Olemme seurakunnassamme eläneet kuukauden
verran aikaa jälkeen ruandalaisten tulon.
Ja kun on heidän elämäänsä seurannut, niin
tulee mieleen ajatus, että me kaiken
saaneet ja kuitenkin länsimaisen tyytymättömät
suomalaiset oikeastaan tarvitsemme
kiitosherätystä.
Nämä ihmiset ovat eläneet maassa, jossa
heimosodissa surmattiin ehkä 800 000 ihmistä,
paenneet väkivallan tekijöitä, haavoittuneetkin,
olleet vuosikausia pakolaisleireillä eri maissa. Ja nyt he ovat täällä Suomen pimeässä
ja kylmässä talvessa, jaksavat kiittää ja iloita, ylistää Herraa ja välillä tanssiakin
HÄnen kunniakseen. He sanovat, että heille riittää, että ei tarvitse pelätä henkensä edestä.
Ja kun sitä riemua katsoo,
miettii, olemmeko me niin kuin se vertauksen
vanhempi veli, jolla koko ajan on ollut kaikki,
mutta joka vain happamena murjottaa ja
katselee toisten vikoihin.
Entä, jos vaihtaisimme kiitosvaihteen päälle,
saattaa meidänkin elämästämme kiitosaiheita
löytyä...
Yllätys, yllätys!
Siunausta kaikille!
verran aikaa jälkeen ruandalaisten tulon.
Ja kun on heidän elämäänsä seurannut, niin
tulee mieleen ajatus, että me kaiken
saaneet ja kuitenkin länsimaisen tyytymättömät
suomalaiset oikeastaan tarvitsemme
kiitosherätystä.
Nämä ihmiset ovat eläneet maassa, jossa
heimosodissa surmattiin ehkä 800 000 ihmistä,
paenneet väkivallan tekijöitä, haavoittuneetkin,
olleet vuosikausia pakolaisleireillä eri maissa. Ja nyt he ovat täällä Suomen pimeässä
ja kylmässä talvessa, jaksavat kiittää ja iloita, ylistää Herraa ja välillä tanssiakin
HÄnen kunniakseen. He sanovat, että heille riittää, että ei tarvitse pelätä henkensä edestä.
Ja kun sitä riemua katsoo,
miettii, olemmeko me niin kuin se vertauksen
vanhempi veli, jolla koko ajan on ollut kaikki,
mutta joka vain happamena murjottaa ja
katselee toisten vikoihin.
Entä, jos vaihtaisimme kiitosvaihteen päälle,
saattaa meidänkin elämästämme kiitosaiheita
löytyä...
Yllätys, yllätys!
Siunausta kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
onko?