Lainausta:
http://www.sampoterho.net/blogi.html
Obaman presidenttikauden odotus oli hämmentävää seurattavaa. Häntä on juhlittu ja ylistetty kuukausitolkulla, ennen kuin on tehnyt ainoatakaan päätöstä. Kansalaistasolla kannatus on yli 80%, eikä Obaman tarvitse kuin niistää nenäänsä niin eturivin pop-tähdet pitävät hänen neroudelleen juhlakonsertin.
Kun muistellaan millainen oli Bushin kauden alku, niin kohtelu oli perin kylmää tähän verrattuna. Hän oli tehnyt rehellisesti selväksi konservatiivisen arvomaailmansa, jota kohtaan ei varsinkaan eurooppalainen media jaksanut osoittaa rahtuakaan ymmärrystä. Toki Bushin kausi oli myös vaikeuksia pullollaan. Häntä on sanottu toistuvasti USA:n historian huonoimmaksi presidentiksi.
Ainakin Bushin kausi oli yksi huono-onnisimmista. Odottamattomia katastrofeja riitti heti ääntenlaskentasotkusta alkaen aina WTC-iskuihin, hurrikaani Katrinaan ja lopulta finanssikriisiin saakka. Mikään näistä vaikeuksista ei suoranaisesti ollut Bushin itsensä aiheuttama, mutta kaikista niistä jälkiseurauksineen opittiin vähitellen syyttämään Bushia.
Bushin sanottiin myös jakaneen kansansa kahtia. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä yksin, vaan myös vastaleiri teki alusta loppuun kiihkeää propagandaa kansakunnan yhtenäisyydestä välittämättä. Tätä ei lopetettu edes silloin, kun Bush oli jo valittu toiselle kaudelle ja loanheitto oli sinällään turhaa. Bush ei ollut Obaman kaltainen suuri puhuja, mikä helpotti hänen leimaamistaan pölvästiksi vastustajien toimesta.
Kuitenkin kaikesta vihasta huolimatta Bush antoi yhden suuren lahjan myös kaikkein kiihkeimmille liberaaleille. Punavihreässä pehmeässä mielikuvitusmaailmassa ei ole mitään ikävää, paitsi "tyhmät valkoiset miehet", kuten Michael Moore Bushin valtaan tultua konservatiiveja kutsui. Tyhmistä valkoisista miehistä johtuu kaikki maailman harmit ja kärsimykset, joita muuten ei olisi lainkaan.
Bush istui verrattomasti tähän myyttiseen syntipukin rooliin, ja häntä onkin kahdeksassa vuodessa ehditty syyttää jo aivan kaikesta koko maailmassa. Minkään vastakkaisen todistusaineiston ei sallittu pilata täydellistä syntipukkia. Bush ei muun muassa saanut minkäänlaista kiitosta siitä, että yli kaksinkertaisti Yhdysvaltojen avun Afrikalle. Edes silloin kun Bill Clinton pommitti kehitysmaita kääntääkseen kansan huomion pois omista seksiskandaaleistaan, ei häntä kohdeltu vastaavalla raivolla.
Obamaa pidetään suurena toivon ja oikeuden esitaistelijana. On mielenkiintoista nähdä, miten suhtautuminen Obamaan muuttuu ja muuttuuko, kun hän määrää ensimmäisen hyökkäyksensä ulkomaille. Monet ongelmat odottavat, eikä Obamakaan tule esimerkiksi sallimaan Iranin ydinaseistautumista, vaikka hänen täytyisi käyttää sotilasvoimaa sen estääkseen.
Mutta ehkei punavihreä unelma säry sittenkään. Aina riittää niitä, jotka eivät anna tosiasioiden vaikuttaa käsityksiinsä. Obamalla itsellään ei kuitenkaan ole sellaiseen ajatteluun varaa. Hän joutuu toimimaan todellisessa maailmassa ja tekemään aivan yhtä kovia ratkaisuja kuin kaikki häntä edeltäneet tyhmät valkoiset miehetkin.
http://www.sampoterho.net/blogi.html
Obaman presidenttikauden odotus oli hämmentävää seurattavaa. Häntä on juhlittu ja ylistetty kuukausitolkulla, ennen kuin on tehnyt ainoatakaan päätöstä. Kansalaistasolla kannatus on yli 80%, eikä Obaman tarvitse kuin niistää nenäänsä niin eturivin pop-tähdet pitävät hänen neroudelleen juhlakonsertin.
Kun muistellaan millainen oli Bushin kauden alku, niin kohtelu oli perin kylmää tähän verrattuna. Hän oli tehnyt rehellisesti selväksi konservatiivisen arvomaailmansa, jota kohtaan ei varsinkaan eurooppalainen media jaksanut osoittaa rahtuakaan ymmärrystä. Toki Bushin kausi oli myös vaikeuksia pullollaan. Häntä on sanottu toistuvasti USA:n historian huonoimmaksi presidentiksi.
Ainakin Bushin kausi oli yksi huono-onnisimmista. Odottamattomia katastrofeja riitti heti ääntenlaskentasotkusta alkaen aina WTC-iskuihin, hurrikaani Katrinaan ja lopulta finanssikriisiin saakka. Mikään näistä vaikeuksista ei suoranaisesti ollut Bushin itsensä aiheuttama, mutta kaikista niistä jälkiseurauksineen opittiin vähitellen syyttämään Bushia.
Bushin sanottiin myös jakaneen kansansa kahtia. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä yksin, vaan myös vastaleiri teki alusta loppuun kiihkeää propagandaa kansakunnan yhtenäisyydestä välittämättä. Tätä ei lopetettu edes silloin, kun Bush oli jo valittu toiselle kaudelle ja loanheitto oli sinällään turhaa. Bush ei ollut Obaman kaltainen suuri puhuja, mikä helpotti hänen leimaamistaan pölvästiksi vastustajien toimesta.
Kuitenkin kaikesta vihasta huolimatta Bush antoi yhden suuren lahjan myös kaikkein kiihkeimmille liberaaleille. Punavihreässä pehmeässä mielikuvitusmaailmassa ei ole mitään ikävää, paitsi "tyhmät valkoiset miehet", kuten Michael Moore Bushin valtaan tultua konservatiiveja kutsui. Tyhmistä valkoisista miehistä johtuu kaikki maailman harmit ja kärsimykset, joita muuten ei olisi lainkaan.
Bush istui verrattomasti tähän myyttiseen syntipukin rooliin, ja häntä onkin kahdeksassa vuodessa ehditty syyttää jo aivan kaikesta koko maailmassa. Minkään vastakkaisen todistusaineiston ei sallittu pilata täydellistä syntipukkia. Bush ei muun muassa saanut minkäänlaista kiitosta siitä, että yli kaksinkertaisti Yhdysvaltojen avun Afrikalle. Edes silloin kun Bill Clinton pommitti kehitysmaita kääntääkseen kansan huomion pois omista seksiskandaaleistaan, ei häntä kohdeltu vastaavalla raivolla.
Obamaa pidetään suurena toivon ja oikeuden esitaistelijana. On mielenkiintoista nähdä, miten suhtautuminen Obamaan muuttuu ja muuttuuko, kun hän määrää ensimmäisen hyökkäyksensä ulkomaille. Monet ongelmat odottavat, eikä Obamakaan tule esimerkiksi sallimaan Iranin ydinaseistautumista, vaikka hänen täytyisi käyttää sotilasvoimaa sen estääkseen.
Mutta ehkei punavihreä unelma säry sittenkään. Aina riittää niitä, jotka eivät anna tosiasioiden vaikuttaa käsityksiinsä. Obamalla itsellään ei kuitenkaan ole sellaiseen ajatteluun varaa. Hän joutuu toimimaan todellisessa maailmassa ja tekemään aivan yhtä kovia ratkaisuja kuin kaikki häntä edeltäneet tyhmät valkoiset miehetkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä Jalle-setä olet täysin väärässä Bushin analyysissäsi.
Öljymiehenä Bush halusi amerikkalaisille Irakin ja Kaukasuksen öljyn. Muu oli rekvisiittaa.
Tai oikeastaan revanssi Venäjästä ja sen pilkkominen (vaikka juutalaisten avulla) pieniin merkityksettömiin palasiin oli se suuri lisätavoite. Globalisaaatio jossa USA:lla on rajoittamaton yksinvalta oli tämän kaiken lopputulos (luultavasti Kiinan kanssa symbioosissa) jne.
presidenttinä, joka alkoi pysäyttää muslimien maailmanvallankumousliikkeen. Ranska ja Saksa olivat ajattelemattomalla "siirtolaispolitiikallaan" luomassa Eurooppaan tilannetta, jossa muslimit pääsisivät valtaan Euroopassa.