Uutiset: "Työpoissaolojen syynä usein mielenterveysongelmat" ja siitä lisää paljon tekstiä kuinka varhaiseläkkeet ja sairauspoissaolot ovat sitä ja tätä.
Minun mielestäni useimpien sairauksien taustalta löytyy spirituaalinen ongelma. Monet kirkon ihmiset ajattelevat samoin. Mutta mitä tekee Suomen ev.lut. kirkko? Porukkaa ei todellakaan parveile kirkon penkeillä. Komeat seurakuntakeskukset on rakennettu kansan rahoilla, mutta kansa senkun kärsii. Pitäisikö tämän kirkon tehdä jotain? Jotain muuta kenties?
Minun mielestäni useimpien sairauksien taustalta löytyy spirituaalinen ongelma. Monet kirkon ihmiset ajattelevat samoin. Mutta mitä tekee Suomen ev.lut. kirkko? Porukkaa ei todellakaan parveile kirkon penkeillä. Komeat seurakuntakeskukset on rakennettu kansan rahoilla, mutta kansa senkun kärsii. Pitäisikö tämän kirkon tehdä jotain? Jotain muuta kenties?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja olen samaa mieltä.
Kirkossa pitäisi tapahtua herätys.
Ev.lut. kirkko on hukannut jo aikoja sitten kosketuksen tavallisen ihmisen arkipäivään.
Katolisissa maissa on aivan tavallista, että ihminen menee juttelemaan papille ongelmistaan. Luterilaisessa kirkossa tällainen on erittäin harvinaista.
Yritys lähestyä luterilaista kirkkoa katkeaa jo kirkon portailla.
Esimerkki: Helsingin Johanneksen kirkko on auki arkisin klo 12-15. Moniko työssä käyvä helsinkiläinen voi mennä tällaiseen kirkkoon hiljentymään?
Milloin kirkko on tehnyt jotakin kattavaa mielenterveystyötä? Minä löysin paljon ratkaisuja ongelmiini koska minä tulin uskoon.
Se on valitettavaa että ihmisillä on mielenterveysongelmia,
jokaisella ihmisellä on ainakin joskus ollut jonkinlaisia henkilökohtaisia ongelmia.
Voihan sitä ihan hyvin mennä keskustelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa, koska sitähän varten heidät on koulutettukin siihen työhön että he voivat kuunnella ja olla ainakin tukena taikka apuna sellaisille ihmisille jotka tuntevat ammattiauttajan apua tarvitsevansa.
Ulkomailla on luonnollista mennä ammattiauttajalle, mikä tätä suomea vaivaa???
"Milloin kirkko on tehnyt jotakin kattavaa mielenterveystyötä? Minä löysin paljon ratkaisuja ongelmiini koska minä tulin uskoon. "
Tarkoitatko tuolla että kirkolla ei ole mitään tekemistä sinun uskoon tulemisesi ja mielenterveysratkaisujesi kanssa?
Ammattiauttajalle mennään yleensä vasta siinä vaiheessa kun niitä ongelmia selvästi on. Ja Suomessa nimenomaan mennään sellaisille ammattiauttajille, joilla ei ole uskontojen kanssa mitään tekemistä, koska muunlaisia täällä ei taida ollakaan. Ja jos olisikin niitä vaan kartettaisiin. Mistäköhän syystä? Jotain ikuista teinikulttuuria ja oman leimautumisen pelkoa kait. Ulkomailla terapeutti voi mainostaa esim. kristillistä näkemystään.
Ainahan sitä voisi jutella vaikka ystävän kanssa, jos sellainen olisi. Kirkolla voisi olla ennaltaehkäisevä vaikutus esimerkiksi muodostaen sosiaaliverkostoja tai vaan pastorin spirituaalista piristystä ja viisautta jakavien puheiden muodossa. Mutta kun suurta yleisöä ei kiinnosta. Pettymys on kai ollut niin valtava.
Mikä sen kirkon tehtävä sitten on, jossei pitää huolta jäsenistään?
Sinulla Olga on piristäviä ajatuksia. Ota rohkeasti puheeksi tuontyyppinen ajattelu ja vie se kotikirkkosi papille. Yhteiset uskovaisten kokoontumiset ovat erittäin tärkeitä. Itse kirkkorakennushan ei voi tehdä mitään ihmisten "paluumuutto-toiveille", mutta juuri tuon tyyppinen kantaa ottava ja yhteistä herätystä nostattava ajattelutyyli voi tosi paljon.
Jeesus antakoon sinulle rohkeutta ja ymmärrystä koota tämä hajanainen lauma yhdeksi. Ja tuoda pienenä paimen-tyttönä se Herramme luo virkistäytymään.
Minäkin koitan sitten tehdä jotakin muuta kuin pölistä linjoilla ...
Ajatukset on kyllä muittenkin vapaasti käytettävissä.
Sitä tulee käytyä Raamattupiirissä ja rukouspiirissä. Sitten osallistun evankelioimisiltoihin ja lähetystyörenkaisiin.
Lapset on pyhäkoulussa ja nuortenilloissa. Nuoriso osallistuu katuevankeliointiin viikonloppuisin ja toisaalta työskentelevät Saappaassa (auttvat nuoria päihhtyneitä kaduilta).
Mummo käy vanhusten kerhossa ja diakonissa käy hänen luonaan kerran viikossa.
Sunnuntaisin kukaan meistä ei ehdi Jumalanpalvelukseen, mutta jokainen meistä käy messussa iltaisin aina jonakin muuna viikon päivänä.
Ai niin: kaikki tuo meidän joka päiväinen säpinä on Ev. Lut. kirkon piirissä tapahtuvaa.
Sinulla ei varmaan suorien omien tarpeittesi suhteen olekaan paljoa valittamista kirkon tarjonnan suhteen. Olen itsekin aika tyytyväinen omaan tilanteeseeni. Lähipiirissäni taas on sellaisiakin tuttuja, oikein kunnollisia tavallisia ihmisiä, joilla on alkanut voimat vähetä, ja joita ei kirkon tarjonta houkuta vähääkään.
Mun mielestä kirkko saisi houkutella tarkoituksella vierailijoita saamaan edes myönteistä käsitystä itsestään(kirkosta). Että ihmisistä tuntuisi, että he ovat tärkeitä, eikä se uskominen. Kukin saisi sitten itse päättää mihin tahtiin tutustuu Jeesukseen.
Ainakin kaupungeissa Ev.lut. kirkolla on paljon sekä hengellistä, ei-hengellistä (kerhoja ym.) että vapaaehtoiseen auttamiseen liittyvää toimintaa.
Hengellinen toiminta ei ole vähäistä kaupungeissa. Luterilaisilla on Raamattupiirejä, rukouspiirejä ja sitten pidetään seuroja aina jonkun kotona, niin että tuntuu kuin seuroja olisi joka viikonlopulle, eikä niihin ehdi mennä niin paljon kuin tarjontaa olisi.
Kyse on enemmänkin siitä, meneekö ihminen itse seurakuntaansa tutustumaan seurakuntalaisiin. Jos haluaa aktiivisen hengellisen ystäväpiirin Ev.Lut. kirkosta, niin varmasti löytyy ainakin jokaisessa kaupungissa.
Ev. Lut. kirkko on niin iso instituutio, että siihen mahtuu paljon myös ei-hengellistä yhteiskunnallista toimintaa ja vaikuttamista. Ne näkyvät ehkä hyvin - ja siitä joku päättelee, että kirkko ei enää muuta teekään kuin yhteiskunnallista toimintaa.
Kyllä siellä voimakas elävä hengellisyys pelaa!