Olen menettänyt kaiken toivoni ja uskoni, elämässäni olen tehnyt paljon virheitä ja vääriä valintoja. Raamatun mukaan olen syntinen ihminen. Mielenterveyteni on murtunut, fyysiset kivut kuluttavat. Olen hakenut apua ammattiauttajilta, niin mielen, kuin ruumiin sairauksiin. En jaksa ymmärtää, miksi leikkaukset ja kaikki avunsaanti yritykseni ovat kuin "kirottuja"? Omat voimat ovat lopussa, tunnen, että olen taakka ja rasite muutamalle ystävälle. Ainoalle veljelleni en raaski enää puhua vaikeusistani, koska hänellä on omia sairauksia ja lisäisin hänen huoliaan.
Onko niin, että joidenkin ihmisten on vain muserruttava taakkojensa alle, eikä helpotusta tule miltään taholta. Kun yritän lukea hengellisiä kirjoja ja lehtiä, tuntuu, että ne "lyövät vasten kasvoja". Rukous yritykseni ovat voimattomia, ovatko yhteys linjat varattuja ja tukossa Jumalankin suuntaan? Kaipaan todellista tukea ja ymmärrystä, rakkautta ja huolenpitoa jaksaakseni eteenpäin.
Onko niin, että joidenkin ihmisten on vain muserruttava taakkojensa alle, eikä helpotusta tule miltään taholta. Kun yritän lukea hengellisiä kirjoja ja lehtiä, tuntuu, että ne "lyövät vasten kasvoja". Rukous yritykseni ovat voimattomia, ovatko yhteys linjat varattuja ja tukossa Jumalankin suuntaan? Kaipaan todellista tukea ja ymmärrystä, rakkautta ja huolenpitoa jaksaakseni eteenpäin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen itsekin yksin ja ahdistusten alla.
Toivoa ja uskoa ei kannata menettää, vaikka toisinaan elämä opn kuin pimeydessä vaeltaisi.
Turha on menneisyyden virheitä ja vääriä valintoja mukanaan kantaa, sillä ne vaan lisäävät toivottomuuden tunnetta.
Kyllä kait käyt jossain jonkun kanssaq keskustelemassa ongelmistasi esim. mielenterveys-toimisto, kriisikeskus tai seurakunnan diakonin luona. Puhuminen on ainakin ollut itselle se jaksamisen kannalta tärkeä asia, silloin kun kaikki näytti tosi synkältä.
Rukous voi olla myös "sanatonta", kyllä Jumala tietää ja näkee Sinunkin elämäsi niin tarkkaan, ettei "yksikään hius putoa päästäsi Jumalan tietämättä".
Näkemykseni on, että kaikki mitä meille täällä tapahtuu sillä on jokin tarkoitus, joskin pahimmalla hädän hetkellä mieleen nousee ennemminkin "kirottu elämä", kuin Jumalan johdatus.
Pienenä kynttilänliekkinä tahdon Rukous hetkissäni muistaa Sinuakin.
Kiitos "kynttilän liekistä", lämmin ajatuskin huojentaa oloa. Olen hakenut apua, on lääkkeet ja keskusteluterapia menossa, ilman niitä en olisi enää olemassakaan. Meitä uupuneita on varmasti paljon, ja ymmärtäjiä vähän. Kiitos, että liität minut rukouksiisi!
Tämä on nyt vain yksi ajatus, mutta itse olen kokenut, että joskus kun on niin väsynyt, ettei saa mistään otetta, niin hengelliset laulut ovat silloin hoitaneet ja kantaneet parhaiten.
Niitä voi lainata vaikka kirjastosta, esim. "Hengellisiä suosikkisävelmiä" on hyvä, tai jotain "Kauneimmat hengelliset laulut"-nimisiä levyjä ja kasetteja. Joskus laulut voi kantaa ihmistä eteenpäin, ilmaista jotakin, mitä ei itse saa sanotuksi. Ja se helpottaa. Seurakunnan diakoniltakin voi kysyä, hän todennäköisesti tietää hyvää hengellistä musiikkia. Muutenkin hänen kanssaan voisi olla hyvä jutella.
Masennukseen kestää yleensä aikaa, ennen kuin kokeilujen kautta löytyy sopiva hoito, ja se koettelee kärsivällisyyttä odottaa, että se sopiva hoito löytyy.
Me Jumalaan turvamme laittavat olemme usein niin kuin särjetty ruohonkorsi ja mustaa savua suitsuttava kynttilä. Mutta meillä on Vapahtajana Jeesus, josta sanotaan näin: "Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta". Saamme olla Hänen lähellään tällaisina, eikä Hän tee meille pahaa. Hän, meidän syntisten Vapahtaja ja syntien sovittaja, tahtoo pitää meidät ominaan, ja silloin emme ole ikinä yksin.
Ajattele näin että voit kuolla jo huomenna.
Sinulla ei ole mitään menetettävää seinä tuntuu olevan vastassa muutenkin joka puolella joten voit unohtaa maallisen tomumajasi ja antaa itsesi jeesukselle ja pyytää syntejäsi anteeksi ja yrittää jättää edes vähän enemmän rakkautta maailmaan.
Ihminen on heikko sinun on vain se myönnettävä. Kaikki omat yrityksesi päätyvät tuhoon koska et osaa enää auttaa itseäsi. Olet niin sekaisin ettet tiedä mitä haluat etkä kuule pienen lapsen ääntä sisälläsi joka tahtoo löytää ystävän -> jeesuksen.
Ihmiset eivät voi sua auttaa lopullisesti koska eivät vain pysty -> olet tuomittu valitsemaan ja jokin sinussa vastustaa.
Lääkkeet eivät myöskään auta niillä pelataan vaan aikaa jota ei välttämättä ole.
Vinkiksi vaan että jumala antoi ainokaisen poikansa etää yksikään joka häneen uskoo ei hukkuisi vaan saisi rauhan. Kukaan ei oo yksin ja moni ihminen painii samoissa ongelmissa(myös minä ennen) ja vaikeutesi ovat vain pisara meressä ja ne olis nyt syytä unohtaa ja ottaa opiksi.
Ihminen on hullu jos ei mieti kuolemaa kolmea kertaa päivässä.
Et ehkä tiedä mitä kaipaat ja muutenkin olisi parempi olla kaipaamatta vaan yrittää antaa maailmalle välillä jotain(en tarkoita syyllistää)
ja jaksat paljon enemmän Jeesuksen kanssa kuin uskotkaan kun lopetat tuon itsesäälissä rypemisen.
En tiedä oliko tästä apua vai syyllistinkö vaan mutta tarkoitus oli auttaa.
Käsittääkseni, mitä syvemmältä huutaa Jumalan puoleen, sitä suuremmalla korvalla hän kuulee. Se miksi Jumala ei silti tunnu vastaavan hätähuutoon, on monta syytä. Etsi Raamatusta! Esim. "Hän on hiljaa, koska hän rakastaa sinua. Ei kukaan ole niin syvällä, ettei Jeesus näkisi sinne. Kun he hädässänsä kääntyivät Jumalan puoleen, Hän kuuli heitä. Vaikka Herra antaa teille (meille) HÄDÄN LEIPÄÄ ja ahdistuksen vettä, ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi(Jes.30:20). Herra on lähellä niitä, joilla on nöyrä henki ja särjetty sydän. Vain hetkisen kestävä ahdistus, ei ole mitään siihen verrattuna, mitä ikuisuudessa tulet kokemaan: ainaista autuutta iloa ja rauhaa-jaksa vielä lapseni vähän, vähä aikaa vielä, niin saat nähdä Jeesuksen kASVOISTA KASVOIHIN. Maailma on kärsimyksien paikka, mutta kun omassa ahdituksessanikin kirjoitan myös teille muut kärsivät, niin muistakaa Jeesuskin kärsi, ja aivan syyttä!!
Masentunut kierretään kaukaa, ei häntä jakseta kuunnella. Hänestä halutaan päästä nopeasti eroon. Suosittelisin, että ottaisit tavaksi käydä sunnuntaisin kirkossa.
HEI YSTÄVÄNI HALUAN AUTTAAA KUN PYYSIT RUKOILE
JEESUS TULE MINUN SYDÄMMMEENI JA ANNA SYNTINI ANTEEKSI PELASTA MINUT KIITOS ETTÄ SAAN OLLA SINUN OMASI AAMEN
KIITOS JEESUS PARANNAT TÄN YSTÄVÄN MASENNUKSEN AAMEN
Ymmärrän sinua täysin ja tajua kuinka toivoton olet.
Se ei silti vie sinua pois Jeesuksen sylistä vaan päinvastoin, nyt olet lähempänä Herraamme kuin koskaa aikaisemmin.
Joskus vuoden kahden vuoden kuluttua tajuat miksi sinulle annettiin tämä "taakka", joka on sinulle siunaukseksi.
Jumala ei koskaan hylkää ketään Hän vain saattaa koetella meitä joskus.
Siunaten sinua Ave
Lämpimät sanasi lohduttavat, kiitos! Suurin toiveeni on, että pysyisin "pinnalla" ja psyykkinen ahdinko lievittyisi. Tunnistan, että kaikki stressin sietokykyni on alentunut. Reilu vuosi sitten olin lonkan tekonivel-leikkauksessa, joka epäonnistui, enkä pysty kävelemään siedettävästi kuin n. 100 m., se on minulle kova paikka, kun olen koko ikäni ollut aktiivi liikkuja. En ole pysytnyt sopeutumaan siihen, tähän tilanteeseen pyydän rukouksia puolestani.
Rukoileminen ei vaadi meiltä omia voimia. Kun jo huokailetkin Jumalan puoleen, se riittää. Tärkeää on että Hänen puoleen olet sydämesi kääntänyt. Kristityn elämästä ei ole luvattu helppoa, mutta ajallinen ahdistus on hetkisen kestävää! Jeesus käski katsoa hänen haavojaan, Hän kärsi meidän puolestamme monin tavoin. Käännä vain kaatseesi Jeesukseen ja kohti ristiä. Siunausta ja jaksamista sinulle ystävä hyvä!!