.
Geopolitiikka on tieteen ala joka antaa meille mahdollisuuden identifioida tiettyjä käyttäytymismalleja ihmiskunnan historiassa. Yksi näistä malleista on ollut ns. meri- ja maavaltojen välinen konflikti. Tämä konflikti on kestänyt yli tuhat vuotta: Ateena vs. Sparta (Peloponnesoksen sota), Rooma vs. Persia (Rooman-Persian sodat), Englanti-Ranska (Napoleonin sodat), Britannia vs. Venäjä (ns. Great Game) ja Yhdysvallat vs. Neuvostoliitto (kylmä sota).
Kuten Halford Mackinder totesi, on Eurasia selkeästi maailman strategisesti tärkein manner. Venäjä on ja on ollut Euraasian geopolitiikan tärkein osanen. Maantieteellisen asemansa ansiosta Venäjä on pystynyt laajentamaan vaikutusvaltaansa syvälle sekä Eurooppaan että Aasiaan. Mikään toinen valtio ei ole vastaavassa asemassa. Sota-aikana Venäjän joukot ovat edenneet lännessä Berliiniin ja Pariisiin, etelässä Persiaan ja idässä Japaniin asti. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, etteikö Venäjä olisi ollut myös itse altis invaasioille, onhan Venäjä joutunut mongolien, turkkilaisten, ranskalaisten, saksalaisten, ruotsalaisten ja puolalaisten invaasioiden kohteeksi.
Mackinderiä pidetään NATO:n ideologisena isänä, koska hän havaitsi ensimmäisenä että ns. Euraasian sydänmaa on niin laaja ja väkirikas, että sitä voidaan kontrolloida vain läntisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan yhteisen liittouman avulla. Kylmän sodan alkuvaiheessa läntisen liittouman geostrategikot tavoittelivat Neuvostoliiton ympäröimistä ns. "Euraasian ulommalla ympyrällä", joka koostui läntisestä Euroopasta, Anatoliasta, Lähi-Idästä ja Kauko-Idästä.
Yhdysvallat oli yhtenä osatekijänä aiheuttamasta Neuvostoliiton hajoamista tukemalla Afganistanin (ns. Mujadieen) ja itäisen Euroopan (ns. Solidaarisuusliike) anti-neuvostoliittolaisia voimia. Lisäksi Neuvostoliiton talous ei voisi kestää Yhdysvaltojen jatkuvasti kasvavaa sotilasvarustelua menemättä konkurssiin.
Kylmän sodan loppu edusti Yhdysvalloille loistavaa mahdollisuutta luoda ns. "Pax Americana". Muodostunut valtatyhjiö Euraasiassa antoi sille mahdollisuuden luoda olosuhteet ns. unipolaarisen maailman synnylle, jossa Yhdysvallat olisi tämän maailman ainoa napa. Tässä geopoliittisessa kontekstissa syntyi ns. Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan Projekti (Project for a New American Century), joka heijasteli edesmenneen kirjailijan Henry Lucen toivetta muodostaa Yhdysvalloista maailman ainoa ja haastamaton supervalta.
Saavuttaakseen tämän tavoitteen Yhdysvaltojen poliitikkojen täytyisi ensin hoitaa muutama asia pois päiväjärjestyksestä. Vaikka Neuvostoliitto oli hajonnut viideksitoista itsenäiseksi valtioksi, edusti Venäjä edelleen uhkaa määränpään saavuttamiselle. 1990-luvulla Venäjä oli taloudellisesti luhistunut ja sen poliittinen johto oli liian korruptoitunut ja ammattitaidoton voidakseen tervehdyttää valtakunnan sairastuneen ruumiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö Moskova voisi joskus saavuttaa takaisin aseman suurvaltana.
Neuvostoliitolta Venäjä peri ydinasearsenaalin, joka oli kykenevä hävittämään koko maapallon useampaan otteeseen. Venäjällä on kilpailukykyinen sotilasteollisuus, joka pystyy tuottamaan korkealaatuisia tuotteita (pitkänmatkan strategisia hävittäjiä, taisteluhävittäjiä, satelliitteja, tankkeja, sukellusveneitä, pitkänmatkan ohjuksia jne.). Venäjän edelleen valtava maamassa sisältää runsaasti elintärkeitä raaka-aineita (öljy, kaasu, arvometallit, rauta, uraani, bauksiitti, timantit, makea vesi, hiili, metsät jne). Venäjällä on edelleen maailman kolmanneksi suurimmat valuuttavarannot. Myöskään Venäjän "ihmisresursseja" ei sovi aliarvioida, sillä Venäjä tuottaa enemmän yliopistosta valmistuneita kuin yksikään toinen eurooppalainen valtio. Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: Venäläisten kestävyys ja sitkeys on aina ollut maalle suuri voimavara, joiden avulla se on selvinnyt katastrofeista (Mongolien, Napoleonin ja Hitlerin invaasiot) joista yksikään toinen kansakunta ei olisi selvinnyt.
Edellämainituista seikoista johtuen länsi ei ole ollut valmis jakamaan yhtään valtaa Venäjän kanssa, vaikka Venäjän eliitti oli yhdessä vaiheessa valmis muodostamaan yhden Pohjoisen yhteisön joka ulottuisi Los Angelesista Vladivostokiin. Lännellä oli muita suunnitelmia Venäjän varalle. Ajatus oli Venäjän asteittainen hajottaminen toimivana ja yhtenäisenä valtiona, jotta se ei koskaan nousisi strategiseksi haastajaksi. Kuten Zbigniew Brzezinski sanoi, tulisi Venäjä "balkanisoida" useammaksi eri valtioksi (eli Venäjä seuraisi Jugoslavian mallia), jotta sen valtavat luonnonresurssit avautuisivat lännelle (erityisesti Uralilla, Kaspian alueella ja Siperiassa, jonne Moskova-Pietari -akselin yhteis täytyisi katkaista). Venäjän talous täytyisi lopullisesti raunioittaa ja hajonneen Venäjän asukkaita tulisi käyttää tykinruokana potentiaalisessa sodassa Kiinaa vastaan, jos Kiina nousisi uhkaamaan länttä.
Kylmän sodan jälkeen Venäjän hallinto uskoi, että länsi olisi valmis integroimaan Venäjän talouden globaaleihin markkinoihin johtuen Venäjän koosta, luonnonvaroista ja kilpailullisista eduista. Kuitenkin lännen investoinnit ja varallisuuden allokointi eivät sijoittuneet Venäjälle, vaan itäisen Euroopan entisiin "kommunistisatelliitteihin". Nämä hyväksyttiin nopeasti mukaan järjestöihin kuten EU ja WTO, ja ne saivat paljon ulkopuolista tukea ja investointeja. Tavoitteena oli "vietellä" nämä maat pois Venäjän vaikutuspiiristä ja kohti Euroopan Unionia. Tehtävä ei ollut vaikea, sillä taloudellisesti romahtaneella Venäjällä ei ollut resursseja pitää näitä maita omassa vaikutuspiirissään. Länsimaiden politiikka ei perustunut niinkään taloudelliseen ajatteluun, sillä sijoitukset Venäjälle olisivat olleet paljon tuottoisampia kuin sijoitukset esimerkiksi Baltian maihin. Lännen politiikan voi ymmärtää vain työkaluna eristää Venäjä ja estää sen talouden elpyminen.
Tämän lisäksi sotilasliitto NATO siirtyi jatkuvasti lähemmäs Venäjän rajoja. Läntinen liittouma nielaisi lähes kaikki entisen Varsovan liiton jäsenet, ja lopulta myös entiset neuvostotasavallat Latvian, Liettuan ja Viron. NATO hyökkäsi myös Serbiaan, joka oli ollut yksi Venäjän vahvimmista liittolaisista vuosisatojen ajan. Venäjä luonnollisesti ilmaisi tyytymättömyytensä näiden tapahtumien vuoksi lännelle, mutta länsi kykeni sivuuttamaan Venäjän kritiikin viimeksimainitun heikkouden vuoksi. Yhdysvaltojen aikomus liittää Ukraina ja Georgia osaksi NATO:a oli kuitenkin viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin, tai ehkä paremminkin karhun selän.
Tämä ympärointi- ja eristämistavoite ei ole suinkaan vielä pysähtynyt, sillä presidentti Bush markkinoi ideaa rakentaa ohjusten torjunta-asemat Puolaan ja Tshekkiin, joiden todellinen tarkoitus on saavuttaa kyky torjua Venäjän ballistiset ohjukset. Vielä ei tiedetä, aikooko Obama jatkaa Bushin hallinnon suunnitelmia ohjustorjunta-asemien suhteen, mutta oma veikkaukseni on että suunnitelmia ei tulla muuttamaan.
Sekä Washington että Bryssel kuvittelivat voivansa jatkaa Venäjän "mitätöimistä" myös sen jälkeen, kun Vladimir Putin valittiin Venäjän presidentiksi. Putin kuuluu poliittiseen "klaaniin" nimeltä Siloviki. He ovat enimmäkseen Neuvostoliiton ja Venäjän turvallisuuspalvelun entisiä tai nykyisiä jäseniä, joten yksi heidän päätehtävistään on palauttaa Venäjän Federaation asema yhtenä maailman voimakeskuksista. He ovat yleensä hyvin pragmaattisia ja myös tietoisia siitä, että länsi ei mielellään tai edes vapaaehtoisesti tule sallimaan Venäjän uutta nousua. Boris Jeltsinin presidenttiys oli Venäjälle valtava katastrofi, koska se oli valmis "alamaisuuteen" suhteessa länteen välittämättä Venäjän omista eduista. Siloviki ei ole välttämättä länsi-vihamielinen. Sekä Putin että Medvedev (joka tosin ei kuulu Silovikiin) ovat valmiita neuvottelemaan lännen kanssa sillä ehdolla, että länsi tunnustaa Venäjän edut ja Venäjän aiheelliset geopoliittiset näkemykset ja huolet. He ovat valmiita puolustamaan Venäjän kansallisia etuja silloinkin, kun länsi ei siitä pidä, missä suhteessa nykyinen hallinto poikkeaa Jeltsinin hallinnosta.
Edellämainitusta johtuen Venäjä on "ystävystynyt" joidenkin avoimesti anti-amerikkalaisten valtioiden kanssa (Kuuba, Venezuela, Iran jne.). Ei kuitenkaan ideologisten motiivien vuoksi, vaan käyttääkseen suhteita näihin valtioihin keinona painostaa sekä Eurooppaa että Yhdysvaltoja tekemään kompromisseja omien geopoliittisten tavoitteidensa suhteen.
Vaikka Venäjä haluaisi neuvotella lännen kanssa, on Venäjä myös varustautunut pahimman varalle, mikäli länsi sattuisi joskus valitsemaan avoimen sodan. Venäjän sotilasinsinöörit ovat kehittäneet Topol-M -luokan ballistisia ohjuksia, jotka ovat immuuneja lähes mille tahansa ohjuspuolustusjärjestelmälle. Sukhoi-PAK -hävittäjän neitsytlento toteutunee jo tämän vuoden aikana, joka tulee olemaan ensimmäinen venäläinen viidennen sukupolven hävittäjä. Venäjä on myös pohtinut mahdollisuutta asettaa Iskander -ohjuksia sekä Kaliningradiin että Valko-Venäjälle.
Amerikkalainen geo-strategi George Kennan (joka aikanaan loi Neuvostoliiton ympäröinti -strategian) varoitti siitä, ettei Venäjän intressejä sen lähialueilla voi yksioikoisesti sivuuttaa. Jo vuonna 1998, kun Venäjä oli heikoimmillaan, Kennan totesi, että olemme matkalla kohti uutta Kylmää sotaa, joka johtuu Yhdysvaltojen liian voimakkaasta triumfalismista ja halusta tehdä Venäjästä "impotentti". Kennanin mukaan Moskovan ei tule olemaan loputtomiin heikko ja että Moskovan reaktio tulee olemaan voimakas, mikäli Yhdysvallat jatkaa harkitsematonta politiikkaansa. Nyttemmin Moskovan vastaus on nähty mm. Georgian sodassa sekä Valko-Venäjän ja Kirgisian "värivallankumousten" torpedoimisena, sekä myös koventuneena linjana Ukrainan "oranssihallintoa" kohtaan (vastikäinen kaasukiista).
Venäjän yksi tapa tasapainottaa Euraasian geo-strategista asetelmaa on suhteiden luominen ja kultivointi suhteessa Kiinaan. Mukaan on liittynyt yhteistyö energian, sotilasteollisuuden, kaupan ja ulkomaanpolitiikan sektoreilla. Shanghai Cooperation Organization on muodostunut institutionaaliseksi työkaluksi, joka on ruumiillistanut molempien maiden yritykset yhteisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. SCO:sta ei ole vielä tullut NATO:n tai EU:n kaltaista voimakasta liittoumaa, mutta sillä on paljon potentiaalia muodostua "Idän NATO:ksi".
Pelkkä Venäjän ja Kiinan (kahden Euraasian ylivoimaisesti voimakkaimman valtion) sotilaallisen ja taloudellisen liittouman mahdollisuus on Yhdysvaltojen kannalta pelottava, koska siitä muodostuisi huomattava haaste sen omille hegemoniapyrkimyksille. Eräs teoria viime syksyn Georgian sodalle on se, että Yhdysvallat halusi sen avulla erottaa Venäjän ja Kiinan toisistaan. Georgian johtaja Mihail Saakashvili käynnisti massiivisen offensiivin Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tshinvaliin. Yhdysvaltojen sotilaalliset "neuvonantajat" Georgian maaperällä olivat hyvin perillä siitä, että Venäjä tulisi vastaamaan hyökkäykseen, ajamaan Georgian joukot pois Etelä-Ossetiasta ja lopulta asettamaan pysyvät joukot Etelä-Ossetian maaperälle. Todennäköisesti he myös odottivat, että Venäjä tunnustaisi Etelä-Ossetian (ja Abhasian) itsenäisyyden, ja lopulta sulauttaisivat molemmat alueet osaksi Venäjän Federaatiota. Jos Moskova ei olisi puolustanut liittolaisiaan (tai pikemminkin "suojattejaan") Kaukasuksella, olisi Venäjä joutunut kansainvälisen pilkanteon kohteeksi. Washington tiesi tämän etukäteen, kun Saakashvili käynnisti offensiivin.
Voidaan väittää, että Yhdysvaltojen poliitikot ja suunnittelijat ajoivat Georgian hyökkäämään Etelä-Ossetiaan suuremman päämäärän vuoksi, joka on Venäjän ja Kiinan erottaminen. Miksi näin? Moskova on alusta asti tarjonnut Kiinalle poliittisen tukensa vuoden 2008 Tiibetin levottomuuksien hoidossa. Kiina ei kuitenkaan voinut tarjota vastaavaa tukea Venäjälle Georgian sodassa, koska Kiinalla itsellään oli ongelmia omien separatistiensa kanssa sekä Tiibetissä että Uiguuriassa. Tätä taustaa vasten voimme ymmärtää, että Kiina ilmaisi vain "ymmärrystä" mutta ei tukea Venäjän toimille Georgian sodassa. Toisaalta Kiina ei myöskään tuominnut Venäjän toimia, kuten länsimaat tekivät.
Venäjä ei kuitenkaan ollut sodan geopoliittinen häviäjä. Ensinnäkin se saavutti pysyvän jalansijan Kaukasus-vuoriston eteläpuolella, mikä on Moskovalle tärkeä asia mm. energian siirtoon liittyvissä yksityiskohdissa. Tärkeä Baku-Tbilisi-Ceyhan -kaasuputki on vain "tykinkantaman" päässä Venäjän sotilastukikohdista Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa.
Lisäksi ns. "Vanha Eurooppa" ei liittynyt Washingtonin johtamaan anti-venäläiseen allianssiin, johon monet (mutta eivät kaikki) ns. "Uuden Euroopan" maat ottivat halukkaasti osaa. Saksa, Ranska ja Italia pysyivät allianssin ulkopuolella. Nämä kolme valtiota osoittivat geopoliittista tukea Venäjälle sotaa seuranneessa NATO-kokouksessa, missä Georgian ja Ukrainan jäsenyys sotilasliitossa blokattiin näiden maiden toimesta. Tulos oli Washingtonille selvä pettymys. Vanha Eurooppa ei myöskään lähtenyt mukaan Venäjän taloudelliseen eristämiseen, jota Yhdysvallat Condoleezza Ricen johdolla vaati, vaan halusivat säilyttää business-siteensä Moskovaan. Tähän saattoi vaikuttaa sekin, että Venäjä presidentti Medvedevin johdolla antoi lausunnon, että "myös Venäjä osaa asettaa sanktioita".
Vielä yksi merkittävä seikka Georgian sodassa oli Venäjän armeijan suorituskyky, joka oli enemmän kuin riittävä modernilla aseistuksella varustetun Georgian armeijan nopeaan ja vaivattomaan lyömiseen. Yhdysvallat oli varustanut Georgiaa vuosikausia ennen sotaa, mutta sen varustus osoittautui silti heppoiseksi Venäjän 58. armeijakuntaa vastaan. Toki samalla myös Yhdysvallat sai arvokasta tietoa Venäjän armeijan suorituskyvystä konventionaalisessa sodassa.
Georgian sodan viesti oli selvä: Enää ei ole mahdollista, että Venäjän intressit jätetään huomiotta. Yhdysvallat ei voi tehdä mitä haluaa Venäjän lähiympäristössä ilman, että Venäjä puuttuu tilanteeseen. On huomattavaa, että Georgian sota oli ensimmäinen kerta Kylmän sodan päättymisen jälkeen, kun Venäjän armeija operoi omien rajojensa ulkopuolella. 1990-luvulla alkanut "alistuneisuuden" aika oli virallisesti päättynyt.
Seuraava geopoliittinen taistelutanner Venäjän ja USA:n välillä tulee olemaan Ukraina. Venäjä on saattanut päättää, että tavalla tai toisella Ukrainan länsimielinen hallinto saa lähteä. Tulos tai se tapa, jolla tämä saavutetaan, on epäselvä, mutta itse uskon että Moskova tulee tämän tekemään, eikä välttämättä sotilaallisella tavalla. Venäjällä on nimittäin takataskussaan joitakin keinoja toteuttaakseen intressinsä Ukrainassa, joista Ukrainan täydellinen riippuvuus Venäjän kaasusta ei suinkaan ole vähäisin.
Keski-Aasia, josta Britannia ja Venäjä kävivät ns. "Suuren Pelin" jo 1800-luvulla, on edelleen säilyttänyt merkityksensä. Keski-Aasiassa on huomattavat energiareservit, joihin länsi tahtoo päästä käsiksi ilman Venäjän vaikutusvaltaa. Kaksi tärkeintä palasta ovat Kazakstan ja Turkmenistan, joissa Venäjällä on tällä hetkellä etulyöntiasema, mutta Yhdysvallat ja EU ovat tehneet paljon töitä näiden maiden hallitusten pään kääntämiseksi myötämielisiksi lännen ajamille energia- ja putkiprojekteille alueella.
Mihin tämä uusi "Suuri Peli" tulee johtamaan? En usko suoranaiseen sotaan ainakaan lähivuosina, mutta peli ja sitä myöten poliittinen retoriikka tulevat varmasti kovenemaan. Muistan Georgian sodan aikaisen ulkoministeri Stubbin lausunnon, että "Keski-Aasia tulee olemaan se "suuri juttu" tulevaisuudessa". Kannattaa huomata, että Yhdysvaltojen sotilastukikohdat Afganistanissa ovat aivan näiden Keski-Aasian maiden naapurissa. Pidän mahdollisena, että Yhdysvallat saattaisi pyrkiä eskaloimaan Afganistanin sotaa kohti pohjoista ja näin oikeuttamaan oman lisääntyvän sotilaallisen läsnäolonsa Uzbekistanissa, Kirgisiassa ja jopa Turkmenistanissa, mikä auttaisi sitä pureutumaan pitkällä aikavälillä myös näiden maiden energiavaroihin.
Tällä hetkellä Venäjällä on länteen nähden sellainen ikävä etulyöntiasema tuolla alueella, että kaikki olemassaolevat kaasu- ja öljyputket Keski-Aasiasta länteen kulkevat Venäjän kautta. Lännen tavoite on löytää keinot, jolla riippuvuudesta Venäjän putkiverkostoon päästään eroon. Paras mahdollinen tapa olisi toteuttaa alueella uusia "värivallankumouksia", mutta tämä edellyttäisi epästabiliteetin muodostamista alueelle, jotta vallankumous olisi mahdollinen. Venäjän intressi puolestaan on pitää Keski-Aasia mahdollisimman vakaana, jotta status quo säilyy.
Geopolitiikka on tieteen ala joka antaa meille mahdollisuuden identifioida tiettyjä käyttäytymismalleja ihmiskunnan historiassa. Yksi näistä malleista on ollut ns. meri- ja maavaltojen välinen konflikti. Tämä konflikti on kestänyt yli tuhat vuotta: Ateena vs. Sparta (Peloponnesoksen sota), Rooma vs. Persia (Rooman-Persian sodat), Englanti-Ranska (Napoleonin sodat), Britannia vs. Venäjä (ns. Great Game) ja Yhdysvallat vs. Neuvostoliitto (kylmä sota).
Kuten Halford Mackinder totesi, on Eurasia selkeästi maailman strategisesti tärkein manner. Venäjä on ja on ollut Euraasian geopolitiikan tärkein osanen. Maantieteellisen asemansa ansiosta Venäjä on pystynyt laajentamaan vaikutusvaltaansa syvälle sekä Eurooppaan että Aasiaan. Mikään toinen valtio ei ole vastaavassa asemassa. Sota-aikana Venäjän joukot ovat edenneet lännessä Berliiniin ja Pariisiin, etelässä Persiaan ja idässä Japaniin asti. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, etteikö Venäjä olisi ollut myös itse altis invaasioille, onhan Venäjä joutunut mongolien, turkkilaisten, ranskalaisten, saksalaisten, ruotsalaisten ja puolalaisten invaasioiden kohteeksi.
Mackinderiä pidetään NATO:n ideologisena isänä, koska hän havaitsi ensimmäisenä että ns. Euraasian sydänmaa on niin laaja ja väkirikas, että sitä voidaan kontrolloida vain läntisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan yhteisen liittouman avulla. Kylmän sodan alkuvaiheessa läntisen liittouman geostrategikot tavoittelivat Neuvostoliiton ympäröimistä ns. "Euraasian ulommalla ympyrällä", joka koostui läntisestä Euroopasta, Anatoliasta, Lähi-Idästä ja Kauko-Idästä.
Yhdysvallat oli yhtenä osatekijänä aiheuttamasta Neuvostoliiton hajoamista tukemalla Afganistanin (ns. Mujadieen) ja itäisen Euroopan (ns. Solidaarisuusliike) anti-neuvostoliittolaisia voimia. Lisäksi Neuvostoliiton talous ei voisi kestää Yhdysvaltojen jatkuvasti kasvavaa sotilasvarustelua menemättä konkurssiin.
Kylmän sodan loppu edusti Yhdysvalloille loistavaa mahdollisuutta luoda ns. "Pax Americana". Muodostunut valtatyhjiö Euraasiassa antoi sille mahdollisuuden luoda olosuhteet ns. unipolaarisen maailman synnylle, jossa Yhdysvallat olisi tämän maailman ainoa napa. Tässä geopoliittisessa kontekstissa syntyi ns. Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan Projekti (Project for a New American Century), joka heijasteli edesmenneen kirjailijan Henry Lucen toivetta muodostaa Yhdysvalloista maailman ainoa ja haastamaton supervalta.
Saavuttaakseen tämän tavoitteen Yhdysvaltojen poliitikkojen täytyisi ensin hoitaa muutama asia pois päiväjärjestyksestä. Vaikka Neuvostoliitto oli hajonnut viideksitoista itsenäiseksi valtioksi, edusti Venäjä edelleen uhkaa määränpään saavuttamiselle. 1990-luvulla Venäjä oli taloudellisesti luhistunut ja sen poliittinen johto oli liian korruptoitunut ja ammattitaidoton voidakseen tervehdyttää valtakunnan sairastuneen ruumiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö Moskova voisi joskus saavuttaa takaisin aseman suurvaltana.
Neuvostoliitolta Venäjä peri ydinasearsenaalin, joka oli kykenevä hävittämään koko maapallon useampaan otteeseen. Venäjällä on kilpailukykyinen sotilasteollisuus, joka pystyy tuottamaan korkealaatuisia tuotteita (pitkänmatkan strategisia hävittäjiä, taisteluhävittäjiä, satelliitteja, tankkeja, sukellusveneitä, pitkänmatkan ohjuksia jne.). Venäjän edelleen valtava maamassa sisältää runsaasti elintärkeitä raaka-aineita (öljy, kaasu, arvometallit, rauta, uraani, bauksiitti, timantit, makea vesi, hiili, metsät jne). Venäjällä on edelleen maailman kolmanneksi suurimmat valuuttavarannot. Myöskään Venäjän "ihmisresursseja" ei sovi aliarvioida, sillä Venäjä tuottaa enemmän yliopistosta valmistuneita kuin yksikään toinen eurooppalainen valtio. Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: Venäläisten kestävyys ja sitkeys on aina ollut maalle suuri voimavara, joiden avulla se on selvinnyt katastrofeista (Mongolien, Napoleonin ja Hitlerin invaasiot) joista yksikään toinen kansakunta ei olisi selvinnyt.
Edellämainituista seikoista johtuen länsi ei ole ollut valmis jakamaan yhtään valtaa Venäjän kanssa, vaikka Venäjän eliitti oli yhdessä vaiheessa valmis muodostamaan yhden Pohjoisen yhteisön joka ulottuisi Los Angelesista Vladivostokiin. Lännellä oli muita suunnitelmia Venäjän varalle. Ajatus oli Venäjän asteittainen hajottaminen toimivana ja yhtenäisenä valtiona, jotta se ei koskaan nousisi strategiseksi haastajaksi. Kuten Zbigniew Brzezinski sanoi, tulisi Venäjä "balkanisoida" useammaksi eri valtioksi (eli Venäjä seuraisi Jugoslavian mallia), jotta sen valtavat luonnonresurssit avautuisivat lännelle (erityisesti Uralilla, Kaspian alueella ja Siperiassa, jonne Moskova-Pietari -akselin yhteis täytyisi katkaista). Venäjän talous täytyisi lopullisesti raunioittaa ja hajonneen Venäjän asukkaita tulisi käyttää tykinruokana potentiaalisessa sodassa Kiinaa vastaan, jos Kiina nousisi uhkaamaan länttä.
Kylmän sodan jälkeen Venäjän hallinto uskoi, että länsi olisi valmis integroimaan Venäjän talouden globaaleihin markkinoihin johtuen Venäjän koosta, luonnonvaroista ja kilpailullisista eduista. Kuitenkin lännen investoinnit ja varallisuuden allokointi eivät sijoittuneet Venäjälle, vaan itäisen Euroopan entisiin "kommunistisatelliitteihin". Nämä hyväksyttiin nopeasti mukaan järjestöihin kuten EU ja WTO, ja ne saivat paljon ulkopuolista tukea ja investointeja. Tavoitteena oli "vietellä" nämä maat pois Venäjän vaikutuspiiristä ja kohti Euroopan Unionia. Tehtävä ei ollut vaikea, sillä taloudellisesti romahtaneella Venäjällä ei ollut resursseja pitää näitä maita omassa vaikutuspiirissään. Länsimaiden politiikka ei perustunut niinkään taloudelliseen ajatteluun, sillä sijoitukset Venäjälle olisivat olleet paljon tuottoisampia kuin sijoitukset esimerkiksi Baltian maihin. Lännen politiikan voi ymmärtää vain työkaluna eristää Venäjä ja estää sen talouden elpyminen.
Tämän lisäksi sotilasliitto NATO siirtyi jatkuvasti lähemmäs Venäjän rajoja. Läntinen liittouma nielaisi lähes kaikki entisen Varsovan liiton jäsenet, ja lopulta myös entiset neuvostotasavallat Latvian, Liettuan ja Viron. NATO hyökkäsi myös Serbiaan, joka oli ollut yksi Venäjän vahvimmista liittolaisista vuosisatojen ajan. Venäjä luonnollisesti ilmaisi tyytymättömyytensä näiden tapahtumien vuoksi lännelle, mutta länsi kykeni sivuuttamaan Venäjän kritiikin viimeksimainitun heikkouden vuoksi. Yhdysvaltojen aikomus liittää Ukraina ja Georgia osaksi NATO:a oli kuitenkin viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin, tai ehkä paremminkin karhun selän.
Tämä ympärointi- ja eristämistavoite ei ole suinkaan vielä pysähtynyt, sillä presidentti Bush markkinoi ideaa rakentaa ohjusten torjunta-asemat Puolaan ja Tshekkiin, joiden todellinen tarkoitus on saavuttaa kyky torjua Venäjän ballistiset ohjukset. Vielä ei tiedetä, aikooko Obama jatkaa Bushin hallinnon suunnitelmia ohjustorjunta-asemien suhteen, mutta oma veikkaukseni on että suunnitelmia ei tulla muuttamaan.
Sekä Washington että Bryssel kuvittelivat voivansa jatkaa Venäjän "mitätöimistä" myös sen jälkeen, kun Vladimir Putin valittiin Venäjän presidentiksi. Putin kuuluu poliittiseen "klaaniin" nimeltä Siloviki. He ovat enimmäkseen Neuvostoliiton ja Venäjän turvallisuuspalvelun entisiä tai nykyisiä jäseniä, joten yksi heidän päätehtävistään on palauttaa Venäjän Federaation asema yhtenä maailman voimakeskuksista. He ovat yleensä hyvin pragmaattisia ja myös tietoisia siitä, että länsi ei mielellään tai edes vapaaehtoisesti tule sallimaan Venäjän uutta nousua. Boris Jeltsinin presidenttiys oli Venäjälle valtava katastrofi, koska se oli valmis "alamaisuuteen" suhteessa länteen välittämättä Venäjän omista eduista. Siloviki ei ole välttämättä länsi-vihamielinen. Sekä Putin että Medvedev (joka tosin ei kuulu Silovikiin) ovat valmiita neuvottelemaan lännen kanssa sillä ehdolla, että länsi tunnustaa Venäjän edut ja Venäjän aiheelliset geopoliittiset näkemykset ja huolet. He ovat valmiita puolustamaan Venäjän kansallisia etuja silloinkin, kun länsi ei siitä pidä, missä suhteessa nykyinen hallinto poikkeaa Jeltsinin hallinnosta.
Edellämainitusta johtuen Venäjä on "ystävystynyt" joidenkin avoimesti anti-amerikkalaisten valtioiden kanssa (Kuuba, Venezuela, Iran jne.). Ei kuitenkaan ideologisten motiivien vuoksi, vaan käyttääkseen suhteita näihin valtioihin keinona painostaa sekä Eurooppaa että Yhdysvaltoja tekemään kompromisseja omien geopoliittisten tavoitteidensa suhteen.
Vaikka Venäjä haluaisi neuvotella lännen kanssa, on Venäjä myös varustautunut pahimman varalle, mikäli länsi sattuisi joskus valitsemaan avoimen sodan. Venäjän sotilasinsinöörit ovat kehittäneet Topol-M -luokan ballistisia ohjuksia, jotka ovat immuuneja lähes mille tahansa ohjuspuolustusjärjestelmälle. Sukhoi-PAK -hävittäjän neitsytlento toteutunee jo tämän vuoden aikana, joka tulee olemaan ensimmäinen venäläinen viidennen sukupolven hävittäjä. Venäjä on myös pohtinut mahdollisuutta asettaa Iskander -ohjuksia sekä Kaliningradiin että Valko-Venäjälle.
Amerikkalainen geo-strategi George Kennan (joka aikanaan loi Neuvostoliiton ympäröinti -strategian) varoitti siitä, ettei Venäjän intressejä sen lähialueilla voi yksioikoisesti sivuuttaa. Jo vuonna 1998, kun Venäjä oli heikoimmillaan, Kennan totesi, että olemme matkalla kohti uutta Kylmää sotaa, joka johtuu Yhdysvaltojen liian voimakkaasta triumfalismista ja halusta tehdä Venäjästä "impotentti". Kennanin mukaan Moskovan ei tule olemaan loputtomiin heikko ja että Moskovan reaktio tulee olemaan voimakas, mikäli Yhdysvallat jatkaa harkitsematonta politiikkaansa. Nyttemmin Moskovan vastaus on nähty mm. Georgian sodassa sekä Valko-Venäjän ja Kirgisian "värivallankumousten" torpedoimisena, sekä myös koventuneena linjana Ukrainan "oranssihallintoa" kohtaan (vastikäinen kaasukiista).
Venäjän yksi tapa tasapainottaa Euraasian geo-strategista asetelmaa on suhteiden luominen ja kultivointi suhteessa Kiinaan. Mukaan on liittynyt yhteistyö energian, sotilasteollisuuden, kaupan ja ulkomaanpolitiikan sektoreilla. Shanghai Cooperation Organization on muodostunut institutionaaliseksi työkaluksi, joka on ruumiillistanut molempien maiden yritykset yhteisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. SCO:sta ei ole vielä tullut NATO:n tai EU:n kaltaista voimakasta liittoumaa, mutta sillä on paljon potentiaalia muodostua "Idän NATO:ksi".
Pelkkä Venäjän ja Kiinan (kahden Euraasian ylivoimaisesti voimakkaimman valtion) sotilaallisen ja taloudellisen liittouman mahdollisuus on Yhdysvaltojen kannalta pelottava, koska siitä muodostuisi huomattava haaste sen omille hegemoniapyrkimyksille. Eräs teoria viime syksyn Georgian sodalle on se, että Yhdysvallat halusi sen avulla erottaa Venäjän ja Kiinan toisistaan. Georgian johtaja Mihail Saakashvili käynnisti massiivisen offensiivin Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tshinvaliin. Yhdysvaltojen sotilaalliset "neuvonantajat" Georgian maaperällä olivat hyvin perillä siitä, että Venäjä tulisi vastaamaan hyökkäykseen, ajamaan Georgian joukot pois Etelä-Ossetiasta ja lopulta asettamaan pysyvät joukot Etelä-Ossetian maaperälle. Todennäköisesti he myös odottivat, että Venäjä tunnustaisi Etelä-Ossetian (ja Abhasian) itsenäisyyden, ja lopulta sulauttaisivat molemmat alueet osaksi Venäjän Federaatiota. Jos Moskova ei olisi puolustanut liittolaisiaan (tai pikemminkin "suojattejaan") Kaukasuksella, olisi Venäjä joutunut kansainvälisen pilkanteon kohteeksi. Washington tiesi tämän etukäteen, kun Saakashvili käynnisti offensiivin.
Voidaan väittää, että Yhdysvaltojen poliitikot ja suunnittelijat ajoivat Georgian hyökkäämään Etelä-Ossetiaan suuremman päämäärän vuoksi, joka on Venäjän ja Kiinan erottaminen. Miksi näin? Moskova on alusta asti tarjonnut Kiinalle poliittisen tukensa vuoden 2008 Tiibetin levottomuuksien hoidossa. Kiina ei kuitenkaan voinut tarjota vastaavaa tukea Venäjälle Georgian sodassa, koska Kiinalla itsellään oli ongelmia omien separatistiensa kanssa sekä Tiibetissä että Uiguuriassa. Tätä taustaa vasten voimme ymmärtää, että Kiina ilmaisi vain "ymmärrystä" mutta ei tukea Venäjän toimille Georgian sodassa. Toisaalta Kiina ei myöskään tuominnut Venäjän toimia, kuten länsimaat tekivät.
Venäjä ei kuitenkaan ollut sodan geopoliittinen häviäjä. Ensinnäkin se saavutti pysyvän jalansijan Kaukasus-vuoriston eteläpuolella, mikä on Moskovalle tärkeä asia mm. energian siirtoon liittyvissä yksityiskohdissa. Tärkeä Baku-Tbilisi-Ceyhan -kaasuputki on vain "tykinkantaman" päässä Venäjän sotilastukikohdista Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa.
Lisäksi ns. "Vanha Eurooppa" ei liittynyt Washingtonin johtamaan anti-venäläiseen allianssiin, johon monet (mutta eivät kaikki) ns. "Uuden Euroopan" maat ottivat halukkaasti osaa. Saksa, Ranska ja Italia pysyivät allianssin ulkopuolella. Nämä kolme valtiota osoittivat geopoliittista tukea Venäjälle sotaa seuranneessa NATO-kokouksessa, missä Georgian ja Ukrainan jäsenyys sotilasliitossa blokattiin näiden maiden toimesta. Tulos oli Washingtonille selvä pettymys. Vanha Eurooppa ei myöskään lähtenyt mukaan Venäjän taloudelliseen eristämiseen, jota Yhdysvallat Condoleezza Ricen johdolla vaati, vaan halusivat säilyttää business-siteensä Moskovaan. Tähän saattoi vaikuttaa sekin, että Venäjä presidentti Medvedevin johdolla antoi lausunnon, että "myös Venäjä osaa asettaa sanktioita".
Vielä yksi merkittävä seikka Georgian sodassa oli Venäjän armeijan suorituskyky, joka oli enemmän kuin riittävä modernilla aseistuksella varustetun Georgian armeijan nopeaan ja vaivattomaan lyömiseen. Yhdysvallat oli varustanut Georgiaa vuosikausia ennen sotaa, mutta sen varustus osoittautui silti heppoiseksi Venäjän 58. armeijakuntaa vastaan. Toki samalla myös Yhdysvallat sai arvokasta tietoa Venäjän armeijan suorituskyvystä konventionaalisessa sodassa.
Georgian sodan viesti oli selvä: Enää ei ole mahdollista, että Venäjän intressit jätetään huomiotta. Yhdysvallat ei voi tehdä mitä haluaa Venäjän lähiympäristössä ilman, että Venäjä puuttuu tilanteeseen. On huomattavaa, että Georgian sota oli ensimmäinen kerta Kylmän sodan päättymisen jälkeen, kun Venäjän armeija operoi omien rajojensa ulkopuolella. 1990-luvulla alkanut "alistuneisuuden" aika oli virallisesti päättynyt.
Seuraava geopoliittinen taistelutanner Venäjän ja USA:n välillä tulee olemaan Ukraina. Venäjä on saattanut päättää, että tavalla tai toisella Ukrainan länsimielinen hallinto saa lähteä. Tulos tai se tapa, jolla tämä saavutetaan, on epäselvä, mutta itse uskon että Moskova tulee tämän tekemään, eikä välttämättä sotilaallisella tavalla. Venäjällä on nimittäin takataskussaan joitakin keinoja toteuttaakseen intressinsä Ukrainassa, joista Ukrainan täydellinen riippuvuus Venäjän kaasusta ei suinkaan ole vähäisin.
Keski-Aasia, josta Britannia ja Venäjä kävivät ns. "Suuren Pelin" jo 1800-luvulla, on edelleen säilyttänyt merkityksensä. Keski-Aasiassa on huomattavat energiareservit, joihin länsi tahtoo päästä käsiksi ilman Venäjän vaikutusvaltaa. Kaksi tärkeintä palasta ovat Kazakstan ja Turkmenistan, joissa Venäjällä on tällä hetkellä etulyöntiasema, mutta Yhdysvallat ja EU ovat tehneet paljon töitä näiden maiden hallitusten pään kääntämiseksi myötämielisiksi lännen ajamille energia- ja putkiprojekteille alueella.
Mihin tämä uusi "Suuri Peli" tulee johtamaan? En usko suoranaiseen sotaan ainakaan lähivuosina, mutta peli ja sitä myöten poliittinen retoriikka tulevat varmasti kovenemaan. Muistan Georgian sodan aikaisen ulkoministeri Stubbin lausunnon, että "Keski-Aasia tulee olemaan se "suuri juttu" tulevaisuudessa". Kannattaa huomata, että Yhdysvaltojen sotilastukikohdat Afganistanissa ovat aivan näiden Keski-Aasian maiden naapurissa. Pidän mahdollisena, että Yhdysvallat saattaisi pyrkiä eskaloimaan Afganistanin sotaa kohti pohjoista ja näin oikeuttamaan oman lisääntyvän sotilaallisen läsnäolonsa Uzbekistanissa, Kirgisiassa ja jopa Turkmenistanissa, mikä auttaisi sitä pureutumaan pitkällä aikavälillä myös näiden maiden energiavaroihin.
Tällä hetkellä Venäjällä on länteen nähden sellainen ikävä etulyöntiasema tuolla alueella, että kaikki olemassaolevat kaasu- ja öljyputket Keski-Aasiasta länteen kulkevat Venäjän kautta. Lännen tavoite on löytää keinot, jolla riippuvuudesta Venäjän putkiverkostoon päästään eroon. Paras mahdollinen tapa olisi toteuttaa alueella uusia "värivallankumouksia", mutta tämä edellyttäisi epästabiliteetin muodostamista alueelle, jotta vallankumous olisi mahdollinen. Venäjän intressi puolestaan on pitää Keski-Aasia mahdollisimman vakaana, jotta status quo säilyy.
Vastaukset 35
Vanhimmat
1980 luvulla jo Lenskissä kehuttiin kuinka heillä on maailman pisin tavaratalo. Aina pitää olla suurin ja yrittää näyttää jotain. Se on Sergei niin, että kun aina vain rummuttaa omaa rintaa eikä arvosta muita niin kukaan ei jaksa kuunnella.
Poimitaas tästä romaanista nyt pari kohtaa.
""Myöskään Venäjän "ihmisresursseja" ei sovi aliarvioida, sillä Venäjä tuottaa enemmän yliopistosta valmistuneita kuin yksikään toinen eurooppalainen valtio. Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: Venäläisten kestävyys ja sitkeys on aina ollut maalle suuri voimavara, joiden avulla se on selvinnyt katastrofeista (Mongolien, Napoleonin ja Hitlerin invaasiot) joista yksikään toinen kansakunta ei olisi selvinnyt.""
Kyllä ne on sitten sitkeää porukkaa, ne venäläiset. Meille sen sijaan riittää, kun olemme selvinneet venäläisistä, eikä siinäkään ole paljon kehumista. Kysynpä vaan, että kun ne venäläiset on niin valtavan suuren maan saaneet aikaan ja ovat maailman fiksuinpia niin miksi niiden bruttokansantuote on tuollaista Etelä-Amerikkalaista tasoa huolimatta valtavista luonnonvaroista. Varmaan "länsi" on syyllinen.
Otetaas vielä toinen pätkä
""Edellämainituista seikoista johtuen länsi ei ole ollut valmis jakamaan yhtään valtaa Venäjän kanssa, vaikka Venäjän eliitti oli yhdessä vaiheessa valmis muodostamaan yhden Pohjoisen yhteisön joka ulottuisi Los Angelesista Vladivostokiin. Lännellä oli muita suunnitelmia Venäjän varalle. Ajatus oli Venäjän asteittainen hajottaminen toimivana ja yhtenäisenä valtiona, jotta se ei koskaan nousisi strategiseksi haastajaksi. Kuten Zbigniew Brzezinski sanoi, tulisi Venäjä "balkanisoida" useammaksi eri valtioksi (eli Venäjä seuraisi Jugoslavian mallia), jotta sen valtavat luonnonresurssit avautuisivat lännelle (erityisesti Uralilla, Kaspian alueella ja Siperiassa, jonne Moskova-Pietari -akselin yhteis täytyisi katkaista). Venäjän talous täytyisi lopullisesti raunioittaa ja hajonneen Venäjän asukkaita tulisi käyttää tykinruokana potentiaalisessa sodassa Kiinaa vastaan, jos Kiina nousisi uhkaamaan länttä.""
Jakamaan valtaa. Taitaa olla naapurin poika tekemässä taas Molotov-Ribbentrop -sopimuksia etupiireistä. Venäläisten johtajien kielenkäytössä on liian usein tuo nuotti, joka on opittu kiihkoslaavilaisissa riennoissa. Joku on aina vihaamassa heitä ja tuhoamassa heitä. Tosiasiassa kuitenkin nykyään tunnetaan mitä suurinta vastenmielisyyttä totalitaarisia regiimejä kohtaan. Neuvostoliitto edusti tätä mallia Hitlerin kukistuttua niin jenkeille kuin eurooppalaisillekin. Länsi imuroi Venäjän itseensä kyllä, jos se on joskus valmis hyväksymään sen mitä se Venäjällekin tarkoittaisi: Demokratia, ihmisoikeudet ja korkeampi elintaso. Se ei näytä kuuluvan vain nykyisenkään nationalismilla ratsastavan FSB-valtion suunnitelmiin vaan mieluummin ruokitaan vastakkainasettelua ja tapetaan omasta maasta kriittiset äänet.
Pidätkö lähtökohtanasi sitten sitä, että kaikki maat ovat "alunperin" samalla viivalla bkt:n suhteen, ja erot ovat sitten syntyneet Hitlerin rotuoppien mukaisten kansakuntien ominaisuuksien mukaan?
Eiköhän ne kuitenkin olosuhteet ole ne jotka ratkaisee kansojen vaurastumisen, eikä mitkään rotuominaisuudet. Öljyllä ja kaasulla ei ole ollut mitään kaupallista käyttöä kuin vasta alle sata vuotta, joten niillä ei tuhat vuotta olemassa ollutta Venäjää ole vielä ehditty enempää rikastuttaa, mutta koko ajan rikastutetaan lisää, eräiden harmiksi.
""Eiköhän ne kuitenkin olosuhteet ole ne jotka ratkaisee kansojen vaurastumisen, eikä mitkään rotuominaisuudet."" Olenkos väittänyt muuta, minä en ole tässä mitään rotuoppia jauhanut vaan vastustanut juuri sen kaltaista omakehua, mitä harrastaa tuo Sergei.
Öljyllä ja kaasulla olisi tosin Venäjäkin ehtinyt hyvin jo rikastua, jos ei siellä olisi ollut niin karmea systeemi. Nyt ne on tehokkaampia kuin kommunistivallan aikana, mutta autoritaarinen valtio se on vieläkin. Toivon sinne vapautta, demokratiaa, ihmisoikeuksia, rauhaa ja vaurautta. En kuitenkaan pidä öykkärimäisestä muita halveksivasta ja syyttelevästä tyylistä. Tuollainen kiihkonationalismi, mikä tuostakin paistaa läpi on eräs näiden keskustelupalstojen vitsaus.
Sergei on varmaan joskus jossain kuullut "yssittelyä" ja ottanu nokkiinsa... Ymmärtämättä, ettei me kaikki (suurin osa) suomalaiset olla kiinnostuneita rotuopeista.
Eikä Sergein jutut anna hyvää Venäjä-kuvaa ja pilaa niillä vieläpä tavallisten venäläisten maineen. En tosiaan usko, että tavallinen perusduunari jossain Venäjällä jaksaa tollasia miettiä, kuten ei missään muuallakaan päin maailmaa.
Voitko todistaa, että puutut täällä suomalaiseen omakehuun ja kiihkoiluun samalla tavalla? Taisi tuossa Sergein kirjoituksessa häiritä vain se, että se oli Venäjää kehuva. Jos samat jutut olisi kirjoitettu Suomesta, niin et olisi älähtänyt mitään.
Öljyllä ei ole itse asiassa vielä mikään valtio ehtinyt rikastua kunnolla. Se on ollut kuvioissa vasta niin vähän aikaa. Arabiaan nyt on virrannut rahaa, mutta ei sielläkään mitään demokraattisia hyvinvoivia valtioita ole, eikä niistä ole Venäjälle esikuviksi.
"Jos samat jutut olisi kirjoitettu Suomesta, niin et olisi älähtänyt mitään."
Mikäs suuri ihmistuntija luulet olevasi. Taasko tunget väittämiä piikkiini. En ole sanonut Suomesta mitään, eikä tässä keskustelussa sitä käsitelläkään. Olet siis sitä mieltä, että venäläisnationalismiin ei saa suhtautua kriittisesti.
"Öljyllä ei ole itse asiassa vielä mikään valtio ehtinyt rikastua kunnolla. Se on ollut kuvioissa vasta niin vähän aikaa."
Öljy on ollut 1900-luvun polttoaine. Sanoisin noin 30-vuotta ja sitä ei käytetä enää.
No sano missä olet vastustanut suomalaista nationalismia, jos kerran olet olevinasi niin herra Tasapuolinen?
""Tuollainen kiihkonationalismi, mikä tuostakin paistaa läpi on eräs näiden keskustelupalstojen vitsaus.""
Kuten huomaat, jos osaat lukea viestin oikein, tässä vastustan YLIPÄÄTÄÄN KIIHKONATIONALISMIA, mikä pitää sisällään myös suomalaisen nationalismin. Tällä palstalla, kun liikkuu varsin usein näitä vihreätakkisia Suomi-hörhöjä. Olet tosin sen verran oikeassa, että noita natsiviestejä en jaksa edes avata enää.
Toisaalta oma toimintasi on arveluttavaa, sillä syötät vain omia kuvitelmiasi toisten piikkiin. Itse et ole pystynyt vastaamaan mitään ITSE ASIAAN eli tuhon Sergein iso-venäläiseen tyyliin vaan yrität vääntää juttua sivuraiteille.
No varmaan sitten venäläisen nationalisminkin tuomitsemiseen riittää ilmoitus yleisellä tasolla, koska ylipäätään nationalismi pitää sisällään myös venäläisen version siitä. Ei tarvitse mainita erikseen Venäjää, eikä tarttua heti ja vain, jos joku sattuu kirjoittamaan Venäjää kehuvan kirjoituksen.
valheille ja kiihkonationalismille. Venäjässä kyllä riittäisi kehuttavaa. Tarviiko sen aina olla tuollaista manipulointia ja pohjatonta matelua.
Ihan sama jos minä alkaisin tässä kehua Natsi-Saksaa sen Einsatzgruppenin saavutuksista. Se olisi helppoakin, ja perusteluina käyttää samoja argumentteja kuin tuo aloittaja tuossa.
No sitten täytyy Suomenkin nationalismi tuomita eksaktisti ja aina yhä uudelleen siihen tarttuen, sillä yleisen tason lörpönlörppö ei riitä.
kiihkofanaattista nationalismia edes ole. Ja jos sellaiseen törmäät, niin ei muuta kuin tuomitsemaan. Eihän sitä sinulta nähdäkseni kukaan ole kieltänyt. Onhan se kieltämättä epäkiitollinen tehtävä, kun ei pahemmin tuomittavaa ole tälläkään palstalla näkynyt..
Suomettumista ja itsesensuuria Suomessa on määritelty muun muassa sillä, että aina jos aikanaan kirjoitettiin Neuvostoliitosta jotain vähänkin negatiivista, se piti heti tasapainottaa arvostelemalla USAta. Tässä on vähän sama meininki.
Ehdottomasti venäläisiä ilmiöitä ja niihin liittyviä kirjoituksia pitää arvioida sellaisenaan. Ei minulla eikä kellään muullakaan ole velvollisuutta sensuroida sanomisiani tai tasapainottaa niitä arvostelemalla jotain muuta. Täysin pöljä totalitaarinen ajatus! Kun tänne ilmestyy kirjoitus arvioin sitä itsenään.
Sinä et ole vieläkään vastannut mihinkään. Nähtävästi taktiikkasi on ohittaa kaikki kysymykset ja syyytää omia kuvitelmiasi toisten piikkiin.
No tuon saman suomettumisen toinen puolihan on se, että mikään positiivinen huomio Venäjän kansasta ei saa mennä läpi sormien, vaan siihen pitää heittää heti saavillinen staliinia ja muita syytöksiä, jotta ei vain kokonaiskuva Venäjästä jäisi missään kohtaa vähääkään plussan puolelle. USA:n arvostelu ei tähän liity millään tavalla, sillä sen puolen hoitavat kyllä amerikkalaiset itse paljon rankemmin kuin kukaan Suomessa. Ilmeisesti suomettuneita hekin siis.
Suomesta kyllä löytyy ihan riittämiin kaiken maailman nettiputkisia ja muita hörhöjä, joiden vääristely ei saa minkäänlaista hurskasta tuomiota näiltä pyhiltä miehiltä, jotka tähänkin ketjuun ovat heti hyökänneet vapaussotimaan, kun aloitusviestissä on ollut "väärän värinen" todistus.
Kyllähän asioista täytyy voida puhua asioina. Se vain tuntuu olevan ongelma teille kiihkofanaatikoille. No onneksi teidänkin aikanne alkaa olla ohitse..
Sinä et ole vieläkään vastannut mihinkään. Taktiikkasi on edelleen ohittaa kaikki kysymykset ja syyytää omia kuvitelmiasi toisten piikkiin. Miksi tuet venäläistä kiihkonationalismia? Miksi sen arvostelu tulisi sensuroida?
En minä tässä mitään erityisemmin tue. Naurattaa vain tuo suunnaton tekopyhyytesi, kun syöksyt julistamaan muka-fiksuja löpinöitäsi heti kun vain näet sanan "Venäjä" jossakin, vaikka muiden valtioiden nimet eivät herätäkään sinussa samanlaista primitiivireaktiota.
Sergein kirjoitukseen
oli tämä sama juttu. Siellä kirjoitus on saanu tosi hyviä vastauksia, kantsii lukee ne:) http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000041065042
Neuvostoliitto soti lännen puolella natseja vastaan, japanilaisia vastaan toisessa maailmansodassa. Kireistä väleistä huolimatta Neuvostoliitto ei kertaakaan sotinut länttä vastaan, eikä päinvastoin.
Venäjä ei ole sotinut länttä vastaan sitten Krimin sodan. Ensimmäisessä maailmansodassa se soti lännen liittolaisena.
Nyky-Venäjä on suurvalta joka mittarilla. Sen etujen mukaista ei ole hakeutua konfliktiin lännen kanssa, eikä se sitä tee. Mutta se ei myöskään jätä puolustamatta omia etujaan kuten esim. Georgiassa nähtiin.
Venäjä ja länsi jakavat enemmän yhteisiä arvoja ja kulttuuriperintöä, kuin niin sanottu muslimimaailma kumpaisenkaan kanssa. Molemmat ovat myös saaneet tuntea muslimimaailman nahoissaan.
Kiina ei jaa mitään yhteistä perinettä lännen kanssa ja se pelaa aivan omaa peliään. Samon tekee Intia. Venäjä sensijaan on jo mukana lännen talousjärjestelmissä pääomien ja yritysten kautta ja toimii melko samoilla linjoilla.
Veikkaanpa, että jos ja kun tulee se tosipaikka, niin Venäjä ja länsi ovat taas sotilaallisesti samalla puolella esim. islamilaista uhkaa torjumassa.
Sekä Venäjällä että lännessä on toki niitä, joiden sementtipäät ovat vielä kylmän sodan asemissa, mutta ne ajat ovat todellakin takana. Niihin ei ole paluuta, kuten Putin, Medvedev, Yhdysvaltain presidentit George W. Bush mukaanluettuna, ja monet muut ovat useaan otteeseen sanoneet.
Kannattaa muistaa, että USA ja Venäjä tekevät jatkuvasti yhteistyötä mm. kansainvälisellä avaruusasemalla ja lukemattomissa muissa projekteissa.
jota Sergeikin haluaa. Selvästi on luettavissa, että Venäjälle kuuluu hänenkin mielestään etupiiri, jota se voi polkea. Lännessä on taas ilmoitettu Venäjälle, että etupiiriajattelusta on luovuttava, kun haluaa tehdä yhteistyötä lännen kanssa. Kyllähän se on niin, että Venäjän nykymeiningissä maalaillaan uhkakuvia, jotka eivät ole todellisia. Lännessä taas haluttaisiin kovastikin yhteistyötä sellaisen Venäjän kanssa, johon voi luottaa (ei pyri herrakansaksi, demokraattinen ja kunnioittaa ihmisoikeuksia).
Kyllä Venäjä on pääasiassa ollut vastakkain kaikkia länsimaita sitten Krimin sodan. Maailmansodat nyt oli samalla puolella, toisessa ms:ssa Saksan pakottamana. Sodat jenkkejä vastaan olivat näitä Afganistaneita ja Vietnameja ym. vastaavia, kun suoraan sotiminen on hiukan ikävää. Venäjä on nyt lähinnä käpertynyt itseensä eikä pyri aitoon yhteistyöhön.
No katsotaanpa miten Yhdysvallat on kohdellut niitä maita, jotka sen mantereella ovat halunneet liittoutua Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa. Kuuba? Nicaragua? Chile? Listaa voisi jatkaa pidempäänkin.
Suurvallaksi Venäjä on reagoinut suhteellisen maltillisesti Baltian maiden Nato-jäsenyyteen ja Yhdysvaltain sotilastukikohtiin Uzbekistanissa, Kazakhstanissa, Turkmenistanissa, Azerbaidzanissa jne.
Olisi hauska nähdä miten USA reagoisi Venäjän sotilastukikohtaan Meksikossa ja Kanadassa. Varmaan ilakoisi ja riemuitsisi?
Kylmän sodan vastakkainasettelun perimmäinen syy oli tuon voimakkaan Neuvostoliiton ja sen hirmuhallinnon levämispyrkimys, jota vain USA oli riittävän voimakas patoamaan. Siksi sivistyneen maailman oli pakko estää NL:n pyrkimykset: Internationalismin kaapuun kätketty terrori.
On totta, että USA kohteli kaltoin joitain maita ja tuki kilpatilanteessa varsin epäilyttäviä tahoja. Lisäksi armoton kapitalismi riisti tuolloin siirtomaaisännän tavoin Etelä-Amerikkaa. Tähän liittyen Henry Kissingerin Nobelpalkinto on melkoinen vitsi.
USA:kin on muuttunut ja tuollainen peli ei enää käy. Bush souti vastavirtaan tässä ja kärsi täydellisen konkurssin. Sen sijaan minusta on vain ja ainoastaan hyvä, että Venäjän nykyhallintoa suitsitaan ja suojellaan maita, jotka ovat Venäjän uhkaamia. Venäjän on kyllä syytä muuttaa ajattelutapaansa ja lopettaa nuo turhien uhkakuvien maalailut. Tosiasia on se, että kukaan ei uhkaa Venäjää, mutta Venäjää epäilee aika moni. Se johtuu etupiiriajattelusta.
Kiitos mietitystä ja huolellisesta esityksestäsi.
Muutama huomio.
"Kylmän sodan jälkeen Venäjän hallinto uskoi, että länsi olisi valmis integroimaan Venäjän talouden globaaleihin markkinoihin johtuen Venäjän koosta, luonnonvaroista ja kilpailullisista eduista. Kuitenkin lännen investoinnit ja varallisuuden allokointi eivät sijoittuneet Venäjälle"
Kiinnostus oli kylläkin uskallusta suurempaa. 1990-luvun Venäjällä ei ollut oikein selkeitä sääntöjä - lait ja asetukset muuttuivat liian vilkkaasti, että niiden perässä olisi pysynyt. Berezovskin kaltaiset rikolliset (nykyisin hölmömmät luulevat karanneita oligarkkeja demokratian puolestapuhujaksi), tekivät yrittäjien elämän hankalaksi.
Olojen vakiinnuttua ulkomaiset yrittäjät eivät ehkä ole kokeneet muuten vain itseään tervetulleiksi. Samala kun Venäjä on luonut vakautta, se on muuttunut protektionistisemmaksi. Käsittääkseni suomalaiset Venäjällä toimivat liikemiehet kuitenkin arvostavat Putinin hallintoa juuri tämän luodun vakauden tähden.
Siloviki on terveellä pohjalla ellei muutu vainoharhaisen nationalistiseksi.
"Tasankoajattelu", olo "muiden ympäröimänä ja ikään kuin uhkaamana" voi johtaa sisäänpäin kääntymiseen ja stagnaatioon. Se taas Venäjän historiassa purkautuu aina tarpeeksi jatkuttuaan joko imploosiona (1991) tai eksploosiona (1917).
Venäjä on aina suurvalta ja sen mielipide merkitsee. Supervallaksi sillä on myös voimia ihan riittävästi. En tiedä, ovatko Iran ym. kumppanit silti parhaita mahdollisia valintoja seuralaisiksi. Hallittu avoimuus länteen saattaisi silti olla paras ratkaisu pitemmän päälle.
Toivon Obaman politiikan olevan järkevämpää. Paul Wolfowitzin, Donald Rumsfeldin ja Dick Cheneyn uskonnollis-taloudellis-poliittinen agenda Lähi-Idässä oli virheratkaisu jo GWB:nkin mielestä. Venäjän täytyi huolestua valtavasti, kun Yhdysvallat kävi sotaansa ilman kansainvälisen yhteisön tukea, joka sillä oli 1990. Venäjän piti muuttaa myös omaa doktriiniaan, joka on, toisin kuin luulaan, ollut selkeästi puolustuksellinen.
Yhdysvalloissa demokratia sallii sen, että hallinnon ytimessä olevat saavat ilmeisesti tehdä mitä tahansa, mutta demokratiaan kuuluu se, että he ovat vaihdettavissa. Jeffersonin sanoin: neljän vuoden välein pitää olla mahdollista tehdä vallankumous.
Venäjällekin muutaman vuoden välein tapahtuva poliittinen tuuletus, eli oikea demokatia, sopisi. Silti maa voi vahvistua supervallaksi, mutta väellä on mukavampi olla eikä paine kasva vuosien mittaan niin, että räjähdys sisältäpäin taas tapahtuu.
Geopoliittinen ajattelutapa on nykypäivänä jo vanhentunut käsite. Enää siitä on vain mielikuvien luontiin ja sekin tapahtuu juuri puolueettomissa maissa perusteltaessa joitakin kylmänsodan aikaisia jäänteitä.
Mutta sitä maantieteellistä asemaansa se ei ole kuitenkaan kyennyt hyödyntämään kansalaistensa elinolojen parantamisessa.
Ja mitä geopolitiikkaan tulee, niin sillä ei ole oikeastaan ollut vuosikymmeniin mitään kuvaamaasi merkitystä. USA sijaitsee toisella puolella maapalloa, ja sen vaikutus Venäjällä oli niin suuri, että koko Neuvostoliitto teki Venäjän johdolla konkurssin.
Lyhyellä aikavälillä tai kuten Suomen tilanne sallisi, geopolitiikalla toki on merkitystä. Tämä on kuitenkin arvokysymys, ja joka olisi mitätöitävissä vaikka kuukauden sisällä.
Ei olekaan. Itse asiassa mikään toinen valtio ei ole vastaavassa asemassa minkään muun valtion kanssa kuin itsensä korkeintaan. Siinä mielessä tuo lauseesi oli aika lailla tyhjä.
Ja sekö vetää mielen katkeraksi edelleen? Kommunismi on näemmä todellakin taannuttanut Venäjää raskaalla kädellä. Kuulemma Georgian kriisin sovittelussakin päästiin jo 2MS:aan ja fasismiin :DDD
No jos yhtään lohduttaa, niin eipä tuo Venäjäkään niin viaton pulmunen ole..
Voi ollakin. Tosin taidat sekoittaa USA:n intressit ja NATO:n intressit. Eli siellä missä USA on vaikuttanut, ei välttämättä NATO ole ollut.
NATO ja USA vastustivat ennen kaikkea kommunismia. NATO perustettiinkin alunalkaenkin Länsi-Euroopan suojaksi.
Kylmäsota oli kovaa peliä. Asian tiimoilta johtui jopa sotia, joita käytiin kolmansissa valtioissa. Niin NL:n kuin USA:nkin toimesta. Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Peukaloitako lännen olisi pitänyt pyöritellä?
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Toki yksittäisiä mielipiteitä varmasti on joka suuntaan olemassa. NL:n hajottua USA:sta tuli maailman napa. Tuo toki huomattiin erityisesti Euroopassakin ja kaikkein eniten suomettuneessa Suomessa, jota sitten katkerina toisteltiin.
Ja mitä maailmanvaltiuteen tulee, niin sehän oli juuri kommunistit Kremlissä, jotka sen perään haikailivat. Heidän eväät eivät riittäneet kuin vuosisadan konkurssiin (vuosisadan tappamisen ja murhaamisen lisäksi), joten nyt sitten syytetään muita niistä asioista mitä itse on tehty. Aivan naurettavaa. Venäjä hävisi kylmänsodan, ja samanlaista NL:n valtapiiriä ei enää tule. Se olisi nyt jo Venäjänkin korkea aika oppia ymmärtämään.
Päämäärähän oli jo saavutettu. NL:n hajottua luultiin aikojen muuttuneen. USA:sta toki tuli maailman napa, joten siinä mielessä sillä ei ollut kuin korkeintaan asemansa puolustaminen intressissä. Valitettavasti markkinatalous vain ei toimi siten. Mikäli jossakin on vahva talous, niin siitä hyötyvät kaikki.
Ja se luhistuminen ja rehottava korruptiokin on tietysti lännen ja NATO:n vika?
Moskova ei tule sellaista suurvalta-asemaa koskaan enää saavuttamaan. Taloudellisen suurvallan asema on toki saavutettavissa. Aseellinen suurvaltahan se on ollutkin jo ties kuinka kauan. Tosin siitäkään ei ole Venäjän tavalliselle kansalaiselle ollut kuin haittaa.
Entiset kgb-agentit näyttävät jauhavan jauhamistaan 90-luvun rappiotilasta. Että vasta nyt Putinin kaudella Venäjä on onnistunut saamaan pikkuisen tuota arvovaltaa takaisin.
Tämäkään ei valitettavasti pidä paikkaansa. Ei Venäjällä ollut mitään muuta rappiotilaa 90-luvulla kuin yhteiskuntansa sisäinen mädännäisyys. Mutta sepä ei kgb-agentteja kiinnosta. Heille kun Euroopasta pakon edessä vetäytyminen ja tappio USA:lle oli sitä nöyryytystä. Vaikka todellisuudessa mitään tappiota ei ole ollut. Toki se on ollut kommunisteille mairittelevaa istuskella jänkkäämässä aserajoituksista USA:n kanssa ja olla pelätty suurvalta Euroopassa. USA on toisella linjalla. Euroopassa ei ole Yhdysvaltoja tarvinnut pelätä sitten 2MS:n ja sen jälkimaininkien. Joten on aika selvää, että kun vastakkain on USA ja Venäjä, niin se on USA, jolla niitä kavereita riittää.
Kunnioitusta voi myös hankkia muillakin keinoilla kuin pelottelulla tai vihalla. Tämän soisin myös Venäjän oppivan..
Ja josta ei Venäjälle ole ollut mitään hyötyä. NL kun luhistui, niin ydinaseet nätisti mätänivät halleissa.
No enpä nyt menisi noinkaan sanomaan. Ilman ideologista vastakkainasettelua ja näin ollen siis ilman vihollista kaikki aseet ovat täysin turhia. Venäjä tuottaa myös kurjuutta hyvinkin kilpailukykyiseen hintaan. Ehkä kannattaisi se aspekti laittaa ensin kuntoon, ja vasta sitten kun on jotain puolustettavaa, niin armeija kuntoon.
Sinänsä Venäjän asevoimien kärki on kilpailukykyinen. Rahat ovat vain loppu päivittääkseen koko armeijan kilpailukykyiselle tasolle. Ei teollisuudella ole itseisarvoa. Vain sen käyttämisellä on merkitystä. Mitä tehdä toimintakykyisellä tehtaalla, joka pommitetaan sodan ensimmäisenä päivänä taivaantuuliin? Tämän vuoksi niitä tuotteita olisi hyvä olla vähän reservissäkin..
Raaka-aineet ovat kieltämättä näytelleet historiassa merkittävää osaa. Nykypäivänä sen sijaan raaka-aineita kaupittelemalla ei pitkälle pötkitä..
Dollareinako?
Venäjä on myös aika pahassa taloudellisessa kriisissä. Muistaakseni lyhyen aikaa Venäjä pärjää noilla varannoillaan, mutta mikäli kriisi jatkuu pidempään, niin nuo rahat loppuvat. Eli kovin on katovaista mammona nykyään.. Herääkin kysymys, että olisiko sittenkin kannattanut keskittyä sen rahan kierrättämiseen taloudessa eikä vain antaa sen maata tileillä.
Mitä sitten? Mitenkäs tuon laadun kanssa? Sinänsä harhaanjohtavaa verrata asiaa Euroopan valtioiden kesken, kun pitäisi verrata EU:hun. Ja siinä mittauksessa veikkaan Venäjän jäävän aika selkeästi kakkoseksi.
EU:ssa on 500 miljoonaa ihmistä. Venäjällä reilut 100 miljoonaa. Niin ne voima suhteet muuttuvat..
Tuo nyt alkaa mennä jo kiihkonationalismin puolelle taas kerran. Sitähän tuo Venäjän toitotus on viimevuodet ollutkin.
Kestävyys ja sitkeyskin on aika suhteellinen käsite. Toki aika sitkeästi venäläiset ovat noiden hirmuhallitsijoidensa persettä nuolleet vuosisatoja. Ja hinta on karmea..
Sinänsä noissakaan sodissa ei ole ollut mitään ihmeellistä. Hitlerin hyökkäystä on liioiteltu näihin päiviin asti. Napoleonista en tiedä, mutta silloinkaan Venäjä ei taistellut yksin. Ylipäätäänkään yhtäkään sotaa se ei ole voittanut, kun on pitänyt asiat hoitaa omin voimin. Kovinkaan suureksi saavutukseksi siis noita yllä mainitsemiasi asioita nostaisi. 2MS:ssa se pääsi Eurooppaan vain ja ainoastaan kapitalistien ruualla ja aseilla.
Sen sijaan jos haluat vertailukelpoisen tuloksen, niin kurkkaappa Suomen talvisotaa ja jatkosotaa. Näihin suorituksiin kukaan toinen valtakunta ei ole koskaan kyennyt. Näihin verrattuna Venäjän kokemukset ovat lähinnä vitsi.
Nyt menee taas kiihkonationalismin puolelle. "edellä mainitut seikat" jäi ainakin minulta vähän pimentoon. Kovasti kuitenkin oli rivienvälissä sellaista infoa, josta voisi olettaa kaiken lähtevän jostakin kuvitellusta Venäjän vihasta. Ja tämähän ei pidä edes paikkaansa.
Ja mitä valtaan tulee, niin miksi lännen pitäisi sitä Venäjän kanssa alkaa jakaa? Varsinkin kun tuo on nähty mitä kiihkofanaattista idealismia sen soveltaminen tulisi olemaan. Eihän Venäjäkään suostu jakamaan tai edes kuuntelemaan lännen mielipiteitä missään asiassa.
Markkinatalous kun ei toimi siten, että asiat päätetään yksityiskohtia myöten jossakin hämärissä kabineteissa ideologioiden pohjalta. Luulisi jo sen opin menneen Venäjän johtajillekin perille.
No nyt alkaa mennä jo suoranaisen valehtelun puolelle. Erityisesti se on ollut Venäjä, joka on vertansa siellä Kiinassa käynyt nenästään kaivamassa. Kiitos USA:n, mitään aseellista konfliktia ei ole syntynyt.
Tuohan on ollut Venäjälle ihan arvokysymys. Jonkin verran Venäjä on sitoutunutkin lännen globaaleihin markkinoihin. Venäjälle on ollut vain ongelmallista juuri se, että säännöt ovat yhteiset, ja niitä tulee noudattaa. Tämän vuoksi länsimaiset yritykset eivät mielellään investoi Venäjälle, koska mitään takeita tai oikeusturvaa tuossa maassa ei ole. Lisäksi NL:n hajoamisen ja uudelleen järjestäytymisen aikana Kiina avasi markkinansa, joten Kiina kurinalaisella lainsäädännöllään ja uskomattomalla kilpailuedulla käytännössä söi kaikki investoinnit.
No tuokin on vain kyynistä harhakuvaa. Ei Venäjää ole kukaan syrjinyt. Investoinnit Itä-Eurooppaan eivät ole olleet mitenkään erityisen suuria. Joissakin yksittäisissä tapauksissa näin saattaa ollakin, mutta niissäkin tapauksissa teollisuuden rakenne on vaarallisen yksipuolinen.
Mitä EU:hun ja WTO:hon tulee, niin nuo maat ovat tehneet vaadittavat sitoumukset mukisematta. Ja nämä periaatteelliset asiat eivät ole olleet mitään läpihuutojuttuja näissä maissa. Niiden suoritus on ollut kiven ja hien takana. Venäjää ei sen sijaan ole kiinnostanut paljokaan tehdä oikeastaan yhtään mitään. WTO:honkin Venäjä pääsisi vaikka huomenna jos haluaisi.
Siinä ei paljon viettelemistä tarvittu. Päinvastoin, EU:hun ja NATO:on oli suorastaan ruuhkaa.
Tarkoitat kai, että ei ollut voimaa pitää niitä enää väkisin Venäjän vasalleina. Ne ihmisoikeusrikokset, joita nämä maat joutuivat pitkin viimevuosisataa Venäjän alaisuudessa kokemaan, eivät varmaan ainakaan vaikeuttaneet päätöksen tekoa siirtymisestä lännen leiriin. Ja vihjeeksi mainittakoon, että ainakaan uhittelulla ja aggressiivisella käyttäytymisellä Venäjä ei niitä takaisin saa.
< Länsimaiden politiikka ei perustunut niinkään taloudelliseen ajatteluun, sillä sijoitukset Venäjälle olisivat olleet paljon tuottoisampia kuin sijoitukset esimerkiksi Baltian maihin. Lännen politiikan voi ymmärtää vain työkaluna eristää Venäjä ja estää sen talouden elpyminen.>
Katkeraa ja kyynistä valehtelua
Mitä Ford ja Toyota tekee Pietarissa? Entäs McDonalds Venäjällä? Tai lukuisat suomalaisyritykset?
Kyllä Venäjälle on investoitu vaikka kuinka paljon. Investoinnit vain eivät ole tuottaneet oikein odotusten mukaista voittoa johtuen korruptiosta ja kiihkokansallisesta oikeusistuimesta, joten lisäinvestoinneille ei ole ollut perustetta.
Investoinnit perustuvat aina tiettyihin oletuksiin ja lainalaisuuksiin. Nämä asiat eivät ole Venäjällä edes voimassa juuri sen puutteellisen lainsäädännön ja yhteisten pelisääntöjen puuttumisen vuoksi. Tästä Venäjä saa kiittää itseään kun ei ole suostunut lännen kanssa sopimaan mistään pelisäännöistä. Tällaisia olisi ollut vaikka investointisuoja tai WTO.
Balttian mailla tätä ongelmaa ei ole, koska ne kuuluvat EU:hun, ja näin ollen yhteinen lainsäädäntö on jo valmiiksi olemassa.
Lisäksi on naurettavaa väittää, että lännellä tai kenelläkään muullakaan olisi joku velvollisuus Venäjän talouden elpymisestä. Mikäli Venäjää ei kiinnosta tehdä yhteistyötä, niin kantakoon siitä myös seuraukset. Pitkin 2000-lukua on saatu kuulla Venäjän syytöksiä siitä, että heidän sisäisiin asioihinsa ei saisi kuulemma puuttua. Ja silti olemme vastuussa siitä kun heidän taloutensa ei toimi!?
Mitä pahaa on NATO:ssa? Miksi pienet puolustuskyvyttömät valtiot eivät saisi hakea turvaa USA:sta Venäjän invaasioita vastaan?
Ideologisesti Venäjä ja NATO ovat täysin samoilla linjoilla. Joten mikä siinä NATO:ssa siis kiikastaa? Vain NATO:a on kiittäminen, että NL:n roistovaltiorakennelma hajosi. Sekö siinä NATO:ssa sapettaa? Että NATO vei kommunistit leivättömän pöydän ääreen toteuttamasta sitä ideologista väkivaltaansa?
Ja nämä kaikki Varsovan liiton jäsenet ja myös entiset neuvostotasavallat olivat sitä vasten tahtoaan. Kiitos siitä NATO:lle, että myös nämä pienet valtiot saivat ansaitseman itsenäisyyden ja suvereeniuden.
Serbian vuoksi Euroopassa oli kansanmurha käynnissä. Tätä Venäjä ei tietenkään kritisoinut millään lailla.
Jos Venäjä olisi ollut rakentavassa hengessä estämässä kansanmurhaa, niin luultavasti sitäkin olisi kuunneltu. Venäjän ainoa motiivi kuitenkin tapahtumassa oli oman valtansa lisääminen tai ainakin säilyttäminen jollakin epänormaalilla tavalla tuolla alueella. Eurooppa ja USA tekivät tuossa Serbian tapauksessa täysin oikean ratkaisun, jolla oli myös Venäjän hyväksyntä. Tässäkin oli siis mainio esimerkki kuinka länsi on yrittämällä yrittänyt saada Venäjää liittolaisekseen, mutta kgb-agentin omat ideologiset vääristymät ovat juurtuneet niin syvään, että eihän se onnistu vaikka kuinka haluaisi.
Kyllä tässä on ollut muutakin kuin pelkkä Yhdysvaltojen aikomus. Ko. maat nimittäin itse haluavat hyvinkin kovasti liittyä Natoon.
Olisiko tässäkin kohdassa Venäjän syytä katsoa ihan vain sinne peiliin. Venäjäkään ei ole oikeastaan muuta tehnyt NL:n hajoamisen kuin yrittänyt puuttua noiden maiden sisäisiin asioihin. Tästä esimerkkinä vaikkapa Viron pronssisoturin siirto pois keskeltä toria.
Kiihkofanaattista lietsontaa
Se on juuri ollut Venäjä, joka mitätöi muita kansakuntia ja kaiken lisäksi mitätöi omia sitoumuksiaan. Niin kuin Georgiassa nähtiin.
Tuohonkaan väittämääsi et saa yhtään ainoata esimerkkiä räkästyä palstalle.
Joo eli ilmeisesti Venäjän kansan ei tarvitse sitten Putininkaan aikana pelätä, että elintaso nousisi kehitysmaita korkeammalle.
Tuo onkin juuri se piirre miksi karsastan Venäjää ja sen politiikkaa. Se on juuri kiteytettynä tuollaista kiihkofanaattista väkivaltaan perustuvaa voimapolitiikkaa, joka perustuu pelkästää ideologiseen asenteeseen.
Ja mihinhän tuokin väittämä oikein perustuu? Kyllä on mennyt katkeraksi paatokseksi tuokin Venäjän tilanne. Taitaa kommunismin jälkeinen krapula olla luultua pahempi..
Vai että estetään sitä nykyään Venäjän nousu.. Mitä seuraavaksi? Venäjä huomaa, että eihän fasismi olekaan kuollut minnekään, ja lännestä on tullut fasismi??
No mitä muuta voi alkoholisoituneelta vanhanliiton kommunistilta edes odottaa? Kuka pässi sen presidentiksi päästi? Lännen vika tietysti sekin..
Joo ei suinkaan. Mitä nyt tuota länsivihamielistä ulinaa on saatu kuulla vähän jokaisessa tilanteessa..
Ja mitähän ne Venäjän edut sitten ovat? Muiden alistaminenko?
Eli valtapolitiikkaa vanhaan malliin etupiirirajoineen. Sitähän tuo tarkoittaa. Ei kiitos enää tuollaista paskaa.
Onneksi lännellä on asiat niin hyvin, että jos Venäjää ei kiinnosta neuvotella, niin ei sitten neuvotella. Jotainhan Venäjänkin täytyy niihin "neuvotteluihin" tuoda. Äsken ulisit sitä, että länsi ei ole investoinut Venäjälle riittävästi. Voin sanoa, että ei tule investoimaankaan ennen kuin tuosta etupiiriajattelusta on luovuttu, myös pienten maiden suvereenius hyväksytään ja muutenkin yhteiset pelisäännöt ovat löytyneet. Eläköön Venäjä sitten siihen asti köyhyydessä, jos ei omilla rahoillaan kykene talouttaan elvyttämään.
No se on kyllä nähty, että Venäjä puolustaa milloin mitäkin. Useimmiten Venäjä ei vaan muista kysyä edes puolustettavilta, että haluaako ne "puolustusta". Venäjähän oli Suomeakin puolustamassa talvella 1939 ja sen jälkeen puolustanut meitä ideologisissa asoissa pitkin 1900-lukua. Kiitos, ei enää sitä.
Yhteistä näille valtioille on, että ne kaikki ovat perseaukisia kommunistisen NL:n entisiä ystäviä. On siinäkin Venäjällä kaveririnki..
Eli pelkästään vahingoittaakseen länttä. No sen kyllä huomaa, että Venäjällä on kaunainen ja katkera kgb-agentti toimittamassa päämiehen virkaa..
Ja sitten lännen pitäisi vielä hyysätä Venäjää.. huh huh..
Ei Venäjä kanssa kannata neuvotella, kun eihän se pidä edes aikaisemmista sitoumuksistaan kiinni. Mitä sinne neuvotteluihin pitäisi mennä tekemään? Kuuntelemaan Putinin katkeraa paatosta siitä kuinka länsi on syyllinen kaikkeen, ja Venäjä taas on maailman paras valtio??
Ja mitä voimaan tulee, niin aika pitkä matka Venäjällä on vielä edes omaan NL:n aikaiseen vahvuuteen. Sinänsä minusta on vahvan armeijan ylläpito pelkkää rahan haaskausta. Ei Venäjä uskalla enää hyökätä länteen ja lännellä ei Venäjän suhteen sellaisia intressejä ole koskaan ollutkaan.
No mitä se Putin sitten itkee Puolaan sijoitettavasta ohjustentorjuntajärjestelmästä?
Eihän Venäjällä ole ollut rahaa päivittää armeijaansa edes aikaisemmillakaan suhoi-hävittäjillä, niin mitenhän käy tuon uuden paketin. Veikkaan, että pari kappaletta saattaa näytin vuoksi jossakin lennähtää silloin tällöin ja muu osa ilmavoimista pysyy edelleenkin siellä mig-tasolla.
Toki voi olla, että tuo kone on suunniteltu alunperinkin vain halvemmaksi versioksi, jota en yhtään ihmettelisi. Niinhän taisi käydä erään panssarivaununkin kanssa tässä taannoin.
Niin tai näin, mitään mullistavaa tuossakaan koneessa ei ole. Venäjä on laahannut jo vuosikymmeniä länttä perässä tavanomaisissa aseissa, ja tuokaan tuskin mitään muutosta tuo. Nykypäivänä kun hävittäjien paremmuus ratkaistaan lähinnä ohjusjärjestelmillä ja muilla lisäherkuilla. Esimerkiksi jenkkikoneet ovat siitä hyviä, että ne saa pienellä muutoksella kaukopommittajasta vaikka rynnäkkökoneiksi. Ilmatorjuntaominaisuuksista tietenkään tinkimättä. Venäläinen tekniikka kun vanhenee, niin ainoa uudelleenkäytettävyys on sulattamon kautta lusikoiksi..
No se nyt ei muuttaisi mitään. Eiköhän niitä ohjuksia jo ole siellä, ja jos ei, niin itämerellä partioivissa venäläisissä sukellusveneissä niitä on ainakin. Hyvä vaan jos siirtävät ne kuivalle maalle, niin eivät ruostu niin nopeasti puhki -säästää siinäkin rahaa ja luontoa.
Tämä on tietenkin Kennanin henkilökohtainen mielipide, eikä mikään ehdoton totuus. Ei Venäjällä ole varaa samanlaiseen kylmäänsotaan kuin viimevuosisadan jälkipuoliskolla. Ja veikkaan, että ei ole intressejäkään. Sama taitaa päteä myös länteen, joten laaja yhteistoiminta useilla eri osa-alueille ei tule päättymään.
Georgian sota oli laiton, ja mitä Ukrainaan tulee, niin noilla siirroilla Venäjä tekee juuri sen mitä länsi haluaakin, eli ajaa Ukrainan lännen leiriin. Toki en yhtään ihmettelisi vaikka tuokin kiista olisi alunperin ihan Ukrainan virittämä, koska nämä riidat ovat onnen omiaan käännyttämään myös omaa väkeä enemmän länsimyönteisemmäksi.
Kiina on merkittävä taloudellinen intressi myös Venäjälle.
Väkiluvun perusteella pääsisi helpostikin Idän NATO:ksi. Mikähän lie Kiinan motiivi sitten hommaan olisi. Tuskin 1,3 miljardin väestön omaava suurvalta alistuu reilun satamiljoonaisen ja taloudellisesti kepeän valtion käsikassaraksi. Eli kiteytettynä: mitkähän olisi tuossa liitossa voimasuhteet? Veikkaan, että Kiinan hyppyyttäminen samaan tapaan kuin Venäjä on EU:n kanssa tehnyt ei tulisi onnistumaan. Luultavasti se on juuri Kiina, joka pakottaa Venäjää jatkuvasti kehittämään aseitaan, ettei voimasuhteet muuttuisi liikaa Kiinan eduksi. Rajakiistojahan niillä on ennestäänkin siellä sopivasti märkimässä..
Se on muuten juuri Yhdysvallat, joka on onnistunut integroimaan Kiinan niin tiukasti länteen. Kiina ei ole lännelle mikään uhka korkeintaan kuin taloudellisessa mielessä.
Paitsi, että se oli Venäjä, joka sen sodan aloitti. Eli taaskin perustelut nojaavat valheille ja ideologiselle fanaattisuudelle. Vähän niin kuin NL:n aikanakin..
Georgialla on suvereeni oikeus siirrellä joukkojaan omassa maassaan miten haluaa. Sama koskee myös siis kapinoiden tukahduttamistakin. Venäjä taas tapansa mukaan puuttui naapurimaidensa sisäisiin asioihin, joita se nimittää "geopolitiikaksi".
Tuo on pelkkää spekulointia ja mielikuvituksellista valehtelua. USA kyllä taisi varoittaa Venäjää tehneen ansan Shaakashvilille, mutta tämä ei uskonut siihen. No nyt tiedämme, että se oli ansa.
USA ei tietenkään voinut puuttua näkyvästi tapahtumien kulkuun tämän itsensä ollessa riippuvainen niin paljon Venäjästä Irakin suhteen. Venäjä siis käytti taitavasti tilannetta hyväkseen. Ehkä Suomen tulisi ottaa opiksi ja liittyä NATO:on vielä kun se on mahdollista? Muutenhan voi käydä niin, että Suomikin joutuu noiden kahden valtion valtapelin uhriksi..
Eli Venäjän politiikka on vain ja ainoastaan valtapolitiikkaa. Aggressiivista ja voimaan perustuvaa valtapolitiikkaa, jolla ei sinänsä taloudellisia ulottuvuuksia ole laisinkaan. Tästä öljyputkestahan Georgian tilanteessakin oli kyse. Lisäksi Venäjän intresseissä on pitää alue epävakaana, jolloin aina sopivan tilaisuuden tullen putket räjähtelee.
Sinänsä tuollakaan tykinkantamalla ei ole mitään merkitystä, kun sama pitäisi pystyä hoitamaan vaikka ohjuksellakin tai hävittäjällä. Totuus on, että Venäjä sai Georgian sodassa kynsilleen ja pahasti. Tavoite oli koko maan miehittämisessä ja Shaakashvilin hirttämisessä.
Toisin kuin Varsovan liitossa, tässä yhteisössä myös muillakin on sananvapaus. Jos "Vanha Eurooppa" olisi tiennyt Venäjän todelliset aikomukset, niin myös asiaan olisi suhtauduttu täysin toisella tavalla. Venäjähän on vakuutellut Euroopalla jatkuvasti näiden maiden riitamaiden koskemattomuutta, mutta nyt sekin sitten nähtiin. Esimerkiksi Saksa pyörsi välittömästi puheet Georgian NATO jäsenyyttä koskevassa kohdassa, ja toivotti tämän tervetulleeksi ko. kerhoon. Myös Puola muutti välittömästi kantansa myönteiseksi tuohon maaperälleen sijoitettavalle ohjustentorjuntajärjestelmälle.
Tarkoitit varmaan sotaa edeltävässä kokouksessa. Sen jälkeenhän ei taida virallista NATO -kokousta olla edes ollut. Epävirallisesti ainakin Saksa muutti mieltänsä.
No tuskin Venäjällä mihinkään sanktioihin olisi edes ollut varaa. Joka tapauksessa ymmärrän tilannetta täysin, koska Euroopan suuret jäsenmaat ovat hävyttömän riippuvaisia Venäjän toimittamasta energiasta. Lisäksi tuo taloudellinen eristäminen olisi koskettanut kaikkein eniten juuri Eurooppaa, joten siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Vaikka siis Georgia oli itsessään syytön, niin Euroopan silti tule USA:n energia-intressien vuoksi alkaa liiemmin kärsiä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Venäjä voisi rällätä mielin määrin pienten valtioiden kustannuksella. EU ja USA osoittivat Venäjälle kaapin paikan Georgian kriisissä. Tämä kaikki tapahtui tietenkin julkisuudelta piilossa.
Tuohan on pelkkää sananhelinää eikä muuta. Ei köyhän Georgian asevoimat mitenkään olisi riittäneet Venäjän lyömiseen. Ja USA ei ole Georgiaa aseistanut. Tämäkin on vain Venäjän omaa propagandaa, mitä se suoltaa päivittäin. Yhtäkään todistetta ei asiasta ole, ja tälläkin Venäjä taisi hakea vain tekosyitä aseistaakseen Irakin kapinallisia tai Irania.
Itseäni enemmänki ihmetyttää tuo Venäjän hehkutus asiassa. Onko se maa todellakin niin rappiolla, että Georgian lyöminenkin on suuri isänmaallinen voitto? Ja kaiken lisäksi kun mitään lyömistä ei edes tapahtunut. Siellähän tuo Shaakashvili istuu vieläkin presidenttinä..
Tuohan ei ole mitään muuta kuin heikkopäisten ja heikkoitsetuntoisten aasien tyhjää huutoa. Siihenkö Venäjän mahtavuus sitten rakentuu? Että uskaltaa hyökätä naapurimaidensa kimppuun? Itse en ole ikinä ymmärtänyt Venäjässä tuota avointa väkivallan ihannointia.
Että kylläpä Venäjä on nyt suurvalta sitten. Tähänkin Georgian kriisiin uhrasit monta kappaletta. Miksi et puhunut vaikkapa pronssipatsaasta? Sehän oli Venäjältä oikein voimannäyte..
Niin eli väkisin ideologisista syistä johtuen pistetään valtion johtoa uusiksi. Tosi demokraattiset arvot siis Venäjällä. Ja sitten Venäjä ihmettelee, että miksi siltä puuttuu nykyisin Kuubaa lukuunottamatta kaikki ystävät.
Tässäkin viestissäsi siis homma alkoi maltillisesti Venäjän puhtaaksipesulla kaikista rikoksista, ja nyt lopussa ei enää jakseta edes teeskennellä mitään. Nyt ideologinen kiihkofanaattisuus on saanut huippupisteensä, ja enää ei peitellä mitään. Tarkoitusperät esitellään siten, että ne olisivat ikään kuin jotenkin hyväksyttäviä.
Sinänsä Ukrainan tilanteeseen en osaa ottaa kantaa. Sen kuitenkin tiedän, että Venäjän kanssa myös sillä on ehkä liikaakin yhteistä vietettyä aikaa, joten integroituminen länteen on luultavasti saanut jo peruuttamattoman suunnan. Toki Venäjältä saatava energia on Ukrainalle tärkeä, mutta toisaalta Venäjällä ei sitä olisi varaa myydä yhtään alle markkinahinnan. Tämä johtaa väistämättä siihen, että Ukraina tuskin tulee käyttämään Venäjän kaasua kasvavassa määrin. Tämä taas johtaa siihen, että esteet NATO:on liittymiseltä on poistunut kokonaan, ja eipä mene kuin tämä vuosikymmenloppuun, niin venäläiset saavat lähtöpassit Ukrainan alueelta, ja seuraavaksi tulevat näkemään USA:n ohjustukikohdat siellä Ukrainassa. Ehkä tämä on se syy, miksi Venäjä myy edelleenkin Ukrainalle kaasua "tiskin alta".
Ja Venäjän katsoo kateellisen vieressä, että miksi heidän maahansa kukaan ei halua rakentaa mitään?
Minä taas veikkaan, että kehitys tulee olemaan päinvastainen. Venäjä tulee sitoutumaan länteen taloudellisesti niin vahvasti, että sillä ei myöskään ole varaa tai sitten enää edes intressejä olla vastahangassa joka asiassa. Kommunismista toipuminen ei ole missään nimessä helppo juttu, sitähän tuo Venäjän toiminta on koko ajan ollut. Kaikesta huolimatta se on kuitenkin kehittynyt, ja selvästikin kuuntelee myös lännen mielipiteitä. Eikä suotta, sillä onhan Eurooppa selkeästi keskeisin intressi myös Venäjälle.
Se on kyllä aika luonnollinenkin pyrkimys. Venäjä varmaan ajattelee tästäkin, että taas anti-venäläisyys on voimissaan.
Siellä missä Venäjä on vaikuttamassa, niin useimmiten siellä on asiat päin persettä. Kukahan se täällä niitä vallankumouksia oikein järjestelee? Äsken puhuit tuossa yllä Ukrainan länsimielisten siivoamisesta ikään kuin siinä ei olisi mitään pahaa. Uskomatonta..
Lännen intressissä on nimenomaan pitää alueellista vakautta yllä. Tällöin poikkeuksetta maiden kehitys kulkee lännen toivomaan suuntaan. Tästä seuraa, että Venäjän pyrkimys on nimenomaan pitää kehitystä näissä maissa mahdollisimman epävakaana ja luonnottomana. Vähän niin kuin Georgiassakin on nähty.
Meillä annetaan sellainen kuva, että vanhoissa Neuvostomaissa kaikki olisi tällä hetkellä hyvin. Se ei ole totta, kansa ei ole tyytyväinen tilanteeseen.
Georgia ja Ukraina eivät halua olla pikkumaita, vaan haluavat olla vaikutusvaltaisia. Nationalismi näissä maissa ei ole uusi asia, se on tuottanut ongelmia jo aiemmin. Huom! Nationalisteja on vähemmistä kansasta.
Etupiiriajattelu on ihan oikein. Pysyy useampi sormi ydinasenapilla.
Olipa upea vastaus, kohta kohdalta, täyttä asiaa. Kiitos vaivannäöstä!
Sitä vaan ihmettelen mitä iloa Venäjälle on tällaisen paskan levittämisestä? Olen aina suhtautunut Venäjään ymmärtäväisesti, mutta tällainen valheiden vyöry ärsyttää. Onko tavoitteenakin lisätä lännessä ärsyyntymistä, härnätä ihmisiä jotta voi sanoa että naapurit ovat kaikkeen syyllisiä, ne ovat agressiivisia jne.
Venäjän etuja alueella ja asemaa suurvaltana, ei uhkaa länsi tai USA, sitä uhkaa Kiina.
Alue kuului aikanaan, kuten koko Siperia Kiinalaisten etupiiriin ja Kiinalaiset katsovat sen olevan osa alkuperäistä valtakuntaansa.
Kiina on käynyt hyvin systemaattisesti sotia, Tiibetin valloitus, Kashmirin ylänko valloitettiin sodassa Intialta, isku Pohjois-vietnamiin 1980 luvulla, saarien valloitus Filippiinien ja Indonesian väliltä tärkeiden merireittien varrelta ja tukikohtien rakentaminen sinne 2000 luvun alussa, Korean sota 1950, Hong Kongin ja Macaon liittäminen takaisin Kiinaan, parrikin kahakkaa Taiwania vastaan, Ussurjoen kahakat N-liittoa vastaan 1970 luvulla, jne ...
Venäjä on jo varautunut Kiinalaisten läsnäoloon ja alkanut purkaa kiistakohteita, esim. Putin ensitöikseen kävi palauttamassa kaikki alueet mitä N-liitto valtasi kahdessa Ussurjoen rajasodassa 1970 luvulla.
Tästäkään ei ole paljon kirjoiteltu lännessä, mutta Venäjä on luovuttanut kaikki N-liiton aikana Kiinalta vallatut alueet takaisin Kiinalle.
Olen kuullut, että puutullit johtuivat Kiinasta. Olisivat muuten kaataneet kaikki Venäjän puut.
Lisäksi vielä olen joskus kuullut, ettei metsä taida Itä-Venäjällä enää kasvaa, jos sen hakkaa kokonaan....
http://nakokulma.net/index.php?action=printpage;topic=3 262.0
Sergein olisi kannattanut ilmoittaa kirjoituksen lähde. Ei olisi antanut silloin liian nationalistista kuvaa.
Monestihan meillä annetaan yksipuolista kuvaa Venäjästä, mutta on ihan tosiasia, et siellä on nykyään nationalistisia ryhmiä. Taitavat suurimmaks osaks olla nuorisoa samaan tapaan kuin meillä pikkuskinit. Suomalaiset taitaa kuulua niihin kansoihin, mitä venkkunatsit hyväksyy.
Supervaltoja ei kannata täällä Suomessa hehkuttaa, me ollaan ylpeitä omasta pienestä maastamme.
Sergei aloittaa pitkän selostuksensa seuraavasti:
"Geopolitiikka on tieteen ala joka antaa meille mahdollisuuden identifioida tiettyjä käyttäytymismalleja ihmiskunnan historiassa. Yksi näistä malleista on ollut ns. meri- ja maavaltojen välinen konflikti. Tämä konflikti on kestänyt yli tuhat vuotta: Ateena vs. Sparta (Peloponnesoksen sota),"
Heräsi kysymyksiä:
Onko geopolitiikkaa todella tieteen ala?
Sitten Ateena ja Sparta, kumpi oli maavaltio? Minulla on ollut sellainen käsitys että molemmat sijaitsevat meren rannalla, molemmilla oli laivastot. Eikö Peloponnesoksen sodat käyty yli 2000 vuotta sitten?
Koska jo alku on tällaista sanahelinää ja vääristelyä, enempää en viitsinyt lukea.
Spartasta tuli merivalta vasta peloponnesolaissotien seurauksena (kaupunki sijaitsee joen rannalla, ei meren). Maasodankäynti oli aina spartalaisten vahvin puoli, kun taas ateenalaiset kunnostautuivat merellä.
Euroopassa tyypillisesti merivallat ovat aina näyttäneet kehityksen suunnan: roomalaiset, britit, hollantilaiset, Itämerellä jopa ruotsalaiset ja siirtomaakaudella espanjalaiset. Ranskalaiset, saksalaiset ja itävaltalaiset ovat jääneet mantereelle potemaan pöhötautiaan. Venäjä nousi valtaan heti kun se pääsi merelle ja Suomesta ja Baltiasta tuli sen satama-alue.
Kiinassa ei jostain syystä keisarit suosineet merenkulkua - Euroopan onneksi, voidaan sanoa. Muussa tapauksessa Kiina ei olisi koskaan menettänyt tilapäisesti Euroopalle (ja Euroopan etäispesäkkeelle USA:lle) sitä johtoasemaansa, jonka se nyt on ottamassa takaisin.
Venäjän hallinnon ikunen ongelma on EPÄILY ,VAINOHARHA
Kaikki on epäilyttäävää: Naapurivaltiot,oppositioryhmät,ulkomaiset sijoittajat,lehtimiehet,vapaa tiedoittaminen,ja yleensä kaikki mikä ei ole venäläistä.
Ihmettelen miten se ylensä tällä asenteella pystyy kehittymää globaalissa maailmasssa.
Tavalliset venäläiset mukavaa väkeä osaavat pitää hauskaa ja ovat välittömiä.Rikkaat ovat kopeita ja arvonsa tuntevia mutta samaa vikaa on suomalaisissakin nousukkaissa.