Siivous ja aputyöt jäävät tekemättä mikäli emme ota ulkomaalaisia enemmän työelämään.
Sillä suomalaisille eivät nämä työt kelpaa.
Kielitaitoiset ulkomaalaiset osaajat edistyisivat nopeasti mikäli heille taattaisiin valtionvaroilla koulutus ammmattiin.
Tällaisilla ratkaisuilla voitaisiin estää muun maalaisen työvoiman ajautuminen yhteiskunnan ulkopuolelle.
Työvoimapula koittelee vähän eritavoin erillaisia työvoimasektoreita.
Työnantaja on ammattihenkilö kertomaan omasta työvoimapulastaan.
Osaajia puuttuu mutta ei mihin hintaan tahansa eikä kaikilta aloilta.
Koulutus kattaa osan työvoimapulasta lähiaikoina mutta samalla syntyy uusia tarpeita.
Moniosaajista on pulaa aina joskin siinäkin on alakohtaisia eroja ja palkkauskohtaisia eroja.
Moniosaajien ammattitaidossa puutteita niissäkin.
Kielitaito on merkittävä puute työläisten keskuudessa, ammatillinen kielitaito ja osaaminen onkin noussut ja nousemassa työpaikalla merkittäväksi tarpeeksi.
Työntekijöitä voidaan tulevaisuudessa siirrellä ja myydä ulkomaisiin projekteihin.
Työvoimapula koittelee alueellisesti pohjois ja koillis osaa maatamme.
Jos alueellinen kehitys ei lisäänny on maamme sisäistä muuttoa vauhditettava.
Mutta työvoimapula voi lisääntyä rajusti itäisessä suomessa.
Katvealueet maaseudulla ovat erikoisen alttiita työvoiman saatavuudelle.
Virastotauti on iskenyt työmiehiin, he eivät lähde mielellään pohjoiseen ja pienille paikkakunnille työnperässä vaikka työpaikka löytyisikin.
Lyhytaikaiset työsuhteet eivät innosta ammattitaitoisia, ja kukaan ei halua matalapalkka alalle hyvän työsuhteen jälkeen.
Vähänkös tässä on syytä työntekijöissäkin joskin osaltaan työnantajat eivät uskalla tarttua tilaisuuteen ja neuvotella alempia palkkoja ammattimiehille.
Sillä eihän jokainen ammattimieskään ole alalle tultaessa ammattitaitoinen juuri kyseessäolevaan työhön.
Osaajalta vaaditaan nykyään itseohjaautuvuutta ja organisaatiokykyä sekä asiakaspalvelua, laskutusta että luonnetta selvytyä muistakin kuin ammattitöistä.
Työvoimapula on rakenteellinen eräässä mielessä.
Rakenteellinen siten että joustavuutta ei näytä syntyvän työvoimanliikkuvuudessa, palkkatasossa, osaamisessa ja moniosaamisen arvostamisessa.
Koulutuslaitokset kiinnittävät liian suuren merkityksen oppimiselle teoriassa jos on kysymys lahjakkuudesta käytännön aineissa.
Toisaalta ammattioppimisessa tulisikin siirtyä työnantajapohjaiseen koulutukseen missä räätälöidyt työpaikkakohtaiset työkäytänteet voitaisiin saavuttaa nopeammin, sekä uudelleen järjestelyissä kouluttaa osaajia ja moniammattilaisia uudelleen matalasuhdanteessa.
Perus ammatilliset taidot tulisi oppia ammattikoulussa sekä siellä tulisi tapahtua valinta erikoisammattikouluihin ja töihin moniosaajiksi.
Ongelmana näen että ei palkata myöskään riittävästi maisteri tasoisia osaajia työelämään kehitys ja koulutspuolelle.
Riittävällä johtajatason koulutuksella voitaisiin taata työtä ja toimintaa myös niille joiden ammattitaso ei yllä työelämään.
Sillä suomalaisille eivät nämä työt kelpaa.
Kielitaitoiset ulkomaalaiset osaajat edistyisivat nopeasti mikäli heille taattaisiin valtionvaroilla koulutus ammmattiin.
Tällaisilla ratkaisuilla voitaisiin estää muun maalaisen työvoiman ajautuminen yhteiskunnan ulkopuolelle.
Työvoimapula koittelee vähän eritavoin erillaisia työvoimasektoreita.
Työnantaja on ammattihenkilö kertomaan omasta työvoimapulastaan.
Osaajia puuttuu mutta ei mihin hintaan tahansa eikä kaikilta aloilta.
Koulutus kattaa osan työvoimapulasta lähiaikoina mutta samalla syntyy uusia tarpeita.
Moniosaajista on pulaa aina joskin siinäkin on alakohtaisia eroja ja palkkauskohtaisia eroja.
Moniosaajien ammattitaidossa puutteita niissäkin.
Kielitaito on merkittävä puute työläisten keskuudessa, ammatillinen kielitaito ja osaaminen onkin noussut ja nousemassa työpaikalla merkittäväksi tarpeeksi.
Työntekijöitä voidaan tulevaisuudessa siirrellä ja myydä ulkomaisiin projekteihin.
Työvoimapula koittelee alueellisesti pohjois ja koillis osaa maatamme.
Jos alueellinen kehitys ei lisäänny on maamme sisäistä muuttoa vauhditettava.
Mutta työvoimapula voi lisääntyä rajusti itäisessä suomessa.
Katvealueet maaseudulla ovat erikoisen alttiita työvoiman saatavuudelle.
Virastotauti on iskenyt työmiehiin, he eivät lähde mielellään pohjoiseen ja pienille paikkakunnille työnperässä vaikka työpaikka löytyisikin.
Lyhytaikaiset työsuhteet eivät innosta ammattitaitoisia, ja kukaan ei halua matalapalkka alalle hyvän työsuhteen jälkeen.
Vähänkös tässä on syytä työntekijöissäkin joskin osaltaan työnantajat eivät uskalla tarttua tilaisuuteen ja neuvotella alempia palkkoja ammattimiehille.
Sillä eihän jokainen ammattimieskään ole alalle tultaessa ammattitaitoinen juuri kyseessäolevaan työhön.
Osaajalta vaaditaan nykyään itseohjaautuvuutta ja organisaatiokykyä sekä asiakaspalvelua, laskutusta että luonnetta selvytyä muistakin kuin ammattitöistä.
Työvoimapula on rakenteellinen eräässä mielessä.
Rakenteellinen siten että joustavuutta ei näytä syntyvän työvoimanliikkuvuudessa, palkkatasossa, osaamisessa ja moniosaamisen arvostamisessa.
Koulutuslaitokset kiinnittävät liian suuren merkityksen oppimiselle teoriassa jos on kysymys lahjakkuudesta käytännön aineissa.
Toisaalta ammattioppimisessa tulisikin siirtyä työnantajapohjaiseen koulutukseen missä räätälöidyt työpaikkakohtaiset työkäytänteet voitaisiin saavuttaa nopeammin, sekä uudelleen järjestelyissä kouluttaa osaajia ja moniammattilaisia uudelleen matalasuhdanteessa.
Perus ammatilliset taidot tulisi oppia ammattikoulussa sekä siellä tulisi tapahtua valinta erikoisammattikouluihin ja töihin moniosaajiksi.
Ongelmana näen että ei palkata myöskään riittävästi maisteri tasoisia osaajia työelämään kehitys ja koulutspuolelle.
Riittävällä johtajatason koulutuksella voitaisiin taata työtä ja toimintaa myös niille joiden ammattitaso ei yllä työelämään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.