valehdella, niin tässä se on, kirkon sivuilta poimittuna:
(yksi puuttuu, kun sen teksti ei vieläkään näköjään webbisivulle ole ehtinyt)
---
1. Pyhä Raamattu
Pyhä Raamattu, Vanha ja Uusi testamentti, on kirjoitettu Jumalan sana, jonka jumalallisen innoituksen vaikutuksesta pyhät Jumalan miehet puhuivat ja kirjoittivat Pyhän Hengen johtamina. Tässä sanassa Jumala on uskonut ihmiselle pelastumiseen välttämättömän tiedon. Pyhä Raamattu on erehtymätön ilmoitus Jumalan tahdosta. Se on luonteen mittapuu, kokemuksen koetinkivi, arvovaltainen opin ilmoittaja ja luotettava esitys Jumalan teoista historiassa. (2.Piet. 1:20,21; 2.Tim. 3:16,17; Ps. 119:105; Sananl. 30:5,6; Jes. 8:20; Joh. 17:17; 1.Tess. 2:13; Hepr. 4:12.)
2. Kolminaisuus
On olemassa yksi Jumala: Isä ja Poika ja Pyhä Henki, kolmen yhtä iankaikkisen persoonan ykseys. Jumala on kuolematon, kaikkivoipa, kaikkitietävä, kaikkea korkeampi ja aina läsnä oleva. Hän on ääretön ja ylittää ihmisen käsityskyvyn; kuitenkin hän on tehnyt itsensä tunnetuksi ilmoittamalla itsensä. Hän on arvollinen saamaan koko luomakunnan ikuisen ylistyksen, palvonnan ja palveluksen. (5.Moos. 6:4; Matt. 28:19; 2.Kor. 13:13; Ef. 4:4-6; 1.Piet. 1:2; 1.Tim. 1:17; Ilm. 14:7.)
3. Isä
Jumala, iankaikkinen Isä, on koko luomakunnan Luoja, kaiken alkulähde, ylläpitäjä ja hallitsija. Hän on vanhurskas ja pyhä, laupias ja armahtavainen. "Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri." Pojassa ja Pyhässä Hengessä ilmenevät ominaisuudet ja kyvyt ovat myös ilmauksia Isästä. (1.Moos. 1:1; Ilm. 4:11; 1.Kor. 15:28; Joh. 3:16; 1.Joh. 4:8; 1.Tim. 1:17; 2.Moos. 34:6,7; Joh. 14:9.)
4. Poika
Jumala, iankaikkinen Poika, tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen kauttaan kaikki luotiin, Jumalan luonne ilmoitetaan, ihmiskunnan pelastus toteutetaan ja maailma tuomitaan. Hän, ikuisesti tosi Jumala, tuli myös tosi ihmiseksi, Jeesukseksi Kristukseksi. Hän sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Hän eli ja koki kiusauksen ihmisolentona mutta antoi täydellisen esimerkin Jumalan vanhurskaudesta ja rakkaudesta.
Ihmeteoillaan hän ilmensi Jumalan voimaa, ja ne osoittivat hänen olevan Jumalan lupaama Messias. Hän kärsi ja kuoli vapaaehtoisesti ristillä meidän syntiemme tähden ja meidän sijastamme. Hänet herätettiin kuolleista, ja hän astui ylös taivaisiin suorittaakseen palvelusta taivaallisessa pyhäkössä meidän hyväksemme. Hän on tuleva takaisin kirkkaudessa vapauttaakseen lopullisesti kansansa ja saattaakseen kaiken ennalleen. (Joh. 1:1-3,14; Kol. 1:15-19; Joh.10:30; 14:9; Room. 6:23; 2.Kor. 5:17-19; Joh. 5:22; Luuk. 1:35; Fil. 2:5-11; Hepr. 2:9-18; 1.Kor. 15:3,4; Hepr. 8:1,2; Joh. 14:1-3.)
5. Pyhä Henki
Jumala, iankaikkinen Henki, toimi yhdessä Isän ja Pojan kanssa luomisessa, ihmiseksitulemisessa ja lunastuksessa. Hän innoitti Raamatun kirjoittajia. Hän täytti Kristuksen elämän voimalla. Hän vetää ihmisiä puoleensa ja saattaa heidät synnintuntoon; ne, jotka vastaavat hänen kutsuunsa, hän uudistaa ja muuttaa Jumalan kuvan kaltaisiksi. Isän ja Pojan lähettämänä hän on aina Jumalan lasten kanssa, jakaa hengellisiä lahjoja seurakunnalle, antaa sille voiman todistaa Kristuksesta ja sopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa johtaa seurakuntaa tuntemaan koko totuuden. (1.Moos. 1:1,2; Luuk. 1:35; 4:18; Ap.T. 10:38; 2.Piet. 1:21; 2.Kor. 3:18; Ef. 4:11,12; Ap.T. 1:8; Joh. 14:16-18,26; 15:26,27; 16:7-13.)
6. Luominen
Jumala on kaiken Luoja, ja hän on Raamatussa esittänyt luotettavan kertomuksen luomistyöstään. "Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan" ja kaikki elävät olennot maan päällä ja lepäsi tuon ensimmäisen viikon seitsemäntenä päivänä. Siten hän asetti sapatin loppuun suoritetun luomistyönsä ainaiseksi muistomerkiksi. Ensimmäinen mies ja nainen tehtiin Jumalan kuvaksi, luomistyön kruunuksi. Heille annettiin valta hallita maailmaa ja velvollisuus pitää siitä huolta. Kun maailman luominen oli saatu päätökseen, maailmassa "kaikki oli hyvää" ja julisti Jumalan kunniaa. (1.Moos. 1:2; 2.Moos. 20:8-11; Ps. 19:2-7; 33:6,9; 104; Hepr. 11:3.)
7. Ihminen ja ihmisluonto
Mies ja nainen tehtiin Jumalan kuvaksi. Heistä tehtiin yksilöitä, joilla on kyky ja vapaus ajatella ja toimia. Vaikka heidät luotiin vapaiksi olennoiksi, joista kukin on ruumiin, mielen ja hengen jakamaton ykseys, he ovat riippuvaisia Jumalasta, joka antaa heille elämän ja hengen ja kaiken muun. Kun ensimmmäiset esivanhempamme olivat tottelemattomia Jumalalle, he kielsivät riippuvuutensa hänestä ja lankesivat siitä korkeasta asemasta, johon Jumala oli heidät asettanut. Heissä oleva Jumalan kuva turmeltui, ja heistä tuli kuolevaisia.
Heidän jälkeläistensä osana on tämä langennut luonto ja siitä johtuvat seuraamukset. He ovat synnynnäisesti heikkoja ja pahaan taipuvia. Mutta Jumala Kristuksessa sovitti maailman itsensä kanssa, ja Hengellään hän palauttaa ennalleen syntiään katuviin kuolevaisiin ihmisiin heidän Tekijänsä kuvan. Heidät on luotu Jumalan kunniaksi ja kutsuttu rakastamaan häntä ja toisiaan sekä pitämään huolta ympäristöstään. (1.Moos. 1:26-28; 2:7; Ps. 8:4-9; Ap.t. 17:24-28; 1.Moos. 3; Ps. 51:7; Room. 5:12-17; 2.Kor. 5:19,20; Ps. 51:12; 1.Joh. 4:7,8,11,20; 1.Moos. 2:15.)
8. Kristuksen ja Saatanan välinen taistelu
Koko ihmiskunta on nyt mukana Kristuksen ja Saatanan välisessä suuressa taistelussa, joka koskee Jumalan luonnetta, hänen lakiaan ja hänen ylivaltaansa maailmankaikkeudessa. Tämä taistelu sai alkunsa taivaassa, kun luodusta olennosta, jolle oli annettu valinnan vapaus, itsekorotuksen kautta tuli Saatana, Jumalan vastustaja, joka johti osan enkeleistä kapinaan. Hän toi kapinahengen tähän maailmaan johtaessaan Aadamin ja Eevan syntiin.
Syntiinlankeemuksen seurauksena oli Jumalan kuvan turmeltuminen ihmisessä, luodun maailman joutuminen epäjärjestykseen ja lopulta maailman tuhoutuminen maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen yhteydessä. Kaikki luodut tarkkailevat tätä maailmaa, josta tuli koko maailmankaikkeutta koskevan ristiriidan näyttämö. Siinä lopullisesti osoitetaan, että rakkauden Jumala on oikeassa ja että häneen kohdistetut syytökset ovat vääriä. Auttaakseen kansaansa tässä taistelussa Kristus lähettää Pyhän Hengen ja uskolliset enkelit opastamaan, suojelemaan ja vahvistamaan sitä pelastuksen tiellä. (Ilm. 12:4-9; Jes. 14:12-14; Hes. 28:12-18; 1.Moos. 3; Room. 1:19-32; 5:12-21; 8:19-22; 1.Moos. 6-8; 2.Piet. 3:6; 1.Kor. 4:9; Hepr. 1:14.)
9. Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus
Kristus oli täydellisesti kuuliainen Jumalan tahdolle, ja tämä Kristuksen elämä, hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa on Jumalan järjestämä ainoa keino ihmisen synnin sovittamiseksi, jotta ne, jotka uskon kautta ottavat vastaan tämän sovituksen, saisivat iankaikkisen elämän ja koko luomakunta voisi paremmin ymmärtää Luojan ääretöntä ja pyhää rakkautta. Tämä täydellinen sovitus vahvistaa todeksi Jumalan lain vanhurskauden ja hänen luonteensa laupeuden, sillä se sekä tuomitsee meidän syntimme että hankkii meille anteeksiantamuksen.
Kristuksen kuolema on sijaiskuolema ja hyvityskuolema, se sovittaa ja muuttaa ihmisen. Kristuksen ylösnousemus julistaa Jumalan voittoa turmiovalloista, ja niille, jotka ottavat vastaan sovituksen, se varmistaa heidän lopullisen voittonsa synnistä ja kuolemasta. Se julistaa, että Jeesus Kristus on Herra, jonka edessä on kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä polvistuttava. (Joh. 3:16; Jes. 53; 1.Piet. 2:21,22; 1.Kor. 15:3,4,20-22; 2.Kor. 5:14,15, 19-21; Room. 1:4; 3:25; 4:25; 8:3,4; 1.Joh. 2:2; 4:10; Kol. 2:15; Fil. 2:6-11.)
10. Pelastuskokemus
Äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Pyhän Hengen johtamina me tajuamme tarpeemme, tunnustamme syntisyytemme, kadumme rikkomuksiamme ja turvaudumme uskossa Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko, joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on Jumalan armon lahja.
Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta. Henki synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme, kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla. (2.Kor. 5:17-21; Joh. 3:16; Gal.:4; 4:4-7; Tit. 3:3-7; Joh. 16:8; Gal. 3:13,14; 1.Piet. 2:21,22; Room. 10:17; Luuk. 17:5; Mark. 9:23,24; Ef. 2:5-10; Room. 3:21-26; Kol. 1:13,14; Room. 8:14-17; Gal. 3:26; Joh. 3:3-8; 1.Piet. 1:23; Room. 12:2; Hepr. 8:7-12; Hes. 36:25-27; 2.Piet. 1:3,4; Room. 8:1-4; 5:6-10.)
11. Kasvaminen Kristuksessa
Ristinkuolemallaan Jeesus voitti pahan voimat. Hän, joka maanpäällisen palvelutyönsä aikana kukisti pahat henget, on murskannut heidän voimansa ja varmistanut heidän lopullisen tuhonsa. Jeesuksen voitto antaa meille voiton pahan vallasta, joka yhä pyrkii hallitsemaan meitä kulkiessamme Jeesuksen kanssa rauha sydämessämme, iloisina ja varmoina hänen rakkaudestaan. Nyt pahan vallan sijasta Pyhä Henki on meissä ja antaa meille voimaa. Kun antaudumme päivittäin Jeesukselle, Herrallemme ja Vapahtajallemme, meidät vapautetaan entisen elämämme tekojen aikaansaamasta taakasta. Enää emme elä pimeydessä, johon liittyi pahan voimien pelkoa, tietämättömyyttä ja entisen elämämme tarkoituksettomuutta. Tässä uudessa Jeesuksen meille antamassa vapaudessa meitä kutsutaan kasvamaan kohti hänen luonteensa kaltaisuutta. Siksi olemme päivittäin yhteydessä häneen rukouksessa, ravitsemme itseämme hänen sanallaan sekä mietiskelemme sitä ja hänen johdatustaan elämässämme. Laulamme hänen ylistystään, kokoonnumme yhteiseen jumalanpalvelukseen ja osallistumme seurakunnan lähetystehtävään. Kun annamme itsemme rakkauden palveluun lähimmäistemme hyväksi ja todistamme Kristuksen pelastustyöstä, hänen jatkuva läsnäolonsa Pyhän Hengen kautta muuttaa jokaisen hetkemme ja tehtävämme hengelliseksi kokemukseksi. (Ps. 1:1,2; 23:4; 77:12, 13; Kol. 1:13,14; 2:6,14,15; Luuk. 10: 17-20; Ef. 5:19,20; 6:12-18; 1.Tess. 5:23; 2.Piet. 2:9; 3:18; 2.Kor. 3:17,18; Fil. 3:7-14; 1.Tess. 5:16-18; Matt. 20:25-28; Joh. 20:21; Gal. 5:22-25; Rom 8:38, 39; 1.Joh. 4:4; Hepr. 10:25).
12. Seurakunta
Seurakunta on niiden uskovien yhteisö, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. Vanhan testamentin aikana eläneen Jumalan kansan jatkona meidät on kutsuttu ulos maailmasta ja me liitymme toisiimme jumalanpalvelusta ja seurakunnallista yhteyttä varten saadaksemme opetusta Jumalan sanasta, viettääksemme Herran ehtoollista, palvellaksemme koko ihmiskuntaa ja julistaaksemme evankeliumia kaikkialla maailmassa. Seurakunta saa arvovaltansa Kristukselta, joka on ihmiseksi tullut Sana, ja Raamatusta, joka on kirjoitettu Sana.
Seurakunta on Jumalan perhettä; sen jäsenet, jotka Jumala on ottanut lapsikseen, elävät uuden liiton perustalla. Seurakunta on Kristuksen ruumis, uskon yhteisö, jonka päänä on itse Kristus. Seurakunta on morsian, jonka puolesta Kristus kuoli voidakseen hänet pyhittää ja puhdistaa. Voittoisassa paluussaan Kristus asettaa eteensä kirkastetun seurakunnan, kaikkien aikojen uskolliset, hänen verellään ostetut, joissa ei ole tahraa eikä ryppyä, pyhän ja moitteettoman seurakunnan. (1.Moos. 12:3; Ap.t. 7:38; Ef. 4:11-15; 3:8-11; Matt. 28:19,20; 16:13-20; 18:18; Ef. 2:19-22; 1:22,23; 5:23-27; Kol. 1:17,18.)
13. Jäännös ja sen lähetystehtävä
Kaikkien aikojen yleismaailmalliseen seurakuntaan kuuluvat kaikki, jotka todella uskovat Kristukseen, mutta viimeisinä päivinä, laajalle levinneen luopumuksen aikana, on kutsuttu esiin jäännös, joka noudattaa Jumalan käskyjä ja uskoo Jeesukseen. Tämä jäännös ilmoittaa tuomion ajan koittaneen, julistaa pelastusta Kristuksessa ja kaiuttaa hänen toisen tulemuksensa lähestymistä.
Tämän julistuksen vertauskuvina ovat Ilmestyskirjan 14. luvun kolme enkeliä; sen kanssa samanaikaisesti on taivaassa käynnissä tuomiotoimi, ja maan päällä julistus johtaa parannukseen ja uskonpuhdistukseen. Jokaista uskovaa kutsutaan osallistumaan henkilökohtaisesti tähän maailmanlaajuiseen todistamiseen. (Ilm. 12:17; 14:6-12; 18:1-4; 2.Kor. 5:10; Juud. 3,14; 1.Piet. 1:16-19; 2.Piet. 3:10-14; Ilm. 21:1-14.)
14. Yhteys Kristuksen ruumiissa
Seurakunta on yksi ruumis, mutta siinä on monta jäsentä, jotka on kutsuttu kaikista kansoista, heimoista, kielistä ja maista. Kristuksessa olemme uutta luomakuntaa; rotua, kulttuuria, koulutusta ja kansallisuutta koskevien erilaisuuksien tai eron ylhäisen ja alhaisen, rikkaan ja köyhän, miehen ja naisen välillä ei tule erottaa meitä toisistamme.
Olemme kaikki samanarvoisia Kristuksessa, joka on liittänyt meidät yhdessä Hengessä yhdeksi yhteisöksi hänen kanssaan ja toistemme kanssa; meidän tulee palvella toisiamme ja saada palvelua toisiltamme varauksitta ja puolueettomasti. Raamatun ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta on antanut meille saman uskon ja toivon, ja esitämme tämän yhteisen todistuksemme kaikille. Tämän yhteyden lähtökohtana on meidät lapsikseen ottaneen kolmiyhteisen Jumalan ykseys. (Room. 12:4,5; 1.Kor. 12:12-14; Matt. 28:19,20; Ps. 133:1; 2.Kor. 5:16,17; Ap.t. 17:26,27; Gal. 3:27,29; Kol. 3:11- 15; Ef. 4:1-6,14-16; Joh. 17:20-23.)
15. Kaste
Kasteessa tunnustamme uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja todistamme kuolemastamme synnille ja tarkoituksestamme vaeltaa uudessa elämässä. Siten me tunnustamme Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, liitymme hänen kansaansa ja meidät otetaan jäseniksi hänen seurakuntaansa. Kaste on vertauskuva yhteydestämme Kristukseen, syntiemme anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta. Kaste tapahtuu veteen upottamalla ja sen edellytyksenä on kastettavan antama vakuutus uskostaan Jeesukseen ja synnistä kääntyminen. Kaste seuraa Raamatun opettamista ja sen opetusten vastaanottamista. (Room. 6:1-6; Kol. 2:12,13; Ap.t. 16:30-33; 22:16; 2:38; Matt. 28:19,20.)
16. Herran ehtoollinen
Herran ehtoollisella osallistumme Jeesuksen ruumiin ja veren vertauskuvista ja siten ilmaisemme uskomme häneen, Herraamme ja Vapahtajaamme. Ehtoollisessa Kristus on läsnä kohdatakseen ja vahvistaakseen kansaansa. Siitä osallistuessamme me iloiten julistamme Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee takaisin. Ehtoolliselle valmistautumiseen kuuluu itsetutkistelu, katumus ja synnintunnustus.
Mestari asetti jalkainpesun palveluksen kuvaamaan toistuvaa puhdistusta, ilmaisemaan halukkuutta toistensa palvelemiseen Kristuksen kaltaisessa nöyryydessä ja yhdistämään sydämemme rakkaudessa. Ehtoollispalvelus on avoin kaikille uskoville kristityille.(1.Kor. 10:16,17; 11:23-30; Matt. 26:17-30; Ilm. 3:20; Joh. 6:48-63; 13:1-17.)
17. Hengelliset lahjat ja palveluvirat
Jumala lahjoittaa seurakuntansa kaikille jäsenille kaikkina aikoina hengellisiä lahjoja, joita jokaisen jäsenen tulee käyttää rakastavassa palvelutyössä seurakunnan ja ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi. Näihin lahjoihin, joita Pyhä Henki jakaa kullekin jäsenelle niin kuin tahtoo, kuuluvat kaikki kyvyt ja palveluvirat, joita seurakunta tarvitsee täyttääkseen Jumalalta saamansa tehtävät.
Raamatun mukaan niihin sisältyvät lahjat uskoa, parantaa, profetoida, julistaa, opettaa, hallita; niihin kuuluu sovituksen virka, myötätunto ja itsensä uhraava rakkauden palvelus ihmisten auttamiseksi ja rohkaisemiseksi. Jotkut jäsenet Jumala kutsuu Hengen varustamina tehtäviin, jotka seurakunta tunnustaa ja jotka ovat luonteeltaan pastoraalisia, evankelioivia, apostolisia ja opetusvirkoja. Niitä tarvitaan erityisesti varustamaan jäseniä palvelukseen, kasvattamaan seurakuntaa hengelliseen kypsyyteen ja edistämään yhteyttä uskossa ja Jumalan tuntemuksessa.
Kun jäsenet Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina käyttävät näitä hengellisiä lahjoja, seurakunta varjeltuu väärien oppien turmiolliselta vaikutukselta, saa kasvunsa Jumalalta ja rakentuu uskossa ja rakkaudessa. (Room. 12:4-8; 1.Kor. 12:9-11,27,28; Ef. 4:8,11-16; Ap.t. 6:1-7; 1.Tim. 3:1-13; 1.Piet. 4:10,11.)
18. Profetian lahja
Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetian lahja. Tämä lahja kuuluu jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava. (Joel 2:28,29; Ap.t. 2:14-21; Hepr. 1:1-3; Ilm. 12: 17; 19:10.)
19. Jumalan laki
Jumalan lain suuret periaatteet on ilmaistu kymmenessä käskyssä, ja niiden noudattamisesta Kristus antoi elämässään esimerkin. Niissä ilmenee Jumalan rakkaus sekä se, mikä ihmisen käyttäytymisessä ja ihmissuhteissa on Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista, ja ne velvoittavat kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Nämä käskyt muodostavat perustan liitolle, jonka Jumala on tehnyt kansansa kanssa, ja mittapuun Jumalan tuomiolla. Pyhän Hengen vaikutuksen kautta ne osoittavat synnin ja herättävät ihmisen tajuamaan Vapahtajan tarpeensa.
Pelastus on kokonaan armosta eikä teoista, mutta sen hedelmänä on kuuliaisuus Jumalan käskyille. Tämä kuuliaisuus kehittää kristillistä luonnetta ja edistää hyvinvointiamme. Se on osoituksena rakkaudestamme Herraan ja huolenpidostamme lähimmäisiämme kohtaan. Uskon kuuliaisuus osoittaa Kristuksen voiman muuttaa ihmiselämää, ja siten se vahvistaa kristillistä todistusta. (2.Moos. 20:1-17; Ps. 40:8,9; Matt. 22: 36-40; 5.Moos. 28:1-14; Matt. 5:17-20; Hepr. 8:8-10; Joh. 15:7-10; Ef. 2:8-10; 1.Joh. 5:3; Room. 8:3,4; Ps. 19:8-15.)
20. Sapatti
Hyvää tekevä Luoja lepäsi seitsemäntenä päivänä kuuden luomispäivän jälkeen ja asetti sapatin kaikille ihmisille luomisen muistomerkiksi. Jumalan muuttumattoman lain neljäs käsky velvoittaa viettämään tätä seitsemännen päivän sapattia lepo- ja jumalanpalveluspäivänä sekä kristillisen palvelun päivänä Jeesuksen, sapatin Herran, opetuksen ja esimerkin mukaisesti. Sapatti on päivä, jolloin iloitsemme yhteydestämme Jumalaan ja toisiimme.
Se on vertauskuva lunastuksestamme Kristuksessa, merkki pyhittämisestämme, tunnus uskollisuudestamme ja esimakua ikuisesta tulevaisuudestamme Jumalan valtakunnassa. Sapatti on Jumalan iäti pysyvä merkki hänen ikuisesta liitostaan itsensä ja kansansa välillä. Kun tätä pyhää aikaa vietetään iloiten illasta iltaan, auringonlaskusta auringonlaskuun, juhlitaan Jumalan luomis- ja lunastustekoja. (1. Moos. 2:1-3; 2.Moos. 20:8-11; Luuk. 4:16; Jes. 56:5-7; 58:13,14; Matt. 12:1-12; 2.Moos. 31:13-17; Hes. 20:12,20; 5.Moos. 5:12-15; Hepr. 4:1-11; 3.Moos. 23:32; Mark. 1:32.)
21. Kristillinen taloudenhoito
Me olemme Jumalan taloudenhoitajia, joille hän on uskonut aikaa ja tilaisuuksia, kykyjä ja omaisuutta, maan antimia ja siunauksia. Olemme vastuussa Jumalalle niiden oikeasta käytöstä. Me tunnustamme Jumalan omistusoikeuden palvelemalla häntä ja lähimmäisiämme uskollisesti, palauttamalla kymmenykset ja antamalla uhrilahjoja hänen evankeliuminsa julistustyöhön ja hänen seurakuntansa tukemiseen. Taloudenhoitovastuu on Jumalan meille antama etuoikeus kasvaaksemme rakkaudessa ja voittaaksemme itsekkyyden ja ahneuden. Kristillinen taloudenhoitaja iloitsee niistä siunauksista, jotka hänen uskollisuutensa seurauksena tulevat muiden osaksi. (1.Moos. 1:26-28; 2:15; 1.Aikak. 29:14; Hagg. 1:3-11; Mal. 3:8-12; 1.Kor. 9:9-14; Matt. 23:23; 2.Kor. 8:1-15; Room. 15:26,27.)
22. Kristityn elämäntavat
Meidät on kutsuttu elämään jumalisesti, ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan sopusoinnussa taivaan periaatteiden kanssa. Jotta Henki voisi luoda meihin uudesti Herramme luonnetta, me osallistumme vain sellaiseen, mikä edistää elämässämme Kristuksen kaltaista puhtautta, terveyttä ja iloa. Tämä merkitsee sitä, että huvimme ja ajanviettomme tulee vastata kristillisyyden korkeimpia normeja.
Vaatetuksemme tulee olla - eri maiden kulttuurierot huomioon ottaen - yksinkertainen, vaatimaton ja siisti, sopivaa sellaisille, joiden todellinen kauneus ei perustu ulkonaiseen vaan salassa olevan sydämen ihmisen, lempeän ja sävyisän hengen katoamattomaan kaunistukseen. Se merkitsee myös sitä, että meidän tulee järkevästi hoitaa ruumistamme, koska se on Pyhän Hengen temppeli.
Meidän on pidettävä huolta siitä, että saamme riittävästi liikuntaa ja lepoa sekä että noudatamme mahdollisimman terveellistä ruokavaliota emmekä käytä ravinnoksemme sellaista, mikä Raamatun mukaan on saastaista. Koska alkoholijuomien, tupakan ja muiden päihteiden käyttö sekä lääkkeiden väärinkäyttö on elimistöllemme vahingollista, meidän tulee pidättyä niistäkin. Sen sijaan meidän tulee harrastaa sellaista, mikä saattaa ajatusmaailmamme ja ruumiimme kuuliaiseksi Kristukselle, joka ajattelee meidän parastamme, terveyttämme ja onneamme. (Room. 12:1,2; 1.Joh. 2:6; Ef. 5:1-21; Fil. 4:8; 2.Kor. 10:5; 6:14 - 7:1; 1.Piet. 3:1-4; 1.Kor. 6:19; 10:31; 3.Moos. 11:1-47; 3.Joh. 2.)
23. Avioliitto ja perhe
Jumala asetti avioliiton Eedenissä, ja Jeesus vahvisti sen toisiaan rakastavan miehen ja naisen elinikäiseksi liitoksi ja toveruudeksi. Kristitty antaa aviolupauksen paitsi puolisolleen myös Jumalalle, ja avioliitto tulisi solmia vain niiden kesken, joilla on sama usko. Tämän suhteen aineksia ovat keskinäinen rakkaus, kunnioitus, arvonanto ja vastuu. Kristuksen ja hänen seurakuntansa väliselle suhteelle ominaisen rakkauden, pyhyyden, läheisyyden ja kestävyyden tulisi heijastua aviosuhteessa.
Avioerosta Jeesus opetti, että henkilö, joka eroaa puolisostaan muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen. Vaikkakaan perhesuhteet eivät joissakin tapauksissa kenties vastaa ihannetta, aviopuolisot, jotka Kristuksessa täysin sitoutuvat toisilleen, voivat hengen johdatuksen ja seurakunnan kasvatuksen alaisina saavuttaa rakastavan yhteyden. Jumala siunaa perhettä, ja hänen tarkoituksensa on, että perheen jäsenet auttavat toisiaan kasvamaan kohti täyttä kypsyyttä.
Vanhempien tulee kasvattaa lapsiaan rakastamaan ja tottelemaan Herraa. Esimerkillään ja sanoillaan heidän tulee opettaa heille, että Kristus on rakastava kurinpitäjä, aina hellä ja huolehtiva, joka tahtoo liittää heidät jäseniksi omaan ruumiiseensa, Jumalan perheeseen. Perhesiteiden lujittuminen on viimeisen evankeliumin sanoman vaikutuksen tunnusmerkki. (1.Moos. 2:18-25; Matt. 19:3-9; Joh. 2:1-11; 2.Kor. 6:14; Ef. 5:21-33; Matt. 5:31,32; Mark. 10:11,12; Luuk. 16:18; 1.Kor. 7:10,11; 2.Moos. 20:12; Ef. 6:1-4; 5.Moos. 6:5-9; Sananl. 22:6; Mal. 4:5,6.)
24. Kristuksen palvelus taivaallisessa pyhäkössä
Taivaassa on pyhäkkö, todellinen pyhäkköteltta, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse. Siinä Kristus suorittaa palvelusta meidän hyväksemme; hän tekee uskoville mahdolliseksi saada hyväkseen hänen sovitusuhrinsa, jonka hän uhrasi ristillä ainutkertaisesti kaikkien puolesta. Hänet asetettiin virkaansa meidän suureksi ylipapiksemme taivaaseenastumisensa yhteydessä, jolloin hän myös aloitti välitystyönsä. Profeetallisen 2300 päivää käsittävän ajanjakson lopussa vuonna 1844 hän ryhtyi suorittamaan sovittavan palvelutyönsä toista ja viimeistä vaihetta.
Tämä työ liittyy taivaalliseen oikeudenkäyntiin, tutkivaan tuomioon, joka on osa kaiken synnin lopullisesta hävittämisestä, mistä muinaisen heprealaisen pyhäkön puhdistaminen suurena sovituspäivänä oli vertauskuva. Tuossa vertauskuvallisessa toimituksessa pyhäkkö puhdistettiin eläinuhrien verellä, mutta taivaalliset puhdistetaan Jeesuksen veren täydellisellä uhrilla. Tutkiva tuomio paljastaa taivaallisille olennoille, ketkä kuolleista ovat kuolleet Kristukseen uskovina ja sen vuoksi on hänessä katsottava arvollisiksi saamaan osan ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Se myös osoittaa, ketkä elävistä pysyvät Kristuksessa, noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen uskon ja ovat sen vuoksi hänessä valmiit muutettaviksi hänen iankaikkiseen valtakuntaansa.
Tällä tuomiolla osoitetaan Jumalan toimineen oikeudenmukaisesti pelastaessaan ne, jotka uskovat Jeesukseen. Sen perusteella julistetaan, että ne, jotka ovat pysyneet uskollisina Jumalalle, saavat ottaa vastaan valtakunnan. Tämä Kristuksen palvelutyön päätökseen saattaminen merkitsee ihmiskunnan armonajan loppumista ennen toista tulemusta. (Hepr. 8:1-5; 4:14-16; 9:11-28; 10:19-22; 1:3; 2:16,17; Dan. 7:9-27; 8:13,14; 9:24-27; 4.Moos. 14:34; Hes. 4:6; 3.Moos. 16; Ilm. 14:6,7; 20:12; 14:12; 22:12.)
25. Kristuksen toinen tulemus
Kristuksen toinen tulemus on seurakunnan autuaallinen toivo, evankeliumin valtava huippukohta. Vapahtajan tulemus on oleva kirjaimellinen, henkilökohtainen, näkyvä ja maailmanlaajuinen. Hänen tullessaan takaisin vanhurskaat kuolleet herätetään ja yhdessä elossa olevien vanhurskaiden kanssa heidät kirkastetaan ja otetaan taivaaseen, mutta jumalattomat kuolevat. Useimpien profeetallisten ennustussarjojen lähes täydellinen täyttymys samoin kuin maailman nykyinen tila osoittavat, että Kristuksen tulemus on lähellä. Tuon tapahtuman aikaa ei ole ilmoitettu, ja siksi meitä kehotetaan olemaan aina valmiina. (Tit. 2:13; Hepr. 9:28; Joh. 14:1-3; Ap.t. 1:9-11; Matt. 24:14; Ilm. 1:7; Matt. 24:43,44; 1.Tess. 4:13-18; 1.Kor. 15:51-54; 2.Tess. 1:7-10; 2:8; Ilm. 14:14-20; 19:11-21; Matt. 24; Mark. 13; Luuk. 21; 2.Tim. 3:1-5; 1.Tess. 5:1-6.)
26. Kuolema ja ylösnousemus
Synnin palkka on kuolema. Mutta Jumala, joka yksin on kuolematon, suo ikuisen elämän lunastetuilleen. Siihen asti kuolema merkitsee kaikille ihmisille tiedottomuuden tilaa. Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, ylösnousseet samoin kuin hänen tullessaan elossa olevat vanhurskaat kirkastetaan ja temmataan Herraansa vastaan. Toinen eli jumalattomien ylösnousemus tapahtuu tuhat vuotta myöhemmin. (Room. 6:23; 1.Tim. 6:15,16; Saarn. 9:5,6; Ps. 146:3,4; Joh. 11:11-14; Kol. 3:4; 1.Kor. 15:51-54; 1.Tess. 4:13-17; Joh. 5:25,28,29; Ilm. 20:1-10.)
27. Tuhatvuotiskausi ja synnin loppu
Tuhatvuotiskausi on Kristuksen ja hänen pyhiensä hallitusaikaa taivaassa ensimmäisen ja toisen ylösnousemuksen välillä. Tuona aikana jumalattomat kuolleet tuomitaan; maapallo on oleva silloin täydellisen hävityksen tilassa ilman ainuttakaan elävää ihmistä, Saatanan ja hänen enkeleittensä asuttamana. Tuhatvuotiskauden päättyessä Kristus laskeutuu pyhiensä ja Pyhän Kaupungin kanssa taivaasta maan päälle. Silloin herätetään jumalattomat kuolleet, jotka Saatanan ja hänen enkeleittensä kanssa piirittävät kaupungin; mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät sekä puhdistaa maan. Siten koko maailmankaikkeus vapautetaan synnistä ja syntisistä ainaiseksi. (Ilm. 20; 1.Kor. 6:2,3; Jer. 4:23-26; Ilm. 21:1-5; Mal. 4:1; Hes. 28:18,19.)
28. Uusi maa
Uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu, Jumala tarjoaa lunastetuille yhteydessään ikuisen kodin ja täydellisen ympäristön loppumatonta elämää, rakkautta, iloa ja tiedon hankkimista varten. Siellä Jumala itse on asuva kansansa kanssa, ja kärsimys ja kuolema ovat kadonneet. Suuri taistelu on päättynyt, ja syntiä ei enää ole. Koko luomakunta julistaa, että jumala on rakkaus - ja hän hallitsee aina ja iankaikkisesti. Aamen. (2.Piet. 3:13; Jes. 35; 65:17-25; Matt. 5:5; Ilm. 21:1-7; 22:1-5; 11:15.)
(yksi puuttuu, kun sen teksti ei vieläkään näköjään webbisivulle ole ehtinyt)
---
1. Pyhä Raamattu
Pyhä Raamattu, Vanha ja Uusi testamentti, on kirjoitettu Jumalan sana, jonka jumalallisen innoituksen vaikutuksesta pyhät Jumalan miehet puhuivat ja kirjoittivat Pyhän Hengen johtamina. Tässä sanassa Jumala on uskonut ihmiselle pelastumiseen välttämättömän tiedon. Pyhä Raamattu on erehtymätön ilmoitus Jumalan tahdosta. Se on luonteen mittapuu, kokemuksen koetinkivi, arvovaltainen opin ilmoittaja ja luotettava esitys Jumalan teoista historiassa. (2.Piet. 1:20,21; 2.Tim. 3:16,17; Ps. 119:105; Sananl. 30:5,6; Jes. 8:20; Joh. 17:17; 1.Tess. 2:13; Hepr. 4:12.)
2. Kolminaisuus
On olemassa yksi Jumala: Isä ja Poika ja Pyhä Henki, kolmen yhtä iankaikkisen persoonan ykseys. Jumala on kuolematon, kaikkivoipa, kaikkitietävä, kaikkea korkeampi ja aina läsnä oleva. Hän on ääretön ja ylittää ihmisen käsityskyvyn; kuitenkin hän on tehnyt itsensä tunnetuksi ilmoittamalla itsensä. Hän on arvollinen saamaan koko luomakunnan ikuisen ylistyksen, palvonnan ja palveluksen. (5.Moos. 6:4; Matt. 28:19; 2.Kor. 13:13; Ef. 4:4-6; 1.Piet. 1:2; 1.Tim. 1:17; Ilm. 14:7.)
3. Isä
Jumala, iankaikkinen Isä, on koko luomakunnan Luoja, kaiken alkulähde, ylläpitäjä ja hallitsija. Hän on vanhurskas ja pyhä, laupias ja armahtavainen. "Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri." Pojassa ja Pyhässä Hengessä ilmenevät ominaisuudet ja kyvyt ovat myös ilmauksia Isästä. (1.Moos. 1:1; Ilm. 4:11; 1.Kor. 15:28; Joh. 3:16; 1.Joh. 4:8; 1.Tim. 1:17; 2.Moos. 34:6,7; Joh. 14:9.)
4. Poika
Jumala, iankaikkinen Poika, tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen kauttaan kaikki luotiin, Jumalan luonne ilmoitetaan, ihmiskunnan pelastus toteutetaan ja maailma tuomitaan. Hän, ikuisesti tosi Jumala, tuli myös tosi ihmiseksi, Jeesukseksi Kristukseksi. Hän sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Hän eli ja koki kiusauksen ihmisolentona mutta antoi täydellisen esimerkin Jumalan vanhurskaudesta ja rakkaudesta.
Ihmeteoillaan hän ilmensi Jumalan voimaa, ja ne osoittivat hänen olevan Jumalan lupaama Messias. Hän kärsi ja kuoli vapaaehtoisesti ristillä meidän syntiemme tähden ja meidän sijastamme. Hänet herätettiin kuolleista, ja hän astui ylös taivaisiin suorittaakseen palvelusta taivaallisessa pyhäkössä meidän hyväksemme. Hän on tuleva takaisin kirkkaudessa vapauttaakseen lopullisesti kansansa ja saattaakseen kaiken ennalleen. (Joh. 1:1-3,14; Kol. 1:15-19; Joh.10:30; 14:9; Room. 6:23; 2.Kor. 5:17-19; Joh. 5:22; Luuk. 1:35; Fil. 2:5-11; Hepr. 2:9-18; 1.Kor. 15:3,4; Hepr. 8:1,2; Joh. 14:1-3.)
5. Pyhä Henki
Jumala, iankaikkinen Henki, toimi yhdessä Isän ja Pojan kanssa luomisessa, ihmiseksitulemisessa ja lunastuksessa. Hän innoitti Raamatun kirjoittajia. Hän täytti Kristuksen elämän voimalla. Hän vetää ihmisiä puoleensa ja saattaa heidät synnintuntoon; ne, jotka vastaavat hänen kutsuunsa, hän uudistaa ja muuttaa Jumalan kuvan kaltaisiksi. Isän ja Pojan lähettämänä hän on aina Jumalan lasten kanssa, jakaa hengellisiä lahjoja seurakunnalle, antaa sille voiman todistaa Kristuksesta ja sopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa johtaa seurakuntaa tuntemaan koko totuuden. (1.Moos. 1:1,2; Luuk. 1:35; 4:18; Ap.T. 10:38; 2.Piet. 1:21; 2.Kor. 3:18; Ef. 4:11,12; Ap.T. 1:8; Joh. 14:16-18,26; 15:26,27; 16:7-13.)
6. Luominen
Jumala on kaiken Luoja, ja hän on Raamatussa esittänyt luotettavan kertomuksen luomistyöstään. "Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan" ja kaikki elävät olennot maan päällä ja lepäsi tuon ensimmäisen viikon seitsemäntenä päivänä. Siten hän asetti sapatin loppuun suoritetun luomistyönsä ainaiseksi muistomerkiksi. Ensimmäinen mies ja nainen tehtiin Jumalan kuvaksi, luomistyön kruunuksi. Heille annettiin valta hallita maailmaa ja velvollisuus pitää siitä huolta. Kun maailman luominen oli saatu päätökseen, maailmassa "kaikki oli hyvää" ja julisti Jumalan kunniaa. (1.Moos. 1:2; 2.Moos. 20:8-11; Ps. 19:2-7; 33:6,9; 104; Hepr. 11:3.)
7. Ihminen ja ihmisluonto
Mies ja nainen tehtiin Jumalan kuvaksi. Heistä tehtiin yksilöitä, joilla on kyky ja vapaus ajatella ja toimia. Vaikka heidät luotiin vapaiksi olennoiksi, joista kukin on ruumiin, mielen ja hengen jakamaton ykseys, he ovat riippuvaisia Jumalasta, joka antaa heille elämän ja hengen ja kaiken muun. Kun ensimmmäiset esivanhempamme olivat tottelemattomia Jumalalle, he kielsivät riippuvuutensa hänestä ja lankesivat siitä korkeasta asemasta, johon Jumala oli heidät asettanut. Heissä oleva Jumalan kuva turmeltui, ja heistä tuli kuolevaisia.
Heidän jälkeläistensä osana on tämä langennut luonto ja siitä johtuvat seuraamukset. He ovat synnynnäisesti heikkoja ja pahaan taipuvia. Mutta Jumala Kristuksessa sovitti maailman itsensä kanssa, ja Hengellään hän palauttaa ennalleen syntiään katuviin kuolevaisiin ihmisiin heidän Tekijänsä kuvan. Heidät on luotu Jumalan kunniaksi ja kutsuttu rakastamaan häntä ja toisiaan sekä pitämään huolta ympäristöstään. (1.Moos. 1:26-28; 2:7; Ps. 8:4-9; Ap.t. 17:24-28; 1.Moos. 3; Ps. 51:7; Room. 5:12-17; 2.Kor. 5:19,20; Ps. 51:12; 1.Joh. 4:7,8,11,20; 1.Moos. 2:15.)
8. Kristuksen ja Saatanan välinen taistelu
Koko ihmiskunta on nyt mukana Kristuksen ja Saatanan välisessä suuressa taistelussa, joka koskee Jumalan luonnetta, hänen lakiaan ja hänen ylivaltaansa maailmankaikkeudessa. Tämä taistelu sai alkunsa taivaassa, kun luodusta olennosta, jolle oli annettu valinnan vapaus, itsekorotuksen kautta tuli Saatana, Jumalan vastustaja, joka johti osan enkeleistä kapinaan. Hän toi kapinahengen tähän maailmaan johtaessaan Aadamin ja Eevan syntiin.
Syntiinlankeemuksen seurauksena oli Jumalan kuvan turmeltuminen ihmisessä, luodun maailman joutuminen epäjärjestykseen ja lopulta maailman tuhoutuminen maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen yhteydessä. Kaikki luodut tarkkailevat tätä maailmaa, josta tuli koko maailmankaikkeutta koskevan ristiriidan näyttämö. Siinä lopullisesti osoitetaan, että rakkauden Jumala on oikeassa ja että häneen kohdistetut syytökset ovat vääriä. Auttaakseen kansaansa tässä taistelussa Kristus lähettää Pyhän Hengen ja uskolliset enkelit opastamaan, suojelemaan ja vahvistamaan sitä pelastuksen tiellä. (Ilm. 12:4-9; Jes. 14:12-14; Hes. 28:12-18; 1.Moos. 3; Room. 1:19-32; 5:12-21; 8:19-22; 1.Moos. 6-8; 2.Piet. 3:6; 1.Kor. 4:9; Hepr. 1:14.)
9. Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus
Kristus oli täydellisesti kuuliainen Jumalan tahdolle, ja tämä Kristuksen elämä, hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa on Jumalan järjestämä ainoa keino ihmisen synnin sovittamiseksi, jotta ne, jotka uskon kautta ottavat vastaan tämän sovituksen, saisivat iankaikkisen elämän ja koko luomakunta voisi paremmin ymmärtää Luojan ääretöntä ja pyhää rakkautta. Tämä täydellinen sovitus vahvistaa todeksi Jumalan lain vanhurskauden ja hänen luonteensa laupeuden, sillä se sekä tuomitsee meidän syntimme että hankkii meille anteeksiantamuksen.
Kristuksen kuolema on sijaiskuolema ja hyvityskuolema, se sovittaa ja muuttaa ihmisen. Kristuksen ylösnousemus julistaa Jumalan voittoa turmiovalloista, ja niille, jotka ottavat vastaan sovituksen, se varmistaa heidän lopullisen voittonsa synnistä ja kuolemasta. Se julistaa, että Jeesus Kristus on Herra, jonka edessä on kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä polvistuttava. (Joh. 3:16; Jes. 53; 1.Piet. 2:21,22; 1.Kor. 15:3,4,20-22; 2.Kor. 5:14,15, 19-21; Room. 1:4; 3:25; 4:25; 8:3,4; 1.Joh. 2:2; 4:10; Kol. 2:15; Fil. 2:6-11.)
10. Pelastuskokemus
Äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Pyhän Hengen johtamina me tajuamme tarpeemme, tunnustamme syntisyytemme, kadumme rikkomuksiamme ja turvaudumme uskossa Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko, joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on Jumalan armon lahja.
Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta. Henki synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme, kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla. (2.Kor. 5:17-21; Joh. 3:16; Gal.:4; 4:4-7; Tit. 3:3-7; Joh. 16:8; Gal. 3:13,14; 1.Piet. 2:21,22; Room. 10:17; Luuk. 17:5; Mark. 9:23,24; Ef. 2:5-10; Room. 3:21-26; Kol. 1:13,14; Room. 8:14-17; Gal. 3:26; Joh. 3:3-8; 1.Piet. 1:23; Room. 12:2; Hepr. 8:7-12; Hes. 36:25-27; 2.Piet. 1:3,4; Room. 8:1-4; 5:6-10.)
11. Kasvaminen Kristuksessa
Ristinkuolemallaan Jeesus voitti pahan voimat. Hän, joka maanpäällisen palvelutyönsä aikana kukisti pahat henget, on murskannut heidän voimansa ja varmistanut heidän lopullisen tuhonsa. Jeesuksen voitto antaa meille voiton pahan vallasta, joka yhä pyrkii hallitsemaan meitä kulkiessamme Jeesuksen kanssa rauha sydämessämme, iloisina ja varmoina hänen rakkaudestaan. Nyt pahan vallan sijasta Pyhä Henki on meissä ja antaa meille voimaa. Kun antaudumme päivittäin Jeesukselle, Herrallemme ja Vapahtajallemme, meidät vapautetaan entisen elämämme tekojen aikaansaamasta taakasta. Enää emme elä pimeydessä, johon liittyi pahan voimien pelkoa, tietämättömyyttä ja entisen elämämme tarkoituksettomuutta. Tässä uudessa Jeesuksen meille antamassa vapaudessa meitä kutsutaan kasvamaan kohti hänen luonteensa kaltaisuutta. Siksi olemme päivittäin yhteydessä häneen rukouksessa, ravitsemme itseämme hänen sanallaan sekä mietiskelemme sitä ja hänen johdatustaan elämässämme. Laulamme hänen ylistystään, kokoonnumme yhteiseen jumalanpalvelukseen ja osallistumme seurakunnan lähetystehtävään. Kun annamme itsemme rakkauden palveluun lähimmäistemme hyväksi ja todistamme Kristuksen pelastustyöstä, hänen jatkuva läsnäolonsa Pyhän Hengen kautta muuttaa jokaisen hetkemme ja tehtävämme hengelliseksi kokemukseksi. (Ps. 1:1,2; 23:4; 77:12, 13; Kol. 1:13,14; 2:6,14,15; Luuk. 10: 17-20; Ef. 5:19,20; 6:12-18; 1.Tess. 5:23; 2.Piet. 2:9; 3:18; 2.Kor. 3:17,18; Fil. 3:7-14; 1.Tess. 5:16-18; Matt. 20:25-28; Joh. 20:21; Gal. 5:22-25; Rom 8:38, 39; 1.Joh. 4:4; Hepr. 10:25).
12. Seurakunta
Seurakunta on niiden uskovien yhteisö, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. Vanhan testamentin aikana eläneen Jumalan kansan jatkona meidät on kutsuttu ulos maailmasta ja me liitymme toisiimme jumalanpalvelusta ja seurakunnallista yhteyttä varten saadaksemme opetusta Jumalan sanasta, viettääksemme Herran ehtoollista, palvellaksemme koko ihmiskuntaa ja julistaaksemme evankeliumia kaikkialla maailmassa. Seurakunta saa arvovaltansa Kristukselta, joka on ihmiseksi tullut Sana, ja Raamatusta, joka on kirjoitettu Sana.
Seurakunta on Jumalan perhettä; sen jäsenet, jotka Jumala on ottanut lapsikseen, elävät uuden liiton perustalla. Seurakunta on Kristuksen ruumis, uskon yhteisö, jonka päänä on itse Kristus. Seurakunta on morsian, jonka puolesta Kristus kuoli voidakseen hänet pyhittää ja puhdistaa. Voittoisassa paluussaan Kristus asettaa eteensä kirkastetun seurakunnan, kaikkien aikojen uskolliset, hänen verellään ostetut, joissa ei ole tahraa eikä ryppyä, pyhän ja moitteettoman seurakunnan. (1.Moos. 12:3; Ap.t. 7:38; Ef. 4:11-15; 3:8-11; Matt. 28:19,20; 16:13-20; 18:18; Ef. 2:19-22; 1:22,23; 5:23-27; Kol. 1:17,18.)
13. Jäännös ja sen lähetystehtävä
Kaikkien aikojen yleismaailmalliseen seurakuntaan kuuluvat kaikki, jotka todella uskovat Kristukseen, mutta viimeisinä päivinä, laajalle levinneen luopumuksen aikana, on kutsuttu esiin jäännös, joka noudattaa Jumalan käskyjä ja uskoo Jeesukseen. Tämä jäännös ilmoittaa tuomion ajan koittaneen, julistaa pelastusta Kristuksessa ja kaiuttaa hänen toisen tulemuksensa lähestymistä.
Tämän julistuksen vertauskuvina ovat Ilmestyskirjan 14. luvun kolme enkeliä; sen kanssa samanaikaisesti on taivaassa käynnissä tuomiotoimi, ja maan päällä julistus johtaa parannukseen ja uskonpuhdistukseen. Jokaista uskovaa kutsutaan osallistumaan henkilökohtaisesti tähän maailmanlaajuiseen todistamiseen. (Ilm. 12:17; 14:6-12; 18:1-4; 2.Kor. 5:10; Juud. 3,14; 1.Piet. 1:16-19; 2.Piet. 3:10-14; Ilm. 21:1-14.)
14. Yhteys Kristuksen ruumiissa
Seurakunta on yksi ruumis, mutta siinä on monta jäsentä, jotka on kutsuttu kaikista kansoista, heimoista, kielistä ja maista. Kristuksessa olemme uutta luomakuntaa; rotua, kulttuuria, koulutusta ja kansallisuutta koskevien erilaisuuksien tai eron ylhäisen ja alhaisen, rikkaan ja köyhän, miehen ja naisen välillä ei tule erottaa meitä toisistamme.
Olemme kaikki samanarvoisia Kristuksessa, joka on liittänyt meidät yhdessä Hengessä yhdeksi yhteisöksi hänen kanssaan ja toistemme kanssa; meidän tulee palvella toisiamme ja saada palvelua toisiltamme varauksitta ja puolueettomasti. Raamatun ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta on antanut meille saman uskon ja toivon, ja esitämme tämän yhteisen todistuksemme kaikille. Tämän yhteyden lähtökohtana on meidät lapsikseen ottaneen kolmiyhteisen Jumalan ykseys. (Room. 12:4,5; 1.Kor. 12:12-14; Matt. 28:19,20; Ps. 133:1; 2.Kor. 5:16,17; Ap.t. 17:26,27; Gal. 3:27,29; Kol. 3:11- 15; Ef. 4:1-6,14-16; Joh. 17:20-23.)
15. Kaste
Kasteessa tunnustamme uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja todistamme kuolemastamme synnille ja tarkoituksestamme vaeltaa uudessa elämässä. Siten me tunnustamme Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, liitymme hänen kansaansa ja meidät otetaan jäseniksi hänen seurakuntaansa. Kaste on vertauskuva yhteydestämme Kristukseen, syntiemme anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta. Kaste tapahtuu veteen upottamalla ja sen edellytyksenä on kastettavan antama vakuutus uskostaan Jeesukseen ja synnistä kääntyminen. Kaste seuraa Raamatun opettamista ja sen opetusten vastaanottamista. (Room. 6:1-6; Kol. 2:12,13; Ap.t. 16:30-33; 22:16; 2:38; Matt. 28:19,20.)
16. Herran ehtoollinen
Herran ehtoollisella osallistumme Jeesuksen ruumiin ja veren vertauskuvista ja siten ilmaisemme uskomme häneen, Herraamme ja Vapahtajaamme. Ehtoollisessa Kristus on läsnä kohdatakseen ja vahvistaakseen kansaansa. Siitä osallistuessamme me iloiten julistamme Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee takaisin. Ehtoolliselle valmistautumiseen kuuluu itsetutkistelu, katumus ja synnintunnustus.
Mestari asetti jalkainpesun palveluksen kuvaamaan toistuvaa puhdistusta, ilmaisemaan halukkuutta toistensa palvelemiseen Kristuksen kaltaisessa nöyryydessä ja yhdistämään sydämemme rakkaudessa. Ehtoollispalvelus on avoin kaikille uskoville kristityille.(1.Kor. 10:16,17; 11:23-30; Matt. 26:17-30; Ilm. 3:20; Joh. 6:48-63; 13:1-17.)
17. Hengelliset lahjat ja palveluvirat
Jumala lahjoittaa seurakuntansa kaikille jäsenille kaikkina aikoina hengellisiä lahjoja, joita jokaisen jäsenen tulee käyttää rakastavassa palvelutyössä seurakunnan ja ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi. Näihin lahjoihin, joita Pyhä Henki jakaa kullekin jäsenelle niin kuin tahtoo, kuuluvat kaikki kyvyt ja palveluvirat, joita seurakunta tarvitsee täyttääkseen Jumalalta saamansa tehtävät.
Raamatun mukaan niihin sisältyvät lahjat uskoa, parantaa, profetoida, julistaa, opettaa, hallita; niihin kuuluu sovituksen virka, myötätunto ja itsensä uhraava rakkauden palvelus ihmisten auttamiseksi ja rohkaisemiseksi. Jotkut jäsenet Jumala kutsuu Hengen varustamina tehtäviin, jotka seurakunta tunnustaa ja jotka ovat luonteeltaan pastoraalisia, evankelioivia, apostolisia ja opetusvirkoja. Niitä tarvitaan erityisesti varustamaan jäseniä palvelukseen, kasvattamaan seurakuntaa hengelliseen kypsyyteen ja edistämään yhteyttä uskossa ja Jumalan tuntemuksessa.
Kun jäsenet Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina käyttävät näitä hengellisiä lahjoja, seurakunta varjeltuu väärien oppien turmiolliselta vaikutukselta, saa kasvunsa Jumalalta ja rakentuu uskossa ja rakkaudessa. (Room. 12:4-8; 1.Kor. 12:9-11,27,28; Ef. 4:8,11-16; Ap.t. 6:1-7; 1.Tim. 3:1-13; 1.Piet. 4:10,11.)
18. Profetian lahja
Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetian lahja. Tämä lahja kuuluu jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava. (Joel 2:28,29; Ap.t. 2:14-21; Hepr. 1:1-3; Ilm. 12: 17; 19:10.)
19. Jumalan laki
Jumalan lain suuret periaatteet on ilmaistu kymmenessä käskyssä, ja niiden noudattamisesta Kristus antoi elämässään esimerkin. Niissä ilmenee Jumalan rakkaus sekä se, mikä ihmisen käyttäytymisessä ja ihmissuhteissa on Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista, ja ne velvoittavat kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Nämä käskyt muodostavat perustan liitolle, jonka Jumala on tehnyt kansansa kanssa, ja mittapuun Jumalan tuomiolla. Pyhän Hengen vaikutuksen kautta ne osoittavat synnin ja herättävät ihmisen tajuamaan Vapahtajan tarpeensa.
Pelastus on kokonaan armosta eikä teoista, mutta sen hedelmänä on kuuliaisuus Jumalan käskyille. Tämä kuuliaisuus kehittää kristillistä luonnetta ja edistää hyvinvointiamme. Se on osoituksena rakkaudestamme Herraan ja huolenpidostamme lähimmäisiämme kohtaan. Uskon kuuliaisuus osoittaa Kristuksen voiman muuttaa ihmiselämää, ja siten se vahvistaa kristillistä todistusta. (2.Moos. 20:1-17; Ps. 40:8,9; Matt. 22: 36-40; 5.Moos. 28:1-14; Matt. 5:17-20; Hepr. 8:8-10; Joh. 15:7-10; Ef. 2:8-10; 1.Joh. 5:3; Room. 8:3,4; Ps. 19:8-15.)
20. Sapatti
Hyvää tekevä Luoja lepäsi seitsemäntenä päivänä kuuden luomispäivän jälkeen ja asetti sapatin kaikille ihmisille luomisen muistomerkiksi. Jumalan muuttumattoman lain neljäs käsky velvoittaa viettämään tätä seitsemännen päivän sapattia lepo- ja jumalanpalveluspäivänä sekä kristillisen palvelun päivänä Jeesuksen, sapatin Herran, opetuksen ja esimerkin mukaisesti. Sapatti on päivä, jolloin iloitsemme yhteydestämme Jumalaan ja toisiimme.
Se on vertauskuva lunastuksestamme Kristuksessa, merkki pyhittämisestämme, tunnus uskollisuudestamme ja esimakua ikuisesta tulevaisuudestamme Jumalan valtakunnassa. Sapatti on Jumalan iäti pysyvä merkki hänen ikuisesta liitostaan itsensä ja kansansa välillä. Kun tätä pyhää aikaa vietetään iloiten illasta iltaan, auringonlaskusta auringonlaskuun, juhlitaan Jumalan luomis- ja lunastustekoja. (1. Moos. 2:1-3; 2.Moos. 20:8-11; Luuk. 4:16; Jes. 56:5-7; 58:13,14; Matt. 12:1-12; 2.Moos. 31:13-17; Hes. 20:12,20; 5.Moos. 5:12-15; Hepr. 4:1-11; 3.Moos. 23:32; Mark. 1:32.)
21. Kristillinen taloudenhoito
Me olemme Jumalan taloudenhoitajia, joille hän on uskonut aikaa ja tilaisuuksia, kykyjä ja omaisuutta, maan antimia ja siunauksia. Olemme vastuussa Jumalalle niiden oikeasta käytöstä. Me tunnustamme Jumalan omistusoikeuden palvelemalla häntä ja lähimmäisiämme uskollisesti, palauttamalla kymmenykset ja antamalla uhrilahjoja hänen evankeliuminsa julistustyöhön ja hänen seurakuntansa tukemiseen. Taloudenhoitovastuu on Jumalan meille antama etuoikeus kasvaaksemme rakkaudessa ja voittaaksemme itsekkyyden ja ahneuden. Kristillinen taloudenhoitaja iloitsee niistä siunauksista, jotka hänen uskollisuutensa seurauksena tulevat muiden osaksi. (1.Moos. 1:26-28; 2:15; 1.Aikak. 29:14; Hagg. 1:3-11; Mal. 3:8-12; 1.Kor. 9:9-14; Matt. 23:23; 2.Kor. 8:1-15; Room. 15:26,27.)
22. Kristityn elämäntavat
Meidät on kutsuttu elämään jumalisesti, ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan sopusoinnussa taivaan periaatteiden kanssa. Jotta Henki voisi luoda meihin uudesti Herramme luonnetta, me osallistumme vain sellaiseen, mikä edistää elämässämme Kristuksen kaltaista puhtautta, terveyttä ja iloa. Tämä merkitsee sitä, että huvimme ja ajanviettomme tulee vastata kristillisyyden korkeimpia normeja.
Vaatetuksemme tulee olla - eri maiden kulttuurierot huomioon ottaen - yksinkertainen, vaatimaton ja siisti, sopivaa sellaisille, joiden todellinen kauneus ei perustu ulkonaiseen vaan salassa olevan sydämen ihmisen, lempeän ja sävyisän hengen katoamattomaan kaunistukseen. Se merkitsee myös sitä, että meidän tulee järkevästi hoitaa ruumistamme, koska se on Pyhän Hengen temppeli.
Meidän on pidettävä huolta siitä, että saamme riittävästi liikuntaa ja lepoa sekä että noudatamme mahdollisimman terveellistä ruokavaliota emmekä käytä ravinnoksemme sellaista, mikä Raamatun mukaan on saastaista. Koska alkoholijuomien, tupakan ja muiden päihteiden käyttö sekä lääkkeiden väärinkäyttö on elimistöllemme vahingollista, meidän tulee pidättyä niistäkin. Sen sijaan meidän tulee harrastaa sellaista, mikä saattaa ajatusmaailmamme ja ruumiimme kuuliaiseksi Kristukselle, joka ajattelee meidän parastamme, terveyttämme ja onneamme. (Room. 12:1,2; 1.Joh. 2:6; Ef. 5:1-21; Fil. 4:8; 2.Kor. 10:5; 6:14 - 7:1; 1.Piet. 3:1-4; 1.Kor. 6:19; 10:31; 3.Moos. 11:1-47; 3.Joh. 2.)
23. Avioliitto ja perhe
Jumala asetti avioliiton Eedenissä, ja Jeesus vahvisti sen toisiaan rakastavan miehen ja naisen elinikäiseksi liitoksi ja toveruudeksi. Kristitty antaa aviolupauksen paitsi puolisolleen myös Jumalalle, ja avioliitto tulisi solmia vain niiden kesken, joilla on sama usko. Tämän suhteen aineksia ovat keskinäinen rakkaus, kunnioitus, arvonanto ja vastuu. Kristuksen ja hänen seurakuntansa väliselle suhteelle ominaisen rakkauden, pyhyyden, läheisyyden ja kestävyyden tulisi heijastua aviosuhteessa.
Avioerosta Jeesus opetti, että henkilö, joka eroaa puolisostaan muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen. Vaikkakaan perhesuhteet eivät joissakin tapauksissa kenties vastaa ihannetta, aviopuolisot, jotka Kristuksessa täysin sitoutuvat toisilleen, voivat hengen johdatuksen ja seurakunnan kasvatuksen alaisina saavuttaa rakastavan yhteyden. Jumala siunaa perhettä, ja hänen tarkoituksensa on, että perheen jäsenet auttavat toisiaan kasvamaan kohti täyttä kypsyyttä.
Vanhempien tulee kasvattaa lapsiaan rakastamaan ja tottelemaan Herraa. Esimerkillään ja sanoillaan heidän tulee opettaa heille, että Kristus on rakastava kurinpitäjä, aina hellä ja huolehtiva, joka tahtoo liittää heidät jäseniksi omaan ruumiiseensa, Jumalan perheeseen. Perhesiteiden lujittuminen on viimeisen evankeliumin sanoman vaikutuksen tunnusmerkki. (1.Moos. 2:18-25; Matt. 19:3-9; Joh. 2:1-11; 2.Kor. 6:14; Ef. 5:21-33; Matt. 5:31,32; Mark. 10:11,12; Luuk. 16:18; 1.Kor. 7:10,11; 2.Moos. 20:12; Ef. 6:1-4; 5.Moos. 6:5-9; Sananl. 22:6; Mal. 4:5,6.)
24. Kristuksen palvelus taivaallisessa pyhäkössä
Taivaassa on pyhäkkö, todellinen pyhäkköteltta, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse. Siinä Kristus suorittaa palvelusta meidän hyväksemme; hän tekee uskoville mahdolliseksi saada hyväkseen hänen sovitusuhrinsa, jonka hän uhrasi ristillä ainutkertaisesti kaikkien puolesta. Hänet asetettiin virkaansa meidän suureksi ylipapiksemme taivaaseenastumisensa yhteydessä, jolloin hän myös aloitti välitystyönsä. Profeetallisen 2300 päivää käsittävän ajanjakson lopussa vuonna 1844 hän ryhtyi suorittamaan sovittavan palvelutyönsä toista ja viimeistä vaihetta.
Tämä työ liittyy taivaalliseen oikeudenkäyntiin, tutkivaan tuomioon, joka on osa kaiken synnin lopullisesta hävittämisestä, mistä muinaisen heprealaisen pyhäkön puhdistaminen suurena sovituspäivänä oli vertauskuva. Tuossa vertauskuvallisessa toimituksessa pyhäkkö puhdistettiin eläinuhrien verellä, mutta taivaalliset puhdistetaan Jeesuksen veren täydellisellä uhrilla. Tutkiva tuomio paljastaa taivaallisille olennoille, ketkä kuolleista ovat kuolleet Kristukseen uskovina ja sen vuoksi on hänessä katsottava arvollisiksi saamaan osan ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Se myös osoittaa, ketkä elävistä pysyvät Kristuksessa, noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen uskon ja ovat sen vuoksi hänessä valmiit muutettaviksi hänen iankaikkiseen valtakuntaansa.
Tällä tuomiolla osoitetaan Jumalan toimineen oikeudenmukaisesti pelastaessaan ne, jotka uskovat Jeesukseen. Sen perusteella julistetaan, että ne, jotka ovat pysyneet uskollisina Jumalalle, saavat ottaa vastaan valtakunnan. Tämä Kristuksen palvelutyön päätökseen saattaminen merkitsee ihmiskunnan armonajan loppumista ennen toista tulemusta. (Hepr. 8:1-5; 4:14-16; 9:11-28; 10:19-22; 1:3; 2:16,17; Dan. 7:9-27; 8:13,14; 9:24-27; 4.Moos. 14:34; Hes. 4:6; 3.Moos. 16; Ilm. 14:6,7; 20:12; 14:12; 22:12.)
25. Kristuksen toinen tulemus
Kristuksen toinen tulemus on seurakunnan autuaallinen toivo, evankeliumin valtava huippukohta. Vapahtajan tulemus on oleva kirjaimellinen, henkilökohtainen, näkyvä ja maailmanlaajuinen. Hänen tullessaan takaisin vanhurskaat kuolleet herätetään ja yhdessä elossa olevien vanhurskaiden kanssa heidät kirkastetaan ja otetaan taivaaseen, mutta jumalattomat kuolevat. Useimpien profeetallisten ennustussarjojen lähes täydellinen täyttymys samoin kuin maailman nykyinen tila osoittavat, että Kristuksen tulemus on lähellä. Tuon tapahtuman aikaa ei ole ilmoitettu, ja siksi meitä kehotetaan olemaan aina valmiina. (Tit. 2:13; Hepr. 9:28; Joh. 14:1-3; Ap.t. 1:9-11; Matt. 24:14; Ilm. 1:7; Matt. 24:43,44; 1.Tess. 4:13-18; 1.Kor. 15:51-54; 2.Tess. 1:7-10; 2:8; Ilm. 14:14-20; 19:11-21; Matt. 24; Mark. 13; Luuk. 21; 2.Tim. 3:1-5; 1.Tess. 5:1-6.)
26. Kuolema ja ylösnousemus
Synnin palkka on kuolema. Mutta Jumala, joka yksin on kuolematon, suo ikuisen elämän lunastetuilleen. Siihen asti kuolema merkitsee kaikille ihmisille tiedottomuuden tilaa. Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, ylösnousseet samoin kuin hänen tullessaan elossa olevat vanhurskaat kirkastetaan ja temmataan Herraansa vastaan. Toinen eli jumalattomien ylösnousemus tapahtuu tuhat vuotta myöhemmin. (Room. 6:23; 1.Tim. 6:15,16; Saarn. 9:5,6; Ps. 146:3,4; Joh. 11:11-14; Kol. 3:4; 1.Kor. 15:51-54; 1.Tess. 4:13-17; Joh. 5:25,28,29; Ilm. 20:1-10.)
27. Tuhatvuotiskausi ja synnin loppu
Tuhatvuotiskausi on Kristuksen ja hänen pyhiensä hallitusaikaa taivaassa ensimmäisen ja toisen ylösnousemuksen välillä. Tuona aikana jumalattomat kuolleet tuomitaan; maapallo on oleva silloin täydellisen hävityksen tilassa ilman ainuttakaan elävää ihmistä, Saatanan ja hänen enkeleittensä asuttamana. Tuhatvuotiskauden päättyessä Kristus laskeutuu pyhiensä ja Pyhän Kaupungin kanssa taivaasta maan päälle. Silloin herätetään jumalattomat kuolleet, jotka Saatanan ja hänen enkeleittensä kanssa piirittävät kaupungin; mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät sekä puhdistaa maan. Siten koko maailmankaikkeus vapautetaan synnistä ja syntisistä ainaiseksi. (Ilm. 20; 1.Kor. 6:2,3; Jer. 4:23-26; Ilm. 21:1-5; Mal. 4:1; Hes. 28:18,19.)
28. Uusi maa
Uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu, Jumala tarjoaa lunastetuille yhteydessään ikuisen kodin ja täydellisen ympäristön loppumatonta elämää, rakkautta, iloa ja tiedon hankkimista varten. Siellä Jumala itse on asuva kansansa kanssa, ja kärsimys ja kuolema ovat kadonneet. Suuri taistelu on päättynyt, ja syntiä ei enää ole. Koko luomakunta julistaa, että jumala on rakkaus - ja hän hallitsee aina ja iankaikkisesti. Aamen. (2.Piet. 3:13; Jes. 35; 65:17-25; Matt. 5:5; Ilm. 21:1-7; 22:1-5; 11:15.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
tulipas editointimoka :) eli siinä ne on, jok'ikinen.
Poimintoja (pieniä) palstalle tuoussta opista, peräisin Adv.kirkon viralliselta kotisivulta ..
/// 4. Poika
Jumala, iankaikkinen Poika, tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. \\\
Juu, ota siitä sitten selvää .. tärkeimmästä opinkappaleesta?
Jumalan ainokaisesta (ainoa) Pojasta ei tietoakaan.
"Jumala iankaikkinen poika .." -- mitähän se on, kun se ei ole sitä,
että Jumalan ainoa perijä tuli lihaksi asti ja niin me saamme Hänen
kanssaan periä. Koska Hän on AINOA Poika.
Tiettävästi SDA ei salli suomalaisen piirikunnan korjata tuota Joh 3:16 mukaiseksi
ja lisätä "ainokainen" (ainoa).
Toinenkin painovirhe(?)paholainen on pässyt 4. opinkohtaan:
/// Hänet herätettiin kuolleista, ja hän astui ylös taivaisiin
suorittaakseen palvelusta taivaallisessa pyhäkössä meidän hyväksemme. \\\
Vai pyhäkköpalvelusta meidän pyhäkkömme, Jeesus, taivaassa suorittaa muka!
Kristittyjen Raamattu opettaa Hänen istuutuneen valtaistuimel.le Isän oikealle puolelle. Ja että sieltä Hän on lopussa tuleva tuomitsemaan.
Hepr. 1:3
Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla.
Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.
[Viis. 7:25,26; Kol. 1:15-20]
Hepr. 8:1
Tulemme nyt asian ytimeen: Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle. [Mark. 12:36 ]
Hepr. 10:12
Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut PYSYVÄSTI [!] istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. [Hepr. 1:3, 8:1]
Juud. 1:14
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
24. opinkohta paljastaa lisää saatanallisesta TT-opista. Tuossa 4. kappaleessa se on vielä käärittynä "meidän hyväksemme"-sanontaan.
Ei pidä sekottaa adventtitotuutta kristilliseen
totuuteen. Yötä ja päivää ei voi keskenään sekottaa.
Ideneb
Nuo nykyisin muka Kristillisinä opetetet tarinat ovat kaikkea muuta, kuin kristillisiä. Lukiessani historiaa löysin totuuden. En pysty koskaan uskomaan Demoonista Kristillisyyttä?
Jeesushan oli meille malli-kappale Kristil-liisyydestä. En minä löytänyt yhtään Raamatun paikkaa tueksi, että Jeesus olisi koskaan siirtynyt Demonien Päämiehen palveliaksi. Nykyään Jeesus esiintyy Demoonien Kirkko-pyhänä joka on jo kauhea loukkaus häntä kohtaan. Hän ei eläessään käynyt koskaan Demoonien hartaus-tilaisuuksissa. Kaksisataa viisikymmentä Paavalin kuolemasta Jeesuksesta tehtiin Demooneille pyhitetyn päivän päämies.
Nyt Kristillisen maailman mahtavin Kirkkokunta on tehnyt Kirkon pää piispoista Jumalan pojan-viransijaisia. Perin outoa Kristillisyyttähän sinä koetat meille tulkita. Esimerkiksi mitähän sinä itse ajattelisit, jos sinut merkattaisiin Hautakiveesi Muslemiksi. Ethän sinä tätä itse tietäisi? Kuitenkin monet voisivat ajatella näin, oliko tuo IDENEB. Muslimi mehän pidettiin häntä Kristittynä. Jeesukselle on todella käynyt näin. Hänestä tehtiin hänen kuolemansa jälkeen Demooni uskonnon Päämies.
Oletetut Kristityt ovat ottaneet Jeesuksen pilkkansa kohteeksi. Jeesus kuoli Jahven uskon mukaan Lauvantain pyhittäjänä. Nyt noin 300 vuotta myöhemmin hänetä on tehty sunnuntain Herran alainen Jumaluus. Olihan tällä sunnuntain Herralla näitä aurinkopoikia Horus Tammus Mithra ja nyt vielä Jeesuskin aurinkopoikana. Voidaanko yleensä henkilön kuoleman Jälkeen henkilön uskoa muuttaa toiseksi mitä hän on ollut eläessään. Tietenkin tarkoituksellisen ilkeyden mielessä tällainen on mahdollinen toimitus. Kaikesta huolimatta Jeesus oli Juutalainen eikä hän uskoaan vaihtanut! Mielestäni pakanuus pitäisi pitää erillään Kristin uskosta!
Hei
Minä en tiedä millä mielellä kirjoitit, mutta saanen kertoa oman kantani.
Minä opiskelin Raamattua 10 vuotta kotioloissa, ei ollut muuta tekemistäkään.
Meni noin 8 vuotta ahkeraa opiskelua ja asioiden tutkimista ennen kuin kaikki palat loksahtivat paikoilleen, ja olin iloinen kun ymmärsin kaiken ja havaitsin että OK.
Minä luotan kuin kirveen silmään siihen mitä Adventtikirkon kansainväliset teologit päättävät yhdessä. He tuntevat alkukielen, histiorian ja Raamatun kuin omat taskunsa.
Tottakai minä haluan kaiken sisäistää ja niin olen tehnyt, niin on pakko tehdä, en minä ala pelkäksi "joo- mieheksi."
On aivan sama vastustaako Jumalaa vai noita teologien päätöksiä teologiassa.
Kuitenkin toki jokainen vastaa Herran edessä vilpittömyydestään siinä valossa kuin asioita ymmärtää omantuntonsa kanssa saamalla tiedon määrällä, ja kasvaa uskossa ja tiedossa ja hengessä koko ajan och varje dag.
Minä ymmärrän oikein hyvin kakiken vinkumisen ja mussuttamisen, kun askiat eivät ole vielä valjenneet ja kypsyneet.
Niissä on kova työ.
Ette usko kuinka vihainen minä olin joskus kun jouduin muuttamaan mielipiteitäni, -aina ihmistä "loukkaa" kun tieto panee hanttiin uuden tiedon edessä, ja havaitsee ollensa väärässä, siinä raivotaan ja lyödään päätäkin seinään joskus ja haukutaan.
Kypsyessään ihminen ei loukkaannu eikä hauku.
Ymmärrän nuoo reaktiot hyvin, ja pitää aina olla rakkaudellinen.
En minäkään vihainen ja ilkeä ole, huumoria hiukan höystän kyllä, en ole tärkeilevä tosikko, mutta nämä eivät tosin ole leikin asioitakaan.
Kaikki eivät ymmärrä minua että olen ollut hiukan erilaisisa piireissä kun Herran kukkarossa aina kirkon penkillä ja kielnkäyttöni on hiukan rahvaanomainen ja kansankielinen kirjoittaessani, puhekieleni on paljon parempi.
En voi lausua aina sitä mitä kirjoitan usein postia, huumorilla höystettyä karkeata joskus, mutta nämä ovat kansankielessä kyllä siistejä täällä.
Vilpittömän on kuitenkin edettävä omantuntonsa mukaan Raamattua tutkiessa ja elämässä.
Syntiin voi toki ihminen langeta, mutta ei tavaksi.
En minäkään mikään "ihmemunkki" ole.
Minulla on rikas olo kun on yli 20 kg perunoita kylmiössä. Oli tarjouksia.
Pyydän anteekisi etten ole menestynyt elämässä, olut niin kiva elämä, heh ja huh ja voi itku, mutta voin kernaasti laskea maitopurkkejani ja perunoita loppuikäni kyllä.
Siistiä.
Siunausta
jari laurila
###
24. Kristuksen toinen tulemus
Kristuksen toinen tulemus on seurakunnan autuaallinen toivo, evankeliumin valtava huippukohta.
Vapahtajan tulemus on oleva kirjaimellinen, henkilökohtainen, näkyvä ja maailmanlaajuinen.
Hänen tullessaan takaisin vanhurskaat kuolleet herätetään ja yhdessä elossa olevien vanhurskaiden kanssa heidät kirkastetaan ja otetaan taivaaseen, mutta jumalattomat kuolevat.
Useimpien profeetallisten ennustussarjojen lähes täydellinen täyttymys samoin kuin maailman nykyinen tila osoittavat, että Kristuksen tulemus on lähellä.
Tuon tapahtuman aikaa ei ole ilmoitettu, ja siksi meitä kehotetaan olemaan aina valmiina.
(Tit. 2:13; Hepr. 9:28; Joh. 14:1-3; Ap.t. 1:9-11; Matt. 24:14; Ilm. 1:7; Matt. 24:43,44; 1.Tess. 4:13-18; 1.Kor. 15:51-54; 2.Tess. 1:7-10; 2:8; Ilm. 14:14-20; 19:11-21; Matt. 24; Mark. 13; Luuk. 21; 2.Tim. 3:1-5; 1.Tess. 5:1-6.)
###
Etkö käsittänyt mitään? Onginpa sieltä sen helmen!
### Hänen tullessaan takaisin vanhurskaat kuolleet herätetään ja yhdessä elossa olevien vanhurskaiden kanssa heidät kirkastetaan ja otetaan taivaaseen, mutta jumalattomat kuolevat.###
Hmm... Ylöstempaus jää salaiseksi, jos tänne
jäävät kuolevat pois. Ainakaan sillä ei ole
mitään merkitystä, sillä että näkevät, kun
kaveria viedään ja itse samantien menee tuonelaan
tiedottomuuden tilaan ja sitten aikanaan herätetään hetkeksi tiedottomuudesta - kuulemaan,
että nyt on edessä vielä olemattomaksi haihtuminen.
Aivan mielipuolista on adventtikirkon kotisivun
opetus. Ja suoraan EGW:ltä haettua, vaikka tuo
lähde tyystin salataan. Adventismissa ei uskota
Raamattuun, vaan vain EGW:n selitykseen.
jota odottaa tasan helvetin tuli, ellet tee parannusta.