mä en tajua vaan iteeni. päässä pyörii ajatuksia
siitä ett joutusin vakavaan onnetomuuteen/sairastuisin vakavasti. olisin sairaalassa monia kk. mä kai toivon kuolevani.
en tiiä, mut jotenki ei jaksa elää. ei o mitää syytä. mulla on muutamia kavereita koulussa joidenka kans juttelen jotain "arkipäiväsiä" tai muuten vaan heidän ongelmia/juttuja. ei siinä kauaa mee kun hekin menevät ulos muiden mukana tupakalle. koulun ulkopuolellakin on muutema kaveri enää. joskus heidänkin kans tavataan ja vietetään aikaa. mut se on nii hetkellistä. ja sit taas jonki aikaa ettei olla yhdeydessä. mitä nyt välillä sattumalta nähdään jossain. sillonki ku sattumasti nähdään olen yksin. lähin ystäni on serkkuni. mut ei sitäkään aina jaksa. tosin se on ainoa joka saa mut jatkaa elämää. vaik ei o aina lähel. sen kautta olen joihinki tutustunut. mutt niitäkin nään vain ollessani serkkuni luona. ttä voisi jatkaakin mut ehken nyt enempää.. mut jos joku tuntee samoin tai joatin nii saa heittää vastauksii.
siitä ett joutusin vakavaan onnetomuuteen/sairastuisin vakavasti. olisin sairaalassa monia kk. mä kai toivon kuolevani.
en tiiä, mut jotenki ei jaksa elää. ei o mitää syytä. mulla on muutamia kavereita koulussa joidenka kans juttelen jotain "arkipäiväsiä" tai muuten vaan heidän ongelmia/juttuja. ei siinä kauaa mee kun hekin menevät ulos muiden mukana tupakalle. koulun ulkopuolellakin on muutema kaveri enää. joskus heidänkin kans tavataan ja vietetään aikaa. mut se on nii hetkellistä. ja sit taas jonki aikaa ettei olla yhdeydessä. mitä nyt välillä sattumalta nähdään jossain. sillonki ku sattumasti nähdään olen yksin. lähin ystäni on serkkuni. mut ei sitäkään aina jaksa. tosin se on ainoa joka saa mut jatkaa elämää. vaik ei o aina lähel. sen kautta olen joihinki tutustunut. mutt niitäkin nään vain ollessani serkkuni luona. ttä voisi jatkaakin mut ehken nyt enempää.. mut jos joku tuntee samoin tai joatin nii saa heittää vastauksii.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No voeh. Surulliselta ja yksinäiseltä kuulostaa. Kaikki meistä taitavat toisinaan tuntea itsensä ulkopuoliseksi, mutta jos tuntee sitä aina, niin eipä oo ihme jos masentaa.
Tämän tästä yksinäisyyttä tuntevia neuvotaan vain menemään mukaan johonkin harrastukseen tms. Mutta ei kai se helppoa ole, jos jo etukäteen pelkää jäävänsä taas sivulliseksi.
Minulla ei ole, eikä ehkä kelllään, mitään helppoja konsteja jotka auttaisivat. Jos kuitenkin sen serkkusi kanssa olet tekemisissä, niin koita keksiä jotain mukavaa, mitä voisit hänen kanssaan tehdä. Äläkä aseta vaatimuksia turhan korkealle. Jos ette ole koskaan käyneet huviksenne kävelemässä, niin tehkää niin, tai vuokratkaa vähän erilainen video kuin tavallisesti.
En halua syyttää tai syyllistää sinua, vaikka muistutankin, että ystävyyssuhteet vaativat hoitamista. Ystäviin täytyy pitää yhteyttä: soittaa joskus vaikka ei olisi asiaakaan, käydä leffassa vaikka mitään huippu-uutuutta ei olisikaan jne... Tärkeää on se että on yhdessä, joka kerta ei tarvitse olla erityisen hohdokasta.
Kaveriesi ongelmat mainitsit. Meitä on paljon, joille tullaan mieluusti kertomaan murheet, mutta jotka unohdetaan kutsua bileisiin. Jossain vaiheessa voi olla hyväksi lopettaa moinen. Se on hyväksikäytön yksi muoto. Joskus voit ihan hyvin sanoa sellaisille kavereille, ettet nyt ehdi. Että on muita juttuja. Ja toivottavasti ne jutut edes ennen pitkää ovat jotain mukavaa puuhaa tosi ystävän kanssa - sellaisen joka murheittensa lisäksi jakaa ilotkin.
Muuten, kirjoitit aivan oikealla palstalle :)
Olen näköjään tänään sellaisella päällä,
että jakelen kaikille niiden elämän
pelastavia ehdotuksia, mutta olkoon ;).
Ensinnäkin onhan sulla aika monta kaveria.
On sellaisiakin ihmisiä joilla ei kertakaikkiaan
ole ketään.
Sitten mitä muihin asioihin tulee, niin ajattele
tulevaisuutta ja sitä miten asiat voi olla sitten
kun koulu loppuu. Voit hankkia työn ja tehdä
mitä ikinä haluat. Rakastuminen auttaa myös
hyvin.
Ja itsemurhasta sen verran, että jos itse olisin
tekemässä itsaria, niin ensin ottaisin ainakin
reilusti lainaa tai haalisin jotenkin muuten
epämääräisillä keinoilla rahaa ja sitten ostaisin
Porschen ja kiertäisin maailmaa niinkauan kunnes
ne rahat loppuisi. Ainakin se olisi hauskaa vähän
aikaa!
Herran tähden, tuo lainajuttu oli hurja. Kävi kuitenkin mielessä, että entä jos ei kuolekaan... itsemurhat epäonnistuvat ja epätoivoistenkin ihmisten aikeet muuttuvat. Jos on viimeisiksi luuleminaan päivinä elänyt kuin viimeistä päivää, on lopulta entistä pahemmin tyhjän päällä.
Vastuuntuntoiset ihmiset arvostavat elämää, eivätkä halua syventää kenenkään kenenkään tuskaa ja masennusta, joten sutkaukseesi pitänee suhtautua tietyllä varauksella. Lisäksi on muistettava, ettei itsemurhaansa lähestyvällä ihmisellä juuri ole elämänhalua. Hän ei välttämättä ole enää kiinnostunut makeasta elämästä. Kaikesta huolimatta näen ajatuksessasi ituakin. joskus olisi masentuneenkin hyvä pistää ranttaliksi, jos mitenkään pystyy. Ajoittainen koheltaminen ihmisten ilmoilla tuo ystäviä ja on rentouttavaa todellisuuspakoa. Vastuitaan ei tietenkään saa jättää, mutta joskus niistä murehtiminen on hyvä pistää sivuun. Nauru pidentää etenkin itsemurhakandidaatin ikää.
En minä sitä euroopankiertoa lainarahalla
minään vitsinä tai tuskaa lisäävänä kommenttina tarkoittanut.
Näin jälkeenpäin ajateltuna tajuan kyllä, että
kovin montaa ei varmaan siinä vaiheessa Eurooppa
ja autot kiinnosta...
Kuitenkin, jos jollain on sellainen olo, että joko itsemurha tai sitten ns. makea elämä niin kyllä minusta on ihan oikeutettua unohtaa vastuut ja elää edes se pieni hetki täysillä johti se sitten mihin hyvänsä. Ei siitä voi kuitenkaan mitään itsemurhaa surkeampaa seurata.
Mieti tarkkaan elämääsi, kyllä mä uskon että kaikilla on joku syy elää. Jos ei tunnu siltä ettei ole, niin täytyy panna se merkitsemään.Onko sulla mitään kiinnostuksia? Missäpäin asustelet? Varmasti löytyy jotain kivaa tekemistä kunnasta kuin kunnasta.
Jos sulla on jotain kamuja koulun ulkopuolella niin kantsii ottaa yhteyttä niihin.Mulla on kans niin et ihmettelen kun kukaan ei soita,mut soitanko muka itsekkään?Onko sulla jotain ongelmia sit niiten kans vai miksi yhteys ei pelaa? Kantsii aatella myös mitä itse on hommannut kun asia ei toimi.
Ei kannata olla niin synkkä.Jos asenne on maassa niin on myös elämäkin.Hymyä poskeen!Jos laitat mailis tänne niin voin kirjoitella kohtalon toverina takaspäin:)Kun mulla on ollut tuo aivan sama tilanne, josta olen kipuamassa pikkuhiljaa ylöspäin.
mun maili on [email protected]
kun sitä joku kyseli, saa mailailla :)
Kerroin sulle, että rakastuminen auttaa.
Se ei olekaan totta.
Varo rakastumasta.