta olen sanoistasi kiitollinen Diinuskainen -
    kiitos.

    Äänestä

...kaipausten kaipaus runo
upeilla luontokuvauksilla somistettu.

ei riitä rakkauden ikävälle sydämesi
vaan koko kehoasi se moukaroi
ja rakkautta todellista ihan liki
sinuun haluaa,
se sydämesi.

voi hitsi!!! ja wau!!!
mikä runo ja taas pitää puhua
lukuelämyksestä.
hyvä upea linda!!!

Äänestä
  • ne luontokuvaukset olisi voinut jättää poiskin,
    mutta ne sopi omasta mielestäni tunnelman
    luojiksi aamuisiin hetkiin. Hetkiin, jolloin yk-
    sinäisyys ja kaipaus herää henkiin.

    Hiivatti soikoon, kun nämä Sinun palautteesi on
    syvällisiä. Näkee kaikesta, että olet todellakin
    perehtynyt runon sieluun ja sanomaan. Olet kyllä
    melko tarkkasilmäinen, jonka olen kai
    aikaisemminkin sanonut.

    Enpä tiedä lukuelämyksestä, eiköhän Sinun kehusi
    nyt ole hiukan yläkanttiin kirjoitettu. Olen kyl-
    lä tietysti sanoistasi otettu kuten aina.

    Lämmin kiitokseni Jouni.

    Äänestä

Musta tämä on todella hyvä. Sä olet tämän lajin kiistaton valtiatar (lajeja on n. 6 miljardia:).

Mutta itse ottaisin nuo kaksi viimeistä riviä veks. Musta runo ei tarvitse niitä.

t. pööpötin

Äänestä
  • vai oikeen valtiatar, höh. Eiköhän tuo Sinunkin
    sanomasi nyt ole hiukka liikaa tästä
    tekeleestäni, johon en ole itse ollenkaan
    tyytyväinen. Joku tässä jäi häiritsemään jo alun-
    perinkin silmää, mutten nyt suoralta kädeltä osaa
    sanoa mikä se on.

    Oukkidoukki, voi olla että olet ihan oikeessa.
    Siis niiden parin viimosen rivin suhteen, kai se
    olis toiminut ilman niitäkin pööpötin =)

    Hauskan nimen on likka itselleen
    väkeltäny, mutta toisaalta sitä tarvii ihmetellä
    kun Sinusta on kysymys.

    Mamma kiittää pursuavasta palautteesta.

    PS Saamari kun temppuilee joko sivusto tai sitten
    mun masina - grrrrr.

    Äänestä

Onkohan tämä runosi syntynyt
omassa hiljaisuudessasi...tässä
mietin lukiessani.

Sinä - arjen runon mestari,jonka
jo moneen kertaan lausunut.

Hiljaisuudella - on paljon
kerrottavaa,joka osaa ja
pystyy sitä kuuntelemaan.
Se myös rentouttaa kuin
myös synnyttää jotain uutta.

Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle.

Äänestä
  • ihan omassa hiljaisuudessa syntynyt. Olen ehkä
    itsekin niin arkinen, että runoistanikin taitaa
    olla vain arkimietelmiksi paremminkin kuin rak-
    kausrunoiksi. Mestari minä nyt en kyllä ole mis-
    sään runossani, eikä minusta sellaista varmaan
    koskaan tule. Mutta kiitos nyt nimityksestä, hy-
    vältähän se tietty kuulostaa.

    Kyllä hiljaisuudessa on oma
    viehättävyytensäkin, jos nyt lie
    satuttavuutensakin toisinaan. Mutta joskus on
    ihan hyvä olla yksin omien ajatustensa kanssa.

    Kiitos kommentoinnista ja mitä parhainta viikon
    jatkoa myös itsellesi.

    Äänestä

...runosi, mutta ei missään nimessä synkkä...

Lopussa on toivoa, jota monet meistä kaipaavat. Kosketusta.

Pidin runostasi tavattoman paljon.

Äänestä
  • se taisi jäädä melko suruvoittoiseksi, vaikka ei
    alkuperäinen tarkoitus ollutkaan sellainen.

    Onneksi kuitenkin loppu piti sisällään jonkinlai-
    sen kevennyksen - toivon.

    Kiitos Tomppa, yritän kirjoittaa seuraavaksi hie-
    man valoisampaa.

    Äänestä

Kaipuun maisemasi on kaunis.
Upea on runosi :)

Äänestä
  • olin eilen juuri Sinun runossasi, kun täältä
    katkesi yhteys. Teen sen tänään, jos tämä linja
    nyt suostuu toimimaan.

    Lämmin kiitos palautteestasi,
    sait hyvän mielen sillä aikaiseksi.

    Äänestä

Yön hiljaisuus jos kertoa vois,
sitä missä elämän repailen,
samaistuu kiteeks.

Luonnon kylmä retki kierroksellaan.
"Kuu roikkuu pakastuneista kynsistään
vaienneiden luontojen yllä
kuurapartainen ikimetsä
aavistaa jo liukuvan aamun".

lindalindal1
herkkää väkevää, hiljaisuus puhuu
kiitän nautin kuuraisesta metsästä..Liisa

Äänestä
  • niin kuin olen aina sanonut, Sinun palautteesi on
    kuten runosi - yhtä herkällä kynällä
    kirjoitettu.

    Kun asun tässä ihan metsän kyljessä, niin että
    näen sen jokaisesta ikkunasta, se pyrkii väkisin-
    kin runoihini. Ja se aamun hiljaisuus korostaa
    yksinäisyyttä silloin kun on yksin ajatustensa
    kanssa.

    Kiitos kun poikkesit runossani lämpimine ajatuk-
    sinesi.

    Äänestä

Vapaamittainen runous on hyvää kun se osaa kuten tämä. Itse vanhana taattona kirjoitan vanhanaikaisesti.

Äänestä
  • sen helppous on pitänyt minut vapaassa
    runoudessa. Mitallinen runo vaatii niin paljon
    enemmän ajattelua, taitoakin ettei minusta ole
    oikein sille saralle. Olen kyllä muutamia sellai-
    siakin kirjoittanut, mutten tunne sitä lajia
    omakseni. Siispä pitäydyn nykyrunoudessa, vaikka
    en olekaan sinä mikään taitaja.

    Kirjoita Sinä vain vanhanaikaisesti, koska Sinä
    osaat sen todella. Kerrassaan upeita runoja on
    olleet kaikki tyystin, mitä olen Sinulta tähän
    asti lukenut.

    Kiitä huomiostasi omaan runooni soori.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


haide kirjoitti:

Kuu roikkuu pakastuneista kynsistään
vaienneiden luotojen yllä
kuurapartainen ikimetsä
aavistaa jo liukuvan aamun.

Yö on kaiutta poissa
haparoin vuoteeni hämärässä
ja ikävä
pusertuu sylini uumeniin.

Se on niin todellista
että halu
unenlämpimien hiusten
ja kohoilevan poveni kosketuksiin herää.

Ihmiskädet
voisivat puhua kaipaukseni puhki.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu