Rakkauden monet kasvot

jaa miten niin lähestyvä, kun se taitaa olla jo
olemassa minussa - dementia.

Kaipa se niin on, että rakkaus asuu meissä aina
jollain tapaa sisikunnassa, vaikka se ei hehkui-
sikaan ja intohimosta vyöryisi nuoruuden lailla.
Aika tekee siinäkin tehtävänsä, kuten kaikessa
muussakin tässä elämässämme.

Todellisuudessa seesteisyys on hiton kaukana,
vaikka se runoon halusi tullakin. Jotain on
jäänyt eilisistä, huomisista ei tiedä kukaan ja
ehkä ihan hyvä niin.

Jos runoni oli mielestäsi lukuelämys, se on
minulle jo puoli voittoa varsinkin noilla viimei-
sillä sanoillasi - nautinto lukea.

Sylillinen kiitoksia.

että kiireidesi keskellä ehdit piipahtamaan ru-
nossani - vuoroin vieraissa, kun minäkin aina
silloin tällöin Sinun helmiäsi muistan
kommentoida.

Niinhän se on, nuoruudessa kaikki on niin ruusun-
punaista ja lupaavaa. Ja tuntuu, ettei tämä voi
haihtua koskaan. Mutta tahtomattamme tunteet ei-
vät voi pysyä samanlaisina hamaan loppuun asti,
vaan vuodet koulii. Vuosikymmenten jälkeen toi-
saalta kaikki on kuin ennen, eikä sittenkään.

Luulen että tästä aiheesta ei kirjoiteta
kovinkaan paljon runoja, tai ei ainakaan tällä
palstalla. Mutta minä tein sen nyt jonkinlaisella
skaalalla.

Kiitos Sinulle Padme ja leppoisaa illan jatkoa.

siinä on niin hitonmoisen riipovat sanat, jotka
osuu viimosen päälle tämän runoni maisemiin ja
tunnelmiin, muuttuneeseen rakkauteen. En varmaan
koskaan kyllästy siihen, miten oivalsitkin ottaa
sen oman runosi linkiksi.

Runosi on kuin täyteläinen vuosikertaviini,
paloja suhteesta, paloja muuttuneesta
rakkaudesta.

Rakkaushan ei loppujen lopuksi tarvitse ollaa ko-
vinkaan suuria tekoja ollakseen rakkautta. Pieni
suukko poskelle ohimennen, käden puristus tai
lause ' rakastan Sinua ' Ja oikeastaan runosi
jälkeinen tulkinta omastani kiteyttää melko pal-
jon näitä nyt kirjoittamiani ajatuksia.

Kiitos tuntuu aina yhtä vähäiseltä
palautteestasi, mutta tiedät sen tulevan
sydämestä.

Kiitos !

pidän Sinun tavastasi antaa palautetta Tuulis.

Hempeä - kuin siipi runolleni sanasi nytkin.
Oikeasti
' läheisyydessä hyvä olo lepää omana itsenään '
Voiko tuota enää kauniimmin sanoa, ehkä ei.

Tuhansin kiitoksin !

kuinka viinikin paranee vanhetessaan, ja soisi
saman ilmiön rakkaudellekin. Toisaalta se varmaan
pitääkin paikkaansa, syveneehän se. Mutta on sil-
lä omat varjopuolensakin, ei tietenkään
välttämättä kaikissa parisuhteissa. Olen ollut
aika avoin omalta osaltani tässäkin asiassa, ja
rivien välistä voi kukin lukea mitä haluaa.

Ymmärrän varsin hyvin sanomaasi
' aina jään katsomaan ja hiljaa ihailen heitä
heillä toisissaan on taivas '
äärettömän kauniisti todettu.

Totta, että rakkauden monet kasvot on joka sääs-
sä - ei väisty.

Niin kertakaikkisen kaunista on palautteesi tä-
hänkin runooni Liisa.

Lämmin, nöyrä kiitokseni rinnalla kulkemisesta ja
sanoistasi.

vai sillä lailla on Eerolle päässyt käymään.
Taidat olla kuitenkin apuna hänelle, kirjoitat
kenties hänen puolestaankin. Vai mahtaisiko olla
niin, että kommentti olisikin teidän molempien.

Noooh - mahdottoman mukavaa joka tapauksessa,
että runostani löytyy noinkin korkean iän saavut-
taneiden puumerkki. Ja itse palaute, sehän on
kerrassaan hienosti kirjoitettu.

Kiittää hiukka nuorempi linda

käyntisi lämmittää, kuten aina.

Ilo on minun puolellani.

Mantalle ja Tompalle.

Molempien palautteissa oli kauniita sanoja,
joista olen mielissäni. Anteeksi että olen nyt
niin kiireinen, ettei ole aikaa kiittää kumpaakin
erikseen.

Kiitos ja kiitos !

onko sellaista ns kestävää rakkautta
olemassakaan, vai lieneekö se vain pelkkää unel-
maa. Mutta selvähän se on, että vuodet haalistaa
sitä joka tapauksessa, eli rakkaus muuttaa muoto-
aan.

Kiitos Diinuskainen kun poikkesit,
mukavaa että olet huomioinut runoni.