En olekkaan kertonut tätä aikaisemmin mutta nyt siihen näyttää olevan varsin hyvä paikka.
Minulla on varsin uskonnolliset vanhemmat, mutta tästä huolimatta minua ei kastettu lapsena. Valinnan vapaus näethän.
Tästä huolimatta minä kävin rippikoulun ja menin omaehtoisesti ja täysin tietoisena omasta valinnastani kasteelle. Minä todellakin uskoin kristilliseen uskoon ja Jeesukseen ihmiskunnan pelastajana.
Mitä sitten tapahtui? Aloin lukea Raamattua koska halusin antaa vastauksia niihin erikoisiin kysymyksiin joita aloin kuulla. Argumentteihin jotka minusta vaikuttivat varsin tekaistuilta, eihän kukaan järkevä ihminen voi olla oikeasti sitä mieltä ettei kristillinen usko ole se aito oikea uskonto.
Aloinpa siis etsimään vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin: Miten kristinusko eroaa muista uskonnoista taikka; Miten joku voi perustella uskonsa mihinkään jumalkäsitykseen jne.
Tulin siihen lopputulokseen ettei usko kristilliseen uskoon ollut oikeutettua ja perusteltua vaan ainoastaan jotakin todentamatonta ja täysin perustelematonta, lähinnä jonkinlaista toiveajattelua.
Luin jonkin verran muutakin uskonnollista aineistoa kuten budhalaisuudesta joka vaikutti jokseenkin kiinnostavalta tosin ei millään muotoa vakuuttanut.
Tutustuin jokseenkin pintapuolisesti varhais-suomalaiseen uskontoon ja Kalevalaan mutta se vaikutti varsin vieraalta käsitykseltä.
Lopulta tulin siihen tulokseen ettei mihinkään uskonnolliseen konseptiin uskominen ole perusteltua enkä siis voi oikeuttaa minkäänlaista uskonnollista vakaumusta jotakin niistä kohtaan.
Päätin siis että mikäli joku uskonnollinen suuntaus on oikeassa se ainankin kykenee näyttämään itsensä toteen, perustella ja osoittaa miksi juuri se kyseinen uskonto on oikeassa.
Ennenkuin joku siis pystyy perustelemaan miksi uskoa johonkin uskontoon ja pystyy näyttämään että kyseinen uskonto on totta niin silloin minä voi uskoa kyseiseen uskontoon, missään muussa tapauksessa minä en voi näin tehdä.
Minä olen siis ollut 100% kristitty uudestisyntynyt Jeesuksen kristuksen nimissä, empä kuitenkaan ole enään.
Nyt minä olen 100% ateisti.
Minä olen muuttanut mielipiteeni ja se on muutettavissa takaisin ainoa asia joka kenenkään on tehtävä on vakuutettava minut jostakin uskonnollisesta konseptista ja näytettävä millä perusteilla siihen pitäisi uskoa.
Olettehan te itsekkin, teistit siis, vakuuttuneet omasta uskostanne ja tottakai teiltä löytyy perustelut miksi uskotte.Miksi siis perustelut jotka teillä on eivät soveltuisi myös minuun?
Minä olen muuttanut mieleni jo kerran ja se on muutettavissa uudelleen, miksi ette siis perustelisi miksi minun pitäisi uskoa juuri teidän uskontoonne, eihän uskon perusteleminen niin vaikeaa voi olla, eihän?
Minulla on varsin uskonnolliset vanhemmat, mutta tästä huolimatta minua ei kastettu lapsena. Valinnan vapaus näethän.
Tästä huolimatta minä kävin rippikoulun ja menin omaehtoisesti ja täysin tietoisena omasta valinnastani kasteelle. Minä todellakin uskoin kristilliseen uskoon ja Jeesukseen ihmiskunnan pelastajana.
Mitä sitten tapahtui? Aloin lukea Raamattua koska halusin antaa vastauksia niihin erikoisiin kysymyksiin joita aloin kuulla. Argumentteihin jotka minusta vaikuttivat varsin tekaistuilta, eihän kukaan järkevä ihminen voi olla oikeasti sitä mieltä ettei kristillinen usko ole se aito oikea uskonto.
Aloinpa siis etsimään vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin: Miten kristinusko eroaa muista uskonnoista taikka; Miten joku voi perustella uskonsa mihinkään jumalkäsitykseen jne.
Tulin siihen lopputulokseen ettei usko kristilliseen uskoon ollut oikeutettua ja perusteltua vaan ainoastaan jotakin todentamatonta ja täysin perustelematonta, lähinnä jonkinlaista toiveajattelua.
Luin jonkin verran muutakin uskonnollista aineistoa kuten budhalaisuudesta joka vaikutti jokseenkin kiinnostavalta tosin ei millään muotoa vakuuttanut.
Tutustuin jokseenkin pintapuolisesti varhais-suomalaiseen uskontoon ja Kalevalaan mutta se vaikutti varsin vieraalta käsitykseltä.
Lopulta tulin siihen tulokseen ettei mihinkään uskonnolliseen konseptiin uskominen ole perusteltua enkä siis voi oikeuttaa minkäänlaista uskonnollista vakaumusta jotakin niistä kohtaan.
Päätin siis että mikäli joku uskonnollinen suuntaus on oikeassa se ainankin kykenee näyttämään itsensä toteen, perustella ja osoittaa miksi juuri se kyseinen uskonto on oikeassa.
Ennenkuin joku siis pystyy perustelemaan miksi uskoa johonkin uskontoon ja pystyy näyttämään että kyseinen uskonto on totta niin silloin minä voi uskoa kyseiseen uskontoon, missään muussa tapauksessa minä en voi näin tehdä.
Minä olen siis ollut 100% kristitty uudestisyntynyt Jeesuksen kristuksen nimissä, empä kuitenkaan ole enään.
Nyt minä olen 100% ateisti.
Minä olen muuttanut mielipiteeni ja se on muutettavissa takaisin ainoa asia joka kenenkään on tehtävä on vakuutettava minut jostakin uskonnollisesta konseptista ja näytettävä millä perusteilla siihen pitäisi uskoa.
Olettehan te itsekkin, teistit siis, vakuuttuneet omasta uskostanne ja tottakai teiltä löytyy perustelut miksi uskotte.Miksi siis perustelut jotka teillä on eivät soveltuisi myös minuun?
Minä olen muuttanut mieleni jo kerran ja se on muutettavissa uudelleen, miksi ette siis perustelisi miksi minun pitäisi uskoa juuri teidän uskontoonne, eihän uskon perusteleminen niin vaikeaa voi olla, eihän?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sinä olet, ystävä hyvä, saatanan oma. Paholaisen vallan alle joutunut ressukka, jota kaikki TOSIuskovaiset (tm) säälivät ja jota kohtaan kokevat vahvaa tarvetta re-käännyttää, saada takaisin "omien" joukkoon.
You`ll see.
Arvostan kovasti mielipidettäsi...... tai no oikeastaan en.
>> TOSIuskovaiset (tm) säälivät ja jota kohtaan kokevat vahvaa tarvetta re-käännyttää, saada takaisin "omien" joukkoon.
"Toivottavasti näin on sillä muussa tapauksessa joutuisin etsimään huvitukseni jostakin muualta."
Kerrankin joku sanoo sen suoraan; tämä palsta on -kiitos hihhulien- aina ja edelleen paras mahdollinen paikka, mistä tulla hakemaan päivän huumoriannos tai vaihtoehtoisesti tulla purkamaan v*tutuksia pihalle.
Minen kohta ennää elä iliman tätä paekkaa.
Sarkasmi ei aina näytä uppoavan edes henkilöön, siis minuun, joka sitä varsin usein käyttää.
Mikäli seuraava oli siis sellaiseksi tarkoitettu.
>> Sinä olet, ystävä hyvä, saatanan oma.
Olen entinen palstan aktiivikirjoittelija, nyttemmin ajanpuutteessa paaaljon vähemmän osaa ottava..kaksi vauvaa (poika 1v ja tyttö 1kk) vie vapaa-ajat olemattomiin :)
Pesunkestävä ateisti olen siis, tutkinut ja seikkaillut uskontojen parissa reilut kymmenen vuotta.
>> (poika 1v ja tyttö 1kk)>... vie vapaa-ajat olemattomiin :)
Niiaan onnitteluille :)
..ja jaksamista tässä tarvitaan, todellakin. Pikkuinen valvottaa yöt ja isomman perässä saa juosta päivät mitä syötöiltä ehtii. En uskonut koskaan olevani näin kiireinen missään vaiheessa elämääni :D
Koska kokemukseni on muuten aika lailla sama, ilman uskonnollisia vanhempia. En olisi kuitenkaan valmis uskomaan enää mihinkään jumaliin. Vaikka joku jumala itsensä minulle ilmaisisikin, en ole valmis palvomaan sitä. Enkä uskomaan. En sen enempää, kuin uskoisin Matti Vanhaseen.
On se kumma miten vaikeata on selittää miksi pitäisi uskoa johonkin jumaluuteen taikka mitä perusteita uskolle ylipäätään on.
Olen samaa mieltä siitä ettei usko riitä perusteluksi siitä minkä takia jotakin ajatusta pitäisi pitää totena.
Mitä taas tulee siihen mikäli joku jumaluus itsensä minulle ilmaisisi niin kyllähän minä silloin uskoisin kyseisen olennon olemassaoloon mutta palvomaan minä en kyseistä olentoa alkaisi.
Minusta vaade palvonnasta on riittävä syy olla palvomatta kyseistä olentoa, mikäli sellainen joskus tavattaisiinkin olemassa olevaksi.
Kunnioittaminen on sitten asia erikseen mutta jokin syy kunnioittamisellekkin pitää löytyä.
Mut sen vaan haluan vielä sanoa, että ei jumalia ihan aikuisten oikeesti ole.
Toisaalta en halua taas alkaa väittelyä siitä mikä lasketaan tiedosksi jonkin uskovan kanssa.
Argumentti; Sä sanot tietäväs ettei mitään jumalia ole olemassa, oletko sä joku kaikkiteitävä vai, hä?
Alkaa pikkuhiljaa harmittamaan vaikkakin se on aluksi varsin huvittava.
kun kaikkivaltias Jumala on ilmestynyt kautta aikain, ei ihmiselle ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin palvoa häntä Hänen majesteettiutensa voiman edessä. me emme vetäise yhtkään hengenvetoa ilman hänen sallimustaan ja elämää ylläpitävää voimaa. toisaalta onko helpompaa hyväksyä kaikkivaltiaaan olemassaolo jos kohtaa hänen vastustajansa, saatanan. todellisessa olemuksessaann ruma, mutta voi ilmestyä vaikka ihanana enkelinä. siksi ei todellakaan tatvitse varauksettomasti uskoa vaikka enkeli taivaasta ilmestyisi
Missä se jumala on ilmestynyt ja kenelle???
ps. Opettele kirjoittamaan.
melko tarkkaan samanlaisen tarinan,enkä liene ainut tällä palstalla.Tosin en pysty enää edes kuvittelemaan tilannetta jossa voisin kiinnostua minkään suunnan uskonnonnollisesta sanomasta.Se on täysi mahdottomuus näillä näkymillä.(K.ja.K)
Minua edelleenkin kiinnostaa eri uskonnot ja mitä niillä on sanottavanaan, tosin usko itsessän noihin uskontoihin ei juurikaan kiinnosta. Esim: minä pidän varsin paljon kirkkoarkkitehtuurista tarvitsematta silti arvostaa niitä aatteita mitä ne edustavat.
Jouduin pohtimaan hyvin monia asioita ja päädyin jokseenkin toiseen äärimmäiseen päähän, ainankin mikäli katsotaan uskonnollista ajatusmallia.
Olen filosofisesti sekä materialisti ja naturalisti joten voisin sanoa että uskonnoilla on hyvin vähän tarjottavanaan.
Toisaalta olen avoin keskustelulle asioista eikä sitä koskaan tiedä vaikka joku pystyisikin vakuuttamaan minut uskonnonsa todenperäisyydestä, epäilen sitä kuitenkin suuresti.
ettet tule kovin pian törmäämään tyydyttävästi perusteltuun uskontoon.
Jos jollekin uskomukselle löytyy hyvät perusteet (todisteet) lakkaa se olemasta uskonnollinen opinkappale ja siitä tulee tieteellistä tietoa tai ainakin varteenotettava teoria.
Uskonnollinen usko on ajatuksenakin jo älytön. Miksi pitäisi uskoa uskomisen vuoksi, kun voi uskoa hyvin perusteltuihin, yleensä vastakkaista kantaa esittäviin ajatuksiin? (kysymys on yleinen/retorinen, ei juuri sinulle kohdistettu)
Uskonnollinen usko on yhtä typerä ajatus kuin ajatus jostain yliluonnollisesta. Ihmeellistä kaikkeden paloittelua luonnolliseen-yliluonnolliseen ja tiedon-uskon -asioihin. Täysin tuulesta temmattua.
Olet kyllä väärä henkilö jolle tällaista kirjoitan, mutta koita kestää :P
Taikka en oikeastaan pelkää.
Samaa mieltä. Minusta on täysin älytöntä ottaa jokin asia todesta ilman että sille on olemassa jokin perusteltu syy.
Minun pitää miettiä tuota uskonnollisen uskon syytä hieman lisää mutta nyt ei kyllä jaksa.
Minä taas saan elämässäni koko ajan kokea ja nähdä Jumalan ja uskon toiminnan johdatuksena ja jopa ihmeinä. Ei mitenkää voi asettaa tätä kaikkea jonkin sattuman piikkiin. Sen perusteella voin niin rrohkeasti kirjoitella tälläkin palstalla.
Oletkohan ollut joskus uskossa, tarkoitan uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Olen ymmärtävinäni, että olet joskus uskonut "järjen" tasolla ja pitänyt asioina faktoina. Tai voihan ihminen luopuessaan uskosta menettää kaiken, raamatullisesti sanottuna ihminen kuolee hengellisesti luopuessaan uskosta. Kun kuolee, elämä loppuu!
Jaksat sittenkin vain riekkua näitten juttujen parissa ja pohtia asioita.
Vaikken mitään perusteluja löytänytkään niin vastaanpa silti.
>> Ei mitenkää voi asettaa tätä kaikkea jonkin sattuman piikkiin. > Olen ymmärtävinäni, että olet joskus uskonut "järjen" tasolla ja pitänyt asioina faktoina. > Tai voihan ihminen luopuessaan uskosta menettää kaiken, raamatullisesti sanottuna ihminen kuolee hengellisesti luopuessaan uskosta. > Kun kuolee, elämä loppuu! > Jaksat sittenkin vain riekkua näitten juttujen parissa ja pohtia asioita.