Vaaditaanko meiltä suotta sosiaalisuutta?

Kyllä nykyään monissa tehtävissä vaaditaan sellaista ei-ujostelevaa luonnetta. Vaikka jos haluaa menestyä Idooli-laulukilpailussa, pitää olla asennetta. Silloin kun minä olin lapsi/nuori, televisiossa oli Seppo Hovin juontama Tenavatähti-kilpailu. Se oli vielä sellainen lämminhenkinen ja rento esiintymisohjelma.

Ehkä nykyäänkin voi vielä löytää paikkansa, vaikka ei ole sellainen maaninen vauhti päällä. Eräs tyyppi kuvaili minua kerran sellaiseksi Kotikadun Onni Partasen tyyppiseksi. Lähinnä kai se luonne on sellainen hieman rauhallinen ja jähmeä. Se Onnin rooli on hieman juro, mutta hän on sisimmältään hyvin lämmin ja ajatteleva henkilö. Sellainen itsekin tahtoisin olla. Siinä sarjassa Onni ei ole mitenkään hypersosiaalinen, eikä sellaista näytä kaipaavankaan. Kuitenkin hänellä on hyvä vaimo ja muutama ystävä, kuten Mauri ja Ilona.

Nykyään ihmiset kaipaavat televisiostakin kummallisia ohjelmia. Minun on vaikea käsittää niitä BB ja Idooli-ohjelmia. Niissähän on kuitenkin niin läsnä yksilön häpäiseminen ja ulos heittäminen. En tosin ole BB-ohjelmaa katsonut kolmeen vuoteen, enkä voi tietää, vaikka he muodostaisivatkin hyvän ja lämminhenkisen uusioperheen. Olin lukevinani jonkun lehtijutun, että BB-voittaja saa vielä jonkun rahapalkkion.

Mistä jengi puhuu työpaikoilla kahvipöydässä tai nuoriso kouluilla? Monesti kuulee puhuttavan edellisillan tosi tv-ohjelmasta. Kuka puhuu siitä, miten meistä kukin voi? Ei sellaisesta ole usein sopivaa puhua. Heikkouden ja avuttomuuden näyttämistä ei pidetä suotavana. Itse olen oppinut näyttämään myös huonojen päivien tuntemukset: Jos vi*uttaa, niin sitten vi*uttaa... Ja usein ottaa pattiin.

oon kuunnellu tuon joskus aikaisemmin, ja se laittoi kyllä ajattelemaan.

mä ymmärrän kummatkin kannat: pitäisikö ihmiseltä vai ei, vaatia sosiaalisuutta. itse julistan kuitenkin pyhästi ujouden ilosanomaa maailmalla (ujona en sitä paljon tosin tee haha), ymmärrän myös vastaboolia.

on totta, että ihminen perii tietyntyyppisen temperamentin: sisäänpäinkääntyneen tai ulospäinsuuntautuneen esimerkiks. ei ole siis "reilua" että olemme valikoivia rodun suhteen (esim. jos kaikki ruskealäikkäiset koirat olisivat parempia kuin mustat). toisaalta, mainitse tilanne, jossa luonto olisi ollut reilu!

ei ole reilua, jos ihminen syntyy sisäänpäinkääntyneeksi, ainoaksi lapseksi, ja vanhemmat ovat itsekin ujoja. koulussa kavereita ei välttämättä helposti saa, ja siinä on jo noidankehä valmis. yksilöllä ei ollut itsellä vaikutus- tai selviytymismahdollisuuksia.

yksilökeskeisesti ajatellen ihmisellä siis pitäisi ehdottomasti olla mahdollisuus olla ujo. osa meistä vain on sellaisia!


yhteiskunta muodostuu ihmisistä. jotta yhteiskunta voisi kehittyä, on olemassa parikin vaihtoehtoa: monarkia ja demokratia. monarkiassa yksi ihminen päättää mitä koko kansakunta tekee. demokratia koko yhteiskunta päättää tasapuolisesti kohtalostaan. tämänkaltainen päätöksenteko vaatii jokaisen kommunikointitaitoja: sitä parempi demokratia, mitä useampi ihminen osaa päätökseen ottaa osaa. Suomessa on käytössä aika demokraattinen malli (eduskunta ym. päättää), Pohjois-Koreassa taas monarkistinen. yleensä kaveriporukka pyrkii demokratiaan, ja tässäkin tarvitsee kommunikointikeinoja. toki kommunikointikeinot voivat olla puhumisen sijasta esim. kirjoittaminen, jostain syystä puhuminen on saanut paljon tilaa. nopein ja välittömin varmaan.

kaveriporukassa oleminen vaatii siis sosiaalisuutta. jos sosiaalisuutta ei ole, ei välttämättä ole kaveriporukkaa ympärillä. tästä tulee yksinäisyyden ja ujouden ongelmat. ihmisenä ujo on yhtä arvokas kuin muut, ympärillä ei vain ole kavereita.


tässä oli kaksi eri mielipidettä asiasta. kyllähän se on fakta, että sosiaaliset ihmiset ovat tässä yhteiskunnassa arvokkaampia kuin sisäänpäinkääntyneet. se näkyy esim. työhakuilmoituksissa. sosiaalisuutta vaaditaan. se on väärin ujoja kohtaan, toisaalta yhteiskunnan kehittymisen kannalta se on tärkeää.