Vitun kirjastojuttu ja muuta paskaa

Kävin päivällä kirjastossa. Lainasin kaksi kirjaa itsepalveluautomaatilta. Menin uimaan. Uin 4000 metriä. Lähdin pyöräilemään kotiin. Menin vielä kirjastoon. Lainasin Norman Vincent Pealen kirjan myönteinen ajattelu. Laite piippasi. Menin lainaamaan kirjan uudestaan. Lähdin. Kone piippasi taas. Ilmeisesti kyse oli niistä kahdesta kirjasta. Lainasin nekin uudestaan siltä akalta.

Tämä vituttaa minua, koska vaikutin varkaalta, mitä en ole.

Täällä maalla on niin saatanan tylsää, että pitää monta kertaa päivässä juosta kirjastossa. Kun ei lukeakaan jaksa. Ei tällaisten opintotukien eteen kannata liikaa rehkiä, usein pääsee läpi vanhoilla tenttikysymyksillä.

Vituttaa, että luin koko tenttikirjan, koska en tiennyt, että netissä on vanhoja tenttikysymyksiä. Vituttaa, että en lukenut vanhaa tenttikysymystä, koska en ymmärtänyt niistä jutuista mitään. Ehkä tämä on se syy, miksi minua ei tarvittu Helsingin yliopistossa.

Vituttaa, että tenttikirjóiksi laitettiin kaksi kirjaa, joista toinen on muidenkin kuin minun mielestäni tavattoman vaikea. Siitä kuulemma kitistään kurssipalautteessa joka ainoa vuosi, mutta silti sitä ei vedetä pois. Miten helvetissä sellainen kirja, josta kukaan ei mitään ymmärrä, palvelee oppimista.

Ja sitten vituttaa The Secret. Kirja lupaa, että kun minä vain alan kuvittelemaan, että minulla on punainen urheiluauto, niin universumi lähettää sen luokseni...tämä on mielestäni jopa vielä typerämpää kuin typerämpien helluntalaisten jutut. Kuinka vitussa kukaan voi uskoa tällaista soopaa? Jos menetelmä toimisi, kaikki kuvittelisivat itselleen urheiluatoja, taloja, lomamatkoja, miljoonia jne. Mutta kun tämä maailma ei toimi niin. Menestyksestä joutuu aina maksamaan täyden hinnan etukäteen.

On se hyvä, että on edes tällainen palsta jossa voi itkeä koettelemuksiaan. Mielestäni tämä on loistava keksintö.